Parantava keskustelu

[Vieras]

Sillä lailla

Tsemppiä

[Vapautunut]

- debriefingtapaamisia.

Koulutusseminaareja on tarkoitus järjestää vuodessa 1-2, lisäksi joitakin debriefingejä. Tarkoitus on saada myös debriefingpäivystys tukipuhelimeen vastaaville.

Debriefingistä on mielenkiintoinen artikkeli täällä: Terveysportti.fi : Psykologinen jälkipuinti eli debriefing – kiistanalainen käytäntö edelleen

[Witless]

Tulepa mukaan kaikkeen tähän!

En koe viisaaksi lähteä leikkimään psykiatria itse jo kerran leikkipsykiatrien (JT-vanhinten) uhrina olleena. Suosittelen entisille Jehovan todistajille ennemmin oikeita ammattilaisia. Pahoittelen jos sotken jotenkin teidän parannusohjelmaanne, Aaac. Myöskään psykoterapian/psykiatrian ammattilaiset eivät luonnollisesti välttämättä kykene heti auttamaan entistä Jehovan todistajaa, koen että omassa tapauksessani kesti lähes vuoden ennen kuin terapeutti ymmärsi mitä Jehovan todistaja -lapsuus tarkoittaa.

Ymmärrän että tarkoituksenne on kovin hyvä, mutta näen siinä myös paljon vaaroja.

[almi]

Witless, tavallaan ymmärrän kantasi. Vertaistuki ei ole psykologista apua. Toisaalta vertaistuki perustuukin vertaisuuteen, joka ei ole mahdollista ns. ammattiavussa. Vertaistuessa ei kielletä hakemasta ammattiapua toisin kuin Jt-kuvioissa tavattiin tehdä.

[Aaac]

Vertaistukilaiset eivät leiki psykiatria, psykologia tai muitakaan ammattilaisia, Witless. Oletko sitä mieltä, etteivät vertaistukilaiset saisi hankkia tietoa toimintansa tueksi? Sinähän lyttäät lukemattomien yhdistysten järjestämän vertaistuen.

[Aaac]

kesti lähes vuoden ennen kuin terapeutti ymmärsi mitä Jehovan todistaja -lapsuus tarkoittaa.

Nyt kun olet kouluttanut terapeuttisi, hän voisi olla hyödyksi muidenkin ex-todistajien auttamisessa. Asiaan jo perehtyneiden ammattilaisten etsiminen on osa projektiamme, siitähän on kerrottu jo aivan koko projektin alusta saakka.

Tämä menee kyllä jo pahasti offtopiciksi, mutta eivätkö psykiatrit suosittele vertaistuen hankkimista?

[Kirsieveliina]

Pidän ilman muuta kannustettavana tällaista uutta toimintaa, vertaistuen tarjoamista. Jo siitä syystä että varhaisessa vaiheessa, kun ihminen vasta ehkä hahmottaa tilannettaan ja kysymyksiään, voi olla parempi (riskittömämpi) vaihtoehto ja matalampi kynnys keskustella saman tukihenkilön kanssa.

Aiemmin kysyttiin, millaisia asioita vertaistuessa olisi hyvä ottaa huomioon. En ollenkaan epäile, etteikö tällaisia seikkoja olisi jo pidetty mielessä, mutta tärkeintä on mielestäni asiakkaan/yhteyttä ottavan ihmisen ja hänen kokemustensa kunnioittaminen, ottaminen todesta. Vertaistukeen ja esim. suljettuihin vertaisryhmiin voi sisältyä terapeuttisia vaikutuksia, mutta sitä ei voi niiltä edellyttää.

Lahkosta eroaminen (tai sen kanssa eläminen) ei ole yhtenäinen ilmiö. Lahkon vaikutuksia ei selvärajaisesti voi erottaa muusta elämästä. En siksi usko, että joku tietty terapeutti voisi kehittyä taituriksi juuri näissä tapauksissa. Enemmän uskon olevan iloa siitä, jos terapeutti ymmärtää hengellistä (henkistä) väkivaltaa tai traumatisoivaa, toistuvaa hylätyksi tulemista ilmiöinä.

Ammattilaisia ajatellen olisi joka tapauksessa hyvä tuottaa tietoa, joka kertoisi pääpiirteissään ne keskeiset asiat, joihin todistaja
on altistunut ja yleisimmät kokemukset ja tuntemukset, joita eronnut käy läpi. Jopa Veljesseuran aloitussivulla voisi olla tällainen oma osionsa: ”Terapeuteille”, johon voisi sitten helposti viitata ensimmäisessä tapaamisessa.

Eikös tässä ketjussa ollut tarkoitus pohtia, ”millainen parantava keskustelu netissä voisi olla ja ennen kaikkea millainen sen sisältö
tulisi olla”(aloituskappaletta lainaten). Minun mielestäni tällä palstalla on enimmäkseen tiedollista keskustelua. Palstalla harjoitetaan
ehkä tavallista enemmän mielipiteiden muodostamista ja vastakkaisten mielipiteiden esittämistä. Lisäksi yksin sukupuoli profiloi
palstaa: luultavasti 80-90 % puheenvuoroista on miesten kirjoittamia. Keskustelu ei ole tätä nykyä mitenkään tavattoman vilkasta.

Nämä siis täysin neutraaleina huomioina.

Täällä on varmaan kirjoittajia, jotka ovat keskustelleet jo 10 vuotta. Toipumisessa ollaan eri vaiheissa. On myös mahdollista olla haluamatta ”toipua” ja silti kirjoittaa. On erilaisia syitä ja tavoitteita kirjoittaa juuri lahkosta ja juuri tänne.

Keskustelussa, jolla pystytään tukemaan toipumista (tai ainakin olla oleellisesti romuttamatta sitä...), on tärkeää ottaa
henkilökohtaisesti ja kollektiivisesti vastuu ilmapiiristä. On positiivista, että uudet kirjoittajat täälläkin huomioidaan. Toipuminen ja pelkkä tiedollinen vuorovaikutus ovat kuitenkin täysin eri asioita - mielestäni ensimmäistä pidetäänkin tapetilla aivan liian vähän.

Olisin mielelläni mukana toiminnassa, kun olen muussakin elämässäni järjestänyt ryhmiä etc., mutta lähivuosienkin elämäni näyttää kaoottisen täydeltä. Mukava kuulla että naisten tapaaminen 8.8. elää edelleen! Ilmoittauduinkin jo kuukausi sitten ja ihmettelin jo, kun asiasta ei kuulunut pihaustakaan.

[Aaac]

Olen paljon Kirsieveliinan kanssa samoilla linjoilla palstan luonteesta ja tarkoituksesta. Tämä on vertaistukipalsta entistä enemmän, ja olen yrittänyt pitää asiaa esillä, vaikka olenkin vain rivikirjoittaja. Myönnän toki, että olin aloitteellinen palstan perustamisessa. Palstahan luotiin asialliseksi, hyvin moderoiduksi keskustelufoorumiksi H2O:n rinnalle. Kirjoitussääntöjä on hiottu ja uusia osioita on lisätty.

Kuulen ajoittain syytöksiä, että palsta on tullut asiallisuudessaan tylsäksi ja että tämä vähentää kiinnostusta palstaa kohtaan. Tämä palsta ei ole H2O eikä varsinkaan Suomi24. Voihan sitä mennä Suomi24:lle räyhäämään, jos siltä tuntuu. Vakikirjoittajille on velvollisuus hillitä itsensä. On tärkeää, ettei uusia, takki auki tulevia JT/ex-JT-kirjoittajia heti tyrmätä täällä, vaikka he kuinka ärsyttäisivät. Monesta entisestä totuuden torvesta onkin sukeutunut asiallisia kirjoittajia. Palstaa käy lisäksi lukemassa melko joukko henkilöitä, jotka eivät tänne jostakin syystä kirjoita. Ajoittain kuitenkin joku rohkaistuu kirjoittamaan ja jopa rekisteröitymään.

Empatiaa palstalla voisi olla enemmän. Mitenkään sukupuolikategoriointia suorittamatta voisin toivoa palstalle enemmän naispuolisia kirjoittajia.

Olen myös ehdotellut hengellisen Turvapaikan keskustelufoorumin herättelemistä uudelleen henkiin, mutta mitään ei sillä suunnalla ole tapahtunut.

offtopic
Ammattilaisia varten on suunnitteilla juuri Kirsieveliinan mainitsema tietopaketti. Kunhan vaan saadaan aikaiseksi. Sen tekeminen on laajuudessaan lopputyön luokkaa, eli tekijöitä tarvitaan. Yhdet ja samat ihmiset eivät pysty repeämään kaikkeen laajenevaan toimintaan, vaan eri projekteihin tarvitaan vetäjiä. /offtopic

[Selma]

Eikös tässä ketjussa ollut tarkoitus pohtia, ”millainen parantava keskustelu netissä voisi olla ja ennen kaikkea millainen sen sisältö tulisi olla”(aloituskappaletta lainaten). Minun mielestäni tällä palstalla on enimmäkseen tiedollista keskustelua. Palstalla harjoitetaan ehkä tavallista enemmän mielipiteiden muodostamista ja vastakkaisten mielipiteiden esittämistä. Lisäksi yksin sukupuoli profiloi palstaa: luultavasti 80-90 % puheenvuoroista on miesten kirjoittamia. Keskustelu ei ole tätä nykyä mitenkään tavattoman vilkasta.

Henkilökohtaisesti (ja tiedän etten puhu ainoastaan omasta puolestani tässä asiassa) tämä on ollut ongelma ja suoranainen pettymys. Niinkuin ketjussa on muutamaan otteeseen tullut esille, tunteet ja empatia on tällä palstalla useimmiten täysin hukassa. Kun koettaa kirjoittaa jotain tunnepitoista, saa vastaukseksi korkeintaan sarkastisen koita kestää.

Itse odotin "vertaistuen" auttavan käsittelemään nimenomaan sitä miten kamalalta tuntuu kun menettää läheisiään uskonnosta erotessa. Tähän asiaan en ole saanut palstalta apua, ainoastaan henkilökohtaisesti muutamalta ihanalta ihmiseltä joihin onneksi pääsin miitin kautta tutustumaan. Siltikin kaipaisin täälläkin enemmän sen esilletuomista, miltä hylätyksi joutuminen tuntuu. Kokemuksia siitä, miten kamalia asioita ennen läheiset ihmiset nyt tekevät - oma isäni käveli kaupassa ohitseni eikä katsonut edes päin. Olin kuolla tuskaan siihen paikkaan. Mutta uskalsinko hakea apua täältä? En.

Uskoisin että samasta syystä suurin osa kirjoittelijoista on miehiä, jotka tuntuvat vain haluavan todistaa älykkyyttään toisilleen. Myös alituinen kirjoitusasusta ja kieliopista huomauttelu nostaa kynnystä aloittaa kirjoittelu entisestään, varsinkin sellaisille jotka eivät ole kirjoittamisestaan niin kamalan varmoja.

Minulle on ihan sama kuinka väärässä JT:t oppeineen ovat enkä ole kiinnostunut lukemaan raamatun jakeiden pilkkujen viilaamisesta topikkitolkulla, kaipaan ymmärrystä ja tukea tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen, ja siihen tarkoitukseen tämä palsta ei ole - niinkuin sanottua - tuonut apua. 98% topikeista menee yli hilseen. Se on tylsää. En silti kaipaa räyhäämistä.

[Bergerac]

Itse odotin "vertaistuen" auttavan käsittelemään nimenomaan sitä miten kamalalta tuntuu kun menettää läheisiään uskonnosta erotessa. Tähän asiaan en ole saanut palstalta apua, ainoastaan henkilökohtaisesti muutamalta ihanalta ihmiseltä joihin onneksi pääsin miitin kautta tutustumaan. Siltikin kaipaisin täälläkin enemmän sen esilletuomista, miltä hylätyksi joutuminen tuntuu. Kokemuksia siitä, miten kamalia asioita ennen läheiset ihmiset nyt tekevät - oma isäni käveli kaupassa ohitseni eikä katsonut edes päin. Olin kuolla tuskaan siihen paikkaan. Mutta uskalsinko hakea apua täältä? En.

Käsittääkseni kuitenkin sait omalla tavallasi purkaa itseäsi palstalle ja käsittääkseni sait myötätukea tähän. Viittaan nyt etenkin tuohon "omat tuntemukset" osastoon.
Lisäksi sait ehkä YV-kavereilta ymmärrystä sekä miiteissä ymmärrystä ja ehkä tältä osin uusia kavereita yksityiseen pitäisikö sanoa jopa vertaistukeen.

Jos kaivataan lisää tuntemuksia hylätyksi tulemisesta, niin sehän on vain kirjoittajista kiinni. Mitä kirjoittajat haluavat kirjoittaa ja ilmaista. Ylläpito ei käsittääkseni tähän pysty vaikuttamaan tietämättä mitä halutaan tai kaivataan.

Et ehkä uskaltanut täältä JULKISESTI hakea apua, mutta toivottavasti miittien kautta (ilmoitettu täällä jos sitä tarkoitat) sait apua.

Minulle on ihan sama kuinka väärässä JT:t oppeineen ovat enkä ole kiinnostunut lukemaan raamatun jakeiden pilkkujen viilaamisesta topikkitolkulla, kaipaan ymmärrystä ja tukea tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen, ja siihen tarkoitukseen tämä palsta ei ole - niinkuin sanottua - tuonut apua. 98% topikeista menee yli hilseen. Se on tylsää. En silti kaipaa räyhäämistä.

Jotkut voivat kokea tärkeäksi toipumisprosesissaan sisäistää tosi tm Seuran kaikenlaiset seikkailut. Eivät toki kaikki.

Käsittääkseni ymmärystä ja toisten kokemuksia sekä mielipiteitä löytyy tuolta "kirjoittajien esittely" saarekkeelta.

Ehkä voisit heittää sivuston ylläpidolle tippejä uusista aihealoituksista ja aktiviteeteista niissä. Ja ehkä voisit itse aloittaa toivomasi mukaisen aihe-aloituksen sopivassa osiossa. En epäile etteikö keskustelu jatkossa tuottaisi tulosta, toki myös ehkä monenlaisia mielipiteitä ja ilmauksia sekä kokemuksia.

Ps. Ja etenkin,,, mielipiteiden esiintuominen mielestäni edesauttaa sivuston jatkuvaa kehittämistä.
Kiitokset mielipiteestäsi.

[Vieras]

"kamalalta tuntuu"
"miehiä, jotka tuntuvat"

Kuitenkin arvelen hyötyä olevan siitä että miehistä ja kamaluudesta huolimatta kirjoittaa. Sitä ei ehkä heti huomaa, mutta kun toisenkin kerran kirjoittaa, niin se kamala voi tulla jotenkin hallintaan eikä olekaan sitten tunne-elämässä niin kamalaa.

Myös kriisipsykologi kertoi töllöttimessä aikoinaan että se tapahtuma on puhuttava ja puhuttava uudestaankin niin että ne tunteet saavat siitä ilmaa. Tuo lahkohan voidaan toisaalta määritellä kriisigeneraattoriksi, kriisien jonon tuottajaksi.

Tuo kaupan tapahtuma osoittaa juuri lahkon vaarallisuutta, sehän ottaa ihmiset valtaansa ja saa ne toimimaan näin, kuten myös kieltäytymään verestä ja kuolemaan höhlän ilme nassulla.

Kuitenkin kun kirjoittaa, niin on tullut kuulluksikin, täytyyhän kokemuksen sydäntä kylnmätä

[Selma]

Käsittääkseni kuitenkin sait omalla tavallasi purkaa itseäsi palstalle ja käsittääkseni sait myötätukea tähän. Viittaan nyt etenkin tuohon "omat tuntemukset" osastoon.
Lisäksi sait ehkä YV-kavereilta ymmärrystä sekä miiteissä ymmärrystä ja ehkä tältä osin uusia kavereita yksityiseen pitäisikö sanoa jopa vertaistukeen.

Jos kaivataan lisää tuntemuksia hylätyksi tulemisesta, niin sehän on vain kirjoittajista kiinni. Mitä kirjoittajat haluavat kirjoittaa ja ilmaista. Ylläpito ei käsittääkseni tähän pysty vaikuttamaan tietämättä mitä halutaan tai kaivataan.

Et ehkä uskaltanut täältä JULKISESTI hakea apua, mutta toivottavasti miittien kautta (ilmoitettu täällä jos sitä tarkoitat) sait apua.

Käsitit väärin. Nimenomaan en ole uskaltanut purkaa itseäni palstalle varsinkaan omalla tavallani, koska vastaukset ovat juuri tätä luokkaa. Herkempi ihminen saattaisi tästä loukkaantua pahastikin - ymmärryksen sijaan tuntuu kuin esim nyt yrittäisit oikaista ajatuksiani, kuin olisin väärässä. "YV-kavereilta" olen saanut ensimmäisenä iskuyrityksiä, joka sekin tuntui aika oudolta ja sai perääntymään melkoisesti, varsinkin kun sama meininki ikäväkseni jatkui miitissä. Onneksi oli niitä oikeasti vertaistukea ajatelleitakin kavereita matkassa.

Kuten kirjoitin, sen lisäksi että miitissä tapasin ihmisiä joihin olen voinut ystävystyä, kaipaisin täälläkin mahdollisuutta kertoa tunteista pelkäämättä tulevansa teilatuksi tai joutuvansa selittelemään miksi nyt tunnen ja ajattelen juuri näin. Sen jälkeen kun selittelyä on joutunut läheisilleen harrastamaan eroamisen tiimoilta, kaipaisi edes yhtä paikkaa jossa sitä ei tarvitsisi tehdä.

Jotkut voivat kokea tärkeäksi toipumisprosesissaan sisäistää tosi tm Seuran kaikenlaiset seikkailut. Eivät toki kaikki.

Käsittääkseni ymmärystä ja toisten kokemuksia sekä mielipiteitä löytyy tuolta "kirjoittajien esittely" saarekkeelta.

Ehkä voisit heittää sivuston ylläpidolle tippejä uusista aihealoituksista ja aktiviteeteista niissä. Ja ehkä voisit itse aloittaa toivomasi mukaisen aihe-aloituksen sopivassa osiossa. En epäile etteikö keskustelu jatkossa tuottaisi tulosta, toki myös ehkä monenlaisia mielipiteitä ja ilmauksia sekä kokemuksia.

Aivan, eivät kaikki. Siksi kirjoitinkin, että joillakin tällä palstalla käyvistä suurin osa topikeista menee yli hilseen, ja suurin osa topikeista luo palstan yleishengen, joka tällä kertaa on saanut ainakin muutamia perääntymään ja lykkäämään kirjoittelun aloittamista. Käsitin että syitä tälle mietittiin ainakin jossain kohtaa tässä ketjussa. Jos itse en olisi tavannut miitissä heti rekisteröitymiseni jälkeen hienoja ihmisiä, olisin jäänyt samantien pois. Kirjoittajien esittely on aika kertaluontoista, niitä ketjuja on vaikea jatkaa, kaivattaisiin enemmän niissä esiin tulleita yhteisiä piirteitä kokoavia tunnepohjaisia ketjuja. Niiden älykkötaistelujen rinnalle, ei välttämättä tilalle.

Myönnettäköön että olen ollut laiska ketjujen aloittaja, mutta yleisesti ajateltuna uutena palstalaisena kokee aina pientä jännitystä aloittamisessa, ja jos jo aloitetuissa ketjuissa jää jatkuvasti huomiotta tai kokee negatiivista vastakaikua, ei se omien ketjujen aloittaminen ja mielipiteiden tai tunteiden esilletuominen ainakaan helpotu. Täällä on muutama vahva persoona joiden älyllinen kisaaminen saa usein helpommin perääntymään kuin yrittämään ottaa osaa.

[Bergerac]

Käsitit väärin. Nimenomaan en ole uskaltanut purkaa itseäni palstalle varsinkaan omalla tavallani, koska vastaukset ovat juuri tätä luokkaa. Herkempi ihminen saattaisi tästä loukkaantua pahastikin - ymmärryksen sijaan tuntuu kuin esim nyt yrittäisit oikaista ajatuksiani, kuin olisin väärässä. "YV-kavereilta" olen saanut ensimmäisenä iskuyrityksiä, joka sekin tuntui aika oudolta ja sai perääntymään melkoisesti, varsinkin kun sama meininki ikäväkseni jatkui miitissä.

Onneksi oli niitä oikeasti vertaistukea ajatelleitakin kavereita matkassa.

Kyse ei mielestäni ole väärän oikaisusta vaan mielipiteestä sekä havainnoinnista siihen, mitä joku on kirjoittanut palstalle. Näin ainakin omalta kohdaltani tässä tapauksessa ymmärtäisin asian.

Ns. YV-viestien ns Isku-yrityksien osalta (mikä sitten on totuus asiassa, vaikea sanoa) voisin todeta että rekisteröityneitä on hurja määrä ja YV:t ovat yv:tä. Valitettava totuus lienee se, että rekkaantuneiden YV:ssä saattaa esiintyä ylilyöntejä. Jos tuntuu siltä niin pistä ignore päälle ja informoi vaikkapa ylläpidolle.

Mitä miitteihin tulee niin tapahtumat/tuntemukset ovat yksityisiä. Eivät tähän sivustoon liittyviä. Iskuyrityksien kirjo laidasta a laitaan ö on hyvin vaihteleva enkä mitenkään väheksy sitä että sinua olisi miiteissä isketty. Tässäkin tapauksessa vain ilmaiset tunteesi ja näkemyksesi sitä asiaa kohtaan mitä olet kokenut tai tuntenut. Mikä ei vältättämättä ole lainkaan huono asia.

Kuten kirjoitin, sen lisäksi että miitissä tapasin ihmisiä joihin olen voinut ystävystyä, kaipaisin täälläkin mahdollisuutta kertoa tunteista pelkäämättä tulevansa teilatuksi tai joutuvansa selittelemään miksi nyt tunnen ja ajattelen juuri näin. Sen jälkeen kun selittelyä on joutunut läheisilleen harrastamaan eroamisen tiimoilta, kaipaisi edes yhtä paikkaa jossa sitä ei tarvitsisi tehdä.

No etkö voisi aloituksen jälkeen jatkaa sitä täällä. Huomioiden mielipiteesi en pitäisi mahdottomana että kirjoituksesi saisi vastakaikua. Ehkä voisit aukaista yhden otsikon johon kerrot tunteistasi ja ehkä jopa siinä kerrot että toivottavasti kukaan ei kysele yhtään tarkemmin mitään eroamisesta. Tämä voisi olla toisaalta huonokin idea koska joitakin eroavia, kiinnostuneita, vilpittömiä jehovan todistajia sekä maailmallisia saattaisi kiinnostaa tietääå tai kysyä syitä eroon tms.

Myönnettäköön että olen ollut laiska ketjujen aloittaja, mutta yleisesti ajateltuna uutena palstalaisena kokee aina pientä jännitystä aloittamisessa, ja jos jo aloitetuissa ketjuissa jää jatkuvasti huomiotta tai kokee negatiivista vastakaikua, ei se omien ketjujen aloittaminen ja mielipiteiden tai tunteiden esilletuominen ainakaan helpotu. Täällä on muutama vahva persoona joiden älyllinen kisaaminen saa usein helpommin perääntymään kuin yrittämään ottaa osaa.

Selma, täällä on erittäin monta eri aikoina rekisteröitynyttä jotka ovat alkaneet 0-viestistä. Joillakin on nyt 1 ja joillakin on liki 3000 viestiä.
Voin sinulle kertoa on minulla itselläni on lukuisia avattuja ketjuja joiden reply-taso on hyvin pieni. Samoin lukemattomia replyitä joissa ei vastauksia. (osa tunnepojalta rakennettu) Asia ei häiritse minua. Mutta töytyy tietenkin todeta se, että jokaisella on oma henkilökohtainen suhtautuminen erilaisiin asioihin ja lisäksi eri tavalla.

Mielestäni jokainen kirjoittaja voi mahdollisesti vaikuttaa mielipiteillään palstaan sekä myös kirjoittamisellaan osallistua palstan kehittämiseen. Ja mikä tärkeintä, ilmaista omia tuntemuksiaan ja vaikuttaa myös tätä kautta.
--> Tässä sinä olet Selma ihan oikeasti paikallaan !

Voimakkaita persoonia ja mielipiteitä löytyy monesta paikasta. Niin vilpittömistä Jehovan Todistajistakin kuin ihmisistäkin.

[RaM]

Itse odotin "vertaistuen" auttavan käsittelemään nimenomaan sitä miten kamalalta tuntuu kun menettää läheisiään uskonnosta erotessa. Tähän asiaan en ole saanut palstalta apua, ainoastaan henkilökohtaisesti muutamalta ihanalta ihmiseltä joihin onneksi pääsin miitin kautta tutustumaan. Siltikin kaipaisin täälläkin enemmän sen esilletuomista, miltä hylätyksi joutuminen tuntuu. Kokemuksia siitä, miten kamalia asioita ennen läheiset ihmiset nyt tekevät - oma isäni käveli kaupassa ohitseni eikä katsonut edes päin. Olin kuolla tuskaan siihen paikkaan. Mutta uskalsinko hakea apua täältä? En.

Uskoisin että samasta syystä suurin osa kirjoittelijoista on miehiä, jotka tuntuvat vain haluavan todistaa älykkyyttään toisilleen. Myös alituinen kirjoitusasusta ja kieliopista huomauttelu nostaa kynnystä aloittaa kirjoittelu entisestään, varsinkin sellaisille jotka eivät ole kirjoittamisestaan niin kamalan varmoja.

Minulle on ihan sama kuinka väärässä JT:t oppeineen ovat enkä ole kiinnostunut lukemaan raamatun jakeiden pilkkujen viilaamisesta topikkitolkulla, kaipaan ymmärrystä ja tukea tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen, ja siihen tarkoitukseen tämä palsta ei ole - niinkuin sanottua - tuonut apua. 98% topikeista menee yli hilseen. Se on tylsää. En silti kaipaa räyhäämistä.

Olet täysin oikeassa siinä, että vertaistuen tehtävänä on auttaa nimenomaa tuossa läheistensä menettämisen traumatisoivassa tilanteessa. Me (lähestulkoon) kaikki olemme kokeneet saman asian ja tiedämme hyvin tuon tuskaisen hetken vakavuuden. Oma isäni ilmoitti aikoinaan minulle, ettei haudallekaan tarvitse tulla. Ei sellainen tunnu mukavalta tuon kaiken myllerryksen ja taistelun keskellä. Siksi olen itse usein pyrkinyt kommentoimaan ja keskustelemaan tuossa tilanteessa olevan kanssa omista kokemuksista. Yleensä kuitenkin juuri yksityisviestillä.

On tuosta elämäntilanteesta aina silloin tällöin käyty keskusteluja yleiselläkin tasolla, mutta varmasti ei ainakaan liikaa. Ja meidän jo kauan palstalla keskustelleiden vikana tahtoo olla että kun olemme omasta mielestämme jo kertaalleen perusteellisesti aiheesta kirjoittaneet, niin emme tee helposti sitä uudelleen.
Minä itse kirjoitan mielelläni opillisista asioista ja kun joku on kysynyt että miksi samaa aihetta pitää jauhaa, olen todennut että siksi kun palstalle tulee uusiakin kirjoittelijoita sekä lukijoita jotka eivät ole aikaisemmin aiheesta ehkä lukeneet. Tuo luopioksi leimaaminen ja sen seuraukset ovat aivan yhtä tärkeitä tuoda toistuvasti esille.

Anna meille anteeksi puuttemme avausten aiheita valitessamme. Koita myös olla itse rohkea ja tehdä avauksia. Ei sillä ole väliä vaikka siihen ei heti tulisikaan kommentteja.

Kirjoitit esittelyssäsi:

Viime kesänä erosin uskonnosta vihdoin. Olin valmistautunut siihen niin kauan ettei se ollut minulle musertavaa, osasin odottaa itkuisia puheluja sukulaisilta yms. Nyt kuitenkin olen alkanut tuntea ikävää heitä kohtaan ja välillä olen todella katkera siitä etteivät he voi tajuta sitä minkä minä tajusin. Perheeni ovat niin vakaumuksellisia etteivät voi pitää minkäänlaista yhteyttä, edes siskoni. Lapsiani he tapaavat viikottain, minun kanssani ei keskustella mistään muusta kuin siitä milloin lapset pääsevät kyläilemään. Se on surullista. Tunnen välillä jopa vihaa uskontoja kohtaan samalla kun selkeästi tunnen jonkinlaista kaipuuta johonkin uskonnollisiin, pyhiin kokemuksiin.

Sinun täytyy nyt ennenkaikkea pitää itse itseäsi pystyssä ja antaa ajan tehdä oma tehtävänsä. Kaipuu uskonnollisiin kokemuksiin tulee tunnepuolelta ja sitä vastaan on hankalaa kamppailla. Eikä kaikki ole niin haluneet tehdäkään vaan ovat hakeneet apua kaipuuseensa jostain toisesta lahkosta. Itse en sitä suosittele, sillä kun lähtee sutta pakoon voi tulla karhu vastaan.
Koita suhtautua siihen palstalla paljonkin esiintyvään Jehovan todistaja-kriittiseen (opilliseenkin) kirjoitteluun siten, että siitä on monille muille ehkä hieman eri tilanteessa olevalle hyötyä. Sinäkin voit jossain vaiheessa hyötyä niistä tiedoista, kun pääset todistamaan totuutta 'tutuudesta' läheisillesi. Sekin hetki vielä koittaa, sano minun sanoneeni.

PS. Jos muutat tuon avattaren mutrusuun sijaan Matami Mimmin, niin eiköhän iskuyrtykset ainakin vähene. Me miehet kun olemme putkiaivoinemme niin yksinkertaisia, että ihastumme jopa avattariin.

[Selma]

Olen pahoillani Bergerac, koska pointtini taisi jäädä sivulauseessa olleen huomautukseni iskuyrityksistä varjoon ja vastauksesi sen vuoksi jokseenkin epäoleelliseksi, palataan asiaan ehkä myöhemmin.

Olet täysin oikeassa siinä, että vertaistuen tehtävänä on auttaa nimenomaa tuossa läheistensä menettämisen traumatisoivassa tilanteessa. Me (lähestulkoon) kaikki olemme kokeneet saman asian ja tiedämme hyvin tuon tuskaisen hetken vakavuuden. Oma isäni ilmoitti aikoinaan minulle, ettei haudallekaan tarvitse tulla. Ei sellainen tunnu mukavalta tuon kaiken myllerryksen ja taistelun keskellä. Siksi olen itse usein pyrkinyt kommentoimaan ja keskustelemaan tuossa tilanteessa olevan kanssa omista kokemuksista. Yleensä kuitenkin juuri yksityisviestillä.

On tuosta elämäntilanteesta aina silloin tällöin käyty keskusteluja yleiselläkin tasolla, mutta varmasti ei ainakaan liikaa. Ja meidän jo kauan palstalla keskustelleiden vikana tahtoo olla että kun olemme omasta mielestämme jo kertaalleen perusteellisesti aiheesta kirjoittaneet, niin emme tee helposti sitä uudelleen.
Minä itse kirjoitan mielelläni opillisista asioista ja kun joku on kysynyt että miksi samaa aihetta pitää jauhaa, olen todennut että siksi kun palstalle tulee uusiakin kirjoittelijoita sekä lukijoita jotka eivät ole aikaisemmin aiheesta ehkä lukeneet. Tuo luopioksi leimaaminen ja sen seuraukset ovat aivan yhtä tärkeitä tuoda toistuvasti esille.

Anna meille anteeksi puuttemme avausten aiheita valitessamme. Koita myös olla itse rohkea ja tehdä avauksia. Ei sillä ole väliä vaikka siihen ei heti tulisikaan kommentteja.

Kirjoitit esittelyssäsi:

Viime kesänä erosin uskonnosta vihdoin. Olin valmistautunut siihen niin kauan ettei se ollut minulle musertavaa, osasin odottaa itkuisia puheluja sukulaisilta yms. Nyt kuitenkin olen alkanut tuntea ikävää heitä kohtaan ja välillä olen todella katkera siitä etteivät he voi tajuta sitä minkä minä tajusin. Perheeni ovat niin vakaumuksellisia etteivät voi pitää minkäänlaista yhteyttä, edes siskoni. Lapsiani he tapaavat viikottain, minun kanssani ei keskustella mistään muusta kuin siitä milloin lapset pääsevät kyläilemään. Se on surullista. Tunnen välillä jopa vihaa uskontoja kohtaan samalla kun selkeästi tunnen jonkinlaista kaipuuta johonkin uskonnollisiin, pyhiin kokemuksiin.

Sinun täytyy nyt ennenkaikkea pitää itse itseäsi pystyssä ja antaa ajan tehdä oma tehtävänsä. Kaipuu uskonnollisiin kokemuksiin tulee tunnepuolelta ja sitä vastaan on hankalaa kamppailla. Eikä kaikki ole niin haluneet tehdäkään vaan ovat hakeneet apua kaipuuseensa jostain toisesta lahkosta. Itse en sitä suosittele, sillä kun lähtee sutta pakoon voi tulla karhu vastaan.
Koita suhtautua siihen palstalla paljonkin esiintyvään Jehovan todistaja-kriittiseen (opilliseenkin) kirjoitteluun siten, että siitä on monille muille ehkä hieman eri tilanteessa olevalle hyötyä. Sinäkin voit jossain vaiheessa hyötyä niistä tiedoista, kun pääset todistamaan totuutta 'tutuudesta' läheisillesi. Sekin hetki vielä koittaa, sano minun sanoneeni.

PS. Jos muutat tuon avattaren mutrusuun sijaan Matami Mimmin, niin eiköhän iskuyrtykset ainakin vähene. Me miehet kun olemme putkiaivoinemme niin yksinkertaisia, että ihastumme jopa avattariin.

Kiitos kun luit postaukseni ajatuksella, ja jopa ymmärsit mitä ajoin takaa.

Minun kokemukseni tällä palstalla tulleista yv:stä on harmikseni jäänyt hitusen negatiivisen puolelle, vaikka positiivistakin niihin muutamaan on mahtunut. En missään nimessä tarkoita että tämä iskemisen yrittäminen olisi tällä palstalla salainen yv-käytäntö, vaan uskon että minulla kävi huono tuuri.

Esittelyni kirjoittamisesta on jo muutamia kuukausia aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua, enkä missään nimessä halua vähätellä oppien kritisoimisen vaikutusta omaankin ajatteluuni ja asiasta ylipääsemiseen, ja olen käyttänyt montaa täältä löytämääni juttua hyväksenikin. Koetin kuitenkin tuoda näkökannan siihen miksi tämä palsta tuntuu "tylsältä" ja kylmältä, ja miksi vain muutama henkilö kirjoittelee aktiivisesti. Jotain puuttuu ja oppijutuissa mennään välillä aika paljon överiksi, mielestäni. Erästä henkilöä lainatakseni - sisarseura.org-domain pitäisi ehkä kaapata käyttöön myös

Minua hymyilytti nämä lauseesi: "meidän jo kauan palstalla keskustelleiden vikana tahtoo olla että kun olemme omasta mielestämme jo kertaalleen perusteellisesti aiheesta kirjoittaneet, niin emme tee helposti sitä uudelleen" ja heti perään "miksi samaa aihetta pitää jauhaa, olen todennut että siksi kun palstalle tulee uusiakin kirjoittelijoita sekä lukijoita jotka eivät ole aikaisemmin aiheesta ehkä lukeneet". Tiedät varmaan miksi.

Ja kiitos vinkistä avatarin suhteen