Millainen henkilö Charles Taze Russell oli? Oliko hän vilpitön totuuden etsijä? Hyväntahtoinen hörhö, joka suolsi harmitonta huuhaata? Tietoinen huijari?
Kenenkään pään sisälle on mahdotonta päästä arvioidakseen motiiveja, varsinkaan jo kuolleen henkilön. Kirjoitukset ja puheet eivät juurikaan auta arvioinnissa, sillä mikään ei ole helpompaa kuin kirjallinen ja suullinen valehtelu ja teeskentely. Ainoa mahdollisuus on arvioida tekoja.
Oliko Russell tietoinen huijari? Ollessani Jehovan todistaja olisin pitänyt tällaista väitettä tietysti täysin mahdottomana. Vielä vuosi sittenkin olisin asettanut väitteen todenperäisyydelle ehkä kymmenen prosentin todennäköisyyden. Kevään, kesän ja syksyn aikana eteen on kuitenkin tullut paljon todistusaineistoa, joka on päivittänyt tuota todennäköisyyttä suuremmaksi. Näitä todisteita olen käsitellyt aikaisemmissa postauksissa.
Todisteet voi jakaa seuraaviin ryhmiin:
- Liiketoimet.
Mikäli Russell todella olisi oikeasti uskonut siihen väitteeseensä, että nykyinen asiainjärjestelmä olisi päättynyt lokakuussa 1914, hän ei olisi investoinut muutamaa kuukautta aikaisemmin autotehtaaseen ja muihin liiketoimiin.
Elämänsä aikana Russell osallistui kymmeniin, ellei satoihin liiketoimiin. Joku voisi tietysti väittää, että Russell toimi näin edistääkseen Jumalan sanan levittämistä. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi kaikki piti tehdä salassa ja pimennossa. Seura ei kerro historiassaan tänäkään päivänä näistä liiketoimista kerrassaan mitään. Itse asiassa Seura luo vaikutelman, että Russell lopetti liiketoimien teon vuoteen 1877.
Raha oli selvästi Russellia motivoiva voima. Jo pelkästään Tower Publishing Companyn perustaminen korjaamaan kirjojen ja lehtien myyntivoitot riittäisi yksinään heittämään ison varjon Russellin päälle.
- Epärehellisyys.
Russell teki huijauksia Vartiotornin välityksellä, kuten suomaan myynti farmeiksi, ihmevehnä ja syöpälääke. Näille tapauksille oli ominaista, että Russell syytti huijauksista aina muita.
Huijauksia muissa liiketoimissa oli lukematon määrä ja niistä Russell joutui vähän väliä oikeuteen. Näissä oikeudenkäynneissä Russell yleensä myös tuomittiin. Russellin isä, joka oli mukana perustamassa Seuraa, istui puolestaan vankilassa varkauksista ja huijauksista. Omena ei pudonnut kauaksi puusta.
- Moraalittomuus.
Öiset vierailut piikatytön huoneeseen sekä Rose Ballin tapaus osoittavat Russellin toimineen suurella todennäköisyydellä opetustensa vastaisesti. Kumpaakin tapausta voi pitää erityisen törkeänä, koska nämä nuoret naiset olivat alisteisessa suhteessa Russelliin.
Huonoa moraalia osoittaa myös hänen suhtautumisensa vaimoonsa. Russell kirjaimellisesti heitti vaimonsa kadulle eikä suostunut maksamaan oikeuden määräämiä korvauksia ja elatusmaksuja. Vaimo sai avioeron todistetun henkisen julmuuden perusteella. Huonoa moraalia osoittavat myös monet rasistiset kirjoitukset.
Russellin oma käytös oli kaukana siitä, mitä hän opetti.
1870-luvulla kolmen pittsburghilaisen liikemiehen ja ystävyksen, Joseph ja Charles Taze Russellin sekä Henry Conleyn, liiketoimet olivat ajautuneet vaikeuksiin. Joseph Russell oli tehnyt konkurssin jo aikaisemmin ja Henry Conley teki konkurssin 1876. Kolmikko mietti uutta liiketoimintaa.
Charles Taze Russell oli törmännyt Pittsburghissa adventistisaarnaajiin, kuten Wendelliin, Stetsoniin ja Storosiin. Erityisesti Stetson oli kaikille miehille tuttu, sillä tämä asui elämänsä viimeiset vuodet Henry Conleyn luona. Charlesilla oli mielessään milleriläinen liike, joka oli muutamaa vuosikymmentä aiemmin saanut kannattajia sadoista tuhansista amerikkalaisista. Viimeisen niitin orastavaan suunnitelmaan löi tutustuminen Barbourin aikaennustuksiin Jeesuksen toisesta tulemisesta.
Syntyi liikeidea: Mitä jos alettaisiin julkaista uskonnollista kirjallisuutta, jossa ennustetaan Jeesuksen toista tulemista! Varmasti kirjat myisivät kuin häkää, kuten oli tapahtunut Millerin aikana. Esikuvana miehillä oli Russelleiden naapurissa asunut Eugene Edward Fairfax Williamson, joka oli takonut uskonnollisella kirjallisuudella kasapäin rahaa. Sisältö suunniteltuun kirjallisuuteen saatiin tutuilta adventistisaarnaajilta (jotka nämäkin sinänsä näin jälkikäteen voi huoletta luokitella aikansa uskonnollisiin itseoppineisiin helppoheikkeihin).
Kukaan kolmesta liikemiehestä ei todennäköisesti ikimaailmassa olisi uskonut, millaiseen kultasuoneen he iskivät. Henry Conley tosin jätti tämän huonomaisen kultasuonen heti kun menestyi ihan oikean teollisen liiketoiminnan parissa. Joseph Russell joutui puolestaan vankilaan, mutta Charles Taze Russell aloitti ja jatkoi julkaisutoimintaa. Tekstit julkaisuihin tuotti pääosin hänen vaimonsa ja myöhemmin muut avustajat. Mitä älyttömämpiä asioita kirjoitettiin, sitä paremmin kirjat ja lehdet myivät. (William J. Schnell on elävästi kuvannut kirjassaan 30 Year a Watchtower Slave, miten tämä oli päätoimiston tietoinen taktiikka 20-luvulla. Kun Rutherford ennusti 1920-luvun alussa Raamatun ”prinssien” paluuta Kaliforniaan vuonna 1925, kirjamyynti räjähti käsiin).
Charles Taze Russellin elämästä voisi saada hauskan veijaritarinan. Kullankaivuuta Kaliforniassa, öljynporausta ja mineraalien etsintää Philadelphiassa, huoneistojen vuokrausta beteliläisten nimissä, öisiä hiippailuja piikatytön huoneeseen, futuurikauppaa, kustantamon perustaminen uskonnollista kirjallisuutta varten, pakomatka etsintäkuulutettuna laivalla Eurooppaan, jne, jne.
Hauskuuden veijaritarinalta vie kuitenkin se tosiasia, että jo Russellin aikana monet kärsivät Russellin toimista. Pahimmillaan joku saattoi hankkia Russellin tarjoamaa syöpälääkettä ja jättää oikeat hoidot väliin, menettäen henkensä. Muutkin kuin kanadalainen Hope Hay menettivät omaisuuksia – kuten ne onnettomat, jotka ostivat Vartiotornin ilmoituksilla myydyt suomaat Floridasta farmeikseen ja joutuivat karvaasti pettymään. Monet ihmiset kärsivät Russellin epärehellisistä ja kunniattomista liiketoimista. Onnettomassa asemassa olivat myös ne yksinkertaiset ihmiset, jotka mielenhallintaan jouduttuaan omistivat elämänsä päätoimiston orjuuteen tekemään käytännössä ilmaista työtä Russellin rikastuttamiseksi.
Lopullisen hauskuuden veijaritarinalta vei seuraava presidentti, Joseph Franklin Rutherford, jonka aikana tavalliset seurakuntalaiset pakotettiin myyntimiehiksi ja -naisiksi, karttaminen jyrkentyi ja otettiin käyttöön idioottimaisia sääntöjä, kuten aluksi rokotuksista ja myöhemmin verensiirroista kieltäytyminen. Rutherford teki vielä kohtalaisen harmittomasta huuhaa-uskonnosta vaarallisen kultin.
Historia tuntee Russellin ja Rutherfordin kaltaisia peräkkäisiä johtohahmoja muitakin. Ensimmäinen johtaja on imagoltaan idealisti, toinen brutaali käytäntöjen luoja, organisoija. Tällaisia parivaljakkoja ovat olleet esimerkiksi Lenin ja Stalin sekä mormoneilla Joseph Smith ja Brigham Young. Yhdistelmä näyttää toimivan hyvin.
Charles Taze Russell on mielenkiintoinen henkilö, oli hän sitten vilpitön totuuden etsijä, hyväntahtoinen hörhö tai tietoinen huijari. Harmi, että useimmat nykyisistä Jehovan todistajista tietävät perustajastaan todella vähän.
Kiitokset kaikille, jotka jaksoivat selata nämä otteet Russellista läpi!
