Kuinka suuri osa lähtee?

[Lehtiveli]

Aiheesta on toistuvasti erilaisia näkemyksiä palstoilla, ja mielestäni olisi hauskaa saada suomestakin jotain konkreettista tulosta siitä, kuinka suuri osa Jehovan todistajista jättää "äitijärjestön".

Aikaisemmissa keskusteluissa aiheesta ilmoille on heitetty arvio siitä, että n. puolet eronneista palaa takaisin, mutta niistäkin suuri osa joutuu uudelleen erotetuksi. Järjestöstä on myös lanseerattu osuva kuvaus pyöröovesta. Lahkon ovella käy pyörähtämässä monta ihmistä, ja suurin osa tulee ovesta myös ulos. Tästä onkin hyvä jatkaa vääntämistä. Kuinka suuri osa suomessa JT-perheessä kasvaneista lähtee pois? Entä käännynnäisistä?

Amerikkalaisen lähteen mukaan 2/3 JT-perheessä kasvaneista lähtee pois. Tätä voitanee käyttää myös keskustelunalustuksena. Lähde

edit: Aiheen vierestä hieman lisätilastoja JT-tilastoja

[Arskavain]

Meidän perheestä erotettiin ensimmäisenä kaksi veljeäni, isäni, kaksi siskoani ja sitten minut, eli yhdeksän henkisestä perheestä 6 on erotettu. Minut ja veljeni on erotettu 2 kertaa...Toki 4 heistä on palannut "oksennukselleen"

On ihmeellistä, miksi "totuudessa" käy tällainen pyörre ovella. Eikö totuuden pitäisi olla niin ilmiselvää, etteä kukaan ei halua sieltä pois?

Tällainen pyörre tulee jatkumaan kiivaana tulevaisuudessakin, kun tuhatvuotiskauden lopussakin lukematon joukko paratiisilaisia kääntyy taas äiti järjestöä vastaan, vaikka on niin hienot olot. No porukka erotetaan sitten lopullisesti hävittämällä. Ken elää silloin niin näkee tämän "hulttioporukan" kuolevan. Grr

[Vieras]

Tuossa olisi hyviä keskustelu- ja siis käännytysaiheita niille palanneille.

Onko se nimenomaan se jäsenyys se pelastava tekijä ?

Kuitenkin palaaminen on varmaankin tapahtunut erilaisilla säännöillä toimivaan järjestöön kuin mikä järjestö antoi potkut.

Muotovaatimukset noudattamallahan minäkin pääsisin sinne takaisin, jolloin saisin sen edun, että voisin jutella entisten kavereiden kanssa, ja järjestön mielestä myös paikan paratiisissa, mutta senhän järjestö lupasi jo 1975:ksi, ennen vuosituhannen vaihtumista ja vihajaillut myös muista tarkemmista vuosiluvuista lisäksi myös vaadittavien uskomusten edellytykset ovat vaihdelleet.

Minä en jaksa semmoisen takia uusia jäsenyyttä. Mitä luulet niistä, jotka ovat järjestössä mukana ja kiellosta huolimatta juttelevat ns luopioiden kanssa, pelastuvatko he, järjestöhän ei ole suoraan kantaa ottanut.

Odottelen tässä nyt ainakin viitisen vuotta ja katson, mitkä seurustelusäännöt ja vaadittavat uskomukset sitten ovat voimassa, katsotaan sitten.

jne

[Kovanyrkki]

a

[AchanBeroean]

Erotaan-otetaan takaisin-erotetaan-otetaan takaisin/ toimeton-palataan-toimeton palataan jne....

Tätä ei aikuiskäännynnäis exät tule koskaan ymmärtämään.

Kun puhutaan lahkon jättämisestä, niin täytyisi käsitteellisesti pohtia; kuka on lahkolainen ja kuka on lahkon jättänyt.

Jos jehovantodistajalahkolaiseksi määritellään vaikkapa lahkon kasteella käynyt ja vähintään vuoden säännöllisesti lahkotyötä raportoinut henkilö, niin satunnaiset lahkoa lähellä olleet henkilöt voidaan rajata pois keskustelusta. Tällainen määritelmä puhdistaa lahkolaisista myös sekalaisen joukon lahkoperheissä kasvaneita ja muita, jotka ovat kenties jopa käyneet kasteella, mutta eivät ole täysin sitoutuneet lahkolaisuuteen ja sen lahkotyöhön eli lehdenmyyntiin.

Kuka sitten on lahkon jättänyt? Sellaiseksi määrittelisin henkilön, joka on jättänyt lahkon ja sen jäsenyyden ja kuolee lahkon ulkopuolella eli hän ei kuollessaan enää ollut jehovantodistaja.

Tällaisella rajauksella ei tarvitse laskea lahkopyöröovien pyörähdyksiä ja tuijottaa eronneiden ja palanneiden lukuja, vaan oleellista on lahkon jättämisen lopullisuus. Toisaalta luotettavan aineiston keruu on vaikeaa, koska vainajista ei tiedä ovatko olleet lahkolaisia.

Väittäisin, että reilusti alle puolet jehovantodistajina joskus olleista kuolee jehovantodistajina. Yli puolet heistä kuolee lahkosta irtautuneina - ainakin muodollisesti ei-lahkolaisina. Henkinen irrottautuminen lahkosta on tätä harvinaisempaa. Monet menevät hautaan uskoen joihinkin lahko-oppeihin, vaikka ovat lahkon jättäneetkin, mutta lahkolaisuudesta irtautumisen asteen määrittely onkin jo kovasti vaikeaa.

Palstalla tunnetaan erilaisia Reiskoja ja Kovanyrkkejä, jotka eivät tunnusta olevansa jehovantodistajalahkolaisia, mutta ovat yhä vahvasti lahkoajattelun kahlitsemia.

[Witless]

Aiheesta on toistuvasti erilaisia näkemyksiä palstoilla, ja mielestäni olisi hauskaa saada suomestakin jotain konkreettista tulosta siitä, kuinka suuri osa Jehovan todistajista jättää "äitijärjestön".

Aikaisemmissa keskusteluissa aiheesta ilmoille on heitetty arvio siitä, että n. puolet eronneista palaa takaisin, mutta niistäkin suuri osa joutuu uudelleen erotetuksi. Järjestöstä on myös lanseerattu osuva kuvaus pyöröovesta. Lahkon ovella käy pyörähtämässä monta ihmistä, ja suurin osa tulee ovesta myös ulos. Tästä onkin hyvä jatkaa vääntämistä. Kuinka suuri osa suomessa JT-perheessä kasvaneista lähtee pois? Entä käännynnäisistä?

Käännynnäisistä en kyllä äkkiä osaa sanoa mitään arviota.

Siskoni on palaamassa, tosin lähti jo teini-iässä ennen kastetta tai kenttäpalvelusta, joten ei ole koskaan ollut tilastoja rasittamassa. Tästä tosiasiasta johtuen laskuharjoituksesta tuli nyt itselleni liian vaikea. Perheestämme lähti yksi JT-tilastoista (minä) ja tuli yksi (sisareni), mutta jälkimmäistä ei koskaan niissä ole ollutkaan. Eli kuinka moni JT-perheessä kasvaneista lähtee pois? Kuinka moni palaa? Ei ihme, että matematiikka tuntui vaikealta jo yläasteella.

[Kovanyrkki]

a

[Jaakob]

Vaikka Meilo kertoisi mitä tahansa vuosilukuja tai lukisin mitä tahansa juoppo-rutte juttuja, niin sitä tunnetta mitä koen valtakunnansalilla ja konventeissa, niin sitä se ei vaan murra.

Tuo tunne on sellainen mitä itsekin kaipaan. Hulluahan se on mutta kyllä tuo koko lapsuus ja nuoruus lahkossa jättää pysyvän jäljen elämään eikä siitä pääse eroon vaikka miten räpistelisi.

[Witless]

Vaikka Meilo kertoisi mitä tahansa vuosilukuja tai lukisin mitä tahansa juoppo-rutte juttuja, niin sitä tunnetta mitä koen valtakunnansalilla ja konventeissa, niin sitä se ei vaan murra.

Tuo tunne on sellainen mitä itsekin kaipaan. Hulluahan se on mutta kyllä tuo koko lapsuus ja nuoruus lahkossa jättää pysyvän jäljen elämään eikä siitä pääse eroon vaikka miten räpistelisi.

Itse en sitä kaipaa, mutta elän sitä melkein joka saatanan yö unissani. Jehovan todistajat tosiaankin jättävät jokaiselle kyseisen uskonnon kokeneelle jäljen sieluun.

Jälki on vähän erilainen riippuen siitä kuinka sen on saanut, Markulla lienee erilainen kuin Akilla ja Kovanyrkki nyt on joutunut vanhimmiston kuulusteluun täysin naurettavista syistä, jos oikein hänen henkilöllisyytensä arvaan.

[Marilyn]

... niin sitä tunnetta mitä koen valtakunnansalilla ja konventeissa, niin sitä se ei vaan murra.

Mikä tuo tunne on? Minkälainen?

[Kovanyrkki]

a

[Tony]

Itse en sitä kaipaa, mutta elän sitä melkein joka saatanan yö unissani..

Sama vika aina silloin tällöin. Unissa sitä usein on kokouksessa tai konventissa joko matelemassa takaisin tai muuten vain hengailemassa. Oudohkoa sinänsä, kun valveilla ollessa sitä ei tule edes mieleen vierailla jehovantodistajien kokoontumistiloissa, saati aloittaa katumusharjoitteita.

Olisiko tuolla sitten jotain tekemistä Kovanyrkin mainitseman hyvänolontunteen kanssa, tai sen tiedostamattomalla kaipuulla. Unissa sitä ainakin tapaa vanhoja tuttuja ja pääsee juttelemaankin heidän kanssaan.

Jehovantodistajuus aiheuttaa riippuvuutta siinä mielessä, että identtistä yhteisöllisyyttä on ymmärtääkseni vaikea löytää, jos mahdotontakin (johtuen lahkossa häärivistä ihmisistä - mahdollisesti sukulaisista, joita ei muualla ole). Vaikka sinänsä yhteisöllisyyttä maailmasta löytyy muodossa jos toisessa. Kun samaan taikinaan vatkataan kuviteltu AOT, ikuinen elämä paratiisimaassa, ystävät ja mahdollisesti koko suku, rehellisyydestä seuraavat sanktiot ja monia muita ainesosia, jotka ovat koukuttavia, saadaan lopputulokseksi kakku jonka kaunis ulkokuori on liian houkutteleva pois heitettäväksi.

Jehovantodistajuus saattaa olla yhtä koukuttava kuin lämmin suihku kylmänä talviaamuna. Suihkusta pois lähteminen kylmää siihen tottunutta, eikä siitä ymmärrettävästi haluta lähteä ulos todellisuuteen, ainakaan heti, hetki vielä tätä lämpöä...

Todellisuus kuitenkin odottaa hetken kestävänä kylmänä minuuttina, jonka jälkeen olo on parempi ja raikkaampi kuin lämpimässä suihkussa koskaan.

[Vieras]

Olen ollut reilut 10 vuotta erotettuna, minut erotettiin reilut 20 vuotiaana, ja olin ollut lapsesta asti jehovan todistaja. Ennen erottamistani ajattelin, että katsastelen tilannetta ja ainahan voin palata jos siltä tuntuu. Jo parin kuukauden katsastelun jälkeen kävi minulle hyvinkin selväksi, etten palaa.

Ajoittain olen nähnyt kammottavia painajaisunia, että olen menossa naimisiin tai seurustelen jonkun nuoruuden ihastuksen kanssa. Suhteen jatkumisen edellytys on aina, että pitää palata jehovan todistajaksi. Herään aina kauheaan tunteeseen, missä olen aivan romahtamisen partaalla, kun en pysty ajattelemaan samalla tavalla asioista kuin he tai olemaan samanlainen. Koskaan tuo todistajien kanssa oleminen tai paluu sinne ei unissani ole positiivinen tunne.

Minä koen tuon paluun mahdottomaksi, yhtä mahdottomaksi kuin palata jälleen nuoreksi tai nuoruuden mielentilaan. Silloin oli elämä edessä ja oli ihmeellistä tietämättömyydestä johtuvaa itsetuntoa. Kun on kasvanut vanhemmaksi tajuaa, että se nuoruus on ainutlaatuista aikaa ja sitä olotilaakin voi muistella nostalgian hengessä, mutta ei sinne halua eikä pystykään palaamaan. Tuo vertaus tosin ontuu siinä mielessä, että jehovan todistajuuteen pystyisi kyllä fyysisesti palaamaan, mutta 'totuutta' jonka silloin ajattelin olevan, ei olekaan olemassa.

Koen vahvasti niin, että ei yksinkertaisesti ole minne palata ja mikään sitä ei voi muuttaa. Minä olen jatkanut elämääni ja siinä ei ole enää sijaa todistajuudelle, vaikka suku aina ajoittain siihen yrittää painostaakin.

[AchanBeroean]

Minä koen tuon paluun mahdottomaksi, yhtä mahdottomaksi kuin palata jälleen nuoreksi tai nuoruuden mielentilaan. Silloin oli elämä edessä ja oli ihmeellistä tietämättömyydestä johtuvaa itsetuntoa. Kun on kasvanut vanhemmaksi tajuaa, että se nuoruus on ainutlaatuista aikaa ja sitä olotilaakin voi muistella nostalgian hengessä, mutta ei sinne halua eikä pystykään palaamaan. Tuo vertaus tosin ontuu siinä mielessä, että jehovan todistajuuteen pystyisi kyllä fyysisesti palaamaan, mutta 'totuutta' jonka silloin ajattelin olevan, ei olekaan olemassa.

Koen vahvasti niin, että ei yksinkertaisesti ole minne palata ja mikään sitä ei voi muuttaa. Minä olen jatkanut elämääni ja siinä ei ole enää sijaa todistajuudelle, vaikka suku aina ajoittain siihen yrittää painostaakin.

Tällainen kokemus on luultavasti kaikilla eronneilla, jotka ovat kasvaneet irti lahkoajattelusta. Koska he ovat oivaltaneet lahko-opit valheiksi, eivät he enää voisi palata istumaan valtakunnansalille nauttimaan uskollisen orjan sanomista. Orjan opit eivät enää ole heille jumalallisia ja arvostettavia, vaan heidän silmänsä ovat avautuneet näkemään ne alhaisina ja manipulatiivisina kiinteistö- ja kirjapainolahkon oppisekasotkuina.

Se, jonka silmät ovat todella avautuneet näkemään lahko alastomana, riisuttuina jumalallisesta kiiltokuvakoristeesta, ei enää palaa lahkoon, koska lahko ei enää voi tarjota varmoja totuuksia tai paratiisitoivoa. Se voi tarjota vain spekulatiivisia oppeja, lahkotyötä ja tylsiä kokouksia sekä lahkoyhteisön kyseenalaista seuraa. Sellainen on arvotonta.

[Bergerac]

Seuran asentama kuvainnollinen aivopultti on erittäin voimakas kuvainnollinen rikkaruoho. Pyöröovi-ilmiöön liittyen rikkaruoho hiipuu mutta jostain se vain kasvaa takaisin joissakin tapauksissa.

Erittäin voimakas kuvainnollinen aivopultti on todistaja-sukuun syntyneillä.

Mutta ei pidä väheksyä tämän yllämainitun aivopultin voimaa sekä vaikutusta todistajuuteen aikuisiällä siirtyneiden osalta.
- ystävyyssuhteiden katkeaminen ->aikaa tulisi viettää samanhenkisten parissa
- sukulaisuussuhteiden viileneminen tai katkeaminen ->mutta kun viisas vilpitön todistaja sanoi minulle että itse saatana saattaa vaikuttaa asioihin ja lähettää sukulaisen manipuloimaan minua...tai miksi viettää aikaa manipuloivan sukulaisen kanssa (samalla kun itse tarjoaa uskontoliiketoimintabusineksen ajatuksia sukulaisilleen)
- elämän painopisteen totaliäärinen siirtyminen Seuran haluamaan malliin
- tulisiko, pitäisikö, entä jos, mitä ajattelisit jos, ->Seuran määräykset/suositukset
- entisten ystävien sekä sukulaisten torppaaminen sillä että nuo ovat luopioajatuksia->Seuran me ja ne
- ketkä mahtavat selvitä ja ketkä tuhotaan
- suoritus-arvot
- taloudelliset paineet, kyllä minun on pistettävä ainakin sen verran rahaa
- jos joku kertoo sinulle jotain kiusallista niin ota käyttöön "en kuuntele, en kuuntele"
- jne jne

Tämä Seuran kuvainnollinen aivpultti on voimakas, oli sitten sukuun syntynyt tai myöhemmin aivopultin imaissut.

Erotettu (kuten eronnutkin) saattaa aivopultin voimakkuudesta johtuen sietää kuvainnollisia räkäpalloja ja kylmää kohtelua salilla sekä totaliääristä ulossulkemista esim. 9 kuukautta. Sitten ilmoitus takaisinottamisesta ja elämä jälleen hymyilee ja räkäpallojen viskominen lakkaa.
Tässäkin taustana aivopultin voimakas vaikutus. Putoaminen tyhjän päälle, ODOTUS siitä että kaikki sitten palaa kun vain jaksan ja kaikki hymyilevät taas ja elämä on järjestyksessä. <- Aivopultin asennuksesta johtuvaa.

Olen joskus miettinyt että jotkut Jehovan Todistajat ehkä ottavat tietoisen riskin tämän suhteen. Tekevät jotain mikä omastatunnosta tuntuu sopivalta mutta Seuran määräykset vaativat erottamista. Muutama taktikoitu kuukausi sylkykuppina ja kaikki onkin sovitettu. Etuuksien suhteen voi tietysti kestää hivenen enemmän mutta nekin voivat järjestyä takaisin.

Se AIVOPULTTI se AIVOPULTTI !

Niin, aivopultin ruuvaus synnyttää kolon, vaikka aivopultti olisikin pikkuhiljaa irronnut. Voisiko sanoa ikäänkuin arvet jotka kuroutuvat osittain kiinni mutta ei ikinä umpeen.