Nöyriä palvelijoita

[RaM]

Jehovantodistajuudessa esiintyy erittäin voimakkaana ongelma, joka esiintyy toki muuallakin ihmiskunnassa ja erityisesti Suomessa.
Hallinnan keskeisenä keinona johtajat ovat aina vaatineet toisilta ihmisiltä nöyryyttä ja ehdotonta alamaisuutta. Se on näkynyt ja näkyy myös uskonnollisessa mielessä monin paikoin jopa silmiinpistävän voimakkaana. Nöyränä palvelijana olemiseen on aina sisältynyt kritiikittömyys johtajaa kohtaan ja valmius antaa riistää itseään. P-Korea on tämän päivän oiva esimerkki valtiosta, jossa tuo nöyrän palvelijan merkitys on viety huippuunsa.

Missä määrin ihmisen tulee antautua toisen ihmisen tai jonkun jumaluuden palvelijaksi? Pitääkö ihmisen antaa riistää itseään tai alistua johonkin, mihin ei todellisuudessa haluaisi alistua? Saako ihminen kapinoida ja vaatia oikeudenmukaisuutta sekä itsensä arvostamista? Saako ihminen haluta olla ITSE johtaja?

Miksi ihmisen pitäisi olla nöyrä palvelija? Saako ihminen vaatia oikeutta olla saman arvoinen kaikkien toisen kanssa?

[Jaakko Ahvenainen]

Missä määrin ihmisen tulee antautua toisen ihmisen tai jonkun jumaluuden palvelijaksi? Pitääkö ihmisen antaa riistää itseään tai alistua johonkin, mihin ei todellisuudessa haluaisi alistua? Saako ihminen kapinoida ja vaatia oikeudenmukaisuutta sekä itsensä arvostamista? Saako ihminen haluta olla ITSE johtaja?
Miksi ihmisen pitäisi olla nöyrä palvelija? Saako ihminen vaatia oikeutta olla saman arvoinen kaikkien toisen kanssa?

Hieman liksasta riippuen, mutta asiallisesti ottaen; sikäli kuin jumaluudella tarkoitetaan lausumaton-olkoon-hänen-kollektiivinen-nimensä -elintä, ja joka, ollen kaiken terveen järjen arvostelun ulkopuolella, on vastaukseni: miksi pitäisi! Sehän on järjetöntä, joskin maitussa maassa kenties tarpeettomilta kärsimyksiltä säästävää. Muihin jumaluuksiin en ota kantaa. Myöskään jo mainitun "jumaluuden" automatioseuraajiin enempää kuin mainittuun jumaluuteenkaan nähden en ole raamatullista kantaani muuttanut:
Matt. 7:15
Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
Ap. t. 20:29
Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja
Joh. 8:44
Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

Kahteen viimemainittuun kysymykseesi vastaan:
Ensinnäkään nöyristelyä ymmärtämättömänä, en ymmärrä miksi pitäisi, mutta toisaalta todelisesta nöyryydestä, joka kohdistuu omaan henkilööni, mielelläni haluaisin kiinnipitää ja siinä edistyä (mutta tästähän ei ollutkaan kyse).
Toiseksi vaatimus samanarvoisuudesta on oikeutettu, jopa kristillinen (Fil. 2:5-8). Miksei voisi kapinoida! Tuskinpa kaikkivaltias siitä nokkiintuu, ja jos niin tekisikin, olisi se osoitus olemassaolostaan, ajattelen. Näiden pienempien jumaluuksien nokkiintumisesta en erityisemmin perusta. Mutta identiteettini riistoon en suostua saata. Ja mitäs ihminen tahdollaan tekee, ellei sitä käyttää voi!

[Vieras]

Vartiotorni 1.4.2007 s.28
Entä jos emme jossakin tapauksessa ole varmoja siitä, että vanhinten ohjausta noudattamalla päästään parhaaseen tulokseen? Silloin meiltä vaaditaan alistuvaisuutta. On helppo totella, kun kaikki on selvää ja olemme asioista samaa mieltä. Mutta todellista alistuvaisuutta ilmaisemme antaessamme myöten silloinkin, kun emme ymmärrä saamaamme ohjausta.

Vartiotorni 1.4.2007 s.29
Joskus joku vanhin ei ehkä noudata uskollisen orjanluokan ja sen hallintoelimen ohjausta. Jos hän jatkaa tällaista menettelyä, hän joutuu tekemään tilin Jehovalle, "sielumme paimenelle ja valvojalle" (1.Pietarin kirje 2:25). Tällaisen vanhimman laiminlyönnit tai virheet eivät kuitenkaan anna meille oikeutta niskoitteluun. Jehova ei siunaa tottelemattomuutta eikä kapinallisuutta. (4.Mooseksen kirja 12:1,2,9-11.)

[rippeli]

Kyllähän se on osoitus nöyryydestä, ettei ollenkaan kyseenalaista oikeuskomiteaa, jonka yksi jäsen erotetaan parin viikon kuluttua seurakunnasta aviorikoksen vuoksi, kun itse on juuri saanut tuomion teiniseksistä. Vai onko se niin, että "varas varkaan tuntee"?

[Markku Meilo]

Jehova ei siunaa tottelemattomuutta eikä kapinallisuutta. (4.Mooseksen kirja 12:1,2,9-11.)

Sen sijaan Jehova arvostaa johtavassa asemassa olevia veljiä niin paljon, että antaa heille anteeksi, kunhan eivät vaan tunnusta mokiaan:

Mitä tarkoitetaan maininnalla ”joitakin vuosia sitten” Järjestö-kirjan sivulla 170 kappaleessa 3?

Tämä merkitsee enemmän kuin vuotta tai kahta. On huomattava, että se ei sano "monta vuotta sitten". Se ei siis tarkoita jotakin täsmällistä vuosien määrää vaan pikemminkin samaa kuin "pari kolme vuotta". Sillä ei tarkoiteta, että jonkun veljen tapauksessa palattaisiin kauas menneisyyteen ja tuotaisiin esiin rikkomukset, joita hän katui vuosia sitten ja jotka Jehova ilmeisesti on antanut anteeksi ja joita ei enää ole tehty. Monissa tapauksissa rikkomukset tapahtuivat ennen kuin Vartiotorni kiinnitti huomiota siihen, mitä Raamattu sanoo sellaisesta väärästä käytöksestä.

Jos joku veli on palvellut muutamia vuosia uskollisesti ja on nähnyt Jehovan siunauksen yllään, miksi hänen pitäisi nyt luopua virastaan? Jos hänellä on nyt oikea näkemys käyttäytymisestä ja halu antaa hyviä neuvoja, hänen pitäisi voida jatkaa palvelustaan. Jos paikallinen vanhimmisto näkee, että hän nauttii seurakunnan kunnioitusta ja on osoittanut täyttävänsä vaatimukset sopivasti kaksi tai kolme vuotta, hän voisi jäädä palvelusasemaansa

Pitäisikö väärinteot tehdä julkisesti tunnetuiksi monien vuosien jälkeen? Otsikon "Julkinen ojennus" jälkeen sivulla 169 Järjestö-kirja lainaa 1. Tim. 5:20:n ja mainitsee niiden ojentamisesta, jotka tunnustavat syyllistyneensä rikkomukseen useammin kuin kerran. Mutta se todellakin tarkoittaa äskeisiä tapauksia. Sanoessaan: "Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden edessä" (Um), Raamattu selvästi ilmaisee, kuten suomalaisestakin käännöksestä voidaan havaita, että kysymys on sellaisista, jotka parhaillaan tekevät tai ovat juuri tehneet syntiä. Niinpä jos katumus ilmeni jo muutamia vuosia sitten, kolme tai useampia vuosia sitten, ja synninteko loppui, ja hänellä on nyt seurakunnan kunnioitus, ei ole tarpeellista nyt ojentaa häntä julkisesti siksi, että hän teki useampia kuin yhden rikkomuksen "joitakin vuosia sitten". (km-FI 1/73 sivu

Rivijäsenen kohdalla tuo tunnustaminen tuntuu kuuluvan keinovalikoimiin jos haluaa pysyä välilöissä Jehovan kanssa.

[Markku Meilo]

Vai onko se niin, että "varas varkaan tuntee"?

Kuinkahan moni piilojuoppo vanhin on ollut monottamassa julkisesti kännännyttä?

[toolman]

Silloin meiltä vaaditaan alistuvaisuutta.

Siis kirjallisuuden kirjoittajalta vaaditaan niin.

[J.H.]

Missä määrin ihmisen tulee antautua toisen ihmisen tai jonkun jumaluuden palvelijaksi? Pitääkö ihmisen antaa riistää itseään tai alistua johonkin, mihin ei todellisuudessa haluaisi alistua? Saako ihminen kapinoida ja vaatia oikeudenmukaisuutta sekä itsensä arvostamista? Saako ihminen haluta olla ITSE johtaja?

Miksi ihmisen pitäisi olla nöyrä palvelija? Saako ihminen vaatia oikeutta olla saman arvoinen kaikkien toisen kanssa?

Mitä tuo "SAAKO ihminen" muka tarkoittaa? Siis kuka sen määrää "saako" vai "eikö saa"? Paitsi ihminen itse. Minä olen sillä lailla kai vajakki tai moraaliton ihan synnynnäisesti, etten ole koskaan ymmärtänyt tuollaista kysymystä. Tuohan kuitenkin olettaa jonkun absoluuttisen totuuden tai jumaluuden, joita en tosiaan näe. Länsimainen filosofiakin on sillä lailla uskonto, että se olettaa tuollaisia kysymyksiä ratkaistavaksi tosiongelmiksi. Platonin teoreettinen "Valtio" olikin "asiantuntijoiden" diktatuuri, käytännön sovellutuksia ovat myös nykyajan diktatuurit. Entäs jos asiantuntijat ovat tyhmiä? Ja entäs jos heillä totta kai on omat tavoitteensa, jotka eivät ole kaikkien tavoitteita? Päinvastoin kuin Platon minä sanoisin että Hyve ei ole Tietoa vaan Tieto on Hyvettä.

Minä koen niinpäin, että kyse on siitä, mitä itse kukin HALUAA. Kuulostaa varmaan pahalta. Mutta kun siihen "haluamiseen" voi meillä useimmilla liittyä myös myötätunto. Haluaa myös muille kuin itselleen hyvää. Ja siinä on tietysti intressieroja, haluaako hyvää vain itselleen, perheelleen, kansalleen, koko ihmiskunnalle vai luetaanko muutkin eläimet mukaan. Ja mitä se "hyvä" on.

Niin se vaan on, niin se käytännössä menee, vaikka eri kulttuurit väittävät erilaisia absoluuttisia totuuksia tai jumaluuksia. Rajoittavana tekijänä on tietysti maallinen laki, jota rikkoessaan voi joutua hankaluuksiin. Jotkut silti rikkovat lakiakin, paitsi oman edun vuoksi, myös niiden omien myötätunnon kohteiden hyväksi. Ja koska eivät pidä lakia absoluuttisena. On myös mahdollista noudattaa lakeja, vaikkapa liikennesääntöjä, koska kokee ne HYÖDYLLISENÄ, vaikka ei absoluuttisen pakottavana.

Kuitenkin ihan välttämättä tässä rajoitetussa maailmassa menee niin, että kun yhtä asiaa tai olentoryhmää puolustaa, silloin tekee välillisesti pahaa niille, joiden etuja sen oman myötätunnon kohteen edut haittaavat. Niin se vaan menee, eikä voi muuten mennäkään.

Ihan rehellinen väittely menisi niin, että ensin katsotaan onko vastapuolen faktatieto oikeaa ja valehdellaanko, sitten vain suostutellaan vastapuoltakin myötätuntoon samoihin kohteisiin kuin itse. Absoluuttiseen moraalin vetoaminen on silloin vain feikkaamista. Tai tyhmyyttä. Silti fiksummankin lienee pakko sellaiseen vedota, tyhmiä suostutellessaan.

[sinner74]

Toiseksi vaatimus samanarvoisuudesta on oikeutettu, jopa kristillinen (Fil. 2:5-8). Miksei voisi kapinoida! Tuskinpa kaikkivaltias siitä nokkiintuu, ja jos niin tekisikin, olisi se osoitus olemassaolostaan, ajattelen. Näiden pienempien jumaluuksien nokkiintumisesta en erityisemmin perusta. Mutta identiteettini riistoon en suostua saata. Ja mitäs ihminen tahdollaan tekee, ellei sitä käyttää voi!

Kunpa kaikki kristillistä arvomaailmaa tunnustavat osoittaisivat samanlaista laajakatseisuutta. Erittäin hyvin sanottu Jaakko.

[sinner74]

Pitäisikö väärinteot tehdä julkisesti tunnetuiksi monien vuosien jälkeen? Otsikon "Julkinen ojennus" jälkeen sivulla 169 Järjestö-kirja lainaa 1. Tim. 5:20:n ja mainitsee niiden ojentamisesta, jotka tunnustavat syyllistyneensä rikkomukseen useammin kuin kerran. Mutta se todellakin tarkoittaa äskeisiä tapauksia. Sanoessaan: "Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden edessä" (Um), Raamattu selvästi ilmaisee, kuten suomalaisestakin käännöksestä voidaan havaita, että kysymys on sellaisista, jotka parhaillaan tekevät tai ovat juuri tehneet syntiä. Niinpä jos katumus ilmeni jo muutamia vuosia sitten, kolme tai useampia vuosia sitten, ja synninteko loppui, ja hänellä on nyt seurakunnan kunnioitus, ei ole tarpeellista nyt ojentaa häntä julkisesti siksi, että hän teki useampia kuin yhden rikkomuksen "joitakin vuosia sitten". (km-FI 1/73 sivu

Retoriikassa muistaakseni puhuttiin kaksista punnuksista, joiden välillä valinta tapahtui naamavärkkiin perustuvalla algoritmillä. Retoriikan mukaan se ei suinkaan ollut hyvä asia. Että nöyränä palvelijana näiden eri säännöillä siunattujen valvonnassa? Ei kiitos, v******ä t******n!

Varsinaiseen aiheeseen, nöyryys pitää erottaa alistuvuudesta. Nöyrä ihminen ei syö kakkaa koska arvostaa itseään. Jehovantodistajien nöyryys tarkoittaa että syöt kakkaa tai kuolet, eli vaaditaan ehdotonta alistuvuutta.

Nöyryys oikein ymmärrettynä on hyve (minulla on paljon opittavaa), mutta väärin ymmärrettynä rasite.

Palvelijana olon mielekkyys taas riippuu täysin siitä maksetun palkan suuruudesta.

[Markku Meilo]

Palvelijana olon mielekkyys taas riippuu täysin siitä maksetun palkan suuruudesta.

Vt-seuran 'palvelussuhteesta' palvelija itse maksaa siitä, että häntä vedätetään perusteettomalla lupauksella.

[Jaakko Ahvenainen]

Aivan kuin käsikirjana olisi ollut Mark Twain'in "The Adventures of Tom Sawyer": Mitä sinulla on taskusi pohjalla? No, anna se minulle, saat maalata aitaa metrin, tai jos toisenkin taskusi sisällön annat, saat maalata kaksi metriä. Muutoin et saa maalata edes yhtä lautaa. Ja halukkaiden maalareiden jono oli pitkä.

[sinner74]

Aivan kuin käsikirjana olisi ollut Mark Twain'in "The Adventures of Tom Sawyer": Mitä sinulla on taskusi pohjalla? No, anna se minulle, saat maalata aitaa metrin, tai jos toisenkin taskusi sisällön annat, saat maalata kaksi metriä. Muutoin et saa maalata edes yhtä lautaa. Ja halukkaiden maalareiden jono oli pitkä.

Jostain syystä Tom Sawyerin seikkaluja lukiessani samaistin itseni aina Huckleberry Finniin.

[SonOfJesus]

Nöyryyden on sanottu tarkoittavan totuudelle avointa mieltä. Nöyryyden puute on siinä tapauksessa haluttomuutta nähdä todellisuus.

Haluttomuutta havaita todellisuus harjoitetaan valtavasti JT:n vanhimpien riveissä. Eräskin kommentoi: "Siinä kuvaillaan olemassaolevaa tilannetta", kun luettiin utopistisia ajatuksia vanhinten toimintatavoista eli sitä miten pitäisi toimia.

Valtaa ei ole ilman vallan antajia eli alamaisia. Tämä sama pätee vanhinten ylpeyteen: jos seurakuntalaiset eivät tukisi vanhinten halua elää harhamaailmassa ilman nöyryyttä eli harhansa havaitsemista, eivät vanhimmat pystyisi pysymään harhassaan. Parhaassa tapauksessa he erottaisivat kaikki seurakuntalaiset eikä heitä enää voisi pitää vanhimpina, koska seurakuntaa ei enää olisi.

Rakentamalla ympärilleen pelon ilmapiirin vanhimmat varmistavat itselleen harhamaailman, jossa elää valtiaana. Vanhimmat seurakunnan tasolla, haaratoimistokomiteat valtiotasolla ja lopulta hallintoelin koko maailman tasolla. On siinä harhakerroksia kerrakseen!

[RaM]

Vartiotorni 1.4.2007 s.28
Entä jos emme jossakin tapauksessa ole varmoja siitä, että vanhinten ohjausta noudattamalla päästään parhaaseen tulokseen? Silloin meiltä vaaditaan alistuvaisuutta. On helppo totella, kun kaikki on selvää ja olemme asioista samaa mieltä. Mutta todellista alistuvaisuutta ilmaisemme antaessamme myöten silloinkin, kun emme ymmärrä saamaamme ohjausta.

Vartiotorni 1.4.2007 s.29
Joskus joku vanhin ei ehkä noudata uskollisen orjanluokan ja sen hallintoelimen ohjausta. Jos hän jatkaa tällaista menettelyä, hän joutuu tekemään tilin Jehovalle, "sielumme paimenelle ja valvojalle" (1.Pietarin kirje 2:25). Tällaisen vanhimman laiminlyönnit tai virheet eivät kuitenkaan anna meille oikeutta niskoitteluun. Jehova ei siunaa tottelemattomuutta eikä kapinallisuutta. (4.Mooseksen kirja 12:1,2,9-11.)

Kaivoit hyvin esille yhden keskeisen ongelmakohdan. Alistukaa ja totelkaa kiltisti silloinkin, kun siihen ei ole edes minkäänlaista muodollista syytä. Jos kapinoit renttua vanhinta vastaan kapinoit samalla jumalaa vastaan. Ottaa päähän ajatella, että itsekin on ollut niin hiton tyhmä että on alistunut ja nöyrtynyt tuollaiseen hulluuteen.