Onnea matkaan täältäkin!
Oikein hyvin kirjoitettu tarina, ja koskettava. Itse tällaisena hieman nuoremman polven edustajana en tietenkään ole missään asemassa neuvoja antamaan, mutta haluaisin kuitenkin kommentoida tuota kohtaa, jossa mainitsit tarvitsevasi kavereita ja kutsuit seurakunnan edustajia kylään.
Ymmärrän kyllä sosiaalisten suhteiden tarpeen, mutta jos olet päätöksesi tehnyt, niin mielestäni on hieman arveluttavaa sekä itseäsi, että seurakuntalaisia kohtaan ns. elätellä toivoa. Seurakunnan jäsenten "ystävyys" eroavaa kohtaan on täysin keskittynyt siihen, että eroava henkilö pyritään leimaamaan "masentuneeksi" ja "pahaksi" ja tällätavoin kiristää takaisin järjestön otteeseen. On hyvin epätodennäköistä, että sieltä suunnalta löytyisi pyynteetöntä kiinnostusta ketään kohtaan ihmisenä ilman taka-ajatuksia.
Jos keskusteluseuraa kaipaat, niin laittele YV:tä, eiköhän täältä juttukaveria löydy