Kenellä on suurin???

[rippeli]

Provokatiivinen aihe viittaa suurimpaan koskaan saamaanne kalaan. ja nyt ei kelpaa ns passiivisista pyydyksistä nostetut, vaan pitää olla omin käsin väsytetty.

Omani on aika pieni. Hauki 3,5 kg. Sain Sirniön Salmilammelta muutama kesä sitten. Samana syksynä loppui kalastus kun kaikki vehkeeni vietiin automurron yhteydessä. Nyt on taas värkit hankittu ja tilaisuuden tullen laitan ne tanaan suloista Saimaata kohti, jotta ennätyskala suurenisi.

[wolframium]

Olen saanut mato-ongella vain normaalikokoisia ahvenia ja särkiä, nekin jo vuosia sitten.

Jos nyt joku freudilainen haluaa tuosta vetää johtopäätöksiä...

[Jakke]

Mulla on aika perinteinen kalajuttu. Oli nimittäin ihan hirmuinen hauki kiinni uistimessa, mutta pääs ryökäle karkuun. Juttuahan ei uskoisi kukaan, mutta onneks isä nappas siitä edes valokuvan siinä vaiheessa kun kaikki näytti vielä mahdolliselta ja olin saanut kalan uitettua veneen viereen. Iso se oli. Arviot painosta vaihtelevat viiden ja kymmenen kilon välillä. Mutta siis karkasi, niinkuin niillä isoimmilla on tapana tehdä.

Suurin minkä olen saanut on sellainen joku kiloinen.. Eipä oo tullu kalasteltua kahteenkymmeneen vuoteen. Yhtenä juhannuksena kyllä yritin tässä välissä, mutta ainoa joka koukkuun tarttui oli kaverini korva.

[Kapteeni]

Olen "onkinut" haikaloja, merikäärmeitä, kissakaloja, pirunkaloja, ahvenia, särkiä, lahnoja, kiiskejä, sekä akvaariokaloja. Työskentelin 80-luvulla Persianlahdella. Iltaisin kalasteltiin sähkölampun, naulan, vasaran ja laudanpätkän kanssa merikäärmeitä. Se tapahtui sillai, että veneen laidalle laudan pätkä siihen sitten nosti käärmeen pään ja nopeasti iski vasaralla naulan läpi käärmeen pään kiinni laudanpätkään ettei se ehdi puraisee. Ne kun on silmälasikäärmeen sukulaisia. Kun oli saanut puukolla pään pois niin sitten nylki käärmeeltä nahan pois. Tämä oli sellaista nuoren miehen iltahuvia. Ei kiinnostaisi enää. Parhain kalasaalini on penskana saatu hauki virvelillä. Silloin tuli onkittua ahvenia melkein joka päivä. Mutta sekin loppui, koska lomatienraivaus kutsui. Ja sehän oli tärkeämpää kuin tyhjänpäiväiseen onkimiseen käytetty aika.

[Jakke]

Yks kalajuttu pitää kyllä kertoa ja tää on siinä mielessä erikoinen, että tämä on totta. Tapahtui joskus 70-luvulla Pikku-Siili -nimisessä Kallaveden vesistöön kuuluvassa järvessä, Siilinjärven kunnassa.

Nimittäin isäni oli kova kalamies ja otti sitten kerran ukkini (eli appiukkonsa) mukaan kalareissulle. Tämä kun ei ollut virveliä kokeillut eläessään. Noh, isä sitten näytti ukille miten virvelillä heitetään ja ukkihan kokeili. Elämänsä ensimmäisellä heitolla uistin tarttui hauen silmään! Ukki sai kalan hinattua vanhaan puuveneeseen ja tuumasi vaan, että: "tämähän onkin helppoa tämä virvelillä kalastaminen!"

Olis kannattanut virvelikalastus lopettaa siihen paikkaan, niin olis voinu kehua, että on saanu kalan jokaisella heitolla mitä on virvelillä heittänyt.

[Kirsieveliina]

Isän kanssa 6 wee lettipäänä oranssissa kumiveneessä ruovikossa lähellä Pohjanlahden rantaa. Pienehkö ahven napsahti pitelemäni kepakon toiseen päähän, lykästi siis paremmin kuin vanhalla merikarhulla. (Isäni on muuten tehnyt omin käsin merikelpoisen puuveneen.) Oli se niin tohkeinen tilanne, että kirjoitin oikeen pieneen vihkooni, että tänään sain elämäni ensimmäisen (ja yhtä hyvin viimeisen...?) kalan. Jälkeenpäin on tullut lähinnä skrapattua sisälmykset siioista ja ahvenista. Suomenlahden rannalla asuessani saatiin silloisen poikaystävän kanssa joku outo paketti ongella kalliosaarelta - muistaakseni lihavahko lahna. Oli oikeastaan melko ällöttävä. Melko alkukantaista, saalis kuin saalis... Viime jouluna meillä laitettiin kaupan nieriää - olipas siinä valkoinen ja samettinen kalanliha.