Viimehetken mielenmuutos

Jehovan todistajiin liittymätön uskonnollissävytteinen keskustelu. Alueella tiukka moderointi.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Viimehetken mielenmuutos

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Jos täällä nyt on jäljellä vielä IKEAn kardinaalien joukkoa, no JP on ainakin, niin ja Jaska, niin tietävät kenestä on kyse. Hän oli minulle läheisin ystävä, joka minulla on ollut, ystävyytemme oli todella jotain erilaista. Sitä kesti semmoset 48 tai 49 vuotta, jona aikana edustin häntä Suomessa, allekirjoittaen veroilmoituksia, hoitaen asuntonsa vuokrauksen ja lopulta suomenasuntonsa myynnin. Tässä siis vissi ero ystävän ja partnerin välillä, pari vaimoa mulla osuu tuohon väliin, eikä niiden kummankaan kanssa ole ollut skabaa tässä suhteessa.

Harrasteveljeyden lisäksi ystävyytemme eräs vankkoja pohjatekijöistä oli se, että hän oli hylännyt perheensä vanhoillislestadiolaisuuden ja minulla oli oma taustani. Vuosikymmenien aikana puhuimme hartaasti ja pitkään aiheesta, käsitykseni mukaan hän oli laillani uskonnoton. No sitten jalka-amputaation jälkeen ystäväni oli hyvää vauhtia toipumassa, kunnes tapahtui äkillinen muutos elinolosuhteiden suhteen ja 18. päivä männäkuuta olin Genevessä hänen siunaustilaisuudessaan. Aivan oikein luit, ystäväni oli valinnut kirkollisen siunauksen, minä en ollut ainoa "haavi auki", Pakistanissa syntynyt katolilainen vaimonsa ihmetteli mulle, ettei mies koskaan käynyt missään kirkonmenoja muistuttavassakaan matineassa.

Loppupuoli tuhkaa viedään tässä kuussa Suomeen ja haudataan perhehautaan. Sen verran tunnen sukua, että osaan aavistaa mitä he ajattelevat ystäväni viime päätöksestä. Siitä voivat taas repäistä tuttua juttua kuinka sitten kuoleman hetkellä.....

Ei mulla muuta, mutta siis Larun Ranskanheikki on golannut. Helvetin hieno pohojalaane mies, joka antoi auliisti asuntonsa IKEAn kardinaalikokouskäyttöön. Muistini mukaan kukaan kardinaali ei tehnyt kardinaalimokaa yhdessäkään Larun kardinaalikokouksessa.

Siis kuten Heikki toisti näissä vastavissa tilanteissa vuosien varrella, kuten vaikka kolmannen krenatöörimme kuollessa: "Näin tätä elämää eletään"

Siunaustilaisuusa oli mitä oli, pidin muistopuheen osanottajille, joista en tuntenut kuin vaimonsa, poikansa sekä tyttärensä ja tämän aviomiehen. Loppu oli mulle tuntemattomia YK:n eläkeläisiä, paitsi yksi tulkki kun hän repäisi maskinsa pois.

Oleelllisinta mulle oli 18. pävä nähdä avoin arkku ja jutella siunaustilaisuuden jälkeen porukan kanssa kadun toisella olevassa ravintolassa. Piikki oli auki ja muistaakseni kietaisin neljä Martell-konkkaa jutellessani eri vieraiden kanssa. Porukka oli aidosti kiinnostunut minusta ja kiitteli puhettani. Joukossa oli Heikin kollega, jolla on loma-asunto tuossa noin 10 km päässä ja hän on tulossa sinne tällä viikolla.

Kolmas musketööri oli ortodoksi ja arkku oli auki, pidin siitä. Matinea oli vaan pitkäveteinen seisten ja kynttilä handussa.

jos mä delaan, niin skruippabailuissa piikki on auki, piti sitten muistopuheen tai ei. Pois turha synkistely, elämä jatkuu Kanadan metsäpaloista ja elo(k)apinoista huolimatta.
Vastaa Viestiin