jehovalaisen lapsi kirjoitti:Havaitsin tämän saman piirteen useissa heissä, jotka olivat aikuisiässä kääntyneet Jehovan todistajaksi. Kokemukseni mukaan monet heistä ovat persoonallisuushäiriöisiä narsisteja. Tietoinen valinta kääntyä Jehovan todistajaksi näyttää suorastaan edellyttävän ja vaativan, että ihminen odottaa näkevänsä itsensä elossa Harmagedonin jälkeen miljardien ruumiiden keskellä.
En osaa ihan selkeästä narsismista sanoa, mutta kyllähän koko ajatus Harmagedonista pitää sisällään tuon "parempien selviytymisen". Olen myös havainnut omassa ja esim. ex-vaimoni JT-sukulaisissa poikkeuksellisen paljon mielenterveyden ongelmia. Niitä siellä seurakunnissa taitaa piillä aika paljonkin, mutta niistä ei puhuta.
Tätini (ateisti) kertoi suvun uudenvuoden vietosta joskus 70-luvulla (tai siis jiiteethän eivät vietä uuttavuotta, mutta saattavat raketteja katsella ikkunasta) jossa hänen ihan aikuinen JT-siskonsa totesi kaikille: "Voi kun tämä olisi tämän asiainjärjestelmän viimeinen vuosi." Kertonee jotain?
If you think you understand quantum theory, you don't understand quantum theory.
- Richard Feynman
Narsismista en osaa sanoa, mutta mielisairaitahan jehovantodistajien joukossa on kohtalaisen runsaasti. Kait sitä vähän hullu jokatapauksessa pitää olla että siihen hommaan lähtee mukaan
"Jehovan todistajat liikkuvat aina pareittain ... Ainut poikkeus näihin on seurustelutilanne, jossa Jehovan todistajia on aina vähintään kolme."
jehovalaisen lapsi kirjoitti:Tähän ketjuun olisi mukava saada ex-jt-käännynnäisiltä, vaikken tunnekaan heitä kohtaan pienintäkään myötätuntoa, kommentteja siitä mikä sai heidät täysissä mielen voimissa hyväksymään ne kauheudet mitä Jt:n opetus pitää sisällään.
En ole ex-jt-käännynnäinen, mutta jos joku pystymetsästä onnistutaan käännyttämään, tällainen on usein henkilökohtaisessa elämässään jonkinlaisessa käännekohdassa, kriisissä tai muussa vastaavassa. Tähänhän jehovantodistajat osaavat myös tähdätä. Hautausmailla ja sairaaloissa saarnaaminen on täysin harkittua, johon myös vt-seuran materiaalissa ja kokoontumisissa kehoitetaan - ainakin ajoittain. Sieltä tapaa keskimääräistä paremmalla todennäköisyydellä ihmisiä, jotka ovat kriisissä, esim. läheisen kuoleman johdosta. Tällaiset ihmiset ovat keskimääräistä moninkerroin helpompaa saalista vt-seuran kehittämälle lahkolle.
Eipä sekään ole ennenkuulumatonta, että saarnaamassa on käyty lehtien kuolinilmoitusten perusteella. Näin ainakin olen antanut itselleni kertoa muutamastakin lähteestä.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Kovanyrkki kirjoitti:perus stereotypia narsku oli juoppo rutte. Pelkuri, juoppo ja huoraava paskiainen, eli täysin vastoin omia opetuksia ja vaatimuksia. Vallanhimoinen läski öykkäri, kahmi narskulle tyypilliseen tapaan vallan itselleen ja rupesi nakertamaan heti Russelin perintöä järjestössä.
Minun mielestä hän oli lähinnä infantiili, epäkypsä alkoholistinen öykkäri. Alkoholisimi aiheuttaa paljon samoja oireita kuin puhdas narsismi.
Väheksymättä narsismia, myös rajatilan kuvaus sopii useaan jeppuun:
Käyttäytyminen ja käsitys itsestä
Identiteetin hajaantuminen on useiden rajatilapersoonallisuushäiriössä tavattavien ilmiöiden ytimenä. Se ilmenee kliinisesti ristiriitaisina luonteenpiirteinä, minuuden käsityksen väliaikaisena katkonaisuutena, epäluotettavuutena, tyhjyyden tunteena, seksuaalisena dysforiana (=epämiellyttävä olo) sekä kohtuuttomana etnisenä ja moraalin epävarmuutena. Itsensä vahingoittamista tapahtuu usein, ilmeten toistuvana itsemurhakäyttäytymisenä tai itsensä viiltelynä, yhtä hyvin kuin alkoholin ja aineiden väärinkäyttönäkin.
Tnnetilat
Rajatilapotilailla on jatkuvasti epämiellyttävä olo. Heidän epävakaa mielialansa on sekoitus masennuksen tunnetta, vihaa, yksinäisyyttä ja tyhjyyttä. Impulsiivis-aggressiivinen käyttäytyminen on ydinominaisuus rajatilapersoonallisuushäiriössä.
Rakkaus ja seksuaalisuus
Hullaantumista seuraa rakkaudenkohteen mitätöinti. Taipumus uskottomuuteen ja perversioihin (=sukupuoliseen poikkeavuuteen).
Kognitiivinen tyyli
Rajatilapotilaat ovat helposti suggestoitavia (=muuttavat harkitsemattomasti mieltään toisten vaikutuksesta) ja muuttavat usein päätöksiään. Asiat ja ihmiset nähdään mustavalkoisesti joko hyvinä tai pahoina. Heillä on taipumusta ohimeneviin mikropsykoottisiin jaksoihin ja tunnetilojen muistamattomuuteen, etenkin suunnittelemattomissa ja stressaavissa tilanteissa.
Ihmissuhteet
Ihmissuhteet ovat epävakaita, kiihkeitä, vaativia, takertuvia, ja luonteenomaisesti vaihtelevia äärimmäisestä ihailusta mitätöintiin, johtuen splittingistä, joka on kliininen merkki rajatilapersoonallisuushäiriöstä. Diagnostiikka voidaan suorittaa käyttämällä Kernbergin rakenteellista haastattelua (Kernberg's structural interview)ja diagnostista haastattelua rajatilapotilaille (Diagnostic Interview for Borderline Patients).
Vertaistukea!-ketjussa mainitsin Ruotsin tädistäni, joka on kiihko-Jt.
Kerran hänen luonaan ollessani käymässä, hänen ikkunansa ohi ajoi teinipoika hyvin kovaäänisellä mopolla. Tätini HUUSI pojan perään ."Jehova tappaa sinut Harmageddonissa, kun noin häiritset muita ihmisiä". Muutenkin hänen mieliaiheitaan on Harmageddon, ja se miltä sen jälkeen näyttää. Ruumiita joka paikassa!Kyllä minä silloin huudan ilosta! Hän mässäilee ja hekumoi ajatuksella.
Kerran hänen vieraillessaan kotonani, mainitsin, että täytyy muutamana kuukautena panna rahaa syrjään saadakseni uuden sohvan entisen risaisen tilalle. Hän totesi:" Hyödytöntä! Et ehdi ostaa sitä ennen Harmageddonia, ja sitäpaitsi, sehän tuhoutuu silloin." Oli vuosi 1989.
Sohvan ostin, ja olen jo senkin käyttänyt loppuun. Nyt on menossa jo kolmas sohva.
Viinatutinoissa ja rajatilamielenmuljahduksissa demoneiden ahdisteltavana jos suitsetaan paranoiaa sanomalla jehovien olevan maailman onnellisin kansa niin kyllä sitten harmagedon on lähellä kun maailmallisilla menee tosi huonosti.
Tulee mieleen Ketonen & Myllyrinteen sketsit jossa tyyppi näkee jotain omituista unta ja sitten herää karuun todellisuuteen. Samalla tavalla Jehovan todistajaa pitäisi herätellä.
- Sinä olet menosa paratiisiin ensi vuonna kun Harmagedon tulee yhtenä ainoan tosi uskonnon harjoittajista.
- Ihanko totta.
- Ei vaineskaan, näet unta. Todellisuudessa sinä kärsit rajatilatasoisesta persoonallisuushäiriöstä ja paranoiasta. Maailmalliset eivät ole kiinnostuneita sinun sanomastasi sen takia ettei heitä kiinnostaisi Totuus, vaan koska he näkevät että sinä olet hullu. Ovenavaajat eivät oikeasti ole kiinnostuneita, vaan lähinnä sääliviä. Heräät sängystäsi aamulla ehtiäksesi kokoukseen lampaan hymy naamalla.
Jos käännynnäiset ovat alun perin "normaaleja", mutta "heidän on puettava ylleen uusi persoonallisuushäiriö"? Omaksuttava "Totuus", joka ei ole totta, hylätttävä sukulaiset, juostava ovilla y. ym.
Narsismin syntymekanismit ovat lapsuudessa. Joten jos uskonnon pilaamat aikuiset kasvattavat lastaan, eivätkä pysty tarjoamaan tälle hyvää perusturvallisuutta (ja ovat itse vajaita jossain määrin tunne-elämältään) ja lapselle kehittyy narsistinen persoonallisuushäiriö, niin veikkaisinpa, että niitä narskuja on enemmän lapsesta asti mukanaolleiden joukossa... Uskonto sinänsä nostattaa juurikin sitä ylivertaisuuden mielikuvaa, ruokkii harhakuvitelmia siinä suhteessa.
Edellinen suhteeni ja todennäköisesti myös ex-aviomieheni ovat narsisteja (persoonallisuushäiriöön asti siis). Tämä viimeisin tapaus on kuin oppikirjasta kaikkine omituisuuksineen. Maallikkona ei tietenkään voi mennä tekemään diagnoosia, mutta ei siinä paljon psykan tutkintoa ja papereita tarvita nähdäkseen selvät oireet ja kohtelun, kun on asunut yhdessä.
Luulen, että narsisteja on yleensäkin uskontoryhmissä paljon. Tai en tiedä... Naamiona terve mieli, kirj. Raimo Mäkelä, kertoo kirjassaan myös näiden uskonnollisten ryhmittymien näkökulmasta narsistien olemassaolosta. Kirkon piireissä niitä ainakin on taatusti enemmän kuin muualla. Tottakai uskonto, mihin narsku uskoo (tai siis näyttelee uskovansa) vahvistaa hänen ylivertaisuuskuvitelmiaan. Onhan hän melkein jumala, ellei jumalasta seuraava. Narsitit ovat oman kokemukseni (ja varsinkin vertaistukiryhmän kertomuksien mukaan) piruja ilman näkyviä sarvia. Oma exäni oikein hekumoi kertoessaan miten hän on paha ja musta. Taitavat saada voimansa suoraan alakerrasta. Mutta koska ovat sosiaalisen näyttelemisen mestareita, niin tottakai ne pystyvät etenemään seurakunnassakin miten pitkälle tahansa. Tämä viimeisin exä siis oli ihan tavis ja vihasi uskontoja, mutta on niistä silti äärettömän kiinnostunut. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli siihen miten narsistit monesti ovat joko todella uskontoa vastaan tai sitten tajuavat sen, että siellä voi saada valtaa ja ovat sen vuoksi siitä kiinnostuneita. Tai siis edelleen näyttelevät kiinnostusta. Oikeasti he eivät ole kiinnostuneita mistään muusta kuin siitä miltä se peilikuva näyttää. Eli millainen heijastus itsestä heijastuu muista ihmisistä. Ja voi miten loistava temmellyskenttä uskonnollinen yhteisö näille on, kun siellä on paljon "heikkoja" ihmisiä, joita paimentamalla se oma kuva taas on ihanampi.
Mun mutsi taas on jokseenkin selvä tapaus rajatilapersoonasta. Ja itsellä on tunnistettavissa jossain määrin huomionhakuista häiriötä ja läheisyysriippuvaisuutta. Johtuen juurikin mutsini kasvatuksesta, joka ei ollut terve. Hänen ongelmansa taas johtuvat omasta lapsuudesta ja näiden veli mahtavien johtaman järjestön alaspainamisesta. Ei siis ole ihme, että narsistin kanssa olen lyönyt hynttyyt yhteen. Kaksikin kertaa. Normikaveri kun on tylsä. Ei voi analysoida ja ihmetellä luonteen syvyyttä...
Jaa, a. summa summarum, epäilen, että ylipäänsä persoonallisuushäiriöitä esiintyy tässäkin järjestössä tavanomaista enemmän. Mutta niitäpä ei kannusteta tunnistamaan, vaan olemaan vaan nöyrä ja hyväksymään kaikkien "epätäydellisyys". Toiset ovat sitä vaan kuitenkin rutkasti paljon enemmän, kuin toiset...
