Hejsan!

[SiRa]

Hei kaikille!

Muistan lukeneeni näitä rohkaisevia ajatuksia jo kolme vuotta sitten kun tiesin haluavani erota, mutta keräsin rohkeutta siihen vielä. Sain näiltä sivuilta paljon apua eroprosessiin.

Tässä minun tarinani lyhykäisyydessään..

Muistan jo pienenä ajatelleeni, etten halua olla Jehovan todistaja. En koskaan tuntenut kuuluvani joukkoon. Tunnollisena tyttönä tunsin suurta syyllisyyttä aina siitä, etten ajatellut kuin vanhempani minun halusivat ajattelevan. Tämä sai minut alun alkaen muuttamaan ulkomaille heti aikuistuttuani ja päästyäni lukiosta. Elin ulkomailla kaksoiselämää. Se oli ihanan vapauttavaa aikaa, vaikkakin koin myös vahvasti syyllisyyttä. Tulin parin vuoden jälkeen takaisin Suomeen ja tapasin nykyisen avomieheni - jatkoin kaksoiselämää noin vuoden ajan. Vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja jouduin vihdoin ilmoittamaan vanhemmilleni tilanteesta. Minut erotettiin nopeasti ja olin noin vuoden ilman mitään kontaktia vanhempiini. Sen jälkeen vanhempani ovat olleet minuun yhteydessä ja jopa käyneet luonamme kylässä. He eivät tietenkään ole hyväksyneet asiaa, mutta antavat minun olla rauhassa. Siitä olen kiitollinen.
Olen kuitenkin tuntenut paljon syyllisyyttä erostani - en seuraa kohtaan vaan vanhempiani kohtaan. Loukkasin heitä todella pahasti ilmoituksellani. Myöhemmin olen ymmärtänyt ajatella asiaa niin, että jokaisen on elettävä oma elämänsä sellaisena kuin haluaa. Koko elämä menee hukkaan, jos yrittää vain miellyttää toisia ihmisiä.

Erotessani minulla ei ollut Suomessa kuin muutama maailmallinen ystävä mieheni lisäksi. Näiden kolmen vuoden aikana olen vähitellen ystävystynyt ns."maailmallisten" kanssa, mutta vertaistukea minulla ei ole ollut. Johtuneeko juuri siitä, että olen välillä tuntenut olevani jossain määrin "yksin" ajatusteni kanssa. Nyt päätin selata uudelleen näitä sivuja ja löysin heti samankaltaisia tarinoita. Luulenpa, että tästä lähin tulen käymään täällä usein...

SiRa

[RaM]

Tervetuloa SiRa. On mukavaa kun tulet palstalle ja voit olla varma, että täältä löytyy sinulle nettiystäviä sekä varmasti myös liveystäviäkin, jos joskus siltä tuntuu. Täällä on useita mukavia pariskuntia joihin voi tutustua oikeassakin elämässä ja he ymmärtävät varmasti elämäntilanteesi paremmin kuin moni muu.
Tosin sinulla elämä tuntuu olevan nykyisin jo hyvin mallillaan muutenkin.

[SiRa]

Kiitos!

Elämä on tosiaan jo asettunut tietyllä tavalla uomiinsa, mutta kyllä sitä aina välillä kokee niitä heikkoja hetkiäkin.
Uskon, että on tärkeää jakaa tuntemuksia samankaltaisia kokemuksia läpikäyneiden kanssa. Tosi hienoa, että tällainen sivusto on olemassa. Mielellään tutustuu samankaltaisen taustan omaaviin ihmisiin.

[rippeli]

Tervetuloa palstalle.
Tuo yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne ovat tosiaan tuttuja juttuja lahkosta erkaantuneille. Se on asia, joita ulkopuolisten on vaikea ymmärtää. Siksipä onkin todella hieno asia, että olet löytänyt nämä sivut.

[SiRa]

Kiitos. Joo sitä aina vaan tuntee olevansa jollain tavalla erilainen kuin muut. Sitä ei voi välttää, mutta onneksi on myös ihmisiä, jotka ymmärtävät mistä on kysymys. Asiat on onneksi järjestyneet hyvin - aika pitkän aikaa tiesin sen hetken, jolloin joutuisin eroamaan/erotetuksi joskus tulevan. Sitä ehti sulatella mielessään pitkään. Rankka paikka se kuitenkin oli. Näin varmasti kaikilla muillakin.

Teillä on varmasti samanlaisia kokemuksia. Mitä kautta te yleensä tutustutte toisiinne? Forumin kautta vai tapaatteko? En ole vielä ehtinyt kovasti perehtyä asiaan..

[Aaac]

Hei ja tervetuloa taas palstalle!

Sanoit, että koit loukanneesi vanhempiasi erollasi. Itse asiassa loukkasit kuitenkin vain heidän uskoaan Seuraan ja sen Ikuiseen Totuuteen. On hyvä, että he ovat kuitenkin nähneet asian todellisen laidan ja alkaneet olla sinun kanssasi yhteydessä.

Miten tutustutaan toisiimme? Tällä palstalla ilmoitellaan ajoittain tapaamisista. Niitä pidetään tällä hetkellä pääosin Helsingissä, mutta tarkoitus on järjestää tapaamisia myös muualla Suomessa. Nyttemmin myös Facebook on hyvä tapa tutustua toisiin ex-todistajiin. Lähettele vaikka yksityisviestiä, niin kerron lisää siitä, miten siellä voi solmia tuttavuuksia.

Jos haluat sähköpostikirjeenvaihtoon, mene Veljesseuran pääsivulta kohtaan Vertaistuki. Sieltä löydät muutaman yhteyden.

[RaM]

Kannattaa rauhassa ensin tutustua kirjoittelijoiden teksteihin ja sitten vaikkapa yv+@ aloitella jutustelu ja tutustuminen toisiin. Monilla on aika pitkiäkin taukoja välillä tänne kirjoittelujen kanssa joten elä hättäile turhaan.

[Witless]

Olen kuitenkin tuntenut paljon syyllisyyttä erostani - en seuraa kohtaan vaan vanhempiani kohtaan. Loukkasin heitä todella pahasti ilmoituksellani. Myöhemmin olen ymmärtänyt ajatella asiaa niin, että jokaisen on elettävä oma elämänsä sellaisena kuin haluaa. Koko elämä menee hukkaan, jos yrittää vain miellyttää toisia ihmisiä.

Kiitos tarinastasi, tuttu tunne. On ikävää että tämän saman ristiriidan kanssa monet meistä Jehovan todistajien sukulaisista pakotetaan elämään. Jotkut käännytysintoisten Jehovan todistajien sukulaiset saattavat tuntea syyllisyyttä jopa siitä että eivät ole liittyneet lahkoon. On tosiaan helpottavaa huomata että ei ole pakko miellyttää. Tervetuloa!

[SiRa]

Joo se on varmasti totta, että monilla on samankaltainen ristiriitatilanne... On tosi kurjaa, että uskonto voi niin pahasti erottaa perheitä toisistaan.