Viiksi- ja partafobia

[Vieras]

Yksi omituisimpia asioita Jt:ssä on viiksi- ja partafobia. Joissakin seurakunnissa ei esimerkiksi saa pitää esitelmää vanhin, jolla on viikset! Partanaamat eivät sitten yleensä saakaan tehdä mitään muuta kuin istua hiljaa penkissä. Mihin ihmeeseen tällainenkin hullutus mahtaa perustua? Kokemuksia aiheesta?

[Markku Meilo]

Mihin ihmeeseen tällainenkin hullutus mahtaa perustua?

Partakielto on perua ajalta, jolloin Rutherford halusi keskittää vallan itselleen ja päästä eroon Russelin linjalle uskollisista. Monilla Russelille uskollisilla oli esikuvansa mukainen kunnon pehko, joten partadirektiivi oli eräs keino savustaa vanhoillisia pois Vt-seurasta.

Hommahan meni myös niin pitkälle, että lakiliiton alaiselta Jeesukselta vietiin parta Vt-seuran kuvituksesta, Jeesuksen parta palautettiin 1960-luvulla hupaisin meriselityksin.

[matti]

Olisko se vähän niinkuin jotkut pikkulapset pelkää joulupukki?

[Markku Meilo]

Olisko se vähän niinkuin jotkut pikkulapset pelkää joulupukki?

Kyllä se oli tiukka valtataistelu, jossa Rutherford ei kaihtanut keinoja. Jossa mm. paaluoppi, vanhimpien määrääminen keskusjohtoisesti sekä julkiseen saarnaamiseen pakottaminen olivat käytössä, oppinäkemysmuutoksista puhumattakaan. Esimerkiksi kirjan "Täyttynyt salaisuus" sisältö ärsytti Russelille uskollisia ja viimeisimpiä niittejä oli nimenmuutos ja suuren joukon loppusijoittaminen maapallolle.

[matti]

Olisko se vähän niinkuin jotkut pikkulapset pelkää joulupukki?

Kyllä se oli tiukka valtataistelu, jossa Rutherford ei kaihtanut keinoja. Jossa mm. paaluoppi, vanhimpien määrääminen keskusjohtoisesti sekä julkiseen saarnaamiseen pakottaminen olivat käytössä, oppinäkemysmuutoksista puhumattakaan. Esimerkiksi kirjan "Täyttynyt salaisuus" sisältö ärsytti Russelille uskollisia ja viimeisimpiä niittejä oli nimenmuutos ja suuren joukon loppusijoittaminen maapallolle.

Mulle tuo kuullostaa kuin Olkiluoto III

[Jagger]

Suomessa viikset ovat olleet aina ok jos vanhimmalla on 'aina' ne ollut. Nyt 2000-luvulla yleisesti lavallenousukielto parrakkaita koskien on jo kuitenkin kumottu ja parrat ovatkin paljon yleistyneet ainakin kaupunkien seurakunnissa, niin nuorilla kuin jopa vanhemmillakin (vanhemmille patuille on ilmestyny viikset). Enää seurakunnat eivät voi moittia ketään siisteistä pärstäkarvoista. Onko tämä kirjoitettu sääntö vai mitä, siitä en tiedä mutta muutos on ollut hyvin yleinen. Varmasti vanhimmisto on siitä saanut joskus uuden ohjeistuksen. Syynä tälle on nykyinen väkikadon pelko, jota partakiellon poisto helpottaa. Minullakin on parta, eikä seurakunnassa ketään ole asiasta maininnut. Puheitakin voi pitää. Ehkäpä vanhimmaksi aikovaa saatettaisiin opastaa edelleen (luulen), mutta ei rivimeikkuja.

[Johanneksen poika]

Nyt 2000-luvulla yleisesti lavallenousukielto parrakkaita koskien on jo kuitenkin kumottu ja parrat ovatkin paljon yleistyneet ainakin kaupunkien seurakunnissa, ... Enää seurakunnat eivät voi moittia ketään siisteistä pärstäkarvoista.

Nyt et kyllä tunne käytäntöjä. Tällä 2000-luvulla eräs parrakas vanhin oli piirikonventin vapaaehtoisessa palveluksessa vartioimassa konventtitoimiston ovea. Ovesta lappoi toinen toistaan tärkeämpää Vartiotorniherraa sisään ja ulos, kierrosvalvojaa, piirivalvojaa ja Betelin johtoporrasta. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisen päivän jälkeen tämä vanhin lensi kuin leppäkeihäs partoineen ulos vapaaehtoisesta palveluksesta mukanaan nivaska Vartiotornilehdestä kopioituja juttuja. Tämä vanhin kertoo tapauksesta myöhemmin itse näin:

Miksi pidin kesäpartaa?

Tämä ote oli lainattu myllynkivisivuilta.

Kyllä tuo partakielto on hyvin voimakkaana olemassa ainakin Etelä-Suomen seurakunnissa, siis Betelin läheisyydessä.

[matti]

Moi Jagger, kiinnitin huomio sun nimimerkkiin, sinäkö yhä mukana nois touhuissa? Anteeks jos erehdyin henkilöstä:)

[Vieras]

Ei taatusti ole lavallenousukieltoa poistettu parrakkailta. Jossain yksittäisessä seurakunnassa voi partanaama saada harjoituspuheen pitää mutta se on poikkeus. Eikä ole uutta ohjeistusta tullut.

[Mietintämylly]

Jeesuksen parta palautettiin 1960-luvulla hupaisin meriselityksin.

Uteliaisuudesta, miten tuo "meriselitys" kuului?

[Markku Meilo]

Uteliaisuudesta, miten tuo "meriselitys" kuului?

Kyseessä on yksi esimerkki monista, joissa Vartiotorniseuran mukaan Jehova ohjaa kuinka ymmärrys Raamatun sisältämästä sanomasta kirkastuu jatkuvasti. Englanninkieliset lainaukset ovat vuoden 1968 toukokuun 1. päivän Vt:n lukijain kysäristä:

“Biblical evidence is the most reliable testimony to be found on this question, and a recent careful review of what it says indicates that Jesus did indeed have a beard.”

Eli Vartiotorniseura oli muka vasta 1968 nurkalla tutkinut Raamattua riittävän tarkasti havaitakseen, että lakiliiton alaisuudessa olleen Jeesuksen tuli noudattaa lakiliiton vaatimusta parran ja hiusten suhteen. Vartiotorniseuran alkutaipaleella Jeesus ymmärrettiin parrakkaana ja pitkätukkana, mutta ilmeisesti Rutherfordin partakiellon johdosta Jeesukseltakin vietiin lopulta parta. Lapsuuteni Vartiotorniseuran julkaisuissa Jeesus oli lyhyttukkainen ja parraton.

Mihin, omien sanojensa mukaan Raamattua ehdottomana auktoritettinaan pitävä Vartiotorniseura perusti parrattoman Jeesuksen? Vartiotorniseura tukeutui arkeologiseen löytöön ja kumosi sillä aikaisemman raamatuntulkintansa:

“It is appropriate, however, to give consideration to arguments advanced to the effect that Jesus was beardless. This idea has been largely based on theories built up by certain archaeologists with regard to the so-called “Chalice of Antioch.” This is a large silver beaker or cup within a silver framework shell of vines and figures of men. On one side of the cup is a boy, with five men facing him, and on the other side a young but more mature man, beardless, with five others facing him. All appear to be seated. The cup, supposedly found by some natives in Antioch of Syria, was acclaimed as being of the second half of the first century C.E., and therefore the earliest pictorial representation of Christ.”

Vartiotorniseuran ”partatotuus” kirkastui kirkastumistaan kun asiaa tutkittiin aikaisempaa tarkkuutta tarkemmin:

“However, an analysis of the facts now makes it evident that the figures on the cup have been identified according to the imagination of the individuals interpreting them. The boy is considered to be Jesus at the age of twelve and the other central figure is said to be Jesus, possibly after his resurrection, or, again, it may be John the Baptist. The other ten figures have been interpreted variously to be ten of the apostles; or the apostles and evangelists; or, on one side the four evangelists with James the son of Zebedee, and on the other side Peter, Saul, James, Jude and Andrew.
There are serious objections made by many archaeologists to these identifications. Really it has been guesswork, and it is impossible to say what is represented by the figures. Some even doubt the authenticity of the cup, believing that it may be a forgery. Most, however, acknowledge it as an authentic discovery but give it a much later date, from the fourth to the sixth century. So it is very doubtful that the cup is an early representation of Christ, if, indeed, it was intended to portray Christ at all.—See The Biblical Archaeologist, December 1941 and February 1942.

Bearing directly on the question is the fact that the early Christian writers, Justin Martyr, Origen, Clement of Alexandria and others, clearly indicate that no satisfactory record of the physical likeness of Jesus and the apostles existed in their time. Augustine, writing about 400 C.E. (De Trinitate, VIII, 4), said that each man had his own idea of Christ’s appearance, and the concepts were infinite.

Evidence from the Roman catacombs has been adduced to bear on the subject. In catacombs thought by some to date from the second century C.E., but by others as no earlier than the third century, pictures have been found. The unusually extensive catacomb called the Catacomb of Priscilla contains wall pictures, one of which is thought to portray the resurrection of Lazarus. It is almost obliterated and is very difficult to make out, but in the center there is a figure that has been taken to be Christ, depicted as a young beardless man. But in the catacombs apocryphal and false religious ideas are also plentifully represented. For example, in the Catacomb of Priscilla, and of about the same date, is a scene of the apocryphal Story of Susanna. A ceiling painting dated a little later contains a Madonna with child, with a star above her head. In the Crypts of Lucina a ceiling painting dated as the middle of the second century includes a little winged person, known as Erotes or Amoretti, which, on pagan tombs, represented departed souls. Therefore, it has become evident to us that the catacomb representations of Jesus are seriously questionable as to authenticity.

It is true that, beginning with the fourth century, the majority of pictures show Christ and his apostles with beards, having emaciated, sad, weak and effeminate “monastic” countenances, usually with a pagan nimbus or halo. These are surely no true representations of the man Jesus Christ, of whom Pontius Pilate said: “Look! The man!” or of him who overturned the tables of the money changers in the temple, and drove their cattle out, neither of the apostles, who vigorously preached God’s Word until it spread over all the Roman Empire. (John 19:1, 5; 2:14-17) No, these were strong, active and happy men, servants of the happy God Jehovah. (1 Tim. 1:11; 6:14, 15; Acts 20:35) The dreary religious pictures are products of the apostasy, which by the fourth century was in full bloom, pagan Emperor Constantine making a fusion of apostate Christianity with pagan religion the State religion.”

Näin monisanaisesti Vartiotorniseura perusteli aikaisemman, Raamatun kannan syrjäyttäneen, kantansa hylkäämisen. Palaten näin alkuperäiseen, Raamatulla perusteltuun kantaansa Jeesuksen parrasta. Siis näkemykseen Jehovan luomasta mekanismista, jossa lähinnä miehille kasvaa sarveiskamaa pärstästä, jopa pari päivää kuoleman jälkeen. Mutta ei hätää, kyseessä ei ollut oppi- tai näkemysmuutos – niitähän ei juurikaan esiinny – kyseessä oli ainoastaan harmonisointi:

”Nevertheless, as already shown, it is apparent that Jesus did wear a beard, and so artistic representations of him in future Watch Tower publications will harmonize with the Scriptural evidence to that effect.”

Sitten lukijainkysäri huomaakin huomauttaa, että parrattomuus ei ollut ennenkuulumatonta, koska roomalaiset olivat parrattomia. Kerrankos sitä erehtyy kun kippoon tuijottaa:

“Doubtless the early Christians followed the custom of the time and locality in which they lived, with regard to the wearing of a beard. The Roman custom was beardlessness. Romans converted to Christianity would very likely continue in the Roman custom, while converts from the Jewish community would continue in the Jewish custom of wearing a beard.”

Sitten tulemmekin nykypäivään ja Jeesuksen malli ei kelpaa, vaikka niin moni muu VT:n aikuinen säädös kelpaakin tueksi nykynäkemyksille:

“Today Christian ministers, like the early Christians, are concerned with neatness and cleanness, but they strive to dress inconspicuously, so that their appearance does not in any way detract from the dignity or the effectiveness of the message they bear. (2 Cor. 6:3, 4) In recent years in many lands a beard or long hair on a man attracts immediate notice and may, in the minds of the majority, classify such a person undesirably with extremists or as rebels against society. God’s ministers want to avoid making any impression that would take attention away from their ministry or hinder anyone from listening to the truth. They know that people are watching true Christians very critically and that to a great extent they judge the entire congregation and the good news by the minister’s appearance as a representative of the congregation.”

Ja sitten loppuhuipentuma – mahdollinen parran salliminen paratiisissa:

“In paradise restored on earth it would not be out of order if men returned to wearing beards, in perfect fashion, like Adam in Eden.” (w68 May 1 p. 286-288)

Kuvituksessa asia ilmenee vaikka siten, että parrallinen Jeesus on vuonna 1928 julkaistussa kirjassa "Government" (p. 198), parraton Jeesus vuoden 1937 kirjassa "Enemies" (p. 125).

[Witless]

Suomessa viikset ovat olleet aina ok jos vanhimmalla on 'aina' ne ollut.

Ai ihan syntymästä saakkako?

Asiallisesti sanoen voin kyllä kertoa että kaikissa niissä seurakunnissa joissa Suomessa olin (70-90-luvulla) viiksekkäiden ja/tai parrakkaiden vanhimpien osuus oli 0 %. Pienenä oikein ihmeteltiin Vartsikan kuvia viiksekkäistä latinomiehistä.

[Jaakob]

Omissa seurakunnissani oli jokunen viiksekäs vanhin ja avustava palvelija. Itse pidin harjoituspuheita kokoparran kanssa, tosin tämä aiheutti kieltämättä huvittavia reaktioita yleisön joukossa

[Vieras]

Omissa seurakunnissani oli jokunen viiksekäs vanhin ja avustava palvelija. Itse pidin harjoituspuheita kokoparran kanssa, tosin tämä aiheutti kieltämättä huvittavia reaktioita yleisön joukossa

Tuokin on edistyksellistä, meillä ei pääsisi edes harjoistuspuhetta pitämään partasuu. Ei pääsisi edes äänilaitteita hoitamaan.

[Witless]

Omissa seurakunnissani oli jokunen viiksekäs vanhin ja avustava palvelija. Itse pidin harjoituspuheita kokoparran kanssa, tosin tämä aiheutti kieltämättä huvittavia reaktioita yleisön joukossa

Ok, olemme ilmeisesti todellakin olleet a) eri seurakunnissa b) eri aikaan. Haluatko yhtään tarkentaa missä ja milloin viiksekkäät vanhimmat ja avustavat vaikuttivat? Ja liittyikö kokopartasi millään tavalla järjestöstä lähtemiseen?