Partahullutuksesta

[Observer]

Uutinen on jo vähän vanha, mutta otetaan se nyt täällä puheeksi, niin tulee foorumille yksi tuore puheenaihe.

Niille kenelle aihe ei ole tuttu: parran kasvattaminen on ollut Jehovan todistajien seurakunnissa käytännössä lähes kielletty monien vuosikymmenien ajan. Toki miehellä sai olla parta, eli ei häntä siitä erotettu, mutta hän ei parran vuoksi saanut yleensä mitään tehtäviä seurakunnassa ja muutenkin häntä katsottiin vähän kieroon. Tilanne vähän vaihteli eri seurakunnissa vanhimmiston tiukkapipoisuudesta riippuen, mutta joka tapauksessa ns. nimitetyillä veljillä ei voinut olla partaa useimmissa maissa.

Todistajien mieleen iskostettiin vuosikymmenten aikana näkemys, jonka mukaan parran pitäminen merkitsi kapinallisuutta, hengellisyyden puutetta ja maailmallista henkeä. Yleensä ajateltiin, että parrallinen veli oli “huonosti mukana” ja luultavasti myös “huonoa seuraa” eikä hän ei ollut “esimerkillinen”. Jotkut parralliset veljet saattoivat mainita asiasta heille huomautettaessa, että näyttäkää Raamatusta, missä parta kielletään, niin sitten parta lähtee. He eivät tienneet silloin, että heidän “kapinallinen puheensa” muuttuisikin jumalalliseksi valoksi joulukuussa 2023.

Silloin siis tilanne muuttui, sillä hallintoelimen Lett yllättäen julisti parrat sopiviksi kaikille, vaikka vasta vuonna 2016 hän vielä puhui niitä vastaan. Nyt partaa saa pitää kuka tahansa todistaja; jopa parilla hallintoelimen jäsenillä on jo nähty parta. Konventeissa ja kokouksissa nähdään nyt partoja “paikassa toisensa jälkeen”.

On hyvin vaikea käsittää, miten tällainenkaan hullutus ei saa todistajia näkemään, että he vain seuraavat orjallisesti yhdeksän amerikkalaisen miehen oikkuja ja päähänpistoja. Voiko joku ihan oikeasti uskoa, että Jumala tai Jeesus antoi näille yhdeksälle miehelle tiedoksi, että joulukuussa 2023 parrat ovatkin täysin ok? Toki vielä marraskuussa 2023 parta oli vielä paha juttu, josta silloin ei saanut sanoa mitään positiivista.

Miten joku todistaja, joka on oppinut paheksumaan partoja kenties vuosikymmenet, voi nyt järkevästi selittää itselleen, että nyt hän ei paheksukaan niitä enää lainkaan? Aiemmin hänen oletettiin suhtautuvan parrallisiin veljiin ainakin edes vähän kriittisesti, mutta nyt hän ei saa suhtautua heihin lainkaan kriittisesti. Miten hän pystyy aidosti muuttamaan asennettaan niin nopeasti yhdessä yössä? Näin hallintoelin kuitenkin olettaa heidän tekevän. Jotkut vanhimmat olivat todella fanaattisia tämän asian suhteen vuosikymmenet. Kun heille vain mainitsikin sanan parta, alkoi jo otsasuoni pullottaa. Mitenköhän he saavat suonensa nyt piiloon?

Tietenkään koko partasäännössä ei ollut koskaan mitään järkeä tai edes raamatullista perustetta. Se oli vain yksi sääntö todistajien farisealaisessa sääntöviidakossa. Miksi he muuttivat sen nyt? Hallintoelin tietysti näkee, että järjestöstä valuu etenkin nuorta väkeä ulos. Kaikki keinot on otettava nyt käyttöön, että suuntaus pysähtyisi. Hiljattain muutettiin avustavien palvelijoiden ja vanhinten alaikärajaa. Nyt vanhimmaksi voi päästä jo jopa 21-vuotiaana. Näin sitoutetaan nuoria miehiä järjestöön entistä aikaisemmin. Nyt edes vähäiset kenttätunnit eivät ole nimitykselle välttämättä esteenä, kun julistajien ei tarvitse niitäkään enää raportoida. Ja vielä kirsikkana kakun päälle: nyt voi saada nimityksen, vaikka olisi parta!

Aika epätoivoiseksi siis menee ja ulkopuoliset taatusti nauravat tällaiselle pelleilylle. Valitettavasti useimmat todistajat eivät silti näe tätä uutta partapolitiikkaa muuna kuin “Jehovan rakkaudellisena järjestelynä”. Jos todistaja on siitä eri mieltä, hän on kapinallinen eikä pysy muutaman omassa kuplassaan elävän uskonnollisen johtajan oikkujen tahdissa – eli todistajien kielellä “Jehovan taivaallisten vaunujen tahdissa”.

[Polyester]

Miten joku todistaja, joka on oppinut paheksumaan partoja kenties vuosikymmenet, voi nyt järkevästi selittää itselleen, että nyt hän ei paheksukaan niitä enää lainkaan? Aiemmin hänen oletettiin suhtautuvan parrallisiin veljiin ainakin edes vähän kriittisesti, mutta nyt hän ei saa suhtautua heihin lainkaan kriittisesti. Miten hän pystyy aidosti muuttamaan asennettaan niin nopeasti yhdessä yössä? Näin hallintoelin kuitenkin olettaa heidän tekevän. Jotkut vanhimmat olivat todella fanaattisia tämän asian suhteen vuosikymmenet. Kun heille vain mainitsikin sanan parta, alkoi jo otsasuoni pullottaa. Mitenköhän he saavat suonensa nyt piiloon?

Tämän takinkäännön tekee vielä vaikeammaksi se, että Jehovan todistajissa järjestön sääntöjä ei tulisi ajatella järjestön sääntöinä, vaan "Raamatun periaatteina", joita jokainen ihan itse soveltaa omaan elämäänsä. Siinäkin tapauksessa, ettei Raamattu varsinaisesti sanoisi asiasta mitään, tai sanoisi oikeastaan ihan päinvastaista.

"Välttääkseen väärinymmärryksiä Jehovan todistajat yrittävät olla huolellisia siinä, miten he esittävät ajatuksiaan. Monet todistajat käyttävät mieluummin esimerkiksi ilmauksia ”Raamattu sanoo” tai ”ymmärtääkseni Raamattu opettaa” kuin ”Seura opettaa”. Näin he korostavat sitä henkilökohtaista ratkaisua, jonka jokainen todistaja on tehnyt omaksuessaan Raamatun opetukset, ja välttävät myös antamasta sellaista väärää vaikutelmaa, että todistajia jollain tavoin sitoisi se, mitä jokin uskonnollinen lahko sanelee." (w98 15/3 s. 18-23)

Tuo Vartiotornin ohje on tietysti täysin valheellinen, koska todistajia todellakin sitoo se, mitä heidän järjestönsä opettaa. Järjestön opetuksesta poikkeamalla vaarantaa jäsenyytensä seurakunnassa ja lievemmissä tapauksissa sosiaalisen suosionsa. Uskollinen todistaja omaksuu järjestön opetuksen niin syvästi, ettei hän enää erota järjestön opetusta ja omia ajatuksiaan, vaan järjestön opetuksista tulee hänen omia ajatuksiaan. Hän ei oikein edes voi syyttää järjestöä väärässä olemisesta, koska hän on "itse" ollut tuota mieltä ja joutuu nyt tarkistamaan "omaa" kantaansa. Sama malli toistuu muuallakin. Vuotta 1975 odottaneet todistajat ovat järjestöltäkin saaneet jälkeenpäin kuulla, että heidän "omat" odotuksensa pettivät heidät.

Mukana on toki myös rennommin suhtautuvaa porukkaa, joka on hyvillään tästä pienestä vapautumisesta ja ottaa ilon irti uudesta mahdollisuudesta. Tiukemman linjan edustajilla on asiassa kuitenkin nielemistä. Onhan parrattomuus ollut käytännössä vaatimus ja eräs tosi kristityn tuntomerkki, ja nyt se ei enää sitä olekaan. Kaikki ontuvat perustelut, joilla partakieltoa tähän asti puolustettiin, kun ei kehdattu myöntää kiellon mielivaltaisuutta, voi heittää romukoppaan.

[Vempula]

Joskus 1980-luvulla jehovantodistajiin ja seurakuntaamme liittyi muuan mies, joka työskenteli parturina. Hänen ulkoasunsa ja -näkönsä oli kaikin puolin moitteeton ja siisti, mutta hänellä oli siististi leikatut pienet viikset. Kenelläkään muulla ei tietenkään viiksiä ollut, enkä minäkään ollut ikinä edes nähnyt viiksekästä tai parrakasta jehovantodistajaa.

Tämä mies nimitettiin avustavaksi palvelijaksi verrattain pian, ja mikä kummallisinta, vaikka hänellä oli ne viikset. Seurakuntalaisille tästä nousi paljon puheenaihetta. Monia ihmetytti jo se, että nimitys tapahtui vain muutaman vuoden mukana olon jälkeen, mutta vielä enemmän taivasteltiin sitä, että miehellä oli viikset. Muistelen, että viikset jossain vaiheessa lähtivät, mutta vasta vuosien kuluttua.

[Lottopallo]

Putosin vähintäänkin pallilta kuullessani kuvioissa mukana olevalta lähisukulaiselta, että partakielto on kumottu. Joku ohjelmantynkäkin taisi olla aiheeseen liittyen. Viiksien kohdalla saattoi olla ennen kulttuurillisista syistä pientä joustoa Etelä-Amerikassa ja jossain muuallakin.
Partakiellolle kun ei ole ollut alkujaankaan minkään valtakunnan raamatullista perustetta. Paremminkin päinvastoin.
Tästä yllättävästä hyvästä uutisesta seuran taholta tuli mieleen, että mistähän nyt oikein puhaltaa? Jotain liennytyksiä kaiketi pakko tehdä, kun se pyöröovi käynyt tiuhaan tahtiin ulospäin varsinkin nuorempien kohdalla.

[Observer]

Juuri kun luulit nähneesi jo kaiken...

Tämän videon alussa on ilmeisesti jonkinlainen valtakunnansalissa pidetty "näyte", jossa todistaja muka puhuu henkilölle, joka myy parranajovälineitä. Todistaja sanoo, että hänen piti odottaa 64-vuotiaaksi, ennen kuin voi kasvattaa parran! Nyt hän tarvitsee neuvoja, ettei näyttäisi luolamieheltä, koska hän on sentään uskonnollinen saarnamies. Sitten toinen mies myy hänelle sopivat tarvikkeet ja todistaja on tyytyväinen. Lopuksi mies kysyy, mitä uskontoa neuvoton parrankasvattaja edustaa, ja todistaja saa tietysti antaa hänelle järjestön käyntikortin "todistukseksi".

(Sitä todistaja ei "jostain syystä" miehelle kerro, miksi parta onkin yhtäkkiä ok.)



Tällainen näyte on siis esitetty jonkun seurakunnan viikkokokouksessa. Ex-jw Analyzer Jon tuossa sanookin, että todistajat ovat menettäneet täysin itsekunnioituksensa ja pitävät koko asiaa vain hassuna juttuna. On noloa edes katsoa, miten aikuiset ihmiset alentuvat moiseen ja käyttäytyvät kuin pellet, eivätkä tajua, miten heitä viedään kuin pässiä narussa. Minkä tahansa muutoksen järjestön 9 johtomiestä tekevätkin, todistajat tekevät työtä käskettyä, oli kyse sitten pienestä tai suuresta asiasta.

Parta-asia voi vaikuttaa pieneltä jutulta, mutta otetaanpa esille toinen muutos, joka merkitsi monelle elämän kääntymistä ylösalaisin: Aikanaan vuonna 1981 hallintoelimen miehet viisaudessaan käskivät alkaa karttamaan kaikkia niitä, jotka olivat aiemmin eronneet seurakunnasta syystä tai toisesta. Aiemmin todistajat saattoivat olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä jokseenkin normaalisti ja perhesuhteetkin pysyivät kutakuinkin ennallaan. Mutta kun tämä muutos tehtiin, monet katkaisivat välit yhdessä hetkessä omiin perheenjäseniinsä kenties loppuiäkseen.

Mikseiköhän tästä muutoksesta koskaan esitetty "hassua" näytettä? Ehkä todistaja olisi voinut mennä terapeutille ja kertoa, että vielä eilen sain olla tekemisissä äitini kanssa, mutta nyt en saa, miten voit auttaa? Saatuaan terapiaa todistaja olisi sitten vielä ojentanut terapeutille traktaatin todistukseksi.