Elämä erottamisen/ eroamisen jälkeen

[Turhapuro]

Ajattelin kirjoittaa joitakin selviytymiskeinoja, koska jo vesipostissa huomasin, että jotkut tuntevat jäävänsä tyhjän päälle jäädessään pois jt piireistä.

Usein henkilö, joka eroaa tai erotetaan, tietää jo jonkin aikaa näin tapahtuvan. Tuo aika kannattaa käyttää uusien ystävä/ kaveriverkostojen rakentamiseen. Monet varmasti tekevätkin niin. Hyvä tapa on liittyä esim. mieleiseen urheiluseuraan tai erilaisiin järjestötoimintoihin, joissa helposti luo uusia tuttavuuksia.

Itse aloitin "uuden" elämän rakentamisen jo muutama vuosi ennen kuin erosin järjestöstä. Aloitin urheiluharrastuksen ja sain kavereita. Liityin "kiellettyyn" klubi toimintaan jäseneksi ja sain jopa hyviä ystäviä.
Nyt kuulun jo kahteen erilaiseen klubiin (klubi sanaa käytän, koska se selventää, että piiri on rajallinen) Nyt minulla on hyviä ystäviä paljon enemmän kuin jeppula aikana... Erosin ja mikään ei muuttunut. Kokoonnumme säännöllisesti ilman osallistumispakkoa, pelaamme golffia, välillä ryypätään sivistyneesti =) Matkustelemme. Pikkujoulut on hulvattomia... jne... eikä kukaan kyttää, mitä taas on tullut tehtyä. Päin vastoin muistellaan aina hymyssä suin mitä tuli tehtyä.

Kaiken tämän tein ollessani vielä "mukana". Eipä ollut vaikea lähteä siitä lahkosta pois. Uusi elämä ja uudet tuulet piristi.

[Jakke]

Mitäpä tähän voi lisätä, muuta kuin hyväksyvää nyökyttelyä... Itselläni oli myös koko ajan jonkin verran myös "maailmallisia" ystäviä ja onnekseni myös sellaisia, jotka olivat lähdössä srk:sta samoihin aikoihin kuin minä. Viimeisinä vuosina tämä ulkopuolisten ystävien piiri vielä lisääntyi huomattavasti, vaihdettuani uuteen työpaikkaan josta löytyi paljon samaa ikäluokkaa olevia ja muutenkin samanhenkisiä ihmisiä.

Tämä helpotti kyllä merkittävästi sitä muutosta, minkä srk:n jättäminen aiheuttaa.

Jälkeenpäin olen monesti miettinyt sitä, oliko ne srk:n kautta tuntemani ihmiset oikeasti ystäviä. Alkuun ajattelin, että eihän ne mitään todellisia ystäviä olleet, koska useimmat pystyivät niin totaalisesti katkaisemaan välit ihan yhtäkkiä. Myöhemmin olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että ehkä heistä iso osa oli ihan aitoja ystäviä, mutta kun ovat saman aivopesukoneiston uhreja kuin minäkin, niin tuohan on vain se tapa toimia, johon heidät on ohjelmoitu. Niin naurettavaa kuin se onkin, he uskovat toimivansa rakkaudellisesti toimimalla juuri noin kuin he tekevät. Niinhän sitä karttamista joskus perusteltiin.

Ajatus siitä, että ystäviäni on edelleen loukussa siinä koneistossa, tuntuu aika kurjalta. Heidän auttamisensa on vaan niin pirun vaikeaa. Kuurolle on turha huutaa, sokealle turha näyttää valokuvia.

Onneksi on tämä maailman tehokkain tiedonlevityskanava, internet ja onneksi nuoret ovat sen innokkaita käyttäjiä. Ei nuoriso lue lehtiä tai lippuja ja lappuja, mutta netistä tulee haettua tietoa. Tiedä vaikka muita JT-nuoria haeskellessaan eksyisivät tännekin, vaikka sivuston nimi kieltämättä vähän homoeroottiselle kuulostaakin

[m.näätinki]

meni minulla harrastuksessa,jota harrastan vaimoni kanssa vielä nykyäänkin sopivan tilaisuuden tullen,eli:"tanssi".
Menin kohta erottamiseni jälkeen tanssikursseille ja sehän auttoi minua menemään ihmisten ilmoille.
Niinpä kiersin tannssipaikkoja ahkeraan ja sain jo vähän mainettakin"parkettien partaveitsenä".
Oli tunkua.
Pankkien numeroautomaatti olis pitänyt olla kainalossa.Jokaiselle oma vuoronumero.
Nykyisen vaimonikin tapasin tanssiparketilla.
Uskoon tuloni hänen kanssaan,ei ole merkinnyt sitä ettemmekö joskus kesäisin ajelisi johonkin sopivaan kesäiseen suomalaiseen suvitansseihin.
Siis,harrastus jatkuu.