Eroamisen anatomia

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Vieras

Eroamisen anatomia

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Listasin seikat, jotka aiheuttivat perheeni hajoamisen ja oman lähtöni jehovantodistajista. Nämä asiat olivat päälimmäisiä, kun palstoille tulin mukaan lukemaan juttujanne.

- Sisaresta tehdään yli-innokas.
- Oman lapsen kenttäilyä ei saa oma isä kontrolloida.
- Koulunkäyntiä ja opiskelua paheksutaan.
- Ei pidetä kiinni sovituista kenttäsopimuksista.
- Vanhalle äidille tullaan muistonvietossa puhumaan ev. lut. "homopapeista".(esivalvoja)
- Kotiin tunkeudutaan kuulustelumielessä: "Sinulla on jotain kerrottavaa..."
- Väheksytään asuntoa: "Täällä on halpaa asua". (esivalvoja)
- Ei anneta rekistereistä asianmukaisia tietoja asianosaisille.
- Pakotetaan sateessa kulkemaan kentällä ja viedään paikkoihin, joissa ei haluaisi tuttuja nähdä, jakamaan
lappuja.
- Henkinen kovuus, anteeksi-sanan täydellinen tuntemattomuus.
- Ylimielisyys maailman ihmisiä kohtaan.

Näiden asioiden aiheuttama eroaminen johdatti palstalle ja sain vakuutusta päätökselleni lähteä seuraavista seikoista:

- Muuttuvat opit.
- Oma Raamattu (muunneltu alkuteksteistä).
- Oman varhaishistorian pimittely (astrologia, Rutherfordin juoppous).
- YK-kytkennät.
- Pedofilia.
- Piittaamattomuus maallisista laeista.
- 1975
- Ei saa osallistua vertauskuviin muistonvietossa.

Eron jälkeen eropäätös on koko ajan vahvistunut oikeammaksi ratkaisuksi. Taitaa aika monella olla näitä samoja seikkoja, jotka ovat piilleet eron taustalla, vai kuinka on? Peräänkuulutan hyviä syitä erota lahkosta! Ainakaan minua ei niin kovin rakkaudellisesti kohdeltu, kuten ranskalaisviivastoni hyvin kertoo. Nuo jälkimmäiset syyt ovat vaiettuja, niitä ei opita srk:ssa.
Analysoija
Viestit: 1234
Liittynyt: 21.07.2007 19:51

Re: Eroamisen anatomia

Viesti Kirjoittaja Analysoija »

Vieras kirjoitti:Listasin seikat, jotka aiheuttivat perheeni hajoamisen ja oman lähtöni jehovantodistajista. Nämä asiat olivat päälimmäisiä, kun palstoille tulin mukaan lukemaan juttujanne.

- Koulunkäyntiä ja opiskelua paheksutaan.
- Ei pidetä kiinni sovituista kenttäsopimuksista.
- Henkinen kovuus, anteeksi-sanan täydellinen tuntemattomuus.
- Ylimielisyys maailman ihmisiä kohtaan.

Näiden asioiden aiheuttama eroaminen johdatti palstalle ja sain vakuutusta päätökselleni lähteä seuraavista seikoista:

- Muuttuvat opit.
- Oma Raamattu (muunneltu alkuteksteistä).
- Oman varhaishistorian pimittely (astrologia, Rutherfordin juoppous).
- YK-kytkennät.
- Pedofilia.
- Piittaamattomuus maallisista laeista.
- 1975

Eron jälkeen eropäätös on koko ajan vahvistunut oikeammaksi ratkaisuksi. Taitaa aika monella olla näitä samoja seikkoja, jotka ovat piilleet eron taustalla, vai kuinka on? Peräänkuulutan hyviä syitä erota lahkosta! Ainakaan minua ei niin kovin rakkaudellisesti kohdeltu, kuten ranskalaisviivastoni hyvin kertoo. Nuo jälkimmäiset syyt ovat vaiettuja, niitä ei opita srk:ssa.
Mielenkiinnosta lainasin tekstiäsi ja jätin siihen kohdat, jotka omassa prosessissa olivat vaikuttavia tekijöitä. Hienoa! Tervetuloa kirjoittelemaan!
"Jehovan järjestö on täydellinen, se virvoittaa sitä palvovien sielun" - Muuan vanhin esitelmässään
Arskavain
Viestit: 578
Liittynyt: 14.11.2007 21:14
Paikkakunta: Tornio

Re: Eroamisen anatomia

Viesti Kirjoittaja Arskavain »

Minun kohdallani eroamiseen tarvittiin erottaminen. Vaikka minut erotettiin ja valitinkin päätöksestä tuolloin, pidän nyt myöhemmin toimintaani jehovantodistajana tiedostamattomana pyrkimyksenä eroon lahkosta, jota tavallaan tietty "kaksoiselämä" oli. Kohdallani se oli siis ravintoloissa ja baareissa käymistä, koska siellä tapasi oikeita aitoja ihmisiä enemmän. Tosin älylliset syyt oli helppo havaita sitten jäljestäpäin, että ratkaisu on ollut oikea kohdallani.
Elä ja anna toisten elää
Nuorin
Viestit: 215
Liittynyt: 04.09.2008 14:56

Re: Eroamisen anatomia

Viesti Kirjoittaja Nuorin »

Vieras kirjoitti:- Väheksytään asuntoa: "Täällä on halpaa asua". (esivalvoja)
Tuossa kohtaa täytyy hiukan sympatisoida vanhimpia ihmisinä.

Paimennuskäynnit ovat ainakin vähemmän kaheleille vanhimmille stressaavia kokemuksia, ja "mitä minä sitten sanon" on aika lailla päällimmäisenä kysymyksenä mielessä. Siinä sitten kun pitäisi vähän puhua niitä näitä vaivaantuneen tunnelman helpottamiseksi ja tekee mieli lykätä ikävän keskustelun aloittamista, tulee suomalaisten kyvyttömyys small-talkiin karulla tavalla esiin.

Huonekaluja ja ikkunoita tuijotellessa kun väkisin pitää jostain alkaa puhumaan, sanotaan sitten mitä sattuu. Sitä paitsi monelta esivalvojaltahan tuo olisi ollut positiivinen kommentti. Kalliilla asuminen on suorastaan materialismia!
Vastaa Viestiin