Minne vuodet vierii...14 vuotta erosta

Vertaistuelle pyhitetty osio.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.
sorbet
Viestit: 443
Liittynyt: 27.09.2007 11:22

Minne vuodet vierii...14 vuotta erosta

Viesti Kirjoittaja sorbet »

Tässä juuri tuli laskettua, että 14 vuotta siitä kun erosin järjestöstä.
Mihin tämä aika oikein menee?
Suurin osa siitä mennyt ihan sumussa. Erosin 8/2005.
Mitä sitten muistan näistä sumuisista vuosista?
2006-2007 opiskelin lähihoitajaksi ja suuntauduin suun terveyteen, eli hammashoitaja.
2008 huhtikuussa kaiketi menin naimisiin
2008 syyskuussa syntyi lapseni ja muutettiin Hyvinkää.
2011 avioero
2011-? masennus, sairaslomia, osakuntoutustuki...mitään muistikuvaa kauan sairastin...saatoin käydä välillä töissä tai sitten en, en muista...parisuhdekkin oli
2015 kuntoutus ja sen kautta takaisin työelämään
2016 marraskuussa tapasin elämäni rakkauden
2017 marraskuussa kihlat
2018 elokuussa aloitin opiskelut: modisti+sisustusompelu
2019 tammikuussa aloitin vertaisryhmän vetäjänä uut
2019 juhannuksena sanotaan tahdon

Mahtuuhan näihin vuosiin kaikenlaista. Osa varmasti ei koskaan kirkastu, että mitä olen eron jälkeen puuhaillut. Vaikka päätöksen tein itse niin oli se silti shokki ja aivot ei varmasti halua vaan antaa minun muistaa jos/kun olen ollut todella pohjalla. Jotakin välähdyksiä, mutta ei selkeitä muistikuvia. Jotenkin sitä on rämmitty etiä päin ja mietin, josko sitä elokuussa hyvässä seurassa poksauttaisi pullon kuohuvaa.Onhan tämä ollut melkoinen matka. Matkalla tavannut muita lähteneitä ja saanut heistä ystäviä. Ja nyt mulla on myös perhe.

Mitenkäs muut ovat juhlistaneet kun tulee lähdön vuosipäiviä tms?
Marjolie
Viestit: 262
Liittynyt: 22.01.2013 14:42

Re: Minne vuodet vierii...14 vuotta erosta

Viesti Kirjoittaja Marjolie »

Itselläni erosta on jo 11 vuotta, erosin seurakunnasta vuonna 2008. Vasta nyt tuntuu että voin taas elää ja hengittää, kun ei tarvitse elää siinä Jehovan todistajien lietsomassa pelossa, että olet tuhoon tuomittu jos lähdet. En siis syytä rivitodistajia, koska he ovat yhtä lailla uhreja siihen, mitä hallintoelin puuhaa heidän pään menoksi. Selvisin itse sillä eteenpäin, kun tajusin, että Jeesus on se tie mikä pelastaa, Jokainen saa tietysti kulkea omia polkujaan. Itse löysin tämän ja se on minulle sopiva.
Tao
Viestit: 9
Liittynyt: 02.02.2017 15:58

Re: Minne vuodet vierii...14 vuotta erosta

Viesti Kirjoittaja Tao »

Mulla myös jo muutamia vuosia poisjäännistä, en ole virallisesti eronnut mutta poisjättäytynyt. Se on tapahtunut hiljalleen noin seitsemän vuoden kuluessa, viimeisimmästä kokouksesta taitaa olla nyt jotakuinkin kolme - neljä vuotta. Ikävä takaisin ei ole, joskus jopa näen painajaisia kentällä käymisestä. Elämä on kaikin tavoin ihanaa ja onnellista nyt. En ole katkera ajasta todistajana, päinvastoin - siitä oli varmasti hyötyä joissain asioissa, ja nyt on hyvä näin niin ei katkera tarvitse olla. Mulle ei todistajana olokaan ollut mitenkään ikävää, mutta silti nyt on monin verroin parempaa elämä - erityisen ihanaa on ajatella vapaasti ja pohtia asioita omasta arvomaailmasta käsin ja tulla just haluaamansa johtopäätökseen :clap:

Mä oon saanut olla aika vapaasti, perään ei ole kyselty eikä komiteoihin kutsuttu. Tosin oon itsekin ollut aika diskreetti, ja arvioinut mitä esim somessa jaan. Koen nykyisen tilanteen ideaalina, ja nautin siitä niin kauan ku se jatkuu. Jos joskus seurakunta mut päättää erottaa, niin ne lieveilmiöt täytyy sitten käsitellä jotenkin (tarkoitan lähinnä yhteydenpitoa perheeseen, ystävät toki ovat jo menneet).
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Minne vuodet vierii...14 vuotta erosta

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Tao kirjoitti: 30.10.2019 11:56 - erityisen ihanaa on ajatella vapaasti ja pohtia asioita omasta arvomaailmasta käsin ja tulla just haluaamansa johtopäätökseen
Näinhän se :) Miksi ihmeessä pitäisi pohtia asioita hallintoelin-ukkojen arvomaailmasta käsin ja tulla heidän haluamaan johtopäätökseen.

Kuitenkin meillä on omat ainutlaatuiset aivot joilla pohtia ja jotka on tarkoitettu nimenomaan oman elämän ongelmien ratkaisemiseen.

Hallintoelinukkojen ei ole edes pakko käydä ovelta ovelle työssä. Se on heillä vain ihanne johon olisi hyvä ainakin joskus osallistua. Eikä heillä ole pakkoa mihinkään muuhunkaan asiaan johon he pakottavat rivijulistajat. Hehän ovat uskonnollisia johtajia! Ei heitä voi eikä uskalla kukaan määrätä.

He sitovat kokoon raskaita kuormia jäsenistölle joihin he itse eivät halua pitkällä tikullakaan koskea! He keskittyvät vain uskontobisneksen tekoon.

Eivätkä he anna koskaan rahalahjoituksia omalle järjestölleen. Miksi antaisivat? He paremminkin ottavat rahaa jos tarvitsevat. Miksi? Koska he ovat käytännössä Jehova. Mitä hallintoelin ukot ajattelevat ja päättävät niin Jehovakin ajattelee ja päättää.

Jos jäljittelisimme rivijulistajina tarkasti hallintoelinukkojen tekemisiä niin se ei muistuttaisi olleskaan rivijulistajien tekemisiä. Se olisi kaukana siitä. Hallintoelinukot eivät ole lampaita vaan lampaiden vaatteisiin pukeutuneita saaliinhimoisia susia.

Nii!
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Vastaa Viestiin