Kartassa näkyy Muurmannin rata. Tuo Neuvostoliitolle tuolloin elintärkeä rata yhdisti kaupungit Pietari-Petroskoi-Muurmansk.
Rata oli strategisesti keskeisessä asemassa niin Saksan kuin N-liiton kannalta. Saksalle siksi, että vain tuon radan katkaisemalla se olisi voinut estää N-liiton tärkeimmän satama-alueen toiminnan ja estää liittoutuneiden tärkeät avustuskuljetukset. Lisäksi Petsamossa (Muurmanskin lähellä) toimi aseteollisuutta ajatellen huomattavat nikkelikaivokset.
Kuten kartasta näkyy, Suomen asema oli maantieteellisesti erittäin merkittävä. Sodassa niin Saksa kuin N-liitto halusi sotilaallisesti käyttää Suomen maa-alueita hyväkseen omia etuja ajaakseen/turvatakseen. Suomella ei ollut mitään todellista mahdollisuutta olla liittoutumaton vaan se oli pelinappula joka omasi lisäksi epäedullisen suuren egon (Suur-Suomi aate) voimiinsa nähden.
Poter0 jo edellä viittasikin siihen, että Suomi oli liitetty Saksan hyökkäysstrategioihin jo paljon aikaisemmin eikä Suomelta ollut kyselty suostumusta siihen. N-liitto vastaavasti tiesi, mitä Saksa suunnitteli.
Operaatio Barbarossassa Suomen tehtävänä oli katkaista tuo ratayhteys.
Saksa aloitti sodan hyökkäämällä pohjoisesta Norjan ja Suomen kautta kohti Muurmanskia.
Neuvostoliitto vastasi pommittamalla Suomea, jonka tiesi valmistautuvan hyökkäämään kannaksen kautta. Suomi ei mennyt Petroskoihin siksi, että solttupojat pääsivät vähän kauemmas huoriin, vaan katkaisemaan tuon ratayhteyden.
Suomi joutui valitsemaan hullujen natsien ja pimeiden kommunistien väliltä päätyen lopulta natseihin. Vaihtoehtoon, joka vei Suomen samalla sotaan myös liittoutuneita vastaan eli olimme sodassa aina Australiaa myöten (aika pitkä sotareissu siitäkin olisi tullut Suur-Suomen sankareille).
Mannerheim oli kuin trapetsitaiteilija koittaessaan sotimisen keskellä pitää kuitenkin Suomi mahdollisimman neutraalina osapuolena. Tehtävä oli kaikkea muuta kuin helppo, sillä niin halutessaan sekä Saksa että N-liitto olisivat pyyhkineet Suomen kartalta (kun Saksakin oli vielä voimissaan). Sijaintimme oli liian keskeinen jotta Suomi olisi voinut olla puolueeton.