Kuoleman jälkeinen elämä

[paula]

Vasta kun uskalsin avata sydämeni Jumalan rakkaudelle ja tunnustaa että tunnen vetoa kuolemanjälkeiseen elämään sain tehtyä ratkaisun erota koko Vt-järjestöstä(vein paperin eilen). vuosien toimettomana olon jälkeen luulin vain voivani jättäytyä pois, mutta ei, tei teon josta minun olisi pitänyt katua ja lähteä takaisin. Päätökseni olla nöyristelemättä Vt-seuraa pitää ja nyt on edessä miten aikuiset lapseni ja heidän puolisonsa tulevat suhtautumaan minuun.

[Jaakko Ahvenainen]

Yksi suurin syy siihen, että ihmiset kuuluvat Jehovan todistajien tapaisiin uskonnollisiin järjestöihin on kuoleman pelko ja toivo kuoleman jälkeisestä elämästä.

Kuolemanpelko on monen uskonnolliseen yhteisöön tai kirkkokuntaan kuuluvan osa. Kaiketi osa siitä on pelkoa kivusta, pelkoa tuntemattomasta, tai helvetinpelkoa, tms. -en tiedä, eikä passaa yleistää.

Mutta se voi liittyä esim. äärimmäisen ankaraan stressiin, missä elimistö on kuluttanut voimavaransa loppuun, kuten minulla. Se oli varsin karmiva kokemus. Sydän tuntui läpättävän, kuin lampaan saparo. Koko elimistö meni jonkinlaiseen shokkiin. Edes pisaraa verta (sokrimittausta varten) ei sormenpäästä saatu.

Tilanteeseen johti noin parin viikon äärimmäinen työponnistus hyvin vaativassa tehtävässä. Kaiketi ihminen on rakennettu niin, että tietty stressi on hyväksi, mutta sitetorajan ylityttyä kropan heikoin lenkki pettää, kenellä mikäkin, kokonaisuuden suojelemiseksi.

[Massetar]

Seurasin oman kasvattiäitini kuolemista useita päiviä. Kuoleminen on kovaa työtä; pulssi hakkaa, kuume korkealla, happiviikset, kipupumppu olkapäässä jne.

Kuoleman viimeinen tullessa, koin sen lähes yliluonnollisena asiana. Siinä se ihminen on, mutta silti ei enää ole.

Kasvattiäitini oli hieman yli 60-vuotias, eli liian nuori kuolemaan. Tunteet olivat tietysti pinnassa. Silti, järjelläkin ajatellen, en kykene ajattelemaan, että tässä oli kaikki. Järkeeni ei mahdu, ettei mitään jäänyt jäljelle, ettei mitään ole enää tälle ihmiselle tarjolla. En voi uskoa kaiken vaan loppuvan.

Uskon siis kuoleman jälkeiseen elämään. Mitä se on, missä ja millaisessa olomuodossa? Kukaan ei ole tullut kertomaan ja jos tulisi, juoksisin psykiatriselle osastolle.

Kuoleman näkeminen vierestä poistaa kuoleman pelon. Useimmille käy näin. Mielenkiintoista olisi tietää psykiatrien selitys tälle ilmiölle.