Veinpä kiinnostuneen salille

[Pehmoluopio]

Monet ei saa tehtyä sitä jeppuna, minkä minä tein erotettuna: vein kiinnostuneen teologian opiskelijan salille. Me olimme molemmat "naamioituneina" Jehovan todistajiksi, tosin kun viime käynnistä salilla oli 11 vuotta ja sekin Yhdysvalloista, tulin pukeutuneeksi hieman konservatiivisesti.

Teologi sanoi jälkikäteen, etteivät JT:t ole hänen juttunsa, mutta että kokemus oli positiivisempi kuin mitä hän oli odottanut.

Sattumaa tai jotain, niin veli gorilla istui penkkirivin päässä varmemmaksi vakuudeksi. Ehkä se johtui siitä, että jouduin hommaamaan teologian opiskelijalle Raamatun ja laulukirjan.

[Analysoija]

Monet ei saa tehtyä sitä jeppuna, minkä minä tein erotettuna: vein kiinnostuneen teologian opiskelijan salille. Me olimme molemmat "naamioituneina" Jehovan todistajiksi, tosin kun viime käynnistä salilla oli 11 vuotta ja sekin Yhdysvalloista, tulin pukeutuneeksi hieman konservatiivisesti.

Teologi sanoi jälkikäteen, etteivät JT:t ole hänen juttunsa, mutta että kokemus oli positiivisempi kuin mitä hän oli odottanut.

Sattumaa tai jotain, niin veli gorilla istui penkkirivin päässä varmemmaksi vakuudeksi. Ehkä se johtui siitä, että jouduin hommaamaan teologian opiskelijalle Raamatun ja laulukirjan.

Eli siis sua ei tunnistettu entiseksi todistajaksi?

[Pehmoluopio]

Eli siis sua ei tunnistettu entiseksi todistajaksi?

Ei, enkä ilmaissut olevani erotettu. Minulla ei ole mitään syytä taipua heidän erotettuja koskeviin sääntöihinsä, koska aikeissani ei ole palata takaisin, mutta en halunnut provosoida heitä myöskään. Hyvä niin, seurakunnassa oli sattunut kuolemantapaus. Kuolemantapauksen saumaan satutettu propagandan levittäminen on enempi jehovien tyyliä kuin luppisten.

Samassa seurakunnassa olin "toivoton ryyppääjä" monta vuotta sitten muistonvietossa.

Teologian opiskelija-ystäväni liukeni paikalta nopeasti, mutta ehdin pysähtyä kirjallisuustiskillä ottamassa "Kuolleiden henget"-lehtisen hänelle "matkamuistoksi". Jehova-aikojani kun väritti sairas demonikammo niin moinen lehtinen kuului eittämättä "suosikkeihini".

Meno oli perin tavanomaista. Huomasin kuitenkin tämän "sisäpiirin Vartiotornin". Ikävä kyllä kirjasto oli salin alakerrassa, enkä päässyt sinne millään tekosyyllä.

Mainittiin olevan "saliprojektin tynkää". Taitaa olla maa pääkaupungissa kallista kun saliprojekti on jäänyt vain tyngän asteelle. Ehkäpä aistimani välitön ja rento ilmapiiri jothtuikin siitä, että uskollisena kuolleen testamenttilahjoitus nytkäytti taas tynkää eteenpäin.

Teologiopiskelija huomasi räikeän "huomion ohjaamisen Jehovan järjestöön" kun suunnilleen kaikkeen vastauksena oli läheisempi tuttavuus Jehovan todistajien kanssa.
Hengen hedelmät olivat myös opiskelijan Raamatussa eri kuin uuden maailman käännöksessä. Näköjään "huomaavaisuus" = "ystävällisyys".

Itse huomasin taas huomion ohjaamisen Raamattuun. Sanottiin, että Raamattu pitää pitää vaikka yöpöydällä tai jopa tyynyllä niin että sitä tulee luettua joka päivä, mistä mieleen tuli se, että täytyypä Jumalan sanan olla tosi vastenmielistä luettavaa kun pitää tuollaisia sääntöjä keksiä. Päivän teksti kehotettiin lukemaan aterian yhteydessä.

[Bergerac]

Teologi sanoi jälkikäteen, etteivät JT:t ole hänen juttunsa, mutta että kokemus oli positiivisempi kuin mitä hän oli odottanut.

Jos teologin olisi salille vienyt Jehovan Todistaja, niin teologin kokemus olisi saattanut olla vieläkin positiivisempi ja tunnepitoisempi. Koska tässä tapauksessa vilpittömien Jehovan Todistajien sydämmellinen opeteltu/näytelty rakkauspommitus olisi ollut mitä ilmeisemmin satoja prosentteja suurempi kuin tässä sinun opaskierroksessa.

Rehellisyyden nimissä tietysti todettava että vilpittömät Jehovan Todistajat eivät ilmeisesti tienneet saapumistanne tähän kuvainnolliseen eläintarhaan, jossa ruokaa jaetaan juuri oikeaan aikaan. Tuossa toisessa tapauksessa vastaavasti tieto olisi saavuttanut vilpittömät Jehovan Todistajat etukäteen, jolloin ennakko-odotus suhtautuminen ja valmistautuminen olisi ollut todennäköisesti aivan toista luokkaa. Lisäksi vilpittömien Jehovan Todistajien joukossa se on tavallaan "entistä muhkeampi juttu" kun salille ilmestyy kiinnostunut, joka edustaa omalla tavallaan jotain muuta kuin pelkkää duunari/työtön roolia. Lääkärit, asianajajat, vaikutusvaltaa omaavat, akateemisesti koulutetut ylemmissä tehtävissä olevat, yrityksissä keskeisessä asemassa olevat jne saattavat olla kovassa huudossa.
Sen toisaalta voisi ymmärtää jos kokonaistasoisesti pohtii hetken aikaa vilpittömien Jehovan Todistajien ammatinvalintoja/osa-aikaduuneja/verkostoliiketoimintaa jne (toki jeppuloista löytyy sieltä täältä muitakin, ei siinä mitään).

Teologi joka päätyy ottamaan tosi tm totuuden vastaan...siinäpä vasta jackpot vilpittömille Jehovan Todistajille ja oiva mainos kuvainnolliseen ovelta ovelle myyntityöhön. Puhumattakaan sulasta hattuun, jonka värväri tässä tapauksessa saisi (toisaalta aidosti kääntyvä teologi olisi sellainen sulka, että eiköhän sen jatkossa nappaisi joku sopivassa asemassa oleva etuuden omaava...)

[Pehmoluopio]

Teologi joka päätyy ottamaan tosi tm totuuden vastaan...siinäpä vasta jackpot vilpittömille Jehovan Todistajille ja oiva mainos kuvainnolliseen ovelta ovelle myyntityöhön.

Niinpä, siksi juuri meidän piti olla hissun kissun. Ei tuoda Jehovan todistajille sitä iloa, että joku Raamatun tuntija kävisi nöyristelemässä heidän salillaan. Joku tienraivaaja olisi halunnut varmasti näyttää teokraattista muskeliaan hänelle.
Teologian opiskelijan tausta on helluntailaisuudessa. Rakkauspommituskin oli hänelle varmasti tuttua.

Hän tykkäsi Vartiotornin tutkistelusta, koska siinä yleisö saattoi osallistua kanssa, pieniä lapsia myöten. Hän ei itse vastannut. Me saimme tavanomaista ystävällisyyttä, meille järkkääntyi lainaksi lehti, teologian opiskelijalle myös kirjastosta käytetty Raamattu ja laulukirja. Minullahan molemmat olivatkin.

[Analysoija]

Eli siis sua ei tunnistettu entiseksi todistajaksi?

Teologian opiskelija-ystäväni liukeni paikalta nopeasti, mutta ehdin pysähtyä kirjallisuustiskillä ottamassa "Kuolleiden henget"-lehtisen hänelle "matkamuistoksi". Jehova-aikojani kun väritti sairas demonikammo niin moinen lehtinen kuului eittämättä "suosikkeihini".

Kerran yhtenä kesäkuukautena heinä/elokuu menin yhteen seurakuntaan pitämään esitelmää. Samalla loman tynkää joten perjantai-iltana jo kyläilemään. Kun JT:t levittävät kirjasia heinä/elokuussa, joku oli tilannut Kuolleiden Henget -kirjasia 300 30:n sijasta tai 400 40:n sijasta. Tarkkaan en sitä muista.

Mutta sitten lauantaina mentiin kentälle, ja kenttäkokousta johtanut harmaantunut vanhin sanoi, että nyt rynnistetään tän kirjasen avulla. Piti näyttää takakantta, että maailma näyttää nyt tältä, mutta pian se näyttää tältä, ja kääntää toiseksi viimeinen sivu jossa tää paratiisikuva on.

[Pehmoluopio]

nyt rynnistetään tän kirjasen avulla. Piti näyttää takakantta, että maailma näyttää nyt tältä, mutta pian se näyttää tältä, ja kääntää toiseksi viimeinen sivu jossa tää paratiisikuva on.

Jehovamaista kekseliäisyyttä, jossa yhdistyy Seuran resurssien säästäminen sekä kentällä kohdattujen ihmisten halveksunta.

Demonit ovatkin hyvän uusintakäyntien aihe jos uusintakäyntejä on päässyt kerääntymään liikaa. Verikielto on toinen yhtä hyvä aihe.

[almi]

Mielenkiintoinen kokemus, Pehmoluopio. Voin arvata, miksi kyseinen teol. yo. ei ollut kovin kiinnostunut... Jehovan todistajien oma "teologia" on niin onttoa, että sen sisällöttömyys käy nopeasti ilmi. Siis tyyli "Vartiotorni-seura on Jehovan tahdon ilmaisija, koska Vartiotorni sanoo niin".

Minäkin vein aikoinani kaksi uskontotieteen opiskelijaa valtakunnansalille. Menin sinne itse aika rähjäisissä kuteissa, mustissa farkuissa (!) ja kireässä harmaassa villapaidassa. Kaulassa oli KUA:n maapalloristi. Olin kävellä päin jotakuta miestä, joka osoittautui myöhemmin kierrosvalvojaksi.

[Pehmoluopio]

Voin arvata, miksi kyseinen teol. yo. ei ollut kovin kiinnostunut...

Hänen mukaansa: Raamattupiiri ilman että olisi AITO Raamattupiiri, siis sellainen, jossa ihmiset voisivat vapaasti keskustella Raamatusta ilman ylhäältä tulevaa "ohjausta".

Tähän selitin hänelle lyhyesti, mihin moiset yksityiset Raamattupiirit Brooklynissä 1980-luvun alussa johtivat.

Minäkin vein aikoinani kaksi uskontotieteen opiskelijaa valtakunnansalille. Menin sinne itse aika rähjäisissä kuteissa, mustissa farkuissa (!) ja kireässä harmaassa villapaidassa. Kaulassa oli KUA:n maapalloristi. Olin kävellä päin jotakuta miestä, joka osoittautui myöhemmin kierrosvalvojaksi.

Jos huhulla kiekkarijärjestelmän lopettamisesta on siteeksikään verran totuutta takana, tuollainen vaara pian poistuu!

En halunnut pukeutumisella provosoida itselleni enkä kaverilleni ikävyyksiä. Kuka tietää, olisivat voineet heittää ulos tai kuten Bergerac toi esille - olisivat saattaneet yrittää rakkauspommitusta. Kummin päin tahansa, eivät olisi käyttäytyneet "normaalisti", jos nyt jeput koskaan kovin normaalisti käyttäytyvät.