Parantava rukous

[RaM]

Jaakob neuvoi Jeesuksen seuraajia näin:
5:14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
5:15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
5:16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Minä en tiedä omasta kokemuksestani, että Jehovan todistajat olisivat koskaan noudattaneet tuota Jaakobin neuvoa.
Onkos muilla muunlaista tietoa asiasta?
Miksiköhän tämä ohje on jäänyt Jehovan todistajuudessa torsoksi?

[Lehtiveli]

Parantelu ei edistä Vartiotornin levikkiä yhtä tehokkaasti, kuin se, että tuokin aika käytetään lehdenjakopuuhiin?

Helluntalaiset ovat hyvinkin innokkaita parannusrukouksissaan, sääli vain että niiden toiminta on hyvin vähäistä.

[Sophia]

Ex-helluntalaisena pidän noita esirukous/ sairaitten voitelujuttuja enemmän huonona kuin hyvänä asiana. Nuo kaikki on olleet ahdistavia lapsuuden kokemuksia. Hellarit rukoili aina toistensa puolesta vaikka olis ollut mikäkin päänsärky tms. Ja tuohon kuului kanssa ventovieraille yksityisasioiden kertominen, ei siis mukavaa ollenkaan.

Tuosta jehovan todistajien rukoilupelosta kuulin myös äitiltä (helluntalainen), jonka luona jehovan todistajat aina välillä käy. Aina kun äiti haluaisi rukoilla heidän kanssaan, ne katoaa todella nopeasti. Kuulostaa aika hämärältä, jos jehovan todistajat itseään kristittyinä pitävät .

[Markku Meilo]

Aina kun äiti haluaisi rukoilla heidän kanssaan, ne katoaa todella nopeasti. Kuulostaa aika hämärältä, jos jehovan todistajat itseään kristittyinä pitävät.

Hei Sohvi!

Ja sitten itse asiaan. Se on juuri siinä, että pitävät itseään ainoina oikeina kristittyinä - kuten suuri, ellei suurin osa Raamattuun luottavista tekee - äitisi on siis Saatanan joukoissa. Yhteinen rukous Panettelijan joukkoon kuuluvan henkilön kanssa on suunnilleen yhtä tehokas karkote kuin maininta entisestä jehovantodistajuudesta. Saattaa muuten olla hitusen tehokkaampikin jos suhtautuminen on sama kuin nuoruudessani.

edit: Senkin pervo vanha ukko -Lehtiveli

Editoriaalinen kommentti:

Vähän lispahti.

[metsäläinen]

Jaakob neuvoi Jeesuksen seuraajia näin:
5:14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
5:15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
5:16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Minä en tiedä omasta kokemuksestani, että Jehovan todistajat olisivat koskaan noudattaneet tuota Jaakobin neuvoa.
Onkos muilla muunlaista tietoa asiasta?
Miksiköhän tämä ohje on jäänyt Jehovan todistajuudessa torsoksi?

Omakohtainen havainto on ettei vanhimmilla ole mitään todellista annettavaa sellaiselle jolla on tunnepohjainen ongelmatilanne.

Vanhinten ainoa lääke on kokoukset , kenttäily ja tutkiminen.
Olen havainnut heiltä puuttuvan empatian. Tunnetilojen tunteminen on hyvin vierasta vanhimmille. Heidät on opetettu vain suorittamaan ja vaatimaan suorituksia. Osaavat kyllä näyttää empaatisilta mutta se todellinen välittäminen puuttuu.

[RaM]

Ex-helluntalaisena pidän noita esirukous/ sairaitten voitelujuttuja enemmän huonona kuin hyvänä asiana. Nuo kaikki on olleet ahdistavia lapsuuden kokemuksia. Hellarit rukoili aina toistensa puolesta vaikka olis ollut mikäkin päänsärky tms. Ja tuohon kuului kanssa ventovieraille yksityisasioiden kertominen, ei siis mukavaa ollenkaan.

Tuosta jehovan todistajien rukoilupelosta kuulin myös äitiltä (helluntalainen), jonka luona jehovan todistajat aina välillä käy. Aina kun äiti haluaisi rukoilla heidän kanssaan, ne katoaa todella nopeasti. Kuulostaa aika hämärältä, jos jehovan todistajat itseään kristittyinä pitävät .

Ettei asia jää epäselväksi, niin kuten suuri osa palstalaisista jo tietääkin, minä en kannata sen enempää hellareita kuin todistajiakaan. Tai mitään muutakaan uskonnollista liikettä. KAIKKI ihmeiden tekijät on asiaa lähemmin tutkittaessa AINA paljastuneet huijareiksi.

Tosiasia kuitenkin on, että Jeesuksen seuraajien olisi pitänyt tehdä noita ihmeitä ja kitata myrkkyjä kuin maitoa Jeesuksen tulemiseen asti.
Jehovan todistajien selittely ihmeiden tekemisen rajoituksesta täydellistyvään tietoon vedoten on naurettavaa selittelyä.

13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. = Jt:n perustelujae.

Tuolla ainoalla perusteeksi käytetyllä raamatun kohdalla asiaa ei voi selittää kuten Jt:t sen tekevät. Tuossa rinnastetaan ihmelahjat ja tieto. Ei niistä vain toinen häviä kun tulee se mikä on täydellistä. Molemmat, myös tieto, katoaa.
Paavali korosti tuossa luvussa rakkauden tärkeyttä eikä puhunut tulevasta Jehovan todistajien vaihtuvan valon hallintoelimestä.

[Vellu]

13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. = Jt:n perustelujae.

Tuolla ainoalla perusteeksi käytetyllä raamatun kohdalla asiaa ei voi selittää kuten Jt:t sen tekevät...

Jt:t ovat tuon kohdan tulkinnassaan väärässä koska he väittävät että kun tulee se, mikä täydellistä tarkoittaisi Raamatun kirjoitusten nykymuotoa. Kaikkia UudenTestamentin kirjoituksiahan ei vielä tuolloin oltu edes kirjoitettu ja UT liitettiin pyhiin kirjoituksiin vasta kolmannella vuosisadalla.

Todistajien päätelmä on tosiaan virheellinen, koska Paavali ei ajatellut että hänen kirjoittamansa kirjeet seurakunnille olisivat osa silloin "puutteellista Raamattua". Jt:ien tulkinta vaatisi kuitenkin sitä että Paavalilla olisi ollut näköpiirissä omien kirjeidensä liittäminen tulevaisuudessa Raamatun kaanoniin. Eikö tuossa ole selvästi virheellistä päättelyä todistajien taholta?

Todellisuudessa Paavali viittasikin sanoilla kun tulee se, mikä täydellisellä" Jeesuksen tulemukseen, ja vasta tuolloin loppuisivat myös "armolahjat". Koska Pyhän Hengen toimintaa ei nähdä todistajien seurakunnissa siten kuin kristillisissä yhteisöissä, niin armolahjojen hyväksyminen ja käyttökin on todistajille vierasta ja tulee nähtävästi olemaankin.

Nykyinen suuntaus tulee luterilaisuudessakin olemaan se, että armolahjojen käyttöön tullaan kiinnittämään tulevaisuudessa enemmän huomiota. Armolahjojen käyttö ei tarkoita sekavaa epäjärjestystä tai jotain hihhulointia, vaan niiden ominaisuuksein hyödyntämistä, joita eri seurakuntalaisilla on. Usein todellinen hyöty saadaan yhdistämällä eri henkilöiden saamat kyvyt; tämän takia yhteenkokoontuminen on tärkeää.

[Witless]

Omakohtainen havainto on ettei vanhimmilla ole mitään todellista annettavaa sellaiselle jolla on tunnepohjainen ongelmatilanne.

Vanhinten ainoa lääke on kokoukset , kenttäily ja tutkiminen.
Olen havainnut heiltä puuttuvan empatian. Tunnetilojen tunteminen on hyvin vierasta vanhimmille. Heidät on opetettu vain suorittamaan ja vaatimaan suorituksia. Osaavat kyllä näyttää empaatisilta mutta se todellinen välittäminen puuttuu.

Keskustelin psykoterapeuttini kanssa JT-johtajista pari päivää sitten. Lähinnä kyse oli ylimmästä johdosta. Terapeuttini alkaa jo ymmärtää aika paljon Jehovan Todistajien organisaatiosta.

Hänen arvauksensa oli että johdossa olevilla voi olla primäärisiä tarpeita kuten toisten hallintaa yhdistettynä "oikeassa olemiseen". Eli heillä ei kovin paljon psyykkistä kehitystä ole tapahtunut pikkupoikien hiekkalaatikkoleikkien jälkeen.

[metsäläinen]

Omakohtainen havainto on ettei vanhimmilla ole mitään todellista annettavaa sellaiselle jolla on tunnepohjainen ongelmatilanne.

Vanhinten ainoa lääke on kokoukset , kenttäily ja tutkiminen.
Olen havainnut heiltä puuttuvan empatian. Tunnetilojen tunteminen on hyvin vierasta vanhimmille. Heidät on opetettu vain suorittamaan ja vaatimaan suorituksia. Osaavat kyllä näyttää empaatisilta mutta se todellinen välittäminen puuttuu.

Keskustelin psykoterapeuttini kanssa JT-johtajista pari päivää sitten. Lähinnä kyse oli ylimmästä johdosta. Terapeuttini alkaa jo ymmärtää aika paljon Jehovan Todistajien organisaatiosta.

Hänen arvauksensa oli että johdossa olevilla voi olla primäärisiä tarpeita kuten toisten hallintaa yhdistettynä "oikeassa olemiseen". Eli heillä ei kovin paljon psyykkistä kehitystä ole tapahtunut pikkupoikien
hiekkalaatikkoleikkien jälkeen.

" Hiekkalaatikko " kuvaus on myös minusta tosi hyvä.
Vanhinten " koulutustilaisuudet " ovat vain psyykkausta olemaan tuomareina. Tuomarit ovat koskemattomia, eikä heissä ole mitään vikaa kun heidät on niin hyvin opetettu. Onhan ylin johto opettanut heidät samanlaisiksi kuin he ovat. Omahyväisyydessään vanhimmat tulevat julistajan luo "tervehdyttämaan" häntä. Latelevat opitut asiat ja lähtevät itsetyytyväisinä pois.

Mutta miten käy julistajan kun hänessä oleva inhimillisyys oli tulossa esille , kun omat tuntemukset yrittivät kertoa että kaikki ei ollut kunnossa.
Ja kun kuitenkin kahden tai kolmen vanhimman taholta vakuutettiin että ei sinussa voi olla mitään vikaa, kunhan vain teet " enemmän " valtakunnan eteen ja pyrit edistymään " hengellisesti " . Vaihtoehdot ovat silloin vähissä, joko paaduttaa sydämensä, turruttaa pillereillä, masentuu ja menettää mielenterveytensä tai sitten henki pois.

Taas jos on sen verran voimia että uskaltaa kyseenalaistaa vanhinten neuvot ja lähtee kulkemaan omia teitä niin " hiekkalaatikkoterrori " astuu oitis käytäntöön.

Eli tavallaan aina on se julistaja joka kantaa kaiken sen saastan mistä nämä hyvin opetetut vanhimmat vetäytyvät ylimpien opettamina.

Se siitä rakkaudesta ja välittämisestä.

[Bergerac]

Nykyinen suuntaus tulee luterilaisuudessakin olemaan se, että armolahjojen käyttöön tullaan kiinnittämään tulevaisuudessa enemmän huomiota. Armolahjojen käyttö ei tarkoita sekavaa epäjärjestystä tai jotain hihhulointia, vaan niiden ominaisuuksein hyödyntämistä, joita eri seurakuntalaisilla on. Usein todellinen hyöty saadaan yhdistämällä eri henkilöiden saamat kyvyt; tämän takia yhteenkokoontuminen on tärkeää.

*Alleviivaus minun lisäämäni*

Tarkoitatko tässä yhteydessä ihmisten käsityskyvyn ylittämiä kykyjä vaiko normaaleja ihmisten käsityskyvyn käsittämiä kykyjä ?

Jehovan Todistajien luottolause on : "Kyllä Jehova järjestää kaiken, Jätä se Jehovan huomaan". <--liittyy erittäin olennaisesti Seuran dogmatiikkaan.
Kristillisyydessä en ole havainnut noin voimakasta luottamusta siihen että Jumala järjestää kaiken tilanteessa kuin tilanteessa. Kristillisyydessä ehkä oma henkilökohtainen ratkaisu ja toiminta tuottaa enemmän tuloksia.

Niin, olisiko jotain todisteita näiden yli-inhimillisten kykyjen olemassa olosta ? Jollei Jehovan Todistajien yhteisössä niin ehkä muissa mielestäni oikeammissa Jumalaan luottavissa kristillisssä suoranaisissa sanktiomattomissa yhteisöissä.

[Vellu]

Usein todellinen hyöty saadaan yhdistämällä eri henkilöiden saamat kyvyt; tämän takia yhteenkokoontuminen on tärkeää.

Tarkoitatko tässä yhteydessä ihmisten käsityskyvyn ylittämiä kykyjä vaiko normaaleja ihmisten käsityskyvyn käsittämiä kykyjä ?...olisiko jotain todisteita näiden yli-inhimillisten kykyjen olemassa olosta ?

Terve Bergerac,
Varmaan enemmänkin ihmisen käsityskyvyn ylittämiä kykyjä. Jumala antaa toisinaan viestejä useammalle eri henkilölle ja näiden sanomien yhdistäminen saatta olla esimerkiksi vastaus jonkun yksityisen ihmisen ongelmaan. Kyseessä voi olla myös yksittäisen henkilön saama voimakas tunne siitä, että jonkun toisen ihmisen pitäisi soittaa tuttavalleen johonkin toiseen maahan. Esimerkiksi erään luterilaisen hiippakunnan lähetyssihteeri sai sellaisen voimakkaan tunteen, että hänen piti kehottaa brittiläistä kolleegaansa - jota hän ei entuudestaan tuntenut - soitamaan Kanadassa asuvalle ystävälleen. Tämä suomalainen pappi osasi jopa sanoa tämän kanukin nimenkin oikein. Kanadalaiselle miehelle tuo puhelisnsoitto ja siihen liittyvä kokemus merkitsi sitä, että Jumala ei ollut unohtanut häntä hänen vaikeassa elämäntilanteessaan. Voi vain kuvitella miltä kanadalaismiehestä tuntui kun brittiläinen kaveri soitti ja sanoi että "täällä yksi suomalainen pappi sanoi hänelle hetki sitten että minun pitäisi soittaa Kanadassa asuvalle yställe jonka nimi on John..."

Myös kielilläpuhuminen - jota todistajat eivät pidä Pyhän Hengen aikaansaannoksena - on antanut lohtua monelle sellaiselle kuulijalle joka on saattunut ymmärtämään kyseistä kieltä, vaikkei tuo kielillä puhumisen armolahjan saaja sitä itse ymmärtäisikään.

Hyvää Juhannuksen jatketta kaikille!

[3nity]

Minä en tiedä omasta kokemuksestani, että Jehovan todistajat olisivat koskaan noudattaneet tuota Jaakobin neuvoa.
Onkos muilla muunlaista tietoa asiasta?
Miksiköhän tämä ohje on jäänyt Jehovan todistajuudessa torsoksi?

Tuo on toki tuttu kohta, kertoo pääsääntöisesti rukouksen voimasta. Äärifundis saattaa tulkita tuon siten, että vain rukous parantaa, mutta silloin noihin jakeisiin luetaan jotain mitä niissä ei ole. Tuon kirjoittamisen aikaan lääketiede oli melko lailla erilaista, öljyllä voitelu ja vammojen hoito oli melkein ainoita asioita jotka monessa tapauksessa olivat ainoita mahdollisia. Suuri osa nykyajan lääkkeistäkin oli keksimättä. Näissä jakeissa kehotetaan toki kääntymään Jumalan puoleen, sehän on selvä. Mutta missään siellä tai muuallakaan Raamatussa ei kielletä lääkärin hoitoa. Pikemminkin epäsuorasti kehotetaan toimimaan näin, koska vajavaistakin ihmisruumista pitää kohdella mahdollisimman hyvin.

Näiden jakeiden pohjalta vanhassa kirkossa on sakramentti nimeltä "sairaiden voitelu" (suomenkielessä tuolle on useammin käytössä hieman harhaanjohtava nimitys "viimeinen voitelu"). Käytännössä voitelun öljyllä, rukouksen ja muuta voi siis saada esimerkiksi ennen suuria leikkauksia tai vakavassa sairaustapauksessa - mutta lääkäriin/sairaalaan menoa sillä ei ole tarkoitus korvata saati sitten estää. Se on siis lisä, joka lisää luottamusta siihen rukouksen osaan, jossa tarkoitus on pyytää Jumalan tahdon tapahtumista. Kristitty uskoo parantamisen lahjan olevan lääkäreillä (lääkärin maailmankatsomuksesta riippumatta) ja siksi näitä osaamisia kannustetaan käyttämään. Papiston puoli on sitten vain teologinen, sakramentin tarkoitus Jumalan armon kokeminen. Näin siis vanhassa kirkossa.

[Jaakko Ahvenainen]

Näin siis vanhassa kirkossa.

Tuota... miten vanhassa?

Öljyllä voiteleminen
Raamatussa sanotaan: »Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan.
Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.» (Jaak. 5:14–15.)

Rukoushetken johtaja tekee öljyllä sairaan otsaan ristinmerkin ja sanoo:
Tähän Raamatun sanaan luottaen voitelen sinut, NN (etunimet), Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jää Jumalan haltuun.
Siunattava:
Aamen.
Rukous
Kaikkivaltias Jumala. Sinä olet elämän lähde ja autat niitä, jotka turvautuvat sinuun. Me kiitämme sinua siunauksestasi ja rukoilemme: Ole NN:n kanssa, tue ja vahvista häntä. Jos tahtosi on, tee hänet terveeksi. Anna viisautta ja voimia hänen läheisilleen ja kaikille, jotka hoitavat häntä. Anna toivon säilyä ja kantaa eri vaiheissa. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä.
__________________
Käypää luterilaista tavaraa suoraan käsikirjasta
Editeerataan hiukka: sairaan voitelu ei luterilaisuudessa ole sakramentti, niitähän ovat vai kaste ja ehtoollinen ortodokseista ja katolisista poiketen. Tuon sairaan voitelemisenkin funktio on lähinnä lohduttaminen ja rohkaisu. Aikalailla harvoin käytetty lienee. Ei koskaan omalla kohdalla esiin tullut.

[Vieras]

Jaakob neuvoi Jeesuksen seuraajia näin:
5:14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
5:15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
5:16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Minä en tiedä omasta kokemuksestani, että Jehovan todistajat olisivat koskaan noudattaneet tuota Jaakobin neuvoa.
Onkos muilla muunlaista tietoa asiasta?
Miksiköhän tämä ohje on jäänyt Jehovan todistajuudessa torsoksi?

Tämä on totta.
Ja vain ristillä Jeesus sovitti syntimme, vain Hän on tie, totuus ja elämä Jumalan luokse. Ei ole sovitusta muualla kuin Jeesuksen veressä ja nimessä.

Ja uskonrukous voi paljon, kuten eliankin aikana, hänkin tosin oli ihminen profeettana, yhtä vajavainen kuin mekin, mutta kun hän RUKOILEMALLA RUKOILI....jne...taivas vastasi.

[3nity]

Tuota... miten vanhassa?

Vanhalla kirkolla tarkoitin tässä roomalaiskatolista ja ortodoksista kirkkoa.

Käypää luterilaista tavaraa suoraan käsikirjasta
Editeerataan hiukka: sairaan voitelu ei luterilaisuudessa ole sakramentti, niitähän ovat vai kaste ja ehtoollinen ortodokseista ja katolisista poiketen. Tuon sairaan voitelemisenkin funktio on lähinnä lohduttaminen ja rohkaisu. Aikalailla harvoin käytetty lienee. Ei koskaan omalla kohdalla esiin tullut.

On toki käypää tavaraa, vanhalla kirkolla (kuten sanani näemmä hieman epäselvästi valitsin) tuo juuri on sakramenttina. Mutta hyvä esimerkki lainauksessasi mistä on oikein kyse. Luterilaisella puolella öljyllä voitelu, ripin tapainen sielunhoito tai muu saattaa tulla harvemmin vastaan koska ne eivät ole sakramenttiarvossa, tosin en oikeasti tiedä luterilaisen kirkon arjesta täydellisesti (olen katolinen maallikko) niin lienee viisainta olla kommentoimatta enempää.