- Hei,
Kuten puhelimessa sanoin niin toivoisin että pyyntöni erota Jehovan Todistajien järjestöstä olisi tämän sähköpostin myötä selvä.
Syyt ovat minulle selkeät ja harkitut. Minulla on vapaus tehdä omat päätökseni eikä minkäänlaista velvoitetta tehdä jotain pelkästä ryhmäpaineesta. En ollut, nuorena poikana, ensimmäistä kertaa todistajiin yhteydessä olleena riittävän tietoisessa tilassa jotta olisin voinut kyseenalaistaa ne uskomukset jotka myöhemmin kasteella käydessäni huomasin olevan sisäistämättömiä. En osannut ottaa nuoruudessani riittävästi huomioon mitä oikeasti asioista ajattelen eikä minulla olisi siihen ollut kypsyyttäkään; Täyteen ja selvään omien mielipiteitteni, ajatusteni, tunteiden ja vaikuttimien läpikäymiseen.
Aistin usein että jotain on vialla, kireys ja hermostuneisuus kokouksissa viesti jostain pakotetusta. Sen näki. Vain ne jotka ottivat uskomukset osaksi identiteettiään vaikuttivat seesteisiltä, omalla naiivin sympaattisella tavallaan. Ihailin heitä jollain tasolla tuolloin. Nykyisin tunnen myötätuntoa sitä helvettiä kohtaan mitä he käyvät tiedostamattaan läpi. En nähnyt ympärilläni minkään hengen vaikutusta, näin vain ehdollistumista. Uskalsin pelottelun takia vasta 2012 tutkia likapyykkiä josta ei järjestön sisällä uskallettu käydä avointa dialogia. Likapyykillä viittaan tiettyihin "maailmallisissa" julkaisuissa julkitulleisiin epäkohtiin joista ei keskusteltu avoimesti vaan joita pyrittiin lakaisemaan maton alle. Lavalta hospotettiin altistuneille lampaille että ne on kuulkaa kaikki pahan saatanan juonia. Tämä kaikki siksi että niellään purematta tiedostamattomalta hallintoelimeltä tulevat ohjeet ja suoranaiset käskyt, kyseenalaistamatta niitä. Kyseenalaistaminenhan oli saatanasta. Saatanan juoni. Pitää olla pelottava juoni jos se laittaa sulkemaan kaikki kanavat (Mulla on on tällänen ajatus et meidän aivot on tavallaan taajuusviritin ja me voidaan säätää sitä!). Kauhuelokuvako tämä elämä onkin? Välillä kuulostaa draama-komedialta kun jotkut tulee ovelle mieli mustana puhumaan miten kaaoksessa maailma on ja miten kohta tulee maailmanloppu ellei hyväksytä nippua uskomuksia ja myönnetä oma ylivoimaisuus suhteessa toisiin uskonnollisiin järjestöihin ja maailmallisiin ihmisiin. Jeesus! Ja siis mikä tämä saatana on jos mennään peilin eteen ja siinä hiljaisuudessa kysytään, ääneen tai hiljaa mielessä, että mitä oikeasti tiedän saatanasta, mitä Jumalasta, mitä enkeleistä, mitä todellisuudessa yhtään mistään? Kysytään nämä ja annetaan hiljaisuuden vastata. Kaikki tulee perustumaan sen jälkeen omaan kokemukseen. Mitä tiedät oikeasti mistään mitään ellet kysy Googlelta, siriltä, järjestön materiaalilta, hallintoelimeltä tai muunnetulta raamatulta? Onko muisti jo liian täynnä, olisikohan painaa resettiä ja poisoppia kaikki se mikä ei ole totta? Valinta on jokaisen oma. Minä tein tämän, otin riskin ja nyt voin kuolla koska tahansa leveä virne naamalla koska tavallaan olen jo kuollut. Kuollut kaikelle sille mikä ei ole totta. Olen vapaa. Haluan muiden kokevan saman.
Niin, elikkäs, pulahdus (kasteella käynti) oli siis tuolloin armeijan takia välttämätön, enkä vihkiytyessäni ajatellut muuta kuin maallisia velvollisuuksia ja pelkoani sanoa ääneen kyseenalaistamiani oppeja joiden kritisoinnin olisin tiennyt aiheuttavan karttamisen. Tämä karttaminen juontaa juurensa tästä ns. "saatanasta" , eli hyväksymättömyydestä jolla on negatiivinen pohjavire, pelko sitä kohtaan mikä paljastaisi harhauskomukset. Siksi en voi vihata teitä. Ymmärrän tiedostamattomuuden. Mutta siis karttaminenhan on tuomitsemista joka ei ainakaan siihen kovasti saarmattuun rakkauteen liity millään tavalla. Peloittelu, rakkauden paloittelu. Huh, ihminen osaa olla sitten typerä eläin, ei paljoa reesusapinaa viisaampi jos moiseen helppouskoisuuteen haksahtaa. Sitten sitä muuttuu vain jeesusapinaksi. Onneksi meille on kuitenkin annettu aikaa viisastua. Kävin uimassa ja olin pelastettu? Heh, olin vain samanlainen tiedostamaton pelkuri kuin aiemmin, nyt vain kasteella käynyt tiedostamaton pelkuri. Se ei ollut minun vika, eikä oikeastaan kenenkään. Nuoria ihmisiä ei pitäisi vain aivopestä, se aiheuttaa varhaisia mielenterveysongelmia. Selvisin ilman junan alle menemistä. Kävi kyllä mielessä muutamaan otteeseen.
Kannoin mukanani tätä taakkaa yli 20 vuoden ajan alistuen miellyttämään käskyjä jotka perustuvat täyteen harhaan. Edes hallintoelimessä ei kyetä olemaan kyllin rehellisiä ja avoimia jotta voitaisiin käydä läpi Jehovan todistajien perusdogmaan liittyviä epäkohtia. On asioita joista ei voida puhua ja jotka perustellaan raamattua apuna käyttäen miten sattuu, saivartelemalla ja hakemalla kontekstiin liittymättömiä kohtia sieltä täältä ja tämä kaikki tehdään siksi, että voidaan tukea ajatusmalleja ja ideologioita joilla ei ole minkäänlaista todellista pohjaa. C.Russell aloitti jotain mikä kohtaa vielä loppunsa. Jokainen järjestössä mukana oleva tiedostaa tämän jollain tasolla, mutta se ei ole heille ihan selvää mistä on kyse. Monia hämää myös mielialalääkitys. (Hullua, mielialalääkitys valituilla? Siis mitä? Auttakaa näitä ihmisiä ja puhukaa ongelmista avoimesti!) Se on todella surullista nähdä miten moni voi niin huonosti, en ole nähnyt missään niin yksinäisiä ihmisiä kuin järjestön kokouksissa. Ne ihmissuhteet on pelkkää pintaa ja lässyttämiseen perustuvaa bullshittiä. Ystäviä? Ehdollistuneita ihmissuhteita, ehdollistunutta "rakkautta". Hävetkää. Herätkää! Sanon suoraan koska asia on näin. Vika ei ole näissä ihmisissä vaan tavassa jolla ihmiset on ohjattu ajattelemaan. Siksi järjestön on aika myöntää tietämättömyytensä. Tehkää se ettei sitä vain tarvitse alkaa jouduttamaan. Harkitsen kyllä asiaa, koska järjestössä kahden vaiheilla olevat ihmiset voivat todella pahoin ja itsemurhia on nähty tarpeeksi.
Mikään tässä maailmassa ei ole sitä miltä näyttää. Mikään ei myöskään ole henkilökohtaista, joten annan teille kaikille anteeksi kaiken sen mitä olette tehneet ja mitä edelleen ehkä teette. Annan itselleni täyden vapautuksen menneisyydestäni, en kanna minkäänlaista kaunaa teitä kohtaan tai sitä kohtaan mitä edustatte vaikken itse oppeja pystykään omaksumaan koska näen tämän itseluodun kipuilun läpi. Näen koska kyseenalaistan kaiken. Itsenikin. Ei unohdeta sitä kyseenalaistamista koskaan.
Muistakaa kysyä itseltänne nukkumaan mennessänne: Kuka minä olen? Mitä oikeasti haluan? Mikä on elämäni tarkoitus?
Adios, nähdään viimeistään toisella puolella (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, hehe!).
Kaikkea hyvää!
- CR
Lopetin koksissa käymisen joskus 2012 jos oikein muistan ja kentällä kävin viimeksi 2014. Siinä meni 2016 lopulle ennenkuin olin täysin ulkona, mutta vasta viimeaikoina ymmärsin miten tärkeää eroaminen on. Se on todella tärkeää irtipäästämisen kannalta. Muuten tuo lahko roikkuu lahkeesta Mr. Andersoneineen loputtomiin. Pthyi! On kyllä vapautunut fiilis!