Parantunut?

[Arskavain]

Olen, ihmeellistä kyllä, alkanut omata kantaa, joka voi vaikuttaa yllättävän sovinnolliselta. Toisaalta sellainen "penseä" ja ympäripyöreä suhtautuminen on jollain tapaa ärsyttävää varmaankin ja toisaalta rakastan ihmisiä, jotka pystyvät tekemään nopeita intutionaalisia päätöksiä. Spontaanisuus on jollain tapaa hellyttävää, mutta voi osoittaa ajattelun puutetta. Ylistäähän raamattukin itsehillintää ja kaikissa kulttuureissa arvostetaan tiettyä kurinalaisuutta ja pidättyvyyttä. Monesti pikavihaisuus teettää hullun töitä...

Jonkin aatteen ylipursuava ihannoiminenkin saattaa antaa lähtölaukauksen ylireagoimiselle. Näin on myös jonkin vastaisuus, josta voi hyvinkin tulla alakulttuuria. Niinpä johtopäätökseni on seuraavanlainen suhtautumisessa esim. Jehovan todistajiin.

En tiedä, olenko sinut asian kansaa, mutta en millään tapaa tunne vihaa Jehovan todistajia kohtaan. Se voi olla tietenkin seurausta ainoastaan omista kokemuksesta johtuvista asioista.
Olen alkanut jopa kunnioittaa sukulaisteni vakaumusta ja he saavat puolestani uskoa aivan kuten tuntevat, olipa homma mielenhallintaa tai ei. Heidän uskomukset eivät häiritse minua ja jopa saatan olla samaa mieltä monista asioista enkä pyri enää aktiivisesti todistamaan heitä vastaan tosin tämä tapahtuu myös niitä kohtaan, jotka enemmän tai vähemmän asiallisesti kritisoivat heitä, sillä heillä on siihen varmasti hyvät syyt.

Maailmassa täytyy olla vapaus uskoa, kuten haluaa, liittyä yhteisöihin, jossa tuntee yhteenkuuluvuutta, saada mielenrauha yksilötasolla. Saada olla fundamentalisti, ateisti tai siltä väliltä. Pointtina on toisen asemaan meneminen ja sovinnon, ymmärryksen jalo periaate, missä väittelyä ei harrasteta sen itsensä vuoksi ja että jopa Jehovan todistajalle voidaan hänen uskoaan kunnioittaen sanoa, että saattaahan se niinkin olla, vaikka minulle erotettuna se tuskin tulee eteen enää kovinkaan usein ja joudun kävelemään arvokkaasti hiljaa ohi todistajan, mutta myös toivon mukaan antamalla arvostuksen ja rauhaisan rinnakkaiselon huokua minusta arvostamalla hänen valintaa ja päätöstä. Ehkä joku tuolla ylhäällä hymyilee kaikelle, ehkä ei. Who knows?

(Olin epävarma siitä pannakko tämä yleiselle vai onko tämä tulkintaa? )

[Vieras]

Ettei siinä Arskahyväsellä olisi väsymysreaktio ?

Edelleenkään ei tule hyväksyä perheenhajotusta ja veri-ihmisuhreja sekä ihmisarvon poistavaa tottelevaksi papukaijaksi tekevää aivopesukäsittelyä.

Todistajat itsehän vähemmän ovat syyllisiä tähän ja yksilöiden kohdalla on kohtelu oltava kunnioittavaa, mutta parantuminen voi joskus käydä vain tuskan kokemisen kautta.

ja koko homma rullaa vain sen henkirötjätyn johtopoppoon olojen järjestämiseksi omien toivomusten mukaiseksi. Olojen järjestämisen lisäksi heillä ei ole oikein muuta tekemistä kuin pohtia sopivia lopun päivämääriä ja niille perusteluita. Jos lukija ottaa ne tosissaan niin se on taas hänen asiansa, poppoo osaa myös vastuunsa laistaa.

[Jaakko Ahvenainen]

Edelleenkään ei tule hyväksyä perheenhajotusta ja veri-ihmisuhreja sekä ihmisarvon poistavaa tottelevaksi papukaijaksi tekevää aivopesukäsittelyä.

Tosiasioiden hyväksymisellä ja tosiasioiden sietämisellä on vissi ero.

Todistajat itsehän vähemmän ovat syyllisiä tähän ja yksilöiden kohdalla on kohtelu oltava kunnioittavaa, mutta parantuminen voi joskus käydä vain tuskan kokemisen kautta.

Nilkkaan potkiminen koskee, ei se, että osaa rakastaa.

ja koko homma rullaa vain sen henkirötjätyn johtopoppoon olojen järjestämiseksi omien toivomusten mukaiseksi. Olojen järjestämisen lisäksi heillä ei ole oikein muuta tekemistä kuin pohtia sopivia lopun päivämääriä ja niille perusteluita. Jos lukija ottaa ne tosissaan niin se on taas hänen asiansa, poppoo osaa myös vastuunsa laistaa.

Kun itse teen pesäeroa ja saan sen toteutetuksi, minua hyvin vähän kiinnostaa, mitä entisessä yhteisössäni tapahtuu.

Hieno avaus, Arska.

[Arskavain]

Ettei siinä Arskahyväsellä olisi väsymysreaktio ?

En sanoisi nuinkaan, enkä ole jättämässä sinua . Olen perustellut kantani itselleni ja se riittää toistaiseksi. Voihan kysymyksessä olla kohdallani enemmän kyse käänteisestä psykologiasta, jota haluan ainakin tällä hetkellä soveltaa ja kokeilla. Tyyliini ei vain sovi lekalla lyöminen, vaan puhuisin mielelläni esim, pitkäaikaiseen tiedostamattomaan työstämiseen, joka saa kovimmatkin materiaalit taipumaan haluttuun muotoon. Mutta sinun on käytävä oma jaakobinpainisi ja usko pois voin olla kannustamassa sinua voittoon, joka on mielenrauha.

[toolman]

Parantumiseen liittyy myös ylhäältä tuleva viisaus, ei tee puolueellisia erotuksia, esim. vieraitten kanssa.

[Vieras]

Vertaan puolestani.

Roskaliike on joskus perustettu ja se sisältää jäseneltään henk.koht. päätöksen poimia roska per päivä roskikseen. Hyväksyvästi ja myönteisesti suhtautuvana joskus poimin niitä roskia jostain enemmänkin tulevien päivien normiksi.

En aina jaksa pitää toimintaa yllä niin pientä kuin se onkin ja olen siis väsymysreaktioitunut, mutta periaatteen kannalla olen. Siitä ei mieli pahene jos päivän hyvän työn tekee.

Ehkä ulkopuolisen mielestä voisin olla tiukati tervaantunut aktivoija tuossa lahkoasiassa mutta lempeämielinen enkä lekamoukaroija, entä jos lahko lopetetaan sillä että jäsenistö siitä luopuu, Eikä kysymys muutu vaikka epärealistisuudesta puhuttaisiin.

[Jaakko Ahvenainen]

Mielenkiintoinen näkemys tuo väsymysreaktio jehovantodistajuuden yhteydessä. Eikä jäsenkatokaan, filosofisena kysymyksenä, hassummalta vaikuta profaanin ihmiskuvan ilmentymänä.

[Vieras]

Ei pitäisi vieraskielisin sanoin sotkea selvää tarvetta poimia vartiotorniseuran levittämää roskastoa kun sen hävyttömyydelle ei oikein muutakaan mahda.

[Jaakko Ahvenainen]

Ei pitäisi vieraskielisin sanoin sotkea selvää tarvetta poimia vartiotorniseuran levittämää roskastoa kun sen hävyttömyydelle ei oikein muutakaan mahda.

Voisitko ystävällisesti täsmentää, en ymmärtänyt viestisi sisältöä.

[sirpa-leena]

Kiitos, Arskavain noista sanoista. Jotain samankaltaista olen koittanut itseni osalta kertoa ja samaa olen kokenut! Tosi paljon lämmitti. Nää on just niitä parantavia, etten sanoisi lohduttavia sanoja, josta tossa toisessa topicissa puhutaan, eli asiata voi/saa päästä yli (tai ali miten vaan).

Seurasin joku vuosi sitten moniosaista sarjaa Tiibetistä ja munkkien elämästä. Siellä ne munkit väänsi ihan tosissaan jakin voista pikkupatsaita ja piirsivät irtoväreillä luostarin lattialle monimutkaisia kuvia,kun joku ylimunkki oli tulossa. Homma vei aikaa ja kysyin vaivaa. Kun ylimunkki oli tarkastuksensa tehnyt, laastiin kuviot pois. Luostarissa oli myös nuoria munkkeja, joilla oli kaiken maailman kotkotuksia kuten nuorilla miehillä on. Eli ei siis yhtikäs mitään uutta auringin alla!

Uskonto, joka ulkopuolisen silmin oli ihan kummaa ja tavat ahdistaviakin. Sääliksi kävi 13 vuotiasta munkin versoa, kun ne toiset munkit häntä kurmutti. Paitsi, että ihan sarjan päätteeksi sanottiin, että länsimaat saavat olla kiitollisia Tibetille ja sen uskonnolle, koska tavat ja kulttuuri hidastavat ilmastonmuutosta ja luonnon tuhoja. Hengessäni huokasin, että olisipa jotain samanlaista globaalia hyötyä JT-"kummallisuuksista", mutta mistäpä sitä toisaalta voi tietää, ettei niin vaikka jo olisikin, sitä vaan ei ole vielä tiedostettu?

Minä osaltani sinänsä kunnioitan sekä tiibetiläisiä jakin voin vääntäjiä että JT:n vartiotornivääntäjiä, mutta samalla joudun toteamaan, että henkilökohtaisesti minusta ei olisi kumpaankaan, eikä ne minua edes kiinnosta, mutta mikäpä minä olen kaikkien puolesta päättämään, että sellaisen elämän valinneet ovat kaikki tyyni väärässä ja heillä on ihan hirveää?

Joskus tuntuu, että ei-JT elämä on tällä palstalla kun se muinainen Amerikan ihmemaa, jossa kaikki tiet on kullalla silattu ja taskut dollareita täynnä. Sitten kun ne menivät sinne ihmemaahansa niin aika usein oli vastassa lihava pettymys. Minulla oli "onni" syntyä ja kasvaa ei-JT piireihin ja joissakin asioissa se oli parempaa, mutta joissakin vastaavasti huonompaa. Niin se vaan elämässä menee.

[Pehmoluopio]

en millään tapaa tunne vihaa Jehovan todistajia kohtaan. Pointtina on toisen asemaan meneminen ja sovinnon, ymmärryksen jalo periaate, missä väittelyä ei harrasteta sen itsensä vuoksi ja että jopa Jehovan todistajalle voidaan hänen uskoaan kunnioittaen sanoa, että saattaahan se niinkin olla

Olet samassa tilanteessa kuin minä pehmoluopumuksessani. Jehovan todistajat ovat monissa asioissa oikeassa, sellaisena kuin minä oikean tunnen sydämestäni eikä kysymys ole siitä, että he ovat onnistuneet indoktrinoimaan minua, vaan olen aina ollut samaa mieltä:

• Loppu on tulossa
  Tämä maailma on mielenvikainen ja ajaa ihmiset turmioon
  Kristikunnan kirkot ovat väärässä
  Ihmisten täytyy tietää totuus
  Toisenlainen maailma on mahdollinen

Tuosta viimeisestä en ole ihan varma, mutta se on hyvä työhypoteesi. Jos ei usko parempaan maailmaan, voi ampua kuulan kalloonsa. Jehovan todistajat tekevät työtä paremman maailman eteen. Se on parempi kuin ne miljoonat, jotka eivät tee mitään, mutta Jehovan todistajienkin kannattaisi pysähtyä miettimään miksi parempi maailma ei kaikista ponnisteluista huolimatta toteudu heidän tavallaan; olisiko vika Raamatussa.

Mitäpä jos Jehovan todistajat osallistuisivat kiistakysymykseen: Pärjääkö ihminen ilman Jumalaa ja hänen uhkailujaan.
Jehovan todistajien vastaus on ehkä paras järkevistä, mutta se ei riitä, pitää ottaa myös järjettömät utopiat huomioon.

[Vieras]

"Loppu on tulossa" Tämä olisi käsitettävä niin, että keinot olisivat erilaisia kuin jos mentäisiin loppuun.

"Tämä maailma on mielenvikainen ja ajaa ihmiset turmioon" Nythän siis maailmalla on joka tapauksessa mieli, jopa ajovoimaa. Insinöörit mielenkorjaustalkoisiin ?

"Kristikunnan kirkot ovat väärässä" Jotkut jopa palaneet, sitten vielä korjattukin, mutta niin on käynyt valtakunnansalikirkollekin.

"Ihmisten täytyy tietää totuus" Täytyy mitä täytyy

"Toisenlainen maailma on mahdollinen" Jopa kolmenlainenkin

"Jehovan todistajat tekevät työtä paremman maailman eteen" Erehdys.

[sirpa-leena]

"Se on parempi kuin ne miljoonat, jotka eivät tee mitään, mutta Jehovan todistajienkin kannattaisi pysähtyä miettimään miksi parempi maailma ei kaikista ponnisteluista huolimatta toteudu heidän tavallaan; olisiko vika Raamatussa."

Minusta se "vika" on siinä, että ei ole täysin sisäistetty kohtaa:
"Sitä päivää ja hetkeä ei teiedä Poika eikä enkelit taivaassa vaan sen tietää isä yksin." Eli into menee täsmällisen tiedon edelle, mistä roomalaiskirjessä varoitetaan.

Jos minulla olisi oikeus ja mahdollisuuksia kääntää seuran alusta johonkin suuntaan, niin minä reivaisin purjeita vakaasti kohti opillisia asioita. Siitä mitä ja miksi kuolema on, miksi on pahuutta, mikä on siihen vastaus. Kuka oli Jeesus ja miten niin hän vapautti ihmiskunnan (noista tiedosta olen Jehovan todistajille ikikiitollinen viimeiseen hengenvetoon saakka). Kertoisin toki toivosta, että jonakin päivänä, josta emme tarkkaan tiedä "on aika turmella ne, jotka maan turmelevat" siis se tieto. Toiseksi minä rakentaisin vahvan ja rakastavan yhteisön, jossa ihmiset voisivat opetalla toisista välittämistä. Hengellinen paratiisi on meille kaikille mahdollinen. Uskoni siihen, että kun itsesäätöisesti sisäistää esim. moraalikysymykset, ei tarvittaisi enää sitä kamalaa hameenhelman kyttäämistä. JT-elämä olisi selkeästi vaihtoehto nykyajan materialismille ja moraalittomuudelle.

Tällä hetkellä uusi järjestelmä on mielestäni liian keskeisellä ja epärealistisella sijalla. Ei anneta Jumalan tehdä työtään vaan jopa itsekkäästi halutaan jouduttaa hyviä olosuhteita. Mutta aika ja ajat ovat suuremassa kädessä kuin mitä seura suostuu tunnustamaan. Tietysti voidaan aihellisestikin pelätä, että lopun siirtäminen jonnekin tosi kaukaiseen tulevaisuuteen, vaikka 1000 vuoden päähän, saattaisi harventaa rivejä entisestään. Mutta se ei olisi välttämättä huono juttu. Jos tilalla olisi vankka uskonoppi ja sitä kautta rauha sydämessä ja vankka ja rakastava yhteisöllisyys tilalla, niin toisenlaisia tulijoita voisi olla pilvin pimein. Ei kaikki ihmiset suinkaan ole tyytyväisiä nykymaaliman viinan ja seksinhuuruiseen elämään. Elämän tarkoituksista on huutava pula.

JT-uskonto tarjoaa yhden vaihtiehdon elämän tarkoitukselle, mutta se ei ole tällä hetkellä kovin kestävällä pohjalla, kuten ei koskaan ole olleet yhden asian liikkeet. Mahdollinen maailmanloppu minun elinaikanani on toki mahdollinen, mutta jos sitä ei kuitenkaan nyt tule, niin liikeen kannattajat, jotka perustavat uskonsa siihen, tuntevat väistämättä tullensa huijatuksi ja masentuvat. Samalla monet hienot jutut ja aihiot ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi eivät pääse puhkeamaan kukkaansa, kun kaikki ponnistelut on keskittyneet maailman loppuun. JT-opilla olisi kuitenkin todella paljon annettava ihmiskunnalle!

[Vieras]

"minä reivaisin purjeita"

Anteeksi, mutten malta olla arvioimatta kirjoittajaa.

värväysvaiheessa (ei ole rakkauspommitettu) on tullut esiin näitä purjemieltymyksiä, mutta värvärikaksikko on katsonut olevan parasta olla vaiti lahkon luonteesta, ja sinne on menty epärealistisin käsityksin.

Ihanteellisuuden vaatimusten eteen työskentelemiseen ei lahko anna mahdollisukksia. Yllytyshulluna pitäen kehuu, kun ovityötä on tullut tehtyä normit ylittäen.

Ehkä tunne-elämän tarpeet kaipaavat kokemuksia menestyksekkäästä yhteistyöstä, yhteenkuuluvaisuudentunteita. Sinänsä korkeata moraalia edustaen.

[Pehmoluopio]

Minusta se "vika" on siinä, että ei ole täysin sisäistetty kohtaa:
"Sitä päivää ja hetkeä ei teiedä Poika eikä enkelit taivaassa vaan sen tietää isä yksin." Eli into menee täsmällisen tiedon edelle, mistä roomalaiskirjessä varoitetaan.

Ei ole, tuo ei aiheuta esimerkiksi pedofiliaongelmaa.
Pedofiliaongelman aiheuttaa se, ettei viranomaisiin oteta yhteyttä koska ne ovat osa Saatanan maailmaa ja seurakunnan maine menee. Tämä on täysin looginen seuraamus Q-evankeliumin sisällöstä.
Jos sinä ravaat tuhannet tunnit kentällä yhtä käännynnäistä tekemässä, niin et sinä halua, että koko se työ menee hukkaan yhden laajalti uutisoidun pedofiliaongelman takia.

Kuka oli Jeesus

Jeesusta ei ollut olemassakaan ja parempi niin, sillä jos hän oli niin kuin Raamatussa kerrotaan, hän oli taatusti haitallinen. Samaan aikaan kun Jumalaa piti pelätä ja rakastaa. On paljon yksinkertaisempaa vain pelätä. Voi jopa vihata Jehovaa ja rakastaa ihmisiä. Mutta se, että pitää rakastaa sitä mitä pelkää sekoittaa koko rakkauden käsitteen. (Pelon käsite ei kyllä mene koskaan sekaisin).

Jos Jeesus oli olemassa, hyvä että hänet teloitettiin, juutalaiset tekivät palveluksen. Pröystäilihän hän samaan tapaan kuin nefiilit, sillä että oli ihmisen ja henkiolennon jälkeläinen ja toisi muassaan lopun niin kuin nefiilit aikoinaan olivat tuoneet lopun. Fariseukset olivat kerrankin sisäistäneet Raamatun sanoman pelkkää kirjainta syvällisemmin ja katso ja kummastu: mitään maailmanloppua ei tullutkaan.

Nefiilin uho tehtiin tyhjäksi.

Paitsi ettei Jehovaa pidä pelätä. Eivät ihmiset ole olleet sen uskonnollisempia kuin nykyäänkään mutta he ovat halunneet kovan työn sijasta loisia eri jumaluuksien papistoissa. Itse asiassa jumaluudet olivat vain keksittyjä tekosyitä tietylle ihmisryhmälle viettää leppoisaa elämää raatamisen sijasta. Monoteismi tarkoitti sitä, että uskonto monopolisoitiin ja suuri osa kansasta pakotettiin raatamaan Jehovan kostolla uhittelemalla. Vain leeviläisten eliitti vapautettiin loisimaan. Siksi Israelista tuli vauras, mikä taas pistettiin Jehovan ansioksi. Leeviläiseksi ei päässyt, Jehova itse kosti henkilökohtaisesti sen kun tavalliset ihmiset ottivat leeviläisten hommia hoitaakseen.