Wolframium, sammuneen valon toinen tuleminen
Valvoja: Moderaattorit
-
- Viestit: 1070
- Liittynyt: 05.06.2007 17:22
Wolframium, sammuneen valon toinen tuleminen
Tervehdys täältä iloisten ihmisten Etelä-Karjalasta! Tosin en ole 100% varma kuulunko heihin, koska puolet punasoluista tulee poloiselta Pohjanmaalta. No mutta joka tapauksessa...
Olen syntynyt jehovantodistaja-perheeseen 1972 jKr. Ensimmäiset kuukauteni ja osan aikuisuudesta vietin outojen ihmisten keskuudessa, joista jokaisen nimi oli Ossi tai Mäit (mutta puhutaan siitä enemmän nousuhumalassa sitten joskus). Äitini pakotti isän jo varhain Karjalan laulumaille, joten Saimaan murtaman vesiuoman suojissa sujahti lapsuus, teini-ikä, varhaisaikuisuus sekä nykyisyys (1973-1998, 2005->).
Eikä siinä mitään, lapsuusaika ja ala-aste oli ihan hauskaa aikaa, kun vaan muisti koulussa pitää naaman kiinni uskontoasioista. Lisäksi kilttinä poikana olin hiljaa kokouksissa, joten persekään ei kärsinyt pahemmin punaihottumasta, vaikka muiden harrastusten puute ja suoranaiset kiellot ajoittain harmittivatkin.
No, ensimmäisen kerran jättäydyin pois kokouksista ja muusta jehovantodistajatoiminnasta joskus yläasteen keskivaiheilla (1988). Ns. "sydän oli altis mutta liha heikko". Alitajunta ja olkapään Lucifer kuiskuttivat jäämään pois, vaikka muuten uskoinkin täysillä koko juttuun ja tietenkin syyllistin itseäni hengellisestä laiskuudesta. Olenhan oppinut jo nuoruudesta asti täydellisyyden tavoittelun, "kaikki tai ei mitään".
Jt-uskovaistrendin mukaan menin ammattikouluun, vaikka lukioon olisi pitänyt. Eihän siinä mitään, vuosi vierähti amis-sumussa kunnes oli pakko lähteä etsimään itseään kaukaisen Ossin luo 17-vuotiaana (1990). Osseissa oli paljon jehovantodistajia (köh, "ystäviä"), joten ajauduin sikana sekaan teuraaksi, enempiä ajattelematta. 1991 kesällä tulin aivopestynä takaisin Suomen kamaralle ja ei muuta kun konventin yhteydessä altaaseen kellumaan. Miten tyhmä voikaan olla ihmislapsi?
Amis jatkui, puoli vuotta meni, kokouksissa käyminen loppui ja masennus alkoi (1992). Pari vuotta meni jälleen epämääräisessä sumussa, kunnes vihdoin syksyllä 1994 tein ensimmäistä kertaa sellaista, mitä oikeastaan halusinkin; aloitin opiskelun AMK:ssa.
Muistan kuinka hain ensimmäistä kertaa netistä tietoa jehovantodistajista oppilaitokseni koneelta joskus 1995/96. Haaviin tarttui myös joitain englanninkielisiä ns. "luopiosivustoja", joita tarkastelin melko ylimalkaisesti. Olin siinä vaiheessa jehovantodistajien kannalta toimeton, mutta tiukasti kiinni opiskeluissa, joten ohitin sivut lähinnä hassuna kuriositeettina.
Valmistuin AMK:sta 1998. Opiskelu oli antanut elämääni aivan uutta sisältöä ja tekemistä, mutta nyt olin jälleen valintojen edessä. Lapsena opittu jehovantodistajuus kaihersi mieltäni. Lisäksi opiskelujen takia lykätty armeijakysymys oli vääjäämättä edessäni. En halunnut missään tapauksessa mennä armeijaan, sen verran peloteltu olin asian suhteen, ja mitä nyt jehovantodistaja-sukulaisetkin ajattelisivat? No, keksin kyllä asiaan ratkaisun, kun toisen kerran aikuisiällä lähdin Ossin luokse 1998. Niin niin, etsimään itseäni ja uskoani. Ja tietenkin suoraan jalopeurojen luolaan, jehovantodistajien paikalliseen seurakuntaan.
Vuosi 1999 oli pelastukseni. Olin vieraassa maassa, ilman työtä (onneksi sentään sosiaaliturva) ja aikaa niin maan pirusti. Tilasin nettiyhteyden... Ettekä ikinä arvaa mitä tapahtui seuraavaksi! No ok, ehkä arvasittekin...
Vuoden 1999 alussa olin pitkästä aikaa ns. kenttätyössä. Eräs tapaamani ihminen kysyi minulta jehovantodistajien veriopista. En osannut vastata hänen kysymyksiinsä. Nolona päätin tutustua "julistamiini" asioihin paremmin. Ensin kahlasin läpi Vartiotorniseuran viralliset brosyyrit asian tiimoilta. Sitten sain älynväläyksen; voisin käyttää myös nettiä apuvälineenä! Ilmeisesti en ollut lyhyen aktiivi-jt-urani aikana kuullut Seuran varoituksista "nettipornosta" tai sitten opinahjossani omaksutut käytännöt vain tulivat selkäytimestä. Joka tapauksessa, kohta huomasin kahlaavani läpi erilaista luopioaineistoa, mukaanluettuna Tsubadubin ansiokkaat suomenkieliset verisivut.
Toinen merkittävä asia silmieni avautumisessa oli 607/1914-oppi. Heti verioppiin liittyvien asioiden jälkeen siirryin tutkimaan tätä jehovantodistajien yhtä tärkeintä perusoppia. Jo pelkästään se tosiasia, että paikallisen jehovantodistajan kirjahyllystä löytynyt Encyclopedia-tietosanakirja ei ollut samaa mieltä Vartiotorniseuran kanssa Jerusalemin tuhoutumisvuodesta, oli mielestäni todella kummallista. Tässä tapauksessa oli tietysti hyvä asia, että syvennyin ensin luopioaineistoon ja vasta sitten tutustuin Vartiotorniseuran pseudoselitykseen kaikkia maailman arkeologeja paremmasta ymmärryskyvystään...
Hienoa. Minusta oli tullut luopio vain yhdessä kuukaudessa, luettuani sen ajan lähes tauotta Vartiotorniseurakriittistä aineistoa netistä. Eipä ollut paljon hiekkaa kummemmalla pohjalla se oppi.
Luopioitumisen jälkeisistä ajoista ei sitten ole niinkään paljon kerrottavaa. Muutin pääkaupunkiseudulle 2002, olin siellä töissä kolmisen vuotta. Tuli nähtyä ne mestat... Sitten muutin takaisin kotiseudulle Pohj.. siis Etelä-Karjalaan, jossa olen viihtynyt hyvin. Ennen oli Vartiotorni, jehova ja jeesus, nykyään riittää mainiosti olut, sauna ja Saimaa.
Nykyään en viitsi paljon enää varsinkaan oppiasioista höpötellä, mutta muuten on hauska aina silloin tällöin seurata ex-klubilaisten edesottamuksia...
Olen syntynyt jehovantodistaja-perheeseen 1972 jKr. Ensimmäiset kuukauteni ja osan aikuisuudesta vietin outojen ihmisten keskuudessa, joista jokaisen nimi oli Ossi tai Mäit (mutta puhutaan siitä enemmän nousuhumalassa sitten joskus). Äitini pakotti isän jo varhain Karjalan laulumaille, joten Saimaan murtaman vesiuoman suojissa sujahti lapsuus, teini-ikä, varhaisaikuisuus sekä nykyisyys (1973-1998, 2005->).
Eikä siinä mitään, lapsuusaika ja ala-aste oli ihan hauskaa aikaa, kun vaan muisti koulussa pitää naaman kiinni uskontoasioista. Lisäksi kilttinä poikana olin hiljaa kokouksissa, joten persekään ei kärsinyt pahemmin punaihottumasta, vaikka muiden harrastusten puute ja suoranaiset kiellot ajoittain harmittivatkin.
No, ensimmäisen kerran jättäydyin pois kokouksista ja muusta jehovantodistajatoiminnasta joskus yläasteen keskivaiheilla (1988). Ns. "sydän oli altis mutta liha heikko". Alitajunta ja olkapään Lucifer kuiskuttivat jäämään pois, vaikka muuten uskoinkin täysillä koko juttuun ja tietenkin syyllistin itseäni hengellisestä laiskuudesta. Olenhan oppinut jo nuoruudesta asti täydellisyyden tavoittelun, "kaikki tai ei mitään".
Jt-uskovaistrendin mukaan menin ammattikouluun, vaikka lukioon olisi pitänyt. Eihän siinä mitään, vuosi vierähti amis-sumussa kunnes oli pakko lähteä etsimään itseään kaukaisen Ossin luo 17-vuotiaana (1990). Osseissa oli paljon jehovantodistajia (köh, "ystäviä"), joten ajauduin sikana sekaan teuraaksi, enempiä ajattelematta. 1991 kesällä tulin aivopestynä takaisin Suomen kamaralle ja ei muuta kun konventin yhteydessä altaaseen kellumaan. Miten tyhmä voikaan olla ihmislapsi?
Amis jatkui, puoli vuotta meni, kokouksissa käyminen loppui ja masennus alkoi (1992). Pari vuotta meni jälleen epämääräisessä sumussa, kunnes vihdoin syksyllä 1994 tein ensimmäistä kertaa sellaista, mitä oikeastaan halusinkin; aloitin opiskelun AMK:ssa.
Muistan kuinka hain ensimmäistä kertaa netistä tietoa jehovantodistajista oppilaitokseni koneelta joskus 1995/96. Haaviin tarttui myös joitain englanninkielisiä ns. "luopiosivustoja", joita tarkastelin melko ylimalkaisesti. Olin siinä vaiheessa jehovantodistajien kannalta toimeton, mutta tiukasti kiinni opiskeluissa, joten ohitin sivut lähinnä hassuna kuriositeettina.
Valmistuin AMK:sta 1998. Opiskelu oli antanut elämääni aivan uutta sisältöä ja tekemistä, mutta nyt olin jälleen valintojen edessä. Lapsena opittu jehovantodistajuus kaihersi mieltäni. Lisäksi opiskelujen takia lykätty armeijakysymys oli vääjäämättä edessäni. En halunnut missään tapauksessa mennä armeijaan, sen verran peloteltu olin asian suhteen, ja mitä nyt jehovantodistaja-sukulaisetkin ajattelisivat? No, keksin kyllä asiaan ratkaisun, kun toisen kerran aikuisiällä lähdin Ossin luokse 1998. Niin niin, etsimään itseäni ja uskoani. Ja tietenkin suoraan jalopeurojen luolaan, jehovantodistajien paikalliseen seurakuntaan.
Vuosi 1999 oli pelastukseni. Olin vieraassa maassa, ilman työtä (onneksi sentään sosiaaliturva) ja aikaa niin maan pirusti. Tilasin nettiyhteyden... Ettekä ikinä arvaa mitä tapahtui seuraavaksi! No ok, ehkä arvasittekin...
Vuoden 1999 alussa olin pitkästä aikaa ns. kenttätyössä. Eräs tapaamani ihminen kysyi minulta jehovantodistajien veriopista. En osannut vastata hänen kysymyksiinsä. Nolona päätin tutustua "julistamiini" asioihin paremmin. Ensin kahlasin läpi Vartiotorniseuran viralliset brosyyrit asian tiimoilta. Sitten sain älynväläyksen; voisin käyttää myös nettiä apuvälineenä! Ilmeisesti en ollut lyhyen aktiivi-jt-urani aikana kuullut Seuran varoituksista "nettipornosta" tai sitten opinahjossani omaksutut käytännöt vain tulivat selkäytimestä. Joka tapauksessa, kohta huomasin kahlaavani läpi erilaista luopioaineistoa, mukaanluettuna Tsubadubin ansiokkaat suomenkieliset verisivut.
Toinen merkittävä asia silmieni avautumisessa oli 607/1914-oppi. Heti verioppiin liittyvien asioiden jälkeen siirryin tutkimaan tätä jehovantodistajien yhtä tärkeintä perusoppia. Jo pelkästään se tosiasia, että paikallisen jehovantodistajan kirjahyllystä löytynyt Encyclopedia-tietosanakirja ei ollut samaa mieltä Vartiotorniseuran kanssa Jerusalemin tuhoutumisvuodesta, oli mielestäni todella kummallista. Tässä tapauksessa oli tietysti hyvä asia, että syvennyin ensin luopioaineistoon ja vasta sitten tutustuin Vartiotorniseuran pseudoselitykseen kaikkia maailman arkeologeja paremmasta ymmärryskyvystään...
Hienoa. Minusta oli tullut luopio vain yhdessä kuukaudessa, luettuani sen ajan lähes tauotta Vartiotorniseurakriittistä aineistoa netistä. Eipä ollut paljon hiekkaa kummemmalla pohjalla se oppi.
Luopioitumisen jälkeisistä ajoista ei sitten ole niinkään paljon kerrottavaa. Muutin pääkaupunkiseudulle 2002, olin siellä töissä kolmisen vuotta. Tuli nähtyä ne mestat... Sitten muutin takaisin kotiseudulle Pohj.. siis Etelä-Karjalaan, jossa olen viihtynyt hyvin. Ennen oli Vartiotorni, jehova ja jeesus, nykyään riittää mainiosti olut, sauna ja Saimaa.
Nykyään en viitsi paljon enää varsinkaan oppiasioista höpötellä, mutta muuten on hauska aina silloin tällöin seurata ex-klubilaisten edesottamuksia...
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
-
- Viestit: 295
- Liittynyt: 25.05.2007 23:00
Re: Wolframium, sammuneen valon toinen tuleminen
Heipä hei, piti vain päästä sanomaan, että teikäläisellä on mainion viihdyttävä ja eläväinen ulosanti. Tersetuloa.
-
- Viestit: 1843
- Liittynyt: 28.04.2007 18:23
- Paikkakunta: Kuopio
-
- Eläkeläinen
- Viestit: 1741
- Liittynyt: 13.04.2007 10:07
- Viesti:
-
- Viestit: 467
- Liittynyt: 06.05.2007 17:56
- Paikkakunta: Luopio
Re: Wolframium, sammuneen valon toinen tuleminen
Ymmärrän noiden "Ossien" olleen itä-saksalaisia paikallisen slangisanan mukaan. Olet päässyt näkemään Berliinin muurin murtumisen aikaa.wolframium kirjoitti: Jt-uskovaistrendin mukaan menin ammattikouluun, vaikka lukioon olisi pitänyt. Eihän siinä mitään, vuosi vierähti amis-sumussa kunnes oli pakko lähteä etsimään itseään kaukaisen Ossin luo 17-vuotiaana (1990). Osseissa oli paljon jehovantodistajia (köh, "ystäviä"), joten ajauduin sikana sekaan teuraaksi, enempiä ajattelematta.
Itä-saksalaisten kokema ero kommunismista voi muistuttaa henkiseltä prosessilta jehovalahkosta luopumista. Tulee hylätä rakennelma, jonka varaan on elämänsä rakentanut ja sopeutua vallitsevaan kulttuuriin.
Minullakin oli vastaava "poisoppimisen tutkistelukuukausi" maalis-huhtikuussa 1999, jolloin luin Raymond Franzin järkälettä "In Search of Christian Freedom".wolframium kirjoitti:
Hienoa. Minusta oli tullut luopio vain yhdessä kuukaudessa, luettuani sen ajan lähes tauotta Vartiotorniseurakriittistä aineistoa netistä. Eipä ollut paljon hiekkaa kummemmalla pohjalla se oppi.
"Mutta emme usko enää tällaiseen hölynpölyyn, vaan pidämme Vartiotorni-seuran aatetta fanaattisena ja vaarallisena ideologiana, koska se orjuuttaa ihmiset aivopesuohjelmansa avulla" - Herrick Åberg
-
- Viestit: 1070
- Liittynyt: 05.06.2007 17:22
Niin, tuo ihanuuksien ihmemaa, suoranainen paratiisi... Lisa... (kuolaa), peltiheikki, ym. kaverit...Jakke kirjoitti:Ossi-juttu
Veli Pentti K.?!? No joo, enemmänkin olen asunut Vuoksen ylälähteillä.Jakke kirjoitti:Niin ja meillä on varmaan yhteisiä tuttuja jos Lappeenrannan seudulla olet asustellut...
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
-
- Viestit: 1070
- Liittynyt: 05.06.2007 17:22
Re: Wolframium, sammuneen valon toinen tuleminen
Hitsin hitsi. Api my friend, en ajatellut "arvoituksen" olevan ihan näin kinkkinen; ratkaisu löytyy lähempää, tai siis kauempaa... Ossit löytyy kyllä ihan Commonwealthista...AchanBeroean kirjoitti: Ymmärrän noiden "Ossien" olleen itä-saksalaisia paikallisen slangisanan mukaan. Olet päässyt näkemään Berliinin muurin murtumisen aikaa.
Mutta Berliinin muuri on tullut nähtyä puoli vuotta rajan avaamisen jälkeen. Samalla tuli nähtyä Hampurin ja Berliinin konventit.
AchanBeroean kirjoitti: Itä-saksalaisten kokema ero kommunismista voi muistuttaa henkiseltä prosessilta jehovalahkosta luopumista. Tulee hylätä rakennelma, jonka varaan on elämänsä rakentanut ja sopeutua vallitsevaan kulttuuriin.
Pitää paikkansa. Valitettavasti vaan jotkut "pakkokommunistit" ovat vaihtaneet uskonsa jehovantodistajuuteen. Kaikki äärimmäisyydet kun ovat niin kovin lähellä toisiaan.
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
-
- Viestit: 1477
- Liittynyt: 04.05.2007 00:06
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Wolframium, sammuneen valon toinen tuleminen
G'day! No worries! Tervetuloa palstalle!wolframium kirjoitti:Hitsin hitsi. Api my friend, en ajatellut "arvoituksen" olevan ihan näin kinkkinen; ratkaisu löytyy lähempää, tai siis kauempaa... Ossit löytyy kyllä ihan Commonwealthista...AchanBeroean kirjoitti: Ymmärrän noiden "Ossien" olleen itä-saksalaisia paikallisen slangisanan mukaan. Olet päässyt näkemään Berliinin muurin murtumisen aikaa.
-
- Viestit: 1565
- Liittynyt: 28.04.2007 18:24
- Paikkakunta: Hanko
-
- Viestit: 1070
- Liittynyt: 05.06.2007 17:22
Kiitos kiitos. Tämä foorumi on esimerkillisen hyvin toteutettu ja moderoitu, joten "vanha sotaratsukin" saattaisi vertyä kirjoittelemaan. Ainakin jos perjantai-iltana on kaljaa jääkaapissa.. köh...StereoX kirjoitti:Kiva kuulla sinustakin.
Kukapa sitä nyt vanhoja muistelemaan. Toisaalta eihän tässä nyt hirmuisia salaisuuksia pysty ylläpitämään.StereoX kirjoitti:Ei ilm. kuitenkaan saa paljastaa että kuka
No joo. Foorumille yritän kirjoitella mikäli jotain päähän pälkähtää...
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.
-
- Eläkeläinen
- Viestit: 1741
- Liittynyt: 13.04.2007 10:07
- Viesti: