Paavalin ja UT:n filosofia

[Ariadna]

Tuolta Gabrielin ilmestys keskustelusta jäi vaivaamaan tälläinen mielipide.

Pikemminkin voidaan kinata siitä, kumpi vaikutti enemmän kristinuskoon: Platon vai Aristoteles

Tai oikeammin voidaan sanoa, että Platon sekä Aristoteleskin ovat kertoneet Sokrateesta, joten oppisuuntana voidaan puhua platonismista.

Olisiko Paavali tai joku muu UT:n kirjoittaja lainannut heidän oppejaan?

Platonista tiedämme, että hän tutustui 40 vuotta vanhempaan Sokrateseen n. 20 vuotiaana, liittyi tämän seurueeseen ja kuului myöhemmin Sokrateen lähimpiin ystäviin.
Platonin kertomama tiedämme myös, että ”Poikarakkaus" oli Ateenassa ja muuallakin yläluokan keskeinen kasvatusinstituutio, tarkkaan määritelty lapsuuden ohittaneisiin poikiin.

Platonin toiminan keskipisteeksi muodostui hänen Akademeion -puistoon itselleen rakentamansa talo, josta myöhemmin laajennettuna tuli ensimmäinen Akatemia, nimi tulee Akademos -nimisestä jumaluudesta.

Myöhemmin Platonin oppilas ja seuraaja Aristoteles perusti toisen koulun, Lykeionin. Kasvatusmetodi ”Poikarakkaus” periaate säilyi hänelläkin, sillä opiskelijoiden tuli olla miehiä ja oli ilmeisesti hyvä, mikäli opiskelijaksi hakeutuvalla miehellä oli rakkaussuhde vanhempaan mieheen. Se oli myös ainoa filosofinen koulu jossa opetusta ei annettu naisille.

Näitä koulukuntia ei Paavali hyväksynyt UT:n mukaan sillä hän tyrmäsi kovasanaisesti nuo oppisuunnat” Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet”.

Ymmärrettävästi kirkon opetuksen mukaan platonismi on vaikuttanut kristillisyyteen johtuen alkukirkon oppi-isien mieltymyksestä platonismiin.
Kuuluisin heistä oli platonisti Augustinus, joka kääntyi kristinuskoon, hänen mukanaan tuli myös uusi oppi ”perisynti” kristityn ja kirkon maailmaan.
Samalla kristillisyys muutti muotoaan ja muokkautui moraaliltaan kuten Platon opetti.
Valtion 3. kirjassa Platon toteaa, että valtio perustuu jaloon valheeseen eli sepitteeseen yhteiskuntaluokkien alkuperästä.
Hänen näkemyksensä on historiassa testattu vallankumousten yhteydessä, että kristillisyyden puitteissa. Voittajat ovat kirjoittaneet historian yhä uudelleen ja sepittäneet menneisyyden itsensä kannalta parhain päin.

Tätä platonista filosofiaa Augustinus käytti kirjoittaessaan tutkielmaa valheesta. Jos henkilöä syytetään valehtelijaksi, hänellä on oikeus tietää, mitä valehteleminen on. Mutta voi olla, että emme tiedä, mitä valehteleminen on.
Esimerkkinä hän käyttää päärynavarkautta, josta hän kertoo teoksensa Tunnustukset kirjassa 2. Jouduttuaan noin 16-vuotiaana keskeyttämään opintonsa hän vaelsi vuoden verran huonossa seurassa pitkin Baabelin katuja. Hänen seksuaaliset seikkailunsa eivät olleet hänen raportointinsa mukaan hänen varsinainen syntinsä vaan sen sijaan se, että hän meni kavereidensa kanssa ja VARASTI päärynöitä ja heitti ne sioille SE pahinta oli syntiä, jota hän puolusteli keksimällään perisynnillä ja huonon seuran vaikutuksella.

Jaakon ajatus filosofian vaikutuksesta pitää paikkansa, mutta filosofien nimet ovat toiset.


Tämä ainakin tiedetään, että Paavalin kirjeistä sekä muista UT:n kirjoituksista löytyy silloista maailmaa jo neljäsataa vuotta henkisesti hallinutta stoalaisuutta. Juuri stoalaisuus ylläpiti Paavalin aikana siveellistä ja henkistä ryhtiä niin sivistyneissä kuin rahvaassa ja tasoitti tietä kristinuskolle.
Merkittavä vaikuttaja kristillisyyteen oli myös juutalainen vuonna 40 kuollut hellenistifilosofi Filon Aleksandrialainen.

[Jaakko Ahvenainen]

Tarkasteltaessa kristinuskoa filosofian näkökulmasta, tulee ottaa huomioon seikat, missä se pohjaa juutalaisuuteen. Hyvin tiivistetysti: 1) Pyhä historia alkaen luomisesta päättyen tulevaisuudessa olevaan maailmanloppuun. 2) Erityisasema Jumalan edessä, juutalaisille oma kansa, kristityille ”valitut”. 3) Uusi käsitys ”oikeamielisyydestä”: almut juutalaisuudesta samoin filantropia. Kasteen merkitys voidaan johtaa orfilaisuudesta tai muista orientaalisista mysteeriuskonnoista. 4) Laki, kristityillä etenkin dekalogi. Sen sijaan tunnetasolla uskontunnustuksiin kohdistui sama, mikä juutalaisilla tooraan. 5) Messias, juutalaisuudessa lähinnä kansan fyysinen vapauttajakuningas, jota yhä odotetaan, kristityille historiallinen Jeesus, joka on tullut ja samaistetaan kreikkalaisen filosofian ”Logokseen”, joka voittaa vihollisensa taivaassa, ei maan päällä. 6) Taivaan valtakunta on osin yhteinen juutalaisuudelle ja kristityille myöhäisemmässä platonilaisuudessa, mutta kreikkalaista filosofiaa konkreettisempi. Juutalaisuudelle ja kristityille taivas ja maailma ovat rinnasteinen totuus (tämä maailma tulevaisuuden uusi maailma), ei metafyysinen, kuten kreikkalaisessa filosofiassa. Tähän juutalais-kristilliseen käsitykseen sisältyy tietty kaikille ymmärrettävä koston ajatus, päinvastoin kuin kreikkalaisessa filosofiassa.

Alkujaan kristinusko oli puhtaasti reformoitua juutalaisuutta ja olisi myös siksi jäänyt, mikäli Pietari ja Jaakob jyrkemmän suunnan edustajana olisivat saaneet sitä saarnata ilman Paavalia. Paavalin piikkiin voidaan panna saarnaaminen pakanoille ilman juutalaisuuden vaatimia ehtoja, kuten aiemmin yritin todistella. Ympärileikkaus muodosti esteen käännyttämiselle, samoin ruokia koskevat säädökset. Yksin nämä kaksi asiaa yhdessä olisivat muodostaneet esteen universaalille kristinuskolle. Paavalin ansiota on se, että juutalaisuudesta säilyivät ”parhaat” palat ja vähemmän pakanoita miellyttävät hylättiin.

Myös se, että juutalaiset katsoivat olevansa ”valittu kansa”, loukkasi varsinkin kreikkalaista ylpeyttä. Gnostikot hylkäsivät tyystin tämän käsityksen. Gnostilaisuudessa tunnettiin kolminaisuus. Aistitavan maailman loi taivaallisen viisauden, Sofian, tätä alempi kapinallinen poika Ialdabaoth – Vanhan testamentin Jahve, jonka ylijumala salli toimia aikansa, kunnes lähetti poikansa Jeesus-nimisen ihmisen hahmossa vapauttamaan maailman Mooseksen väärästä opista. Tämä oppi liitettiin yleensä platoniseen filosofiaan.

Gnostilaisuus oli oiva oppi pakanallisen ja kristillisen opin välimaastossa, varsinkin kun se kunnioitti Kristusta ja tuomitsi juutalaisuuden. Samaan kategoriaan kuuluu manikealaisuus, joka yhdisti oppiinsa kristillisiä ja zarathustralaisia aineksia. Manikealaisuuden keskeisiä opetuksia olivat mm. paha on positiivinen aineessa ruumiillistunut prinsiippi, sitä vastoin hyvän prinsiippinä on aineeton henki. Edelleen manikealaisuus tuomitsi lihan syömisen ja kaiken sukupuolielämän. Tällaisista ”väliopeista” Uusi testamentti varoittaa (1.Tim 6:20-21). Otettakoon huomioon sekin, että Augustinus tuli kristityksi manikealaisuuden kautta.

Toki voidaan sanoa Augustinuksen olleen platonistinen, koska sekä gnostilaisuus ja manikealaisuus ja koko joukko muita synkretistisiä käsityksiä voidaan johtaa Platonista. Mutta tarkemmin määriteltynä olen tämän Augustinuksen taustan halunnut tuoda esille.

Varhais- (399 - 130 eKr) ja keskiplatonistinen ajattelu Antiokhos Askalonlaisesta 130 eKr – Plotinokseen (204 jKr) eri muodoissaan on vaikuttanut juutalaisuuteen, samoin aristoteleläisyys ja islamin filosofia. Sama pätee myös kristinuskoon, joka kuten Islamkin ovat rakentuneet juutalaisuuden pohjalle ja saaneet vaikutteita toinen toisiltaan.

Kristinuskon hellenisoituessa ja teologisoituessa juutalaisuus säilytti yksinkertaisuutensa, mikä hyvin käy ilmi synoptikoissa. Juutalaisuuteen ei koskaan ole sisältynyt metafyysistä. Heimojumala Jahvesta kehittyi Jumala Kaikkivaltias. Kun lain noudattajille ei koitunut sen enempää menestystä kuin siitä piittaamattomillekaan, siirrettiin palkinto taivaaseen ja tämän myötä syntyi usko kuolemattomuuteen. Sen sijaan kristinuskosta kehittyi monimutkaisempi, mikä hyvin näkyy jo neljännessä evankeliumissa. Se on teologinen ja rinnastaa Kristuksen platonis-stoalaiseksi ”Logokseksi”.

Paavalin kirjeet puolestaan osoittavat erinomaista kreikkalaisen kulttuurin tuntemusta, mikä selittynee synnyinkaupungistaan Trooaasta käsin. Tästä huolimatta hän opiskeli myös Jerusalemissa saaden rabbi Gamalielilta perusteellisen juutalaisuuden tuntemuksen fariseuksena. Kuten edellä viittasin, ilman Paavalia kristinusko olisi jäänyt juutalaiseksi lahkoksi, jolla ei olisi ollut menestystä muualla Vähän-Aasian ja Välimeren alueella. Tuntien sekä hellenistisen kulttuurin ja juutalaiset tavat, hänelle oli mahdollista saada kristinuskolle sopiva synteesi hellenistisessä kulttuuriympäristössä.

Kreikkalaisen filosofian ja heprealaisten kirjojen synteesi (Septuaginta-selityksiä lukuunottamatta) jäi varsin satunnaiseksi ja katkelmanomaiseksi aina Origeneeseen (185-254 jKr) asti. Origenes ja Filon asuivat Aleksandriassa, joka tuolloin oli varsinainen intellektuellin synkretismin keskus.

Filon oli Kristuksen aikalainen juutalainen, joka kuvaa kenties parhaiten kreikkalaista vaikutusta juutalaisiin, mitä ajatteluun tulee. Sen estämättä, että on juutalaisena ortodoksi, hänen filosofiansa on platonista, mutta saanut vaikutteita stoalaisuudesta ja uuspythagoralaisuudesta. Kirkkoisät olivat sitä mieltä, että juuri Filonin filosofian avulla kreikkalainen filosofia ja juutalaiset pyhät kirjat voidaan saattaa synteesiin keskenään.

Origenes ja Plotinos olivat aikalaisia ja heillä oli sama opettaja, Ammonios Sakkas, jonka teos ”De principiis” muistuttaa paljolti Plotinoksen oppeja: enemmänkin, mitä kristillinen oikeaoppisuus sallii.

Entäpä Origenes? Hänen mukaansa ainoa todella aineeton on Jumala – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tähdet ovat eläviä olentoja ja järjellisiä, joille Jumala on antanut jo olemassa olleiden sielut. Aurinko voi tehdä syntiä. Ihmisten sielut tulevat heihin syntymässä jostakin muualta ja ovat olleet jo luomisesta asti. Puhdasta Platonia siis.

Eräiltä osin Origenes suorastaan mukailee Plotinosta: Kun ”nuus” tekee väärin siitä tulee ”sielu”; ”sielun” ollessa hyveellinen, siitä tulee ”nuus”. Lopulta kaikki sielut saavuttavat absoluuttisen kuuliaisuuden Kristuksen edessä ollen silloin ruumiittomia. Edelleen Origenes korostaa kreikkalaisen filosofian tuntemusta avaimena Raamatun ymmärtämiselle. Käsitettä "nuus" on hyvin vaikea kääntää suomeksi. Platonin kolminaisuudessa se on toinen olio: äly/järki/tahto tai jotain näitä yhdessä ja erikseen. Toisilla filosofeilla se saa taas oman merkityksensä.

Jatketaanpa tästä joskus –ja kuten tarkkaavainen lukija huomaa, olen kirjoittanut Bertrand Rusellia siteeraten.

[Ariadna]

Paavalin kirjeet puolestaan osoittavat erinomaista kreikkalaisen kulttuurin tuntemusta, mikä selittynee synnyinkaupungistaan Trooaasta käsin

Tässä Areopagilla pidetyssä puheessa on niin paljon epätarkkuuksia, ettei voida sanoa Paavalin tunteneen Ateenaa ja sen kulttuuria.

jae 16 .Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

Ateena oli tuohon aikaan useasti tuhottu kaupunki, asukkaita oli Paavalin aikana noin 5000 joten Korintton 250 000 asukkaan kaupunkiin verrattuna, ei voi käsittää moista kiivastumista.

17.Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi. 18. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. 19.Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat:
Keskustelujen jälkeen hän päätyy Areiopagin neuvoston siis eteen?

400 vuotta aiemmin olisi hänet viety sinne, mutta kun ajat olivat hänen tietämättään muuttuneet. Agoralla toimi hänen asiaansa koskevat tuomioistuimet, Areopagialla tuomittiin silloin vain verimurhia, joten sen kokoisessa kaupungissa ne olisivat olleet jo koko kansan nähtävyyksiä. Tästä johtuen tutkijat pitävät Paavalin puhetta myöhemmin lisätyksi.

"Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? 20.Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat." 21.Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan. 22.Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

Tuo oli suoranaista tietämättömyyttä tai sitten suoranaista pilkkaa.
Epikurolaiset olivat ateisteja aivan samoin kuin häntä jutalaiskristittynä pidettiin ateistina.

23.Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

Tämä kuviteltu alttari pohjautuu 500 vuotta vanhaan legendaan, todellisuudessa tarukin on mahdoton, kun sanotaan Epimenidesksen 150 vuotiaana puhdistaneen Areopagilla lampaiden avulla Ateenan rutosta.
Filosofit epäilemättä tunsivat kertomuksen Epimenideksestä, Paavali - luuli paljastavansa jotain mitä muut eivät tienneet - tai keromuksen kirjoittajat.

24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, 25.eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. 26.Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
28.sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.' 2 9.Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. 30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

Tässä hän esiintyy stoalaisena stoalaisille, koska runo on lainattu stoalaiselta Arateokselta

31.Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin-

Tämäkään ei ole uutta stoalaisille, sillä stoalaisuuden mukaan jumaluus on kerran puhaltanut maailman ulos itsestään ja vetää kaiken vielä kerran takaisin itseensä, tapahtuu ekpyrosis, eli koko maailma häviää tulessa, jonka jälkeen syntyy uusi maailma.

-vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällähänet kuolleista." 32.Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat:

Tämähän ei ole uutta. Antiikin keisarit olivat aivan samoin heränneet taivaalliseen kuolemattomuuteen, saati kreikkalaisten omat jumaltarustot.

"Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin." 33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. 34. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.

Paavalin puheen perusteella nuo seurasivat vain erästä vierasta stoalaista opettajaa, eikä kristittyä Paavalia. Halusiko Luukas tällä kertomuksella saada kristinusko näyttämään älykkäämmältä vai samaistaa Paavali Sokrateehen, koska kummatkin kiertelivät kaduilla puhumassa kaikkien kanssa, kumpaakin syytettiin vieraiden jumalien levittämisestä.

Raamatun antama kuva Paavalista on kylläkin se, että hän oli mielestään kaikessa paras kaikessa. Hän puhui kielillä enemmän kuin kukaan (1 Kor 14:18). Kenellä olisi hienompia näkyjä kuin hänellä (2 Kor 12:1-5)? Jos joku oli vapaamielinen, Paavali salli ihan kaiken (1 Kor 6:12). Jos joku kärsi, Paavali kärsi monta kertaa enemmän (2 Kor 11:23-33). Jos joku kehui juutalaisuudellaan, Paavali oli vielä juutalaisempi (Fil 3:4-6). Jos joku oli syntinen, Paavali oli syntisistä suurin.
Unohtaen kuitenkin kuinka nimenvaihdoksen yhteydessä hänen ei pitänyt enää olla oppinut filosofi vaan Saulista muuttuneena Paavaliksi, kuten hän on itse maininnut, että” en enää minä, vaan Kristus elää minussa”. Hän ei siis enää ole Saul vaan Paavali-niminen yksikkö, jonka toimija on Kristus.

Edit: tarkensin väittämääni

[RaM]

Paavali julisti yli-ihmisyyttään jopa tuolla sisällään vellovalla demonilla:
12:7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Paavali oli muuten aika fiksu äijä keksiessään tuo ilmestyksensä ja Jeesukselta henkilökohtaisesti saamansa tehtävän. Kuka saattoi enää kyseenalaistaa hänen toimiaan sen jälkeen?!

[Jaakko Ahvenainen]

Paavali julisti yli-ihmisyyttään jopa tuolla sisällään vellovalla demonilla:
12:7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Jeps. Puutun tuohon "pistimeen". Tuo 2.Kor.12:7 on nomadeille varsin tuttu ja kaikki lammas- ja vuohipaimenet sitä käyttivät karjalaumaansa ohjatessaan. Se oli joko sauvan kärkeen asetettu terävä piikki tai yksinkertaisesti teroitettu kepinpätkä. Kun sillä poukkoilevaa pässiä pökki, jo vain asettui muuhun katraaseen. 2.Kor. yhteydessä Paavali viittaa johonkin sairauteensa, mistä sittemmin on kiistelty, mikä se mahtaisi olla. Tällä sairaudella ei ole merkitystä. Paavali ainoastaan haluaa korostaa sitä, etteivät ihmiset luulisi hänestä liikoja, onhan hän ihminen siinä missä toisetkin (vrt. Apt. 28:3-6, missä mennään paikallisten asukkaiden taholta suhteessa Paavaliin hieman överiksi).

[Ariadna]

RaM kirjoitti:
Paavali julisti yli-ihmisyyttään jopa tuolla sisällään vellovalla demonilla:
12:7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Paavali viittaa johonkin sairauteensa, mistä sittemmin on kiistelty, mikä se mahtaisi olla.

Sanoisin, vallanhimo halu olla Kristuksensa kaltainen.

Paavalin piikkiä ei ymmärrä ilman aikalaisensa stoalaisen Senecan selitystä, jonka ajatusta Paavali on lainannut.
(Seneca kirjoitti paljon kirjeitä ja tutkielmia ja omisti kirjojaan veljelleen Gallokselle joka oli Akhain käskynhaltijana, jonka hoivissa Paavalikin oli vuonna 50 Apostolien teot 18:12-17)

Seneca kirjoittaa näin: Sillä luonto on luonut kuninkaan,...mehiläiset suuttuvat hyvin helposti, ovat kokoonsa nähden erittäin hyviä taistelijoita ja jättävät tekemäänsä haavaan pistimen, mutta hallitsijalla ei ole pistintä; luonto ei ole halunnut, että hän olisi julma ja tavoittelisi kostoa, joka tulisi niin kalliiksi, ja niin se poisti häneltä piikin ja teki hänen vihansa aseettomaksi.

[Jaakko Ahvenainen]

Sanoisin, vallanhimo halu olla Kristuksensa kaltainen.

Pieleen meni. Tuskinpa kukaan pelkästä vallanhimosta olisi yhtä paljon turpiinsa ottanut, kuin Saulus Tarsolainen.

[Jaakko Ahvenainen]

Ymmärrän hyvin sen kritiikin, mikä minuun kohdistuu filosofeeratessani ”Paavalin ja UT:n filosofiaa”. Asia ei ole mitenkään yksiselitteinen ja useammallekin esittämästäni eriävälle kannanotolle on sijaa. Tämä on lähes puhtaasti ns. ”akateemista keskustelua”, mitä pidän sangen hyvänä. Se täsmennys on annettava, että en toistaiseksi keskity niinkään Paavaliin henkilönä, vaan siihen, mitä hän kristillisessä filosofiassa sai aikaan. Onhan mitä ilmeisintä, kuten aiemmassa referaatissani totesin, nimenomaan Paavalin vaikuttaneen kiristinuskon syntymiseen ns. pakanallisessa maailmassa.

Se, että näin olen laajentanut näkemystäni varsinaisesta aiheesta, ei suinkaan ole mikään ”väistö”, pikemminkin oleellinen osa Paavalin aikaansaannoksista. Siinä määrin kuin suodaan, laajennan kysymyksen Apostolisiin Isiin ja mahdollisesti pidemmällekin. Valintaani perustelen sillä, ettei kristinusko ollut mikään yksittäinen ilmenemä aikamme kulttuurihistoriassa, vaan edelleen eri muodoissaan elävä ja voimakas suuntaus.

Tässä yhteydessä, vaikka mieleni muuta tekisikin, rajaan Islamin pois, siitäkin huolimatta, että sen vaikutusta kristilliseen filosofiaan aiheetta vähätellään. Seuraavassa tarkastelemme Origeneen laajinta teosta, apologiaa contra Celsius.

On hyvin valitettavaa, ettei Celsiuksen apologiaa kristinuskoa vastaan ole säilynyt. Kuitenkin Origenes dogmaattisista puutteistaan huolimatta laati vastakirjoituksen Celssiukselle. Tässä apologiassaan (Contra Celsum) Origeneen merkillepantavimpana näkemyksenä on vastaus kristinuskon epämiellyttävyyteen.

Celsius väittää: kristinusko on peräisin juutalaisilta (tosi), jotka ovat barbaareja (epätosi). Vain kreikkalaiset voivat saada esiin järkeä barbaarien opetuksista (epätosi). Tähän Origenes vastaa: kuka tahansa kreikkalaiseen filosofiaan perehtynyt, joka alkaa tutkia evankeliumeita, havaitsee ne tosiksi ja voi täten tarjota keikkalaista älyä tyydyttävän todistuksen – ja tämän lisäksi evankeliumilla (oikeastaan ei ole olemassa kuin yksi ilosanoma, evankeliumi, vaikkakin neljän eri aikoina vaikuttaneen kirjoittajan toimittamana, mitä käsitystä voidaan hyvinkin laajentaa kaanonin ulkopuolelle jääviin, sikäli kuin ne kertovat kutakuinkin samaa, mitä kaanoniin otetutkin, esim. Tuomaan evankeliumi) on omasta puolestaan todistus, joka jumalalisempana päihittää minkä tahansa kreikkalaisen dialektiikan.

Tätä ”jumalallisempaa menetelmää” Origenes kutsuu ”hengen ja vallan todistukseksi”. ”Hengen todistukseksi” siinä merkityksessä, mitkä koskevat erityisesti todistuksia Kristuksesta Vanhassa testamentissa ja ”vallan” todistukseksi etenkin merkkien ja ihmeiden vuoksi, joita on uskominen niiden moninaisuuden tähden ja joiden jäljet näkyvät niiden keskuudessa, jotka noudattavat elämässään evankeliumeitten ohjeita.

Tämän tekee erityisen kiintoisaksi se kahtalainen osoitus uskon puolesta, mikä juuri kristilliselle filosofialle on luonteenomaista. Toisaalta riittää oikein käytetty puhdas järki varmentamaan kristinuskon olennaiset totuudet, kuten Jumalan, kuolemattomuuden ja tahdonvapauden. Toisaalta Raamattu ei todista ainoastaan näitä olennaisimpia, vaan enemmänkin. Raamatun kirjojen jumalallisen inspiraation todistaa, de facto, profeettojen ennustusten toteutuminen erityisesti messiaan tulossa ja toteutuneissa ihmeissä, jne… Vasta renessanssin aikana alettiin Origeneen apologiaa arvioida kriittisesti filosofisissa piireissä.

Myös jotkut Origeneen väittämät ovat hyvin originelleja, kuten: Taikakaavat menettävät tehonsa toiselle kielelle käännettyinä. On merkitystä sillä, millä kielellä Jumalan nimi mainitaan. Aabrahamin Jumalan avuksihuuto sen juutalaisella nimellä on erityisen tehokas, vaikkei huutaja tietäisikään tästä (Jahvesta) mitään. Mm. nämä ja monet muut vastaavat seikat laittavat Origeneen perin merkilliseen asemaan. Ilmiselvästi kyseessä on noituus, minkä puolestaan Mooses nimenomaisesti kieltää.

Kunhan saan nämä muutamat länsimaisen filosofian, mihin kristinuskokin eittämättä kuuluu, perusteet julkituoduiksi, ryhdyn paneutumaan syvemmälti mm. Aristoteleeseen ja kumppaneihin. Riittäköön tämä toistaiseksi. Mutta Platon on silti vaikuttanut kristinuskoon Aristolelestä enemmän.

[Ariadna]

Kunhan saan nämä muutamat länsimaisen filosofian, mihin kristinuskokin eittämättä kuuluu, perusteet julkituoduiksi, ryhdyn paneutumaan syvemmälti mm. Aristoteleeseen ja kumppaneihin. Riittäköön tämä toistaiseksi. Mutta Platon on silti vaikuttanut kristinuskoon Aristolelestä enemmän.

Näen, että aihe on sinulle mieluisa, mutta pysytään vain avaukseni aiheessa. Avauksessa mainitsin jo "Ymmärrettävästi kirkon opetuksen mukaan platonismi on vaikuttanut kristillisyyteen johtuen alkukirkon oppi-isien mieltymyksestä platonismiin".

Lahkosta eroon päässeelle on mielekkäämpää saada tietää, onko Uusi Testamentti Jumalan puhdasta sanaa vai ihmisten kirjoittamaa filosofiaa.
Kysymys onkin siitä, onko Platonin/Aristotelen filosofiat vaikututtaneet UT:n kirjoituksiin. Esimerkiksi missä?

[RaM]

Avauksessa mainitsin jo "Ymmärrettävästi kirkon opetuksen mukaan platonismi on vaikuttanut kristillisyyteen johtuen alkukirkon oppi-isien mieltymyksestä platonismiin".

Uusplatonismi.

[RaM]

Paavali julisti yli-ihmisyyttään jopa tuolla sisällään vellovalla demonilla:
12:7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Jeps. Puutun tuohon "pistimeen". Tuo 2.Kor.12:7 on nomadeille varsin tuttu ja kaikki lammas- ja vuohipaimenet sitä käyttivät karjalaumaansa ohjatessaan. Se oli joko sauvan kärkeen asetettu terävä piikki tai yksinkertaisesti teroitettu kepinpätkä. Kun sillä poukkoilevaa pässiä pökki, jo vain asettui muuhun katraaseen. 2.Kor. yhteydessä Paavali viittaa johonkin sairauteensa, mistä sittemmin on kiistelty, mikä se mahtaisi olla. Tällä sairaudella ei ole merkitystä. Paavali ainoastaan haluaa korostaa sitä, etteivät ihmiset luulisi hänestä liikoja, onhan hän ihminen siinä missä toisetkin (vrt. Apt. 28:3-6, missä mennään paikallisten asukkaiden taholta suhteessa Paavaliin hieman överiksi).

Paavali puhuu selkeästi demonista. Ei sairaudesta. Hän jatkaa:
12:8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
Noloahan se on uskonnolliselta näkäkannalta että Paavali kertoo olleensa demonin vallassa. Siksi tuolle on keksitty omituinen ja täysin perusteeton sairaus-selitys. Mutta kun raamatun mukaan se vain ei ole niin.
(Paimensauvat olivat muuten ensisijaisesti suojavälineitä petoja vastaan.)

[Ariadna]

Uusplatonismi.

Aivan oikein.
Jeesuksen ajan Filonin voidaan sanoa olleen uusplatonisti, hän käyttää platonistista kieltä, mutta muokkaa filosofin ajatuksia. Hänelle paras filosofia oli kreikkalaista, ajanlaskun taitteen Aleksandrian stoalaisuudelta ja pythagoralaisuudelta vaikutteita saanutta platonismia.

Filon muokkasi mm. Platonin esittämää uudelleen syntymistä näin; eläimeksi syntyminen ei ollut mahdollista, ainoastaan ihmiseksi.

[Jaakko Ahvenainen]

Noloahan se on uskonnolliselta näkäkannalta että Paavali kertoo olleensa demonin vallassa. Siksi tuolle on keksitty omituinen ja täysin perusteeton sairaus-selitys. Mutta kun raamatun mukaan se vain ei ole niin.
(Paimensauvat olivat muuten ensisijaisesti suojavälineitä petoja vastaan.)

Minä kanssasi kinaamaan lähde - olkoon demoni, mutta alkutekstissä sanotaan "saatanan enkeli". Tuon kepin hankkimista pitääkin täällä susirajalla harkita.

[Jaakko Ahvenainen]

Kysymys onkin siitä, onko Platonin/Aristotelen filosofiat vaikututtaneet UT:n kirjoituksiin. Esimerkiksi missä?

Olkoon, kuten huomautit. Platonin dialogissa "Kriton" esitetään Sokrateen oppilaiden pyrimys järjestää kelpo opettaja pakoon, mihin ei suostunut. Peruste oli tämä: "meidän ei tule kostaa pahaa pahalla kenellekään, mitä pahaa toinen lieneekin meille tehnyt". Saman ajatuksen Jeesus esittää ns. Vuorisaarnassa, Mt. 5:39-41 "Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi."

Vieläkin selvemmin tämä Ut:ssa sanotaan: Room. 12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
Room. 12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
1. Piet. 3:9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

Ellei tämä Uudessa testamentissa esitetty filosofia ole vaikutusta platonismista, niin mistä sitten. Yhtäläisyydet ovat ilmeiset. Uusplatonismi ei välttämätt vaikuttanut Uuden testamenti kanoonisiin kirjoituksiin, mutta se saattoi vaikuttaa joihinkin myöhäisempiin kopioihin ja kaanonin ulkopuolellee jääneisiin teksteihin, mutta vaikutti varmuudella raamatuntulkintaan.
Ammonios Sakkas (n. 175 — 242) oli antiikin kreikkalainen filosofi, jota pidetään uusplatonistisen koulukunnan perustajana. Ammonios Sakkas'ilta ei jäänyt muistiinpanoja tai kirjallista tietoa, mutta oppilailtaan Plotinokselta (n. 204/205 – 270) jäi. Häntä pidetään laajalti uusplatonismin oppi-isänä ja perustajana opettajansa Ammonios Sakkaksen ohella.
Kirkkoisistä Origenes oli Plotinoksen aikalainen ja opiskelutoveri ja Augustinus sai vaikutteita Plotinokselta. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta kirkon oppiin ja näin ollen raamatuntulkintaan.

Palataan Sokratekseen: Sokrates halveksui kuolemaa, pikemminkin ihannoi marttyyriutta ja nieli myrkkymaljansa tyynesti. Tästä useatkin nykyajan filosofit ovat tehneet rinnastuksen mm. Jeesukseen, jonka kuoleman synoptikot kuvaavat. Samaan sarjaan kuuluu diakoni Stefanos Apostolien teoissa ja kirkkoisistä etenkin Polykarpos, Smyrnan piispa (n. 70-156). Edelleen Sokrates opetti kuoleman olevan sielun ja ruumiin eroamista toisistaan.

Platon opetti mm. elämän ja kuoleman olevan toistensa vaihtoehtoja, mistä syystä niiden täytyy syntyä toisistaan. Tästä seuraa, että vainajien sielut ovat jossakin ja palaavat aikanaan maan päälle. Yhtymiä Ut:iin on: Joh. 12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää .

Paavalikin osaa filosofoida, esim. 1.Kor 15:35 Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"
36 Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
37 Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.
38 Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.
39 Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.
40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
41 Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
46 Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".

Vaikuttaa lähes puhtaalta Platonin dualismilta vallan kovasti, liittyen kuolemattomuusteoriaan. Kukaties Paavali oli Trooaassa lukenut Platonin Faidoksen ja tässä sitä soveltaa. B. Russell sanookin, että Paavalin teologiaa ja Apostolisia isiä tuskin voidaan ymmärtää, ellei Platonia oteta huomioon. Erityisesti Faidon sisältää hyvin paljon yhtäläisyyksiä Ut:n kanssa, Russell lisää.

Johanneksen evankeliumi on täynnä antiikin filosofiaa ensi jakeestaan alkaen. Otetaan esimerkiksi termi "logos" Herakleitos Efesoslainen (535 – 475 eaa.) käytti kreikan sanaa "logos" (λόγος) kuvaamaan kaikkeuden perimmäistä alkusyytä. Ut Johanneksen evankeliumissa käyttää samaa termiä samassa merkityksessä. Jh. 1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on .

Antiikin keikkalaisella filosofialla ja hellenistisellä kulttuurilla on mitä ilmeisimmät vaikutukset nykyisen Uuden testamentin teksteihin. En pidä edes järkevänä olettaa muuta.

[Ariadna]

Platonin dialogissa "Kriton" esitetään Sokrateen oppilaiden pyrimys järjestää kelpo opettaja pakoon, mihin ei suostunut. Peruste oli tämä: "meidän ei tule kostaa pahaa pahalla kenellekään,.......
Vieläkin selvemmin tämä Ut:ssa sanotaan: Room. 12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
Room. 12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
1. Piet. 3:9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

Ellei tämä Uudessa testamentissa esitetty filosofia ole vaikutusta platonismista, niin mistä sitten.

Stoalaisesta filosofiasta.
Seneca kirjoittaa kirjassa Tutkielmia ja kirjeitä, Serenukselle seuraavasti: ”Mutta minä sanon lujaksi mieheksi sitä, jota sodat eivät pysty lannistamaan eikä lähestyvä vihollinen pelottamaan, en sitä joka elää toimettomana joutilaan väen joukossa.
Sanon siis ettei viisas ole altis millekään loukkaukselle; niin muodoin ei vaikuta asiaan, kuinka paljon iskuja häneen suunnataan, koska mikään niistä ei voi häneen koskea”

Palataan Sokratekseen: Sokrates halveksui kuolemaa, pikemminkin ihannoi marttyyriutta ja nieli myrkkymaljansa tyynesti. Tästä useatkin nykyajan filosofit ovat tehneet rinnastuksen mm. Jeesukseen, jonka kuoleman synoptikot kuvaavat. Samaan sarjaan kuuluu diakoni Stefanos Apostolien teoissa ja kirkkoisistä etenkin Polykarpos, Smyrnan piispa (n. 70-156).

Vuonna 65 Keisari Nero tuomitsi Senecan kuolemaan, erityisenä armonosoituksena hän sai valita kuolintapansa.
Tacituksen mukaan hänen suonensa avattiin, mutta kun se ei tehonnut, hän otti myrkkyä, sekään ei auttanut joten hän meni orjansa avustamana kylpyyn, missä kuuma höyry tukahdutti hänet.

45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.

Tämä on Paavalin aikalaisen Filon Aleksandrialaisen filosofiaa.

51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. ..................
Kukaties Paavali oli Trooaassa lukenut Platonin Faidoksen ja tässä sitä soveltaa.

Kukaties näin oli, Paavalilta vain jäi mainitsematta, että voisi muuttua vaikkapa eläimeksi, kuten Platonin mukaan jälleensyntymisessä voi käydä.

B. Russell sanookin, että Paavalin teologiaa ja Apostolisia isiä tuskin voidaan ymmärtää, ellei Platonia oteta huomioon. Erityisesti Faidon sisältää hyvin paljon yhtäläisyyksiä Ut:n kanssa, Russell lisää.

Russell paljastaa tietämättämyytensä Senecan vaikutuksesta.
Filosofian professorina (1965–73 ) Jussi Tenkku kirjoittaa Senecan kirjan johdannossanäin:" Kirkkoisät jotka halusivat voittaa roomalaista sivistyneistöä kristinuskon puolelle olivat kiinnostuneita siitä mitä sanotaan, eikä siitä miten sanotaan. Seneca näytti tässä suhteessa sopivan parhaiten heidän tarkoituksiinsa . Senecahan puhui kaitselmuksesta, uskoi jumaluuteen, ellei suorastaan persoonalliseen Jumalaan, ja oli taipuvainen pitämään yksilöllistä sielua kuolemattomana. Edelleen hän puhui kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta, vaati lempeämpää kohtelua orjille , vastusti julkisia gladiaattorileikkejä epäinhimillisinä... puolusti naisen oikeuksia ja asetti velvollisuuksien täyttämisen nautiskelujen tavoittelun yläpuolelle".

Johanneksen evankeliumi on täynnä antiikin filosofiaa ensi jakeestaan alkaen. Otetaan esimerkiksi termi "logos" Herakleitos Efesoslainen (535 – 475 eaa.) käytti kreikan sanaa "logos" (λόγος) kuvaamaan kaikkeuden perimmäistä alkusyytä. Ut Johanneksen evankeliumissa käyttää samaa termiä samassa merkityksessä. Jh. 1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on .

Wiki sanoo: Filon Aleksandrialainen (n. 20 eaa. - 40 jaa.) , myöhempi keskiplatonisti, yhdisti stoalaista ja platonilaista filosofiaa juutalaisiin kirjoituksiin Septuagintan allegorisilla tulkinnoilla. Filon opetti, että Jumala oli kaikkien asioiden takana, ja sai maailmankaikkeuden olevaksi ensin puhtaasti älyllisen tahdon teon kautta, jonka jälkeen fyysinen maailmankaikkeus luotiin hänen Logoksensa (sanansa) kautta. Logos sai näin Platonin maailmansielun roolin. Ihmisen tavoitteena oli ”tulla Jumalan kaltaiseksi” puhdistautumalla ja nousemalla yhä korkeammalle todellisuuden tasolle.

Antiikin keikkalaisella filosofialla ja hellenistisellä kulttuurilla on mitä ilmeisimmät vaikutukset nykyisen Uuden testamentin teksteihin. En pidä edes järkevänä olettaa muuta.

Totta, näin on.
edit. kysymys poistettu