Viestittelyä....

[sorbet]

Päätin taas avautua äidilleni, ottaa hänen viime aikaiset tekemisensä niin päähänsä.
Tälläisen tekstiviestien vaihdon kävimme aamulla läpi:

Minä: On niin säälittävää, että annat uskonnon vaikuttaa suhteissasi lapsiisi. Tulen aina olemaan siitä katkera. En koskaan tule olemaan yhtä huono äiti lapselleni, niin kuin sinä minulle, koska en missään olosuhteissani hylkäisi omaa lastani. Oikea äiti ei hylkää lastaan, niin se vain menee.

Äiti: Hei. En ole sinua hylännyt. Joka ikinnen päivä ikävöin sinua ja toivon, että parempaan suuntaan mentäisiin. Olen todistaja sen takia, että en halua kuolla vaan elää terveenä ikuisesti. Se on toiveena kohdallasi, kaikkein suurin toiveeni.

Minä: Ei todellakaan mikään tyydyttävä vastaus. En halua, että rukoilet takiani, se loukaa minua. Ihmistä ei ole luotu elämään ikuisesti. Kyllä 80 vuotta on tarpeeksi kelle tahansa.

Äiti: Asia selvä.


Äidistäni on lyhyen ajan sisällä tullut entistä fanaattisempi uskonsa suhteen. Alkaa jo ihan rehellisesti sanottuna pelottamaan tuo touhu.
Onko muut huomannet omissa sukulaisissaan, jotka vielä järjestössä, että onko touhu muuttunut fanaattisemmaksi?

Tuli jotenkin selkäpiitä karmivat väristykset tuosta maaimanlopun konventista. Tuli mieleen itsemurhaa suunnitteleva lahko...

[Arskavain]

Kuka ihminen ei pohtisi kuolemaa? Se on ihmisillä kovin luonnollinen ahdistus ja pelko, jonka vuoksi monet tarrautuvat uskontoon. Mutta voisit sanoa äidillesi, että jumalahan sen päättää kuka pelastuu kuka ei. Mielestäni ahdistuneet ihmiset tukeutuvat entistä enemmän aina johonkin ahdistuksessaan ja helposti ajatelleen suhteesta jumalaan ja ei uskovaan lapseen tehdään kiistakysymys.

Äitisi varmaan rakastaa sinua, kuten normaalisti vanhemmat lapsiaan, mutta lapsille ainakin minun mielestä välit vanhempiin on tärkeä elämänsä ja muutenkin identiteetin rakentamiselle. Äitisi uskonnossa jumala ja jahovantodistajuus korvaa kaikki muut ja itsepäisyys karttamisopissa on looginen seuraus ahdistuneesta ihmisestä, joka kuvittelee pelastavansa sinut juuri itsepäisyydellään, koska se on "uskollisuutta jehovaa kohtaan". Todistajathan tukevat karttamisoppiaan tulkitsemalla, että Jehovakin kärsi enkeliensä kapinasta ja katkaisi suhteensa näihin. Eli karttamisella on syvällinen ote sellaiseen tulkintaan uskoville.

Itse olen huomannut, että vaikka aikanansa esitetty oma mielipide asioista on sanottava, niin jossain kohtaa täytyy huomata, että se on pään lyömistä seinään. Joskus voi olla myöntävinään kaiken ja katsoo mitä se saa aikaan, vaikkakin sellaisiin ihmisiin, jotka ei arvosta mielipiteitäsi, ei kannnata olla aktiivinen osapuoli yhteydenotoissa, koska he oikeastaan ovat myrkkyä itsetunnolesi.

Myöntelyn ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa sitä, että annat periksi ja palaat äitisi ruotuun, vaan sitä, että pääset asian yläpuolelle ja annat ajan kulua.... Valitettavaa on, että se on niin epäoikeudenmukaista, mutta olet kuitenkin elossa ja voit rakentaa omaa elämääsi ja perustella itsellesi vihasi suvaitsemattomuutta kohtaan, joka on monissakin uskonnossakin yleistä. Helppoa se ei ole, mutta mitä pitempään aika kuluu ja näet sen epäloogisuuden jt uskonnossa, sen helpompaa sinun on hyväksyä oma paikkasi maailmassa.

On niin paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta ja se pistää monesti vihaksi, eikä niitä voi hetkessä korjata. Ehkä ajan kuluessa äitisi muuttaa ajatteluaan, kun pyrit kaikesta huolimatta olemaan positiivinen, mutta tosiasia on sekin, että kaikilla meillä on oma jaakobinpainimme...

[Johanneksen poika]

Todistajathan tukevat karttamisoppiaan tulkitsemalla, että Jehovakin kärsi enkeliensä kapinasta ja katkaisi suhteensa näihin.

Tosin Jumala oli kyllä puheväleissä Raamatun mukaan jopa itsensä Saatanan kanssa. Raamatussahan kerrotaan, että Jobin tapauksesta taivaassa pidettiin pari kappaletta palavereja, joissa myös Saatana oli läsnä. Ei karttamisoppi siis ollut voimassa. Sen on Vartiotorniseura ihan itse keksinyt.

[Arskavain]

Onhan se hiukan kohtuuttoman tuntuista, että saatanaa, jota pidetään pääsyyllisenä todistajien tulkinnassa, saa kuitenkin elää paljon pitempään kuin "tietämättömät" ihmiset

[Johanneksen poika]

Onhan se hiukan kohtuuttoman tuntuista, että saatanaa, jota pidetään pääsyyllisenä todistajien tulkinnassa, saa kuitenkin elää paljon pitempään kuin "tietämättömät" ihmiset

Niin, ja sitten toisaalta esim. tuhlaajapoika-kertomuksessa isä ei suinkaan karttanut hulttiopoikaansa, kun tämä oli tulossa takaisin. Isä ei siinä vaiheessa tiennyt kun poikansa kaukaa näki, onko poika katuvainen vai ei, mutta siitä huolimatta pojan tapaaminen oli juhlan paikka.

Mitenkähän tulevassa maailman lopun konventissa selitetään tämä ristiriita? Sunnuntai-iltapäivänä on ohjelmassa oma osuutensa myös tuhlaajapoikakertomukselle.

[Arskavain]

Mitenkähän tulevassa maailman lopun konventissa selitetään tämä ristiriita? Sunnuntai-iltapäivänä on ohjelmassa oma osuutensa myös tuhlaajapoikakertomukselle.

Kumpaahan todistjat omasta mielestä muistuttaa - vihaista velipoikaa vai helpostilähestyttävää isää?
Useimmille ulkopuolisille tarkkailijoille vastaus lienee selvä...

[Jaakko Ahvenainen]

Tuhlaajapoikakertomuksessa isä on pojan isä, ei Jumala -tämä kannattanee muistaa.

[toolman]

Jos tuhlaajapoika olisi saapuessaan sanonut äidilleen että muutetaan joitain tapoja. Mitenhän sitten olisi jatkunut?

[sorbet]

Tiedän, että hakkaan päätäni seinään, kun äidilleni asiasta meuhkaan. En vain suostu purematta nielemään tätä asiaa. Tyttärenikin tulee varmasti aikanaan ihmettelemään samaa asiaa ja silloin voin kertoa, että olen tehnyt kaikkeni, että hänen mummonsa, minun äitini, näkisi asioiden kääntöpuolen.

Yksi säälittävä postikortti kerran kuussa osoitettuna tyttärelleni ei korvaa sitä, että äitini olisi henkilökohtaisesti läsnä lapsenlapsensa elämässä. Välimatkaakaan tästä ei voi syyttää, alle tunti kun hurauttaisi tänne käymään. Pistää niin vihaksi, että pieni ihmisen alku joutuu tästä loppuenlopuksi eniten kärsimään.

Onneksi meillä on tiivis ystävä verkosto, joka tietenkään ei korvaa mummoa, mutta paikkaa sen verran, että uskon, ettei lapseni jää kovinkaan paljosta paitsi. Lapsettomia pariskuntia ystävinämme, ja kohdistavat huomionsa ja hemmottelun halunsa tyttäreemme.

Olin niin vihainen aamuisista viesteistä, että päätin, että jt hautajaisia äitini ei aikanaan saa. Saavat pitää muitotilaisuuden salilla, mutta haudalle on turha tulla ja minun ja siskojeni pienestä/olemattomasta perinnöstä ei kyllä jt porukkaa kahviteta. Tiedän, katkera olen...pakko vain nämä välillä yli kuohahatavat tunteet jonnekkin purkaa, pahoittelut...

[Markku Meilo]

Tiedän, että hakkaan päätäni seinään, kun äidilleni asiasta meuhkaan.

Mulle on aina vaan voimakkaammin iskostunut ajatus, että mitä enemmän jt:llä on vuosia takanaan, sitä epätodennäköisempää on Vt-seuran hylkääminen. Samalla tuollainen ikääntyvä henkilö eristyy todellisuudesta ja näkee aina vaan vähemmän syytä kuunnella muuta tahoa kuin Vt-seuraa.

Minä sain käytännön näytteen tällaisesta ajattelusta kun äiti soitteli kiireisen siskoni (ei ole toistaiseksi ehtinyt vastaamaan lokakuussa 2001 lähettämääni kirjeeseen) asioissa. Yhdessä puhelussa sivusimme äidin kanssa muutakin kuin varsinaista siskoni ja minun välistä asiaa ja oli helppo huomata kuinka äiti ei kanna penninkään vastuuta siitä mihin valheeseen on lapsensa painostanut. Mitä tahansa kriittistä asiasta sanoi, niin oli sama kuin olisi kaatanut vettä hanhen selkään.

Muutama tuntemani xjt on kertonut vanhempiensa käpertymisestä Vt-seuran harhoihin niin, että esiinnytään jehovantodistajina, vaikka kokouksissa ei ole käyty vuosikausiin. Itse olin erottamiseni jälkeen 25 vuotta tuollaisessa välitilassa ja vasta viisikymppisenä opin totuuden totuudesta. Parasta kuitenkin, että sain ketjun poikki lasteni kohdalla, samasta asiasta sinäkin voit olla tyytyväinen.

[Aaac]

pakko vain nämä välillä yli kuohahatavat tunteet jonnekkin purkaa, pahoittelut...

Älä turhaan pahoittele. Tämä on juuri oikea paikka purkaa potutusta.

[Vieras]

Näen sen puolen, että sorbetin mamma on sen lahkon vankina ja mamma käyttää voitavansa puolustaakseen valhettaan, vartijaansa.

Sorbetin suhtautuminen on ymmärrettävää ja osoittaa siinä mielessä sorbetin arvoakin, että hän ei ole hylännyt mammaansa.

Tosiasiat tulisi kuitenkin sellaisina hyväksyä, koska tavallaan eläisi muuten valheessa kuten lahkossakin tehdään.

Sorbet voisi ja hänen tulisi käyttää tuota jehovan kanavaansa, tekstiviestimahdollisuuttaan, mammansa vieroittamiseen. Tilanne ymmärtäen sorbet ei saisi ottaa asiasta taakkaa, vaan käytttää vain 5 min päivässä asiaan ja mamman vastaukset käytettäisiin parhaiten jos positiivisesti pystyisi, onko ainoa mahdollisuus tähän nauraa niille porukalla ? (vastauksetkin ovat tavallaan vartiotorniseuran vastauksia)

Kiittäisin sorbetina siitä myönteisestä osasta viestissä ja kertoisin puolestani myös olevani kiinnostunut kuolemattomuudesta, taikka ikuisesta elämästä, jos tämä on sanamuodollinen kysymys myös, ja sen vuoksi kysyisin, että miksi....(ennusti vuodelle 1975, vaikka 5 Moos 18:20-22..., sukupolvioppi...607 eaa...)

Vastauksista ei pitäisi pahastua eikä edes muistaa jälkeenpäin. Jotkut ratkovat ristikoita, miksei voisi pohtia ansakysymyksiä vartiotorniseuraa vastaan, joka tapattaa verensiirtokieltoon, hajottaa perheitä...

Kysymykset lienevät usein hyvin herkästi muotoiltavia, eivät mekaanisia, jollakin tavalla jos saisi konkreettisesti mamman/perheen mukaan niihin. Onhan perhe-elämästä Raamatussa jakeita, joita siteeraten voisi myös vastata...

Tsemppiä kuitenkin mitä sitten teetkin

[Vieras]

Eikä ne viestit tarvitse aina Raamattuun viitata

Voi esim. kertoa käyneensä juuri kylässä ystävän/naapurin luona jossa...(jotain mikä on lahkon piirissä kipeästi toisin)... ja morsian/rouva näytti valtavan onnelliselta. Voi kun sinäkin olisit ollut mukana.
En tullut kysyneeksi hänen uskontokuntaansa mutta muistan häntäkin iltarukouksessani.

Kun kyseessä on jalo ja kristillinen tarkoitus, tällaisia kertomuksia, jotka olisivat mahdollisia, tulee myöskin sepittää.

[Vieras]

Äidistäni on lyhyen ajan sisällä tullut entistä fanaattisempi uskonsa suhteen. Alkaa jo ihan rehellisesti sanottuna pelottamaan tuo touhu.
Onko muut huomannet omissa sukulaisissaan, jotka vielä järjestössä, että onko touhu muuttunut fanaattisemmaksi?

Kuulostaa niin tutulle...

Kyllähän meillä aika tarkkoja oltiin kaikesta kun itse olin pieni, mutta nyt touhu on mennyt jo aivan ylitse. Joo muistan kyllä, että meillä tutkittiin, tai siis viivattiin VT aina välillä (vaikka konventin lavalta on monta kertaa tullut kirkkain silmin väitettyä tutkimisen olevan säännöllistä). Nyt vanhempani + pikkusiskot pitävät viikottaisen "perhe illan" tutkien jotain mielenkiintoista raamatullista aihetta sekä valmistautuvat VT:n tutkisteluun ja jokainen lukee vielä iltaisin vähintään luvun raamattua. Kentällä omassa lapsuudessani käytiin pari kertaa kuussa, siten että sai 5h täyteen, ettie epäsäännölliseksi kirjattu Nyt siskoni (12 ja 14V) käyvät n. 2-3 kertaa viikossa, joka kerta pari kolme tuntia. Ja nämä vain pieniä esimerkkejä. Eihän ruokapöydässäkään voida käydä normaalia keskustelu viittamatta johonkin uskontoon liittyvään asiaan.

En uskalla ajatellakaan, mikä on seuraus, kun joku päivä uskallan heille todellisen kantani asioista kertoa...

[sorbet]

Keskustelu tekstiviestein on jatkunut:

Äiti: Piti kysyä, että mikä syy tai selitys sinulle kelpaa?

Minä: En usko, että pystyt sellaista antamaan, niin kauan kun arvosi ovat mitä ovat.

Äiti: Mikä vika on arvoissani? Mihin haluat niitä muuttaa?

Minä: Olisit tekemisissä yhtä paljon kuin nuorimman (jt-myönteisen) siskoni kanssa, hoitaisit tytärtäni yhtä paljon meillä kotona, kuin uuden miehesi lastenlapsia. Tulisitte molemmat meille kylään ja me tulisimme teille kylään. Tässä listaa aluksi.

Äiti: Olen pahoillani tilanteesta.Jos olisit mukana, tilanne olisi toinen.

Minä: Vuoden äidin vastaus...

Minä: Hommasit sitten uuden perheen biologisen perheesi tilalle. Ilmoitttele, kun tajut lapsiesi ja lapsenlapsiesi ravon. Ja tajuat kuinka paljon minua loukkaat toiminnallasi.

Äiti: Olisiko pitänyt pysyä yksin ja vain toivoa, että tulet mukaan? Mikä onnessani riepoo sinua?

Minä: Olet onnellinen tyttäriesi ja lasenlapsiesi kustannuksella käyttäen uskontoa keppihevosena. Se riepoo ja pahasti. Tämän asian suhteen en anna ikinä periksi. Perään oikeuksiani elämäsi loppuun asti. Ehkä joskus tajuat mitä olet minulle tehnyt. Pidän asian esillä, jotta tiedät kuinka tietoisesti satutat minua. En usko että mikään jumala pisteitä toiminnastasi antaa.

Äiti: Toivoisit, että voisit nähdä asian toisin. Tyttäresi on tervetullut meille hoitoon.

Minä: Eroappa ihan kokeeksi niin ymmärrät minua paremmin. Et vain uskalla olla prheesi puolella. Lapseni ei tule teille hoitoon, niin kauan kuin on vaarana saada siellä uskonnollista opetusta.

Äiti: Itse erosit omasta tahdostasi. Lapsesi ei saa täällä uskonnollista opetusta. En tee tahtoasi vastaan.

Minä: Erosin, koska en uskonut koko asiaan. Olisin eronut jo aikaisemmin (nuorena teininä) ellet olisi uhannut heittää minua ulos. En ollut onnellinen kun olin pakotettu uskomaan asioihin, joihin en uakonut. En ymmärrä, miksi annat uskonnon tulla väliimme.

Onko tässä hommassa mitään järkeä...haluaisin uskoa, että äitini lopulta näkisi tosiasiat, taidan olla väärässä....