Maailma ja maailmalliset

[Arskavain]

Maailma merkitsee Jehovan todistajille lähes Pahan synonyymiä. Jehovan todistajat puhuvatkin siitä, kuinka maailma on Saatanan vallassa. Ihmisiä, jotka eivät kuulu Jehovan todistajien järjestöön, kutsutaan maailma sanaa mukaille "maailmallisiksi". Lievempi ilmaus maailmallisesta on "kiinostunut".

On huomioitavaa, että raamattu ei tunne alkukristittyjen käyttäneen sellaisia ilmauksia, joilla Jehovan todistajat luokittelevat ihmiset joko maailmallisiksi, kiinostuneiksi tai edes jehovantodistajiksi. Sekin on kiinostavaa, että kirjanoppineet ja fariseukset käyttivät samantyyppisiä nimityksiä tavallisista ihmisistä, jotka voidaan hyvinkin rinnastaa jehovantodistajien halveksitussa mielessä käyttämään sanaan "maailmallinen", puhuessaan keskenään ei-jehovantodistajista.

Jehovan todistajat kokevat maailman uhkana, jota heidän tulee varoa. Heidän tulkinta raamatusta onkin, että Saatana hallitsee maailmaa. He perustelevat usein tulkintaansa Jeesuksen vuoropuhelulla Saatanan kanssa, jossa hän tarjosi Jeesukselle kaikkia valtakuntia yhdestä palvontateosta. Tulkinnan mukaan Saatana ei olisi voinut tarjota valtakuntia, jos hän ei olisi maailman hallitsija.

Tukintaa on seurannut kinkkisiä tilanteita todistajille ja järjestölle, kun he eivät ole halunneet olla osa maailmaa, sillä Room 13: 1ssa sanotaan:
" Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa."

Esivaltojen merkitys onkin haluttu ymmärtää tarkoittavan Jehovan todistajien seurakunnan vanhimpia, vaikka nykyään jae tulkitaan sananmukaisesti esivalloiksi ja tarkoittavan olemassa olevia hallituksia, jotka "pian kuitenkin raivataan Jehovan todistjien Jumalan valtakunnan tieltä".

Kun hain nettiraamatusta hakusanalla "maailma" sain esille erilaisia merkityksiä sanansta ja siitä, millainen voisi ollla tasapainoinen näkemys ympärillämme olevasta maailmasta. Ymmärrykseni mukaan maailma voidaan ymmärtää hyvin monella tavoin, mutta yhtä ainoaa yleispätevää tarkoitusta sanalle ja jehovantodistajien tulkinta sanasta "maailma" on kovin yksipuolinen.

Tässä olisi muutamia lainauksia, joita Jehovan todistajien kannattaisi miettiä.

2. Moos. 19:5

Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun.

Tässä maailma ei olekkaan Saatanan.

Matt. 13:38

Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa.

Taivasten valtakunta ja maailman pellon rikkavilja ovat vastakkaiset osapuolet. Jos ajattelemme peltoa silmiemme edessä, niin saamme ehkä kuvan lainehtivasta viljapellosta. Minun mielikuvassani ja yleesäkin nähdessäni peltoja, rikkavilja ei ole hallitseva osa peltoa, vaan lainehtiva pelto kokonaisuutena, joka tuo minulle henkilökohtaisesti positiivisia mielleyhtymiä. Rikkavilja ei ole siinä hallitseva piirre.

Joh. 6:51

Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.

Jeesus haluaa tässä kohtaa maailman elävän.

Joh. 12:31

Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta.

Onko lause futuurissa vai preesens muodossa?

oh. 14:19

Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään

Millaiset ovat maailman silmät?

Joh. 15:19

Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.

Tämä lauseke halutaan ymmärtää lahkoa puolustavalla tavalla Me vastaan He.

Joh. 17:21

Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut

Miksi Jeesus haluaa maailman uskovan?

Joh. 17:23

Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

Tässä syy: Jeesus rakataa maailmaa.

1. Kor. 1:21

Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.

Emmekö ole yksilöitä? Kuka on tuo "maailma omassa viisaudessaan"?

1. Kor. 3:22

Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän,

Tässä alkukristityt ovat Paavalin mukaan selvästi osa maailmaa.

Gal. 6:14

Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle

Maailman voi naulita!

1. Joh. 5:19

Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa. [Joh. 17:15,16; 1. Kor. 5:10]


Panin Jehovan todistajien mielellään käyttämän kohdan myöskin esille.

Mainittakoon, että Pohjois-korealaiset ovat myöskin Diktaattorinsa vallassa, mutta en silti pitäisi tavallisia Pohjois-Korealaisia pahoina.

[Jaakko Ahvenainen]

Joh. 12:31
Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta.
Onko lause futuurissa vai preesens muodossa?

Ensimmäinen virke on preesensissä, toinen futuurissa (ekbleetheesetai -heitetään, syöstään = pass. 1. fut. ind. yks. 3.). Maailmasta ei voida puhua tässä tapauksessa muutoin kuin preesensissä, mutta maailman ruhtinaasta futuurissa,
R Gyllenberg selittää kohdan näin: "Nyt kansan kohtalo ratkaistiin (huomaa toistettu "nyt"). Kun Jeesus naulitaan ristiin maailma ja sen valtias, so. perkele saavat kertakaikkisen, lopullisen tuomionsa...". (SUTS 4 s. 220)

Johanneksen ajatuskulku on kutakuinkin tämä: ihmiset ovat ja elävät tässä ja nyt, mutta ovat valinnan edessä kumpaa "ruhtinasta" seurata. Voittamalla viimeisen kiusauksen ja suostumalla ristiinnaulittavaksi Jeesus voittaa edellisen hallitsijan (tämän maailman ruhtinaan), Ylösnousemus kuolleista ja taivaaseen astuminen sinetöi tämän. Perkeleelle ei ole enää sijaa taivaassa. Koska tämä tapahtuma (Jeesuksen kuolema, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen) on vasta edessäpäin, käytetään toisessa virkkeessä futuuria.

Mutta heitipä mietittävää.
Edit: Täsmensin hieman

[Arskavain]

Hei Jaakko!

Olet pohtinut asiaa yhtä vakavasti jos et vakavammin kuin minä - miten meidän tulisi suhtautua maailmaan, nähdä se vihollisena vai mahdollisuutena? Minut opetettiin pienestä pitäen uskomaan, että maailma on paha paikka ja me olemme jotenkin erilaisia kuin kaikki muut.

Tottakai näin monissakin fundamentalistisävytteisissä uskonnoissa annetaan sisäisesti ymmärtää -> se saa meidät yksilöinä halveksimaan toisia maailmankatsomuksia -> sellainen itsekeskeisyys on meille helppoa ja oiva keino pitää maailma eripuraisena. Vaikka mielestäni vastakkainen asetelma ja näkemys täytyy aina ollakkin ja suvaita terevitä konflikteja, jotka kasvattavat - ilman väkivaltaa jos mahdollista...


Niinpä tahtoisin itse löytää raamatusta tulkinnan, jonka mukaan maailma on mahdollisuuksia täynnä, jossa suvaitaan, mutta missä ei vahingoiteta. Kaikki muu ei ole automaattisesti Saatanasta vaan ehkä oma itsekäs mielemme, jota uskonnolliset yhteisöt ruokkivat, koska hyötyvät manipuloinnistaan.

Taidan muuten pistää tämän ylelle...

[Jaakko Ahvenainen]

Niinpä tahtoisin itse löytää raamatusta tulkinnan, jonka mukaan maailma on mahdollisuuksia täynnä, jossa suvaitaan, mutta missä ei vahingoiteta.

Jäin pohtimaan tätä kysymystä ja ajattelin rajata Uuden testamentin pohdintani ulkopuolelle sillä perusteella, että alkukristittyjen Raamattu oli Vanha testamentti jota myös Jeesus käytti. Raamatussa maailma on monikäsitteinen, joten rajaamme sen koskevan ihmiskuntaa, ihmisiä. Suvaitsevaisuudella on niin ikään eri merkityksiä, mutta rajaamme sen koskemaan tässä tapauksessa ihmisten ja kansakuntien keskinäisiä suhteita. Olettakaamme myös Jumalan olevan olemassa.

Näillä rajauksilla meidän tulisi löytää Raamatusta tulkinnalliset perustelut "rajaamattomalle määrälle inhimillisiä mahdollisuuksia" ja "suvaitsevaisuudelle". Lieneekö tämä mahdollista! Aloitan pohdintani siitä, millä tavoin Jumala ilmaisi itsensä Moosekselle Siinain vuorella KR95:n käännöksen mukaan.
2. Moos. 34:6
Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. [2. Moos. 33:19 | Neh. 9:17; Ps. 103:8; Joel 2:13]
2. Moos. 34:7
Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista." [2. Moos. 20:5,6]

Emme pohdi, onko tämä Jumalan itseilmoitus tosi vai epätosi. Aiempi itseilmoitus Moosekselle kuului KR95 mukaan:
2.Moos 3:14
Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."* Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" [»Minä-joka-olen» (hepreaksi ehje a er ehje) viittaa Jumalan nimeen Jahve (vrt. jae 15). ehje merkitsee 'minä olen', jahve 'hän on'. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa 'Herra'. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla adonaj 'Herra', koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä Jahve. Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.]

Septuagintassa (LXX) on tässä kohden ego eimi - minä olen, mistä jokin aika sitteen käytiin kohtuullinen debatti. Mutta asiaan: toisessa itseilmoituksessa Jumala ilmaisee joitain ominaisuuksiaan: Hän on laupias, anteeksiantava, kärsivällinen, hyvä ja uskollinen. Hyvyys ilmenee siinä, että hän on valmis antamaan anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit niitä luokittelematta. Hän osoittautuu suvaitsevaksi pahaa tehneitä ihmisiä kohtaan. Hänen tarkoituksensa ei ole tuhota.

Toisaalta hän ilmaisee näennäisesti kohtuuttomalta näyttävän rangaistuksensa pahaatehneitten viattomille jälkeläisille aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Me tapaamme kiinnittää huomiomme ainoastaan rangaistukseen, vaikka rangaistuksen luonnetta ei millään tapaa edes mainita.

Ajatellanpa: Omat vanhempani saivat vaikutteita omilta vanhemmiltaan, jotka vaikutteet puolestaan huomattavalta osaltaan siirtyivät minulle ja jotka minä olen siirtänyt omille lapsilleni yhdessä vaimoni kokemusten kanssa (tosin tämä isiltä lapsille rankaiseminen myöhemmin profeettojen tulkinnassa poistettiin).

Voitaisiinko jo mainituista jumalallisista ominaisuuksista puhua Raamatussa, ellei niillä olisi vastinetta ihmisten käsitemaailmassa?

[Arskavain]

Jos ymmärsin oikein, kuvaat ominaisuuksia, joita raamattu kertoo jumalalla olevan, jotka puoltavat käsitystä suvaitsevasta jumalasta. Tosin jumala kertoo olevansa mustasukkainen jumala ja vaatii yksinomaista antaumusta...Ajatteleisin tarkoituksen pyhittävän keinot tässä tapauksessa, koska kaikkitietävänä ja valtiaana hän tietää parhaiten. Hän on myös antanut meille järjenkykymme, tehnyt omat järjestelynsä tahtonsa toteuttamiseksi, joka siis on loppujen lopuksi kaikkien ihmisten pelastaminen kuolemalta.

Ongelmat alkavat sitten, kun joku väittää olevansa jumalan tahdon välittäjä ja toteuttaja, vaikka siinä voisi kokonaissuunnitelmallisesti olla jotakin perääkin, koska kaikki kehitys on kulkenut vuosien aikana, eri ihmisten kautta ja maailma on juuri tällainen, koska kaikki tietyllä tapaa vaikuttaa kaikkeen. Toisin sanoen pienikin merkityksettömältä tuntuva asia voi vaikuttaa historian ja tulevaisuuden kulkuun tavalla, jota emme olisi voineet kuvitellakkaan.

Totuus, jonka ihminen on aina halunnut tietää, voi olla hyvinkin ajan seulan tulos. Aika onkin monien asioiden paras selventäjä ja vastauksen antaja onko jokin asia tosi vai epätosi. Aika puhuu eskatologisia ryhmittymiä vastaan, jotka tahtovat jumalasta monopolin. Se rajaa pelastuvien ryhmää ja ihmiset ovat taipuvaisia ahdistuksessaan seuraamaan vahvoja mielenhallinnnan omaavia johtajatyyppejä.

Minun mielipiteeni mukaan jumala on kuitenkin ennemmän kuin voimme ymmärtää ja hänen raamatullinen ilmoituksensa tähtää kaikkien ihmisten pelastumiseen kaikista kansoista ja kielistä - kaikkina aikakausina. Jos mietimme, miksi jumala valitsi israelin muinoin kansakseen oli syynä, että he olivat kansoista mitättömin eikä se, että he olisivat olleet jotenkin parempia ihmisiä, kuin muut kansojen ihmiset. Valinta oli ehkä tavallaan siksi umpimähkäinen ja jos olisi ollut joku muu kansa, joka olisi ollut vielä mitättömämpi kuin israelilaiset, voisi raamattu olla aivan erilainen tänään - eikä se olisi edes välttämättä raamattu...

Ongelmat jatkuvat taas jos joku taho väittää olevansa parempia kuin muut. He eivät sano sitä ehkä suoraan, mutta käytöksellään osoittavat selvästi sen...

Minäkään en tahdo väitellä siitä onko raamattu kirjana tosi, onko jumalaa jne..Tahdon vain pohtia asiaa henkilökohtaisella tasolla niillä resursseilla, jotka minä olen saanut. Itse olen toki vakuuttunut jumalan olemassaolosta ja hänen hyvästä tarkoituksestaan kaikkia ihmisiä varten.

[Jaakko Ahvenainen]

Minäkään en tahdo väitellä siitä onko raamattu kirjana tosi, onko jumalaa jne..Tahdon vain pohtia asiaa henkilökohtaisella tasolla niillä resursseilla, jotka minä olen saanut. Itse olen toki vakuuttunut jumalan olemassaolosta ja hänen hyvästä tarkoituksestaan kaikkia ihmisiä varten.

Oikein ymmärsit. Lähdin ajattelemaan raamatuntulkintaa, jossa maailma olisi mahdollisuuksia täynnä ja suvaitsevainen Raamatun Jumalan ominaisuuksista käsin hakemalla KR33/38 käyttämää laupias-sanaa. Oman uskovaisuuteni olen jo toisaalla esiintuonut, mutta en halua sitä korostaa. Lähtökohtamme ovat siis samat tässä suhteessa.

"Ongelmat alkavat sitten, kun joku väittää olevansa jumalan tahdon välittäjä ja toteuttaja", sanoit. Tämäkin pitää paikkansa, mutta vasta sitten, kun esiin astuu toinen, joka väittää ihan samaa. Asia ei sinänsä ole vallan uusi.
Mk. 9:
38 Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä".
39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.
40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.

Onko nyt niin, että ihmisessä piileksii luontainen suvaitsemattomuus? Jeesus kuitenkin osoitti merkittävää suvaitsevaisuutta. Minun on välttämätöntä siteerata joitakin raamatunkohtia, koska kysymyksenasettelu lähti nimenomaisesti siitä, voidaanko Raamatusta löytää tulkinta, joka puoltaisi maailmassa olevia mahdollisuuksia, suvaitsevaisuutta ja torjuisi kaikkinaisen vahingoittamisen.

Tässä ihan pihapiirini tuntumassa asustaa jokunen varis ja kesäisin lukuisa joukko räkättirastaita. Olen seurannut, miten herkästi räkätit reagoivat varikseen ja käyvät joukolla kimpuun, jotta höyhenet varikselta pölisevät ja pakosalle lähtee. Syykin on selvä: onhan varis tunnettu pesärosvo. Tämä näyttäisi pätevän myös ihmisiin. Koemmeko uskovaisina ihmisinä toiset, hieman eritavalla uskovat tai uskosta osattomat itsellemme uhkaksi, jota vastaan täytyy liki "verissäpäin" puolustautua? Onko meillä kenties niin mitätön jumala, että meidän tulee häntä puolustaa! Eikö pikemminkin niin, että Jumala puolustaa meitä?

Näiltä osin tämä keskustelu meni suvaitsevaisuuden pohdinnaksi. Ei minulla ole valmiita vastauksia, mutta aloitustasi ja vastauksiasi on mielestäni aihetta pohtia, kuten esim. Israelin suunnatonta paremmuudentuntoa kansana niin Vanhan testamentin aikaan, kuin nytkin, mihin viittasit. Tällainen hirvittää, koska siihen sisältyy aina uhon ohella suunnaton tuhon uhka uskonnolla perusteltuna.

[Arskavain]

Tässä yhteydessä mieleeni tulee väistämättä Joonan tapaus. Niinive oli tuohon aikaan suuri kaupunki, (joidenkin arvioiden mukaan n 120 000 asukasta). Hehän eivät tunteneet Joonan jumalaa, vaikka katuivatkin tekojaan, ja sen johdosta jumala säästi Niiniven. Pelkkä katumus riitti kaupungin säilymiseen, vaikka heillä tuskin oli tietoa "oikeasta tavasta palvoa jumalaa". Oliko sitä edes olemassa?

Jumala säästi kaupungin Joonan harmiksi. Me ihmiset olemme niin helposti haluamassa muiden tuhoa - varsinkin vieraan, joka näyttää ja uskoo pikkuisen eri tavalla. Olisiko kysymyksessä joku alkukantainen itsesuojeluvaisto? Paradoksaalista sikäli, että puhun alkukantaisesta itsesuojelu vaistosta, koska uskon jumalaan luojanamme, en tosin ehkä perinteisesti pidetyllä tavalla. Olen valitettavasti ympäripyöreä, joka tahtoo olla avoin eri mahdollisuuksille ja jonka paras ystävä on aika.

[Jaakko Ahvenainen]

Olisiko kysymyksessä joku alkukantainen itsesuojeluvaisto?

Tätä myös itse ihan aluksi mietin. Sitäkin olen miettinyt, onko Raamattu sittenkin eräiltä osiltaan, aina Nooan aikaan asti tai niille main, israelilaisten myyttinen kertomus, jolla maailman ja ihmiskunnan synty pyritään saattamaan käsitettävään muotoon. Onhan israelilaisten kulttuuri varsin nuori, korkeintaan 3700 - 4200 vuotta vanha ja siihen on suodattunut niin sumerilaisia kuin egyptiläisiäkin uskonnollisia myyttejä. Tällä en tietenkään halua kumota sitä Raamatun auktoriteettia, mikä sillä nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa on. Tai israelilaisten kulttuuriin palataksemme: sen juuretha ovat mimen oman Kaldean Urista.

Käsityksenäni on joka tapauksessa se, ettei ole uskonnotonta ihmispopulaatiota. En näet tiedä löydetyn yhtäkään alkuperäiskansaa tai heimoa, jolla ei olisi uskontoa. Tämä saa minut epäroimään, onko Vanhan testamentin jumala ainoa oikea jumala tai onko jumala ilmaissut itsensä toisille ihmisille itsensä jotenkin muulla tavoin. Ryhdyin siis miettimään, kuten jo aiemminkin olen yrittänyt esittää, miten kauas ihmiskunnassa taaksepäin päästään tästä uskonnollisesta näkökulmasta tarkasteltua.

Sumerilaisten uskonnollisista käsityksistä pääsemme mahdollisesti vain noin 4000 - 7500 vuoden päähän, joten mieleeni putkahti Australia ja sen alkuperäiset asukkaat -ja yllätyin: Australian alkuperäisväestö saapui Aasiasta Kaakkois-Aasian (nykyinen Indonesia) kautta Australiaan noin 45000 - 50000 vuotta sitten. Kuolemansa jälkeen heidät on tuhkattu (löydöt n. 40000 vuotta sitten). He koristelivat (erinäisin viilloin) kehonsa n. 30000 vuotta sitten ja tekivät pitkiä kauppamatkoja 10000 vuotta sitten.

Länsimainen 1700-luvun kulttuuri tuhosi aboriginaalien kulttuurin ja populaation lähes tyystin lähetyssaarnaajineen, miehittäjineen ja näinen alkoholineineen. Mutta heillä oli ja vieläkin jossain määrin lienee oma uskonto maailman- ja ihmisenluomisinineen, jne...
Laitan linkin Wikipediaan. Kulttuuri oli patriarkaalinen ja uskonnoltaan panteistinen. Maa oli heille pyhä (kuten intiaaneillekin), eivätkä he tahtoneet tuhota sitä, kuten nykyinen länsimaalainen kulttuuri raha jumalanaan tekee.

Kuitenkin näillä aboriginaalleillakin olivat tuttuja Klaanien väliset taistelut. Tulisiko Raamatun kuvaus Kainista tappamassa veljeään Abelia nähdäkin laajemmassa perspektiivissä -kollektiivisena, ihmisen perusolemukseen kuuluvana! Näin suvaitsemattomuus saisi jonkilaiset kasvot. Kuitenkaan Australian muinaisia aboriginaaleja ei voida syyttää "väärästä uskosta", meidän silloinen uskomme vain tuhosi heidän uskonsa. Minusta tämä on surullista. Tietenkin tarkoitusperämme olivat vilpittömät, mutta olivatko ne hyvät?

[Arskavain]

israelilaisten kulttuuri varsin nuori, korkeintaan 3700 - 4200 vuotta vanha ja siihen on suodattunut niin sumerilaisia kuin egyptiläisiäkin uskonnollisia myyttejä

Jehovan todistajat vertaavat mielellään itseään alkukristittyihin ja haluavat osoittaa olevansa "puhtaan palvonnan" ennalleen palauttajia, kuten niin monet muutkin. Mutta, kun todella mietimme, mitä on "puhdas palvonta"? No ensinäkin se on raamatun mukaan Paavalin sanoja käyttäen käytäntöä "orvoista ja leskistä huolehtiminen ja itsensä varjeleminen maailman tahroilta" (saattaa olla UM käännös, joka muistui mieleeni). Seuraavaksi tulee mieleeni raamatun sanat: "Mitä muuta jumala sinulta vaatii, kuin että rakastat laupetta ja vaellat nöyrästi jumalasi edessä?" (Taas muistini käännös)

Jos ajattelemme paimentolaisia Kaldean Uurista, oli heillä kotijumalansa matkassaan. Siis he olivat ainakin jehovantodistajien mukaan "uskollisten" Nooan jälkekäisiä, joille oli annettu lupaus "Siemenestä" (joka siis oli Jeesus), myöhemmin Isak, Jahob (Israel), Josef, ja 400 vuotta vankina Egyptissä (josta ei arkeologista varmuutta), jolloin Mooses, Faraon tyttären kasvattipoika, vapauttaa Israelilaiset Jahven avulla.

Moses oli ollut paettuaan Jetrolla töissä paimentamassa ja omasi varmasti valtavat määrät egyptiläistä uskontoa ja kulttuuria. Jahve valitsi Mooseksen - millä perusteella?

Kun sitten erämaavaellus alkoi, Jahve antoi ohjeita liitostaan Israelilaisten kanssa ja niiden säilytyspaikkojen ylläpito sai uskonnollisia elkeitä ja rituaaleja ja myöhemmin temppelin rakentamisen Daavidin sitä halutessa, vaikka Salomo sen sitten rakensi. Tässä vaiheessa palvonta oli huikeaa eläinten uhraamista, jonka vain Leeviläistä sukujuurta saivat tehdä... Myöhenmmin Isrelilaiset pirstoutuivat erilaisiin uskonnolliin kaavoihin ja lahkoihin. Uskonnollisista muotomenoista tehtiin päätarkoitus, johon sitten Jeesus myöhemmin syntyi...

Hän taas painotti käytännön elämisen palauttamista käskemällä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä kuin itseään, niissä käskyissä oli "laki ja profeetat".

Sitten alkoi opetuslasten vaihe ja pitkälti Paavalin viitoittama kristillisyys jumallan sallimuksesta. Paavali oli korkeasti koulutettu entinen juutalainen fundamentalisti, joka siis kääntyi Jeesuksen opetuslapseksi Jeesuksen kuoltua ja herättyä. Alkukristillisyys kuoli opetuslasten kuoltua ja epäilemättä Rooman keisarin alettua kristityksi, oli kristillisyys ominut pakanauskontojen piirteitä enemmän ja vähemmän. Tuli keskiaika ja viimein 1800 luku, jolloin Russell aloitti adventistina, erosi siitä ja Russelin jalanjälissä Rutheford...

Jos siis ajattelemme kuinka kaikki ovat saaneet vaikutteita toisiltaan, niin kuinka voimme sanoa sellaista tulosta totuudeksi, koska huomaamme oppirakennelmien muutokset ja niihn jämähtyneisyyden tulevan itsetarkoitukseksi - ei käytännön rakastamisen?

Rakennelmista on tullut asiaa ja rakastamista tärkeämpää...niin itsetarkoitus!

[Markku Meilo]

Rakennelmista on tullut asiaa ja rakastamista tärkeämpää...niin itsetarkoitus!

Kuten mainitsit, niin Vt-seura on aiemmin ollut aina hengellisen johtajansa näköinen. Russell, Rutherford ja Franz loivat kukin omanlaisensa rakennelman, nyt on nimetön kausi, mutta oppimuutoksia kehitetään aivan vanhaan malliin.

Yksi yhteinen tekijä on se, että jokainen halusi olla keulilla kun uuteen systeemiin avautuisi ovi. Nyt hallintoelin odottelee oppimuutoskaavailujen ohessa "pian"-mallista muutosta, joka tuloksesta päätellen on epätoivoisempaa kuin edeltäjien selvät vuosiluvut.

[Jaakko Ahvenainen]

Jos siis ajattelemme kuinka kaikki ovat saaneet vaikutteita toisiltaan, niin kuinka voimme sanoa sellaista tulosta totuudeksi, koska huomaamme oppirakennelmien muutokset ja niihn jämähtyneisyyden tulevan itsetarkoitukseksi - ei käytännön rakastamisen?
Rakennelmista on tullut asiaa ja rakastamista tärkeämpää...niin itsetarkoitus!

Juuri näin ajattelen tällä hetkellä ja kyselen kuin Pontius Pilatus konsanaan: Mikä on totuus? Saisinpa tämän totuuden siemenen, mutta sitä ei ole minulle suotu, tai jos on, on se minulta salattu. Ainoastaan sen voin todeta, ettei Jehovan todistajien yksikään UM-käännös noudata absoluuttista rehellisyyttä suhteessa alkuperäistä tekstiin nähden edes sen vertaa, mitä KR33/38 (ainoastaan kaikkein varhaisimmat ja alkuperäisimmät tekstit tai niiden sirpaloituneet osat saattaisivat johdattaa meidät lähemmäs totuutta).

Qumranin käärölöydöt, ja nämäkin vasta1947-1956 löydettyinä, joskin ajoittunevat varsin myöhäiselle ajalle (aikaisintaan 300-100-luvulle eKr). Kaikkiaan noin 850 kirjoitusta, sisältäen Tanakin – kirjojen käsikirjoituksia sekä apokryfisiä ja pseudepigrafisia tekstejä, joista suurin osa on entuudestaan tuntemattomia. Näistä kenties tunnetuin on Jesajan kirja, joka pääpiirteissään on säilynyt lähes muuttumattomana suhteessa mm KR33/38 käännökseen.

UM-käännöstä ei ole laadittu alkuperäisten tekstien pohjalta, vaan on käännöksessä käytetty vuoden 1984 englanninkielistä tarkistettua laitosta, jota huolellisesti vertailemalla (mitä suuresti epäilen) heprealaiseen, aramealaiseen ja kreikkalaiseen pohjatekstiin. Tässäkin niine varauksineen, ettei meille ole säilynyt Raamatun varsinaista alkuperäistä tekstiä, ainoastaan niiden variaatioita, joihin eri kirjoittajat ovat tehneet omia lisäyksiään ja nämäkin kokonaisuuksina (Uusi testamentti) vasta 400-luvulta nykyaikaa, joskin joitakin papyruslöytöjä on katkelmina löydetty hieman aiemmilta vuosisadoilta.

Jehovan todistajien UM-käännökset perustuvat ns. masoriittiseen tekstiin 800- ja 1000-luvuilta meidän aikaamme, jolloin alkuperäiseen tekstiin liitettiin vokaalimerkit. Itse asiassa kukaan ei täsmällisesti tiedä, miten Jumalan persoonanimi tulee lausua. Tunnemme ainoastaan tetragrammin "יְהֹוָה‎)". Itse asiassa Rutherford kaikessa ylimielisyydessään oli hölmö. Jos "Raamatutkijoitten" sijaan olisi annettu nimi "Kristuksen todistajat", ei liike suinkaan olisi kohdannut niin suuria vaikeuksia, kuin kohdannut on.

Raamattu todistaa, ettei kukaan ole Jumalaa koskaan nähnyt (joskin se tässä kohdin on ristiriitainen), mutta Jeesus on nähty, eikä kukaan vakavamielinen tutkija tätä kyseenalaista. Jeesus on historian henkilö, jota myös messiaaksi tai kristukseksi (voidelluksi) kielestä riippuen mainittiin, minkä lisäksi Uuden testamentin kreikankielisissä teksteissä "Herraksi" ( ho kyrios) puhuteltiin. Näin ollen Jehovan "ninen palauttaminen" Uuden testamentin teksteihin on suoranainen rikos sen alkuteksteihin nähden. Tetragrammia יְהֹוָה ei kreikankielinen teksti kertakaikkiaan tunne ja tämän voin hyvin omantunnoin vakuuttaa vaikka henkeni hinnalla.

Raamatun eri kirjoja tulee tarkastella kutakin erikseen niiden historiallista taustaa vasten. Tässä ei Raamattua aliarvioida eikä loukata uskovaisten pyhänä kirjana, päin vastoin. Nyt lankesin raamattukritiikkiin, mutta on tosiasia, ettei Raamattu sinänsä valehtele. Minulle tästä on todistuksena vaikkapa kaksi erillistä ja erilaista luomiskertomusta. Sama pätee vedenpaisumuskertomuksiin, niitäkin on kaksi, entä Nooan ja poikiensa historiikki!‎ Ei Raamattu kaikilta osin ole Jumalan sanaa ihmisten hyväksi, vai mitä sopii ajatella aikakirjoista ja kuningastenkirjoista, tai Esterin kirjasta!

Totisesti sanon: maailma ei ole musta-valkoinen. Tähän väliin sopivat kaikki harmaan sävyt. Lukihan etiopialainen hoviherrakin Raamattua (siis mitä raamattua?) ymmärtämättä siitä mitään, jolloin Raamatun mukaan Jumala lähetti asialle Filippuksen kirjoitusta selittämään. Nyt toki sopii kysyä: kuka on lähettänyt Jehovan todistajat Raamatun kirjoituksia selittämään! Mahtaako se olla Jehova, Jahve vai Watchtower organisaatio! Veikkaisin viimeistä. Mutta kenen oikeudella: Jumalan, vai adventisteihin riitautuneen C.T.Russellin tai despootti J.F.Rutherfordin ja hänen hännystelijöittensä! Taas veikkaan viimemainittuja, joskaan en pikku Charli´akaan säästä, mutta hänen seuraajansahan potkittiin järjestöstä pihalle, vaan ei tapettu. Mm Oulusta löytyy. - Vaan kuka se nyt on maailmasta ja maailmallinen ja kenellä on valta näin määritellä! Kuka loppujen lopuksi tuntee ihmismielen, voisiko se olla toinen ihminen tai "järjestö", epäilen.

[Arskavain]

Kuten mainitsit, niin Vt-seura on aiemmin ollut aina hengellisen johtajansa näköinen. Russell, Rutherford ja Franz loivat kukin omanlaisensa rakennelman, nyt on nimetön kausi, mutta oppimuutoksia kehitetään aivan vanhaan malliin.

Yksi yhteinen tekijä on se, että jokainen halusi olla keulilla kun uuteen systeemiin avautuisi ovi. Nyt hallintoelin odottelee oppimuutoskaavailujen ohessa "pian"-mallista muutosta, joka tuloksesta päätellen on epätoivoisempaa kuin edeltäjien selvät vuosiluvut.

Tuntuukin siltä, että yksilöllisyydestä halutaan luopua ainakin toistaiseksi. Kenekään ei haluta olevan vastuussa oppirakennelmista, vaan otetaan ikäänkuin kollektiivinen vastuu jos sitäkään. Nokkamiehet ovat kuitenkin nokkamiehiä ja koordinaattoreita. Epätoivoiselta näyttää tuo Obaman hallituskauteen liitetty Rauha ja turvallisuus huuto, jonka kuulin isältäni. "Pian" on tosiaan tämän päivän iskulause, kun muuta ei keksitä.

[Markku Meilo]

Epätoivoiselta näyttää tuo Obaman hallituskauteen liitetty Rauha ja turvallisuus huuto, jonka kuulin isältäni. "Pian" on tosiaan tämän päivän iskulause, kun muuta ei keksitä.

Hukkuvalle kelpaa oljenkorsikin. Jos kaikki jehovantodistajien yksityiset harmanaavistukset kerättäisiin luetteloon, niin sehän venyisi YK:n rauhanvuodesta öljykriisin ja Irakin kautta 11. syyskuuhun ja jatkuu. Jehovantodistajuus on ollut ainaista lopunodotusta alkuun vuosiluvuilla ryyditettynä, nyttemmin ilman.

[Arskavain]

Ainoastaan sen voin todeta, ettei Jehovan todistajien yksikään UM-käännös noudata absoluuttista rehellisyyttä suhteessa alkuperäistä tekstiin nähden edes sen vertaa, mitä KR33/38 (ainoastaan kaikkein varhaisimmat ja alkuperäisimmät tekstit tai niiden sirpaloituneet osat saattaisivat johdattaa meidät lähemmäs totuutta).

Jehovan todistajat eivät usko oikeastaan rehelliseen järjen käyttöön, koska he käyttivät käännöksessään apunaan tunnetun spiritualistin käännöstä. "Jehovan ohjaus" onkin sitä, että oli se mitä tahansa, niin se saa glorian ja jopa aikamme todistajien siunauksen, koska sen ohjauksen ajatellaan tulleen jumalalta - olipa se sitten vaikka alumiinikielto. "Kaikki on yhtä suurta tarkoituksen toteutumista", ja virheet eivät ole virheitä, vaan tarkoituksenmukaisia asioita, jotta "totuus" ymmärretään, kuten ymmärretään, josta" me emme tietenkään tajua mitään".

[Jaakko Ahvenainen]

Jeps, "Arskavain"!
Riippumatta uskontokunnasta tai seurakunnasta, ovat ihmiset sangen laiskoja ajattelun raskaassa työssä. On huomattavasti helpompaa antaa toisten ajatella puolestaan ja olla ainoastaan uskovaisia tai tosiuskovaisia tai erityisentosiuskovaisia, tietämättä lähemmin uskonsa perusteista, koska onhan ne tutkittu ja tosiksi havaittu. Vaan kuka on tutkinut, mitä on tutkinut, miten on tutkinut ja mistä johtopäätöksensä vetänyt! -Todellakin: Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää, sillä tämä uskonkirjojen kenttä on kuin shakkilauta laita ensimmäiseen ruutuun yksi riisinjyvä ja toiseen kaksi, minkä jälkeen voitkin aloittaa potenssiin korottanisen, saadaksesi lopputuloksesksi mahdottomuuden. Ukko Joosua oli siinä merkityksessä oikeassa, että hän salli mahdollisuuden valita. Me olemme ongelmissa sen tähden, että valittavia on Joosuaan nähden lukemattomia. Kenties juuri tämän varalle Luoja soi ihmiselle järjen, muttei välttämättä viisautta sitä käyttää. -Näin maailmallisin aatoksin tällä kertaa.