Tuolla jo muualla siteeraamallani JT-tuen sivulla on kohta, joka sai minut aikanaan ajattelemaan elämän tarkoitusta seurakunnasta lähdön jälkeen. Se ei liity niinkään elämänkatsomuksen löytämiseen, vaan ajankäyttöön ja tässä ja nyt elämiseen. Todistajien oravanpyörästä hyppääminen kun voi aiheuttaa turhautumista sen suhteen, miten runsaan vapaa-aikansa käyttää sen jälkeen.
"Irtauduttuasi todistajista huomaat, että sinulla on valtava määrä aikaa tehdä kaikenlaista. Älä hukkaa sitä siihen, että väsyneenä töistä palattuasi jäät lojumaan sohvalle. Hanki aktiivisia harrastuksia, valitse kansalaisopistosta kursseja tai aloita urheilulaji, jonka harjoittamisen jatkuva kokouksien aikataulu on estänyt. Näin pystyt myös paikkaamaan hävinneiden ystävyyssuhteiden aiheuttaman tyhjiön hyvin nopeasti. Suomi on onneksi täynnä erilaisia urheiluseuroja, joista saa yhdessä harrastamalla nopeasti uusia ystäviä.
Muista myös se, että et ole ainoa, joka on päättänyt lähteä todistajista. Aktiivisia entisiä todistajia, jotka pitävät toisiinsa yhteyttä on pelkästään Helsingin alueella kymmeniä. Keskustele muiden saman kokeneiden kanssa, joilla on paljon jaettavaa kanssasi. --
Ennen kaikkea muista, että elät elämääsi nyt, et jossain mystisessä paratiisissa sitten joskus tulevaisuudessa. Vaikka pois lähteminen voi olla vaikeaa, niin ELÄMÄ alkaa Vartiotornin jälkeen."
http://web.archive.org/web/200605140727 ... /pois.html
Kokouksista valmistautumisineen ja matkoineen jää helposti viikoittaista vapaa-aikaa lähes kymmenen tuntia. Se on paljon varsinkin työssäkäyvälle tai opiskelevalle. Aikaa jää siis pohdiskeluun, harrastuksiin ja kaikkeen siihen, mihin ei ennen ollut aikaa. Vaikkapa tapetin käpristymisen katseluun tai nettipalstalla roikkumiseen
Religionsfri.
ja kirjoitan ikään kuin pään sisäistä lokikirjaa tuosta kaikesta ihmettelystä.