Kaarlo Harteva sekä osuuskuntatoiminta - osuuskunnat Ararat ja Al Sano

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Syväkurkku
Viestit: 517
Liittynyt: 06.04.2018 16:42

Kaarlo Harteva sekä osuuskuntatoiminta - osuuskunnat Ararat ja Al Sano

Viesti Kirjoittaja Syväkurkku »

Taustaa

Vuonna 1879 Charles Taze Russell alkoi Yhdysvalloissa julkaista Vartiotorni-lehteä. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 1881 perustettiin Siionin Vartiotornin traktaattiseura, myöhemmin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura, Seura. Jo samana vuonna ensimmäiset kolportöörit lähetettiin Eurooppaan Englantiin, jonne perustettiin haaratoimisto vuonna 1900.

Ruotsissa alkoi pelastusarmeijan kapteeni August Lundborg levittää Russellin kirjoja vuonna 1899. Ensimmäinen muistonvietto järjestettiin Ruotsissa 12.4.1900. Jo seuraavana vuonna vuokrattiin omat tilat Tukholman vanhasta kaupungista. Vuonna 1903 Russell vieraili Tukholmassa ja hänen puhettaan oli seuraamassa 25 henkilöä, joista puolet oli ”kiinnostuneita”. Vartiotornia aloitettiin julkaista ruotsin kielellä seuraavana vuonna. Russell vieraili uudelleen Ruotsissa vuosina 1909 ja 1911. Jälkimmäisellä kerralla puhetta oli kuulemassa jo 1 500 henkeä.

Hiljalleen Russellin ajatukset ja kirjallisuus alkoivat levitä myös Suomeen. Vuonna 1906 August Lundborgin vaimo Ebba vieraili Suomessa ja kertoi Russellin ajatuksista. Ebban lisäksi Suomessa työskenteli noihin aikoihin joitakin muitakin ruotsalaisia ja amerikkalaisia kokoajansaarnaajia.

Vuonna 1909 turkulainen liikemies Emil Österman vieraili August Lundborgin luona Ruotsissa. Ebba Lundborg oli matkallaan Suomeen antanut Emilin äidille luettavaksi Russellin kirjoja. Österman osti Lundborgilta lisää kirjoja ja palasi Englannin kautta Suomeen. Jo saman vuoden lopulla Österman palasi Lundborgin luokse uudelleen, tällä kertaa kasteelle. Österman alkoi levittää Russellin kirjallisuutta Suomessa.

Kaarlo Harteva

Lähes heti aloitettuaan kirjallisuuden levittämisen Suomessa Österman tapasi Helsingissä Kaarlo Hartevan. Hartevalla oli niin suuri vaikutus Russellin ajatusten leviämiseen Suomessa, että Raamatuntutkijoita kutsuttiin pitkään myös hartevalaisiksi.

Mutta kuka oli Kaarlo Harteva? Hartevasta on yllättävän vähän tietoa. Jehovan todistajien vuosikirjassa 1990 on kerrottu heidän historiansa Suomessa ja samalla kerrotaan joitakin tietoja Hartevasta. Kuvaa voi täydentää Kansallisarkiston digitaalisen aineiston avulla. Aineistossa on satoja viittauksia Hartevaan. Suurin osa näistä on kylläkin Hartevan itsensä maksamia esitelmä- ja kirjamainoksia sanomalehdissä, mutta elämäkertaa täydentävää materiaaliakin löytyy. Lisäksi tietoa löytyy rajatusti myös sukututkimuksen työkalujen avulla (MyHeritage, Geni, jne.)

Kaarlo Jalmari Harteva syntyi 20.4.1882 nimellä Karl Hjalmar von Haartman. 23-vuotiaana teekkarina Karl Hjalmar suomensi nimensä osana vuosisadan alun isänmaallista suomalaistamisaaltoa. Nimenmuutos julkaistiin Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 14.11.1905.

Kaarlo Harteva kuului von Haartmanien aatelissukuun, jolla on Suomen historiaan ollut merkittävä vaikutus. Esimerkiksi Hedvig von Haartman perusti Suomeen Pelastusarmeijan ja suvussa oli myös lukuisia valtiopäivämiehiä. Lars Gabriel von Haartman (1789-1859) oli venäläismielinen talouspoliitikko ja vapaaherra, joka historiassa sai nimen ”Hänen hirmuisuutensa”. Larsin ansiosta mm. perustettiin Mustialan maanviljelysopisto ja aloitettiin Saimaan kanavan rakentaminen. Von Haartmanin sukuun kuului useita lääketieteen edustajia ja niinpä Meilahden sairaalan läheinen katu onkin nimeltään Haartmaninkatu. Suku pärjäsi myös kulttuurin saralla. Oopperalaulajien lisäksi vuoteen 1980 asti värikkään elämän elänyt Carl von Haartman näytteli, käsikirjoitti ja ohjasi Hollywoodissa. Carlin elämästä voisi hyvin tehdä elokuvan; siihen liittyvät Suomen sisällissota, Hollywood, Espanjan sisällissota, sodat vuosina 1939-1944, Simo Häyhä ja elämä Francon Espanjassa. Kaarlo Hartevalla oli siis tausta värikkäästä, varakkaasta ja lahjakkaasta suvusta.

Kaarlo Hartevan isä Carl Adolf von Haartman omisti tilan Sysmässä, mutta muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin ja kuoli siellä vuonna 1947, yli 90-vuotiaana. Äiti Arvida Charlotta Sallmén kuoli vuonna 1938 Helsingissä. Kaarlo Harteva itse oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär. Molemmat pojat, Elon ja Kaarle, kävivät Gileadin lähetyskoulun ja sijoittuivat Thaimaaseen. Elon aloitti lähetyssaarnauksen Thaimaassa 1952 yhdessä Pajasalmen pariskunnan kanssa. Myöhemmin Esko Pajasalmi siirtyi Thaimaassa liike-elämään ja perusti yrityksen, josta kasvoi yksi Aasian merkittävimmistä PR-alueen yrityksistä. Yritys kiillotti amerikkalaisten suuryhtiöiden, lentoyhtiöiden ja jopa Thaimaan kuningashuoneen julkisuuskuvaa.

Kaarlo Harteva valmistui ylioppilaaksi vuonna 1901 Viipurin reaalilyseosta. Tämän jälkeen hän aloitti insinööriopinnot Helsingissä. Osoite Helsingissä oli Skilnadstorget 4, eli opiskelijapoika asui varsin arvokkaalla paikalla Erottajalla. Opiskelu kesti suhteellisen kauan, sillä Harteva valmistui insinööriksi vasta vuonna 1907. Insinöörin ammattia Harteva ei koskaan harjoittanut. Tämä ei sinänsä ole kummallista, eipä Seuran myöhempi presidentti Joseph Franklin Rutherfordkaan harjoittanut tuomarin ammattia kuin parin päivän sairaslomasijaisuuden, vaikka vaatikin loppuelämänsä, että häntä kutsuttiin Tuomariksi. Isolla T-kirjaimella.

Opiskeluaikanaan Harteva liittyi Nuorten Miesten Kristilliseen Yhdistykseen. Vuonna 1906 hän veti yhdistyksen pyhäkoulua (NMKY Kuukausilehti 1/1906):

Kuva

Vuoden 1906 lopulla Harteva valittiin NMKY:n rahastonhoitajaksi (NMKY Kuukausilehti 10/1906). Liikemiehen luontaiset kyvyt pyrkivät muutenkin esiin. Seuraavan vuoden alussa Harteva toimi NMKY:n Kaisaniemessä toimineen hotelli Hospizin johtajana (Adress- och yrkeskalender för Helsingfors 1.1.1907). Harteva myös muutti kotiosoitteensa kyseiseen hotelliin. Hotellin liiketoimintamalli oli äärimmäisen pedantisti mietitty, kuten oheisesta kuvauksesta käy ilmi:

Kuva

Vuonna 1907 Harteva teki vakituisen työsopimuksen NMKY:n kanssa. Hän myös matkusti Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Sveitsiin perehtyen NMKY:n toimintaan näissä maissa.

Vuonna 1908 Harteva osti tai sai ennakkoperintönä Kalliola-nimisen maapalstan Sysmän pitäjän Woipalan kylästä, synnyinpitäjästään (Suur-Savo 9.3.1908). Jossakin välissä hän myös hankki huvilan nykyisen Keravan alueelta (Keski-Uusimaa 9.4.2020). Alla kuva huvilalta:

Kuva

Vuonna 1908 Harteva valittiin osuuskunta Veljeyden puheenjohtajaksi (Veljeys 27.3.1908). Tämän artikkelin kannalta tällä toimella on iso merkitys. Osuuskuntatoiminta sekä siihen liittyvä talous ja lainsäädäntö tulivat tällöin Hartevalle hyvin tutuiksi. Harteva toimi myös Kristillisen Kansanopiston opettajana (Uusi Suometar 3.5.1908) sekä piti useilla paikkakunnilla esitelmiä kristillisistä aiheista. Hänen erikoisuutensa olivat ulkoilmaesitelmät Kaisaniemen puistossa. Näitä ulkoilmaesitelmiä Harteva jatkoi myöhemmin Raamatuntutkijoiden teemalla.

Kuva

Vuonna 1909 Harteva erosi NMKY:n johtokunnasta (NMKY kuukausilehti 1.4.1909). Eroon ei liity vielä mitään dramatiikkaa, hän oli normaalissa erovuorossa. Kesällä Harteva jatkoi puheita Kaisaniemen puistossa. Saman vuoden aikana Harteva tapasi Emil Östermanin, jolta osti Russellin kirjan Jumalallinen Aikakausien Suunnitelma. Harteva innostui kirjasta ja alkoi kääntämään sitä suomen kielelle, josta Österman maksoi Hartevalle korvauksen.

Vuoden 1910 keväällä Harteva jätti johtajan toimensa hotelli Hospitzissa. Hänelle järjestettiin NMKY:llä läksiäiset ja annettiin muistolahja. Syyksi eroon kerrottiin olleen Hartevan muuton toiselle paikkakunnalle. Tuo ei pitänyt paikkaansa. Joko Harteva tai NMKY hieman kaunistelivat asiaa (Kotimaa 30.5.1910). Harteva oli hypännyt Raamatuntutkijoiden kelkkaan. Hänet oli kastettu konventissa Ruotsin Örebrossa huhtikuussa 1910. Samassa konventissa hän jo piti puheen.

Harteva jätti kädenjälkensä NMKY:n toimintaan. Harteva oli mm. kirjoittanut runoja, joita luettiin NMKY:n tilaisuuksissa. Esimerkiksi vuoden 1910 joulukuussa Turussa pidetyssä hengellisessä iltamassa luettiin hänen kirjoittamaansa runo Jouluyö.

Jo 30.9.1910 Helsingin Sanomat mainosti Hartevan kääntämää kirjaa Jumalallinen Aikakausien suunnitelma. Kirjaa myi Emil Österman hintaan 2,50 markkaa. Nykyrahassa tuo vastaa noin 12 euroa. Tampereen Sanomat puolestaan mainosti Hartevan esitelmätilaisuutta 9.10.1910 Hämeen Pohjan juhlasalissa. Vuoden 1910 pääteema oli ”Mitä on oljella tekemistä jywän kanssa”. Esitelmätilaisuuksia pidettiin tulevina vuosina satoja eri puolella Suomea.

Vuonna 1911 Harteva ilmoitti kotiosoitteekseen Mikaelinkatu (Mikonkatu) 27. Samaan osoitteeseen perustettiin ensimmäinen Raamatuntutkijoiden viiden huoneen toimisto Suomessa. Harteva myös tapasi Russellin Örebron konventissa Ruotsissa, jossa hänen äitinsä ja tätinsä menivät kasteelle.

Vuosi 1911 toi myös huolia. Hyvän pestin jättänyt ja nyt rahapulassa oleva Harteva joutui myymään Kalliorannan palstatilansa sekä huvilansa Mäntyharjulla (Etelä-Suomi 22.8.1911). Huvilan kalustuksia siirrettiin Helsinkiin toimistokalusteiksi.

Harteva oli kuitenkin varsin ahkera. Tammikuussa 1912 Helsingistä löytyi jo 30 suomenkielistä ja 10 ruotsinkielistä Raamatuntutkijaa. Ensimmäisessä konventissa 29.3.-1.4.1912 oli läsnä 60 henkeä eri puolelta Suomea.

Vuoden 1912 elokuussa Charles Taze Russell vieraili Hartevan luona Helsingissä. Erikoista on, ettei Russellin puhetilaisuutta juurikaan mainostettu. Saman vuoden sanomalehdissä oli kymmeniä mainoksia Hartevan puhetilaisuuksista. Russellin puhetilaisuudessa tosin mainitaan olleen noin tuhat kuulijaa. Russell ja Harteva sopivat, että Harteva alkaisi julkaista Vartiotornia suomen kielellä. Lehti alkoikin ilmestyä jo saman vuoden lopulla. Kokoaikaisia saarnaajia oli tuolloin Suomessa kymmenkunta.

Russell ei nähtävästi täysin luottanut tähän liukkaaseen liikemieheen ja niinpä Seuran juristi Joseph F. Rutherford teki Helsinkiin tarkastusmatkan kesällä 1913. Russellin luottamuksen puute ei ollut täysin vailla perusteita, kuten myöhemmin selviää. Russellin takaraivossa on myös täytynyt takoa Australian tapahtumat vuonna 1908, jolloin Rose Ball ja tämän aviomies olivat kaapanneet paikallisen haaratoimiston ja kaikki sen varat. Russellin omatkin asiat kotona Yhdysvalloissa olivat melko sekaisin. Vuonna 1908 avioero oli astunut voimaan ja vuonna 1909 hänet oli etsintäkuulutettu maksamattomista oikeuskorvauksista ja elatusmaksuista. Seuran lakimies Rutherford maksoi myöhemmin nämä korvaukset Seuran varoista. Vuonna 1913 Russell hävisi oikeudenkäynnin Ihmevehnä-vedätyksestään. Vuonna 1913 hän myös mainosti sanomalehdissä syöpälääkettä. Jokainen voi arvata miten hyvin tuo lääke toimi ja siitäkin vedätyksestä olisi edessä oikeudenkäyntejä. Kaiken lisäksi Russellin laskelmien mukaan syksyllä 1914 pitäisi lopun aikojen päättyä ja tuhatvuotisen valtakunnan alkaa.

Muistonvietossa vuonna 1913 oli läsnä 235 henkeä eri puolella Suomea. Vuoden 1914 konventissa kastettiin 39. Tuona vuonna Harteva tapasi Russellin Lontoossa ja toi tuomisina Kuvanäytös Luomisen, johon kuului kuultokuvia sekä elokuvia. Harteva käänsi esityksen suomen kielelle ja sitä alettiin esittämään eri puolella Suomea. Se tavoitti 80 500 ihmistä.

Vuosi 1914 tuli ja meni. Russell oli siirtänyt loppua vuodella eteenpäin. Tässä vaiheessa liikemies Harteva haistoi rahan mahdollisuuden, samoin kuin Russell oli tehnyt valtameren toisella puolella.

1910-luvulla Harteva näytti seuraavalta:

Kuva

Osuuskunta Ararat

Harteva oli aiemmin toiminut kristillisen osuuskunta Veljeyden puheenjohtajana ja tunsi hyvin osuuskuntatoiminnan lainsäädännön. Vartiotornissa 1.9.1915 hän esitteli lukijoilleen uuden ideansa osuuskunta Araratin perustamisesta.

Kuva

Kirjoituksessa Harteva luettelee vaikuttimensa osuuskunnan perustamiseen. Eräät vaikuttimista ovat ”koettaa liike-elämässä toteuttaa Tuhatvuotiskauden periaatteita” sekä ”käyttää hyväksemme yhtä Jeesuksen läsnäolon ilmeisiä siunauksia, nim. osuuskuntaa”.

Harteva mainitsee, että Uudenmaan läänin kuvernööri oli vahvistanut osuuskunnan säännöt 22.9.1915.

Harteva kirjoitti: ”Osuuskunnan tarkotuksena on alkaa työ Helsingissä, mutta siinä määrin kuin ystävät maaseudulla ottavat osuuksia ja siten kannattavat työtä, on aikomus laajentaa työtä niin pitkälle kuin Herran tahto”. Näin saatiin sitoutettua käytännössä kaikki Raamatuntutkijat eri puolella Suomea osuuskuntaan mukaan. Varmuuden vuoksi Harteva toteaa: ”Osuuskunta Ararat ja Taivaassa kirjotettujen esikoisten Seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joskin toivomme, että mahdollisimman monta Seurakunnan jäsentä liittyy osuuskuntaan.” Tuon toiveen jälkeen on selvää, ettei kukaan Raamatuntutkija kehdannut kieltäytyä. Jotta mitään ei varmasti jäisi epäselväksi, Harteva jatkaa vielä: ”Emme tahdo erityisesti houkutella ja vielä vähemmin pakottaa ketään liittymään osuuskuntaan, mutta me iloitsemme jokaisesta, joka haluaa tulla mukaan.”

Toiminta aloitettiinkin avaamalla ruokala Hartevan asuntoon/toimistoon. Vuoden 1915 osoite- ja ammattikalenterissa osuuskunta Ararat mainitaankin Hartevan osoitteessa Mikaelinkatu 27, palveluna ruokatarjoilu. Samalla järjestyi Hartevan oma ja pienen henkilökunnan ruokatarjoilu. Ehkä jotkin lähellä olleet Raamatuntutkijatkin kävivät nauttimassa ja maksamassa lounaan. Onkin melko todennäköistä, että koko projektin tarkoitus on ollut haalia osuusmaksuista kerättävät rahat, toiminta sinänsä oli selvästi toisarvoista.

Mitä osuuskuntaan liittyminen maksoi Raamatuntutkijoille? Harteva kertoo sen artikkelissaan: yksi osuus täysin maksettuna maksoi 1 060 silloista markkaa. Tämä vastaa nykyrahassa noin 3 000 euroa!!! Melkoinen maksu pääasiassa työväestöstä koostuvalle joukolle. Liittymismaksu tosin voitiin maksaa osissa ja vähävaraiset saivat alennusta ensimmäisistä maksuista. Jos arvioidaan, että Raamatuntutkijoiden piirissä olisi vuonna 1915 ollut noin 500 henkeä, osuuksien summa olisi nykyrahassa noin puolitoista miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon, että ruokapalkalla toimivaa henkilökuntaa Hartevalla oli tuolloin ainoastaan muutama henkilö ja kirjallisuudestakin tuli jo tuottoja, Harteva sai haltuunsa melkoisen rahapotin. Lisäksi osuuskunta tuotti ruokalasta pieniä tuloja.

Edellä mainittu Vartiotornin artikkeli sisälsi myös Osuuskunta Araratin säännöt. Ne veivät pienellä fontilla lehdestä neljä sivua ja olivat todella, todella monimutkaiset. Osuuskunta sisälsi erilaisia rahastoja sekä tarkoin määritellyn organisaation. Erityisesti merkillepantavaa on, mitä sanotaan osuuskunnan hajoamisen suhteen: ”Jos osuuskunta hajoaa, älköön sen varoista maksettako jäsenille enemmän kuin mitä kukin osuusmaksuina ja sisään- kirjotusmaksuina on maksanut. Jos sitten vielä jää yli omaisuutta, käytetään se osuuskunnan päätöksen mukaan ja lausuttujen aatteitten toteuttamiseksi, jolloin erityisesti on muistettava palveluksessa ollutta henkilökuntaa ja eläkerahastoa.” Sanamuodon mukaan varoja ei ole pakko palauttaa jäsenille. Siinä todetaan, että jäsenelle ei saa maksaa enempää kuin mitä osuusmaksuina on jäsen maksanut. Nerokkaan kiero ilmaisu. Käytännössä Harteva saattoi päättää miten rahat purettaessa käytettäisiin. Bonuksena järjestyi Hartevan eläketurva. Hartevan ja keittäjän lisäksi osuuskunnalla ei henkilökuntaa tainnut juurikaan olla.

Harteva mainosti osuuskuntaa myös seurakuntien ulkopuolelle (Työmies 11.12.1915):

Kuva

Yhden sortin saavutus on, että pääsystä Hartevan mainostilaisuuteen piti maksaa sisäänpääsymaksu. Aikamoinen liikemies!

Osuuskunta Ararat alkoi julkaista omaa Ararat-lehteä. Ararat-lehti oli maksullinen ja otti vastaan ulkopuolisia, maksullisia ilmoituksia. Osuuskunnan jäseniä kehotettiin myymään lehden tilauksia ovelta ovelle, tutulla konseptilla.

Kuva

Araratin ensimmäinen hallintoneuvosto näytti tältä:

Kuva

”Hallintoneuvoston” jäsenten ammattijakaumaa katsomalla on selvää, että insinööri, aatelismies Harteva hallitsi osuuskuntaa yksin.

Ensimmäisen numeron sisältö näytti seuraavalta:

Kuva

Ararat-lehden toisessa numerossa on mielenkiintoinen kirje Norjasta:

Kuva

Myöhemmin on käynyt ilmi, että ”veli” Lindkvist oli tekemässä samanlaista bisnesjärjestelyä Norjassa.

Keväällä 1916 tuli Hartevalle karhu vastaan. Russell oli kuullut Hartevan ja Lindkvistin bisneksistä ja alkoi asian tiimoilta kirjeenvaihdon. Harteva ja Lindkvist olivat nähtävästi unohtaneet, että Russellin olisi pitänyt päästä tuotoista osalliseksi. Russellin kirjeenvaihtoa Hartevan kanssa julkaistiin sekä suomenkielisessä Vartiotornissa että täydemmin Ararat-lehdessä. Pitkissä kirjeissään Harteva yrittää Raamattuun vetoamalla tyynnyttää Russellia, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ararat-lehden viimeinen numero ilmestyi 15.7.1916. Lehti ei sanallakaan mainitse, mitä kerätyille varoille tapahtui kun lehti ja koko osuuskunnan toiminta oli vaakalaudalla.

Jehovan todistajien virallinen historia kertoo Vuosikirjassa 1990 lakonisesti osuuskunta Araratin lopusta yhdellä lauseella: ”Ararat-liike loppuikin pian, ja Harteva alkoi jälleen avustaa Vartiotornin toimitustyössä ja pitää esitelmiä.” Totta tässä on se, että lehden julkaisu loppuikin, samoin nähtävästi ruokalan pito ulkopuolisille. Mutta Osuuskunta Araratia ei suinkaan purettu. Osuuskunta esiintyi Kauppalehden protestilistalla vielä vuonna 1932 (Suomen kaupparekisteri / Virallisen lehden liite / 1932 / No1) ja osuuskunta lakkautettiin samana vuonna (Suomen kaupparekisteri / Virallisen lehden liite / 1932 / No12).

Mitään tietoa siitä, mihin osuuskuntaan sijoitetut rahat olivat menneet, ei ole olemassa.

Osuuskunta Araratin ajan ollessa ohi, Harteva päätti perustaa uuden osuuskunnan. Sen perustamisessa ei tehty enää samaa virhettä kuin Araratin kanssa. Russell ei ollut katsonut hyvällä liiketoimintaa, mistä hän ei itse hyötynyt millään tavalla.

Osuuskunta Al Sano

Juha Matias Lehtonen on kirjassaan Terveys ja humpuuki (Tammi 2021) esittänyt sivukaupalla tietoa Hartevan seuraavasta osuuskuntaviritelmästä, Al Sanosta. Jos joku on kiinnostunut asian yksityiskohdista, suosittelen kirjaa. Toisaalta kirjan nimi kertoo oleellisen.

Osuuskunta Al Sano muodostettiin lähes heti kun osuuskunta Ararat oli lopetettu vuonna 1932. Kuten aiemmin totesin, osuuskunta Araratin varojen lopullisesta kohtalosta ei ole mitään tietoa. On kolme mahdollisuutta:

1. Varat jaettiin takaisin osuuskunnan jäsenille
2. Varat olivat kuluneet Hartevan ja kumppanien elämään
3. Varat käytettiin uuden osuuskunnan pesämunaksi

Ensimmäisestä vaihtoehdosta ei ole mitään merkkejä. Araratin joutuminen protestilistalle vuonna 1932 viittaa enemmänkin vaihtoehtoihin 2 tai 3. Al Sanon toiminnan laajuus ja erityisesti osuuskunnan kiinteistöhankinnat ja rakennusprojektit viittaavat vaihtoehtojen 2 ja 3 kombinaatioon.

Myös Al Sano julkaisi omaa lehteään:

Kuva

Harteva varoi tällä kertaa mainostamasta osuuskuntaa liikaa Seuran virallisissa lehdissä, Vartiotornissa ja Kultaisessa Ajassa (myöhemmin Herätkää). Niistä löytyy ainoastaan muutama pieni uutismaininta osuuskunnan tiimoilta.

Osuuskunta Al Sanon lehdestä käy ilmi, että toimintaa johdettiin ja pääosin toteutettiin Temppelikadulle siirtyneestä Seuran toimistosta käsin. Osuuskunnan vuoden 1936 toimintakertomuksesta ilmenee, että osuuskunnan hallitukseen kuuluivat K.H.Taavitsainen, insinööri Kaarle Harteva, sekä Veikko Lahtinen. Osuuskunnalla oli rohdoskauppoja Helsingissä Temppelikadulla (Seuran toimistossa), Viipurissa Rautatienkatu 5:ssä, Tampereella Näsilinnankatu 28:ssa sekä Turussa Humalistonkatu 13:ssa.

Vuoden 1936 tilinpäätöksestä käy ilmi mielenkiintoisia asioita:

Kuva

Ensinnäkin omaisuustaseessa on suhteellisen suuri osuus velkakirjalainoja. Tämä tarkoittaa, että osuuskunta oli jälleen kerännyt varoja, todennäköisesti jäseniltään. Palkkoja on maksettu suurehko summa. Valitettavasti tilinpäätös ei kerro, kenelle rahat ovat päätyneet. Kaikkein mielenkiintoisin kohta tilinpäätöksessä on viittaus Vihdin maatilaan.

Osuuskunta hankki tilan Vihdistä, Nuuksion pohjoisosasta Kaitlammen rannalta. Alue ostettiin yhdeltä silloisen Suomen rikkaimmalta mieheltä, Eljas Erkolta. Osuuskunta rakensi tilalle upean kivipalatsin (kuva Luontoon.fi):

Kuva

Vuoden 1936 toimintakertomus kertoi tilasta ja palatsista seuraavaa:

Kuva

Palatsi on verrattavissa Seuran presidentin Rutherfordin Kaliforniaan muutamaa vuotta aiemmin rakentamaan Beth-Sarimiin:

Kuva

Osuuskunta myös myi Kaitlammen rannalta huvilatontteja. Näitä tontteja saatiinkiin myytyä 10 kappaletta. Tässäkin Harteva matki Seuran presidenttejä. Russell myi muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin Floridasta viljelysmaata tiloina. Myöhemmin tosin osoittautui, että myyty ”viljelysmaa” oli soista rämettä.

Al Sanon tuotesetti oli monipuolinen:

Kuva

Erikoisuutena oli mustajuuren markkinointi. Al Sanon mukaan rohdos auttoi noin viidessäkymmenessä eri terveyshäiriössä. Mustajuurella oli väitteiden mukaan parannettu mm. syöpää. Totuuden voi lukea kirjasta Terveys ja humpuuki. Oudoin myynnissä ollut tavara oli englantilainen Rejuvenator-niminen sähköhoitokone, jonka oli määrä nuorentaa soluja.

Terveysviranomaiset eivät katsoneet suopeasti Hartevan liiketoimia. Osuuskuntaa vastaan nostettiin syyte vuonna 1935. Oikeuskemistin mukaan Al Sanon markkinointi oli törkeää huijausta. Yli vuoden oikeudenkäynnin jälkeen viranomaisten suureksi hämmästykseksi Harteva voitti oikeudenkäynnin. Oikeudenkäynnin aikana Al Sanon Taavitsainen oli useaan otteeseen vedonnut Raamattuun ja oikeudenkäynnin voittoa pidettiinkin Jehovan todistajien piirissä uskonnonvapauden ja ”ihmisen luonnollisen oiikeuden” voittona.

Viranomaisten aseeksi tuli uusi apteekkitavaralaki joka lopulta lopetti Al Sanon kaltaiset rohdoskaupat. Al Sanon toiminta hiipuikin ja sen varastoon jäi kaksi tonnia mustajuurta. Vihdin kartano jouduttiin myymään. Mihin palatsin myynnistä saadut varat joutuivat ja mitä lopulta tapahtui osuuskunnalle, ei ole tiedossa.

Jehovan todistajien virallinen historia ei mainitse sanallakaan Al Sano osuuskuntaa, mikä on nykypäivän näkövinkkelistä täysin ymmärrettävää.

Lopuksi

Vaikka Hartevalla oli merkittävä osuus Ararat ja Al Sano osuuskuntien synnyssä ja toiminnassa, ne eivät olleet mitenkään harvinaisia ilmestyksiä Raamatuntutkijoiden ja Jehovan todistajien keskuudessa. Sveitsissä Alfred Vogel kehitti luontaistuotteisiin erikoistuneen yrityksen, jonka tuotteet Herbamare, Molkosan ja Echinaforce tulivat tutuiksi lähes jokaiselle Jehovan todistajalle. Yritys toimii vieläkin. Norjassa Hartevan ystävä Lindkvist viritteli samanlaisia systeemejä. Australiassa liiketoiminta meni niin pitkälle, että todistajat valmistivat ”puolueettomuudestaan” huolimatta toisen maailmansodan aikana varusteita maan armeijalle.

Rahan ansaitseminen näytteli tärkeää osaa Raamatuntutkijoiden ja myöhemmin Jehovan todistajien kulisseissa. Kirjallisuudesta saatavat tulot syrjäyttivät suuren osan muusta liiketoiminnasta toisen maailmansodan jälkeen. Tilanne muuttui uudelleen 1900-luvun lopussa, kun Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksellä kirjallisuuden myynnistä piti alkaa maksamaan arvonlisäveroa. Tämän jälkeen rahaa on kerätty pääosin lahjoituksilla sekä kiinteistöliiketoiminnalla. Joissakin maissa on myös turvauduttu hakemaan julkista rahoitusta.

EDIT: Saadun kommentin perusteella korjattu Araratin osuusmaksujen suuruutta nykyrahassa.
EDIT2 : Korjattu joukko kiroitusvirheitä :)
EDIT3 : Poistettu maininta Uudesta Maailmasta joka oli Kultaisen Ajan seuraaja