Ykseyden oikeinymmärrys

[Arskavain]

Meidän ihmisten perustarpeet ovat suunnilleen samanlaiset ja tarvitsemme jokainen tulla hyväksytyiksi omina itsenämme.
Nykyaikana tämä tarve korostuu julkkispainotteisessa maailmassamme. Me hurraamme ihmisille, joihin voimme samaistua - vihaamme helposti niitä, jotka toimivat mielestämme vastoin meidän oikeudenmukaisuustajua loukkaamalla tai satuttamalla minua/muita.

Kuitenkin tulisi kyvetä huomaamaan, että me kaikki kompastumme monta kertaa. Ei tulisi olla hanakka tuomitsemaan toista mielestämme hetkittäisen epäsopivalta vaikuttavan käytöksen vuoksi ja tuomita heitä loppuiäksi. Silloin menettää jotain ihmisyydestä, anteeksiannon ja kyvyn ymmärtää, miksi joku toimi kuten toimii.

"Pyrkikää ykseyteen", ovat raamatun sanat, jotka tarkoittavat kykyä tuntea empatiaa kenen kanssa tahansa, hyväksyä toinen yksilö omanan ainutlaatuisena ihmisenä, arvostaa toisen mielipiteitä leimaamatta ketään huonoksi ja kartettavaksi ihmiseksi.

Yksi usko, yksi kaste, pyrkimys ykseyteen ei ole minkään lahkon slogan ja puolustuspuhe karttamiselle, tuomitsemiselle, vaan sen henki on tärkeämpi kuin kirjaimellisesti ymmärrettävät sanat! Miksi Jeesus muuten voisi lyhentää koko tuhansia sanoja sisältäneen Mooseksen lain kahteen perusasiaan?

[Vieras]

" ihmisten perustarpeet ovat suunnilleen samanlaiset"

Joopa. Niitä on kartoitettu ns tieteellisillä periaatteilla. Fyysiset perustarpeet, kuten lämpö ja ravinto. Korkeampia tarpeita vaikkapa sosiaalisiin tarpeisiin lähinnä lukeutuva tuo muiden hyväksyntä ja esim. itsensä toteuttamisen tarve lähinnä ihan huipulla. tuosta on se Maslowin tarvehierarkiamalli, jossa lähdetään perustarpeista ja aina ylösnoustaan sitä mukaa kuin alemmat tarpeet on tyydytetty. esim. toisten hyväksyntä saa piut paut, jos on nälkäkuoleman vaara. esim. Stalinin vankileireiltä Siperiasta karkasi vanhemmat miehet kaksittain ottaen nuoren mukaansa - evääksi.

Mallina tietysti hyvä ja oikea, mielenkiintoista onkin juuri se, kuinka ja milloin tuo tarvehierarkia kumoutuu, esim. kuollaan idean puolesta, itsemurhapommittaja esim. Taikka jt on myös valmis kuolemaan kai nimenomaan tarkoittaen, että hänelle on osoitettava arvoa koska hän kuolee lahkolauseiden puolesta, millaisina ne sitten kulloinkin voimassa ovat.

Viha on sitten erikseen, siinä on paljon varhaislapsuuden ympäristöllä, henkisellä, merkitystä. Tarvitsee vapautta ilmaisemiseen ja yksinkertaisesti opetusta kuinka vaikeista henkisistä tilanteista ohi mennään, ensisijassa turvallisessa sylissä istuen, sitten tunteet ymmärtäen ja saaden käytännöllisiä toimintamalleja. kuten vaikka kuinka kodissa toinen periaatteessa suuttunut puoliso menettelee käyttäen huumoria tai muuta käytännössä asiat rauhoittavaa toimenpidettä.

anteeksianto on paikallaan, mutta sekin on hallittava, se on perheessä ja ystävien kesken sekä työpaikalla ja vielä iltakadulla erilainen asia.

Empatia myös opitaan kotona, antamalla lapsen ilmaista paha mielensä ja osoittamalla ymmärrystä, vaikka sen ei saa antaa johtaa manipulointiin, esim. lahjontaan, joka jo johtaa harhaan. Samoin edelleen vanhempien välien seuraaminen tuo ymmärrystä lapsellekin, kun he ymmärtävät toistensa mielet, pitäen omansakin mutta antaen kuitenkin toisenkin kannalle ratkaiseva merkitys kun se on aiheellista.

Tuo ykseyteen pyrkiminen Raamatussa voi olla toisinkin käsitettävä, esim. aikuisille tarkoitettu jotka ovat jo terveiksi, moraalisiksi kunnon ihmisiksi kasvaneet.

Jeesukselle taas on mahdollista, koska hän Jumala, Kaikkivaltias, sano.

[Mag Mell]

Todelliseen kollektiiviseen ykseyteen pyrkiminen on tietysti periaatteessa hieno ja jalo aate, mutta kyllä vaan tuo jt-menneisyys on jättänyt karvaan jälkimaun koko ykseyden käsitteelle. Käytännössähän se seurakunnissa tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että vahvimmat (vanhimmat) jyrää, ja vääryyttä kärsineiden suut tukitaan juurikin tuolla "pyrkikää ykseyteen" -lässytyksellä. Ykseyden perimmäinen funktio järjestössä on siis talloa yksilön oikeuksia 'suuremman hyvän' eli yhteisön edun nimissä, ja saada yksilöt itseohjautuvasti olemaan keikuttamatta venettä.

[sinner74]

En jaksa uskoa, että raamatussa mainittu ykseys käsittää niin laajan valikoiman tunteita ja elämänkatsomuksia kuin sinä Arska esität. Tämä jo pelkästään sen perusteella miten ko. töttörön perusteella kävi ainoaa tosi ykseyttä vastustaville esim. vanhassa testamentissa.

Ykseys on sitäpaitsi erittäin huono sana kuvaamaan suvaitsevaisuutta (mitä kaiketi haet?). Ykseys tarkoittaa samanmielisyyttä, saman päämäärän puolesta, samoilla arvoilla ja arvostuksilla. Tämä voi tietysti olla käsitteellistä väärinymmärrystä tai pilkunviilaamista, mutta en todellakaan käyttäisi sanaa ykseys kuvaamaan täysin erilaisten ihmisryhmien välistä ymmärrystä ja empatiaa.

[Ariadna]

Ykseyden perimmäinen funktio järjestössä on siis talloa yksilön oikeuksia 'suuremman hyvän' eli yhteisön edun nimissä, ja saada yksilöt itseohjautuvasti olemaan keikuttamatta venettä.

Mitä muuta se voisi ollakaan, Jeesus kun itse antoi tarkan ohjeen siitä. "Joka ei ole minun puolellani on minua vastaan"

"Pyrkikää ykseyteen", ovat raamatun sanat, jotka tarkoittavat kykyä tuntea empatiaa kenen kanssa tahansa, hyväksyä toinen yksilö omanan ainutlaatuisena ihmisenä, arvostaa toisen mielipiteitä leimaamatta ketään huonoksi ja kartettavaksi ihmiseksi.

Tarkoittanet opillista ykseyttä josta Raamattu puhuu, muutenhan Raamatussa se ei käsittääkseni kaikkia yksilöitä koske, siitä on monia esimerkkejä alkaen vaikkapa vertauksesta : "Jokainen puu joka ei tee hyvää hedelmää kaadetaan ja heitetään tuleen" .

Tauti voi tehdä hedelmistä rupisia tai madot voivat tuhota satoa, pitäisikö sen takia kaataa koko puu. Näin käy ihmisillekin, toisten virheet huomataan, syytä emme pohdi ja Jeesuksen ohjeen mukaan armoa ei saa osoittaa. Sitten..

Jeesuksen opetuslapset olivat luopuneet kaikesta hänen ohjeensa mukaan, siksi hän sanookin heille "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vertauksina, jotta he nähdessäänkin eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivätkä kääntyisi eivätkä saisi anteeksi." Mark.4:10-12 Opetettiinko tässä kaikkia käsittävää ykseyttä?

Ikävin seuraus näistä sanoista on monien lahkojen synty, ne ovat julistautuneet Jumalan valtakunnan salaisuuden haltioiksi, tavallisia kunnon ihmisä käännytetään niihin ja ulkopuoliset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen.

Loppujen lopuksi, jos haluaa säilyttää niin sanotun "lapsen uskon" on jäätävä lapsen tasolle uskon asioissa ja jätettävä Raamatun lukeminen ja uskottava vain olevansa tarpeeksi hyvä ihmiseksi.

[Arskavain]

Raamatun sanoma on kuitenkin kollektiivinen, kaikille ihmisille tarkoitettu, joka ei puolusta kenenkään yksittäisen ihmisryhmän etuja. En puhu ekumeniasta enkä puolla sitä. Oikeastaan minua ällöttävt kaikki uskonnot, mutta en voi kuin hyväksyä niiden olemassaolon ja ihmisten vapauden valita mihin kuuluvat, mutta miettisin kaksi kertaa ennekuin ottaisin uskolleni tavallaan jonkun muun "välimiehen".

Raamatussa on useita kohtia, jotka puoltavat mielestäni näkemystäni. Raamatun mukaan kaikki ovat sukua toisilleen, Jeesus on kaikille "koko maailman" pelastuskeino. Ilmestyskirjassa "suuri joukko kaikista kansoista ja kielistä". Paaavali pyrki olemaan "jokaiselle jotain".
"Sodat johtuvat itsekkyydestä". Kohtia on mielestäni paljon, jotka puhuvat juuri suvaitsevaisuuden puolesta eikä päinvastoin. Ottamatta kantaa siihen, kuka pelastuu ja kuka ei, voi mielestäni hyvinkin itsekästä kuulua johonkin tiettyyn kristilliseksi itseään väittämään yhteisöön, joka puhuu ainoasta oikeasta totuudesta, eikä salli muita näkemyksiä. Toki muutkin ryhmittymät kuin ainoastaan uskonnolliset ajavat kiihkeästi omia itsekkäitä etuja ja ovat siten tavallaan ulkona pelastusjärjestelystä.

Jeesushan tuomitsi aikanansa täysin uskontojen käsitykset erikoisasemastaan esim. samarialaisen tapauksessa, jossa uskonto menetti tavallaan merkityksen. Paavali oli sitten myöhemmin järjestelemässä jonkinlaista järjestelyä uuden opetuksen tueksi ja teki ns seurakuntajärjestelyt, jotka lipesivät käsistä moniksi eri ryhmittymiksi, joita hallitsivat eri tulkinnat ja niin uskonnosta tuli tärkeämpi tekijä kuin "kristuksen laki", jonka pääpaino oli rakkaus.

[Arskavain]

Mitä muuta se voisi ollakaan, Jeesus kun itse antoi tarkan ohjeen siitä. "Joka ei ole minun puolellani on minua vastaan"

Sellaisen yksittäisen ryhmittymän itsekkäät pyrkimykset ovat näkemykseni mukaan itseään Jeesusta vastaan. Puolella oleminen olisi Jeesuksen opettaman rakkauden lain soveltamista.

[Ariadna]

"Arskavain"Sellaisen yksittäisen ryhmittymän itsekkäät pyrkimykset ovat näkemykseni mukaan itseään Jeesusta vastaan. Puolella oleminen olisi Jeesuksen opettaman rakkauden lain soveltamista.

Jos luet tuon Jeesuksen käskyn tarkkaan Joh.13:34-35 niin huomaat, ettei se koske kaikkia, käsky on sisäänpäin lämpenevä "toisianne" ja jakeissa tulee selväksi keitä. Se oli siis merkki ulkopuolisille.

[Vieras]

Joitakin yllä mainittuja kohtia ehkä sivuaa jotenkin se, että seurakunnissa äänestettiin ratkaisuista, henkilövalinnoista.

[sinner74]

Raamatun sanoma on kuitenkin kollektiivinen, kaikille ihmisille tarkoitettu, joka ei puolusta kenenkään yksittäisen ihmisryhmän etuja.

Entäpä jos raamatun sanoma on eeppinen, vain rajatulle joukolle tarkoitettu, ja puolustaa vain tietyn ihmisryhmän etuja?

Lähtökohdiltaan vanhan testamentin raamattu on kuin Kalevala, ehkä hieman paremmin jäsennelty ja kerronnaltaan ymmärrettävämpi, mutta joka tapauksessa erään kansan synty- ja kohtalontarina. Jos yksittäisiin teksteihin mennään, en näe suurta eroa esim. Korkean veisun, Sananlaskujen ja Kalevalan tiettyjen osuuksien välillä.

Uusi testamentti on siihen päälle liimattu kokoelma sääntöjä, miten tulee toimia. Rakkaus on toki yksi teema, mutta rakkaus on kovasti ehdollista. Jos luet kirjat alusta loppuun, etkä poimi vain rusinoita pullasta, havaitset että raamatun toimijoita ympäröivää maailmaa kohtaan ymmärrystä riittää varsin niukasti. Raamatun perusteella lähtökohta on että 95% ihmiskunnasta on elänyt päin persettä jo tuolloin. Uskottavaa?

Koko komeuden kruunaa Ilmestyskirja, kaikkien sienennuoleskelijoiden aapinen. Sinänsä loogista, että järjettömän kirjan päättää järjettömyyden ylistys. Sinetöi paketin, ja tekee ymmärrettäväksi lausahduksen "ei mitään lisättävää, ei mitään poistettavaa".

[Markku Meilo]

Miksi Jeesus muuten voisi lyhentää koko tuhansia sanoja sisältäneen Mooseksen lain kahteen perusasiaan?

Aivan samasta syystä kuin Muhametti loi islaminuskoisille kristittyjä ja juutalaisia koskevan dhimmiveron tai Ranskassa luotiin ajatus vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä.

Erilaisia näkemyksiä syntyy ja kuolee, idän uskontojen retoriikka on sitten vielä oma alueensa.

[Markku Meilo]

Raamatun mukaan kaikki ovat sukua toisilleen,

Ongelma onkin siinä, että Nooa ei rantautunut Afrikkaan, joka nykyään näyttäytyy yhteisenä lähtökohtana.

Jeesus on kaikille "koko maailman" pelastuskeino.

Pelastuksen suhteen tuo 'parasta ennen' -päiväys meni Raamatun mukaan jo Jeesuksen aikalaisten myötä.

Ilmestyskirjassa "suuri joukko kaikista kansoista ja kielistä".

Ilmestyskirjankin mukaan Jeesus oli vielä tulossa 'pian'.

Paaavali pyrki olemaan "jokaiselle jotain".

Ja eli lopun aikaa, odottaen ylöstempaamistaan, kuten Russell 1800-luvulla.

"Sodat johtuvat itsekkyydestä". Kohtia on mielestäni paljon, jotka puhuvat juuri suvaitsevaisuuden puolesta eikä päinvastoin.

Raamatun 'suvaitsevaisuus' vieroittaa reaalielämästä, Raamatunkin sodat olivat puhdasta itsekkyyttä.

Toki muutkin ryhmittymät kuin ainoastaan uskonnolliset ajavat kiihkeästi omia itsekkäitä etuja ja ovat siten tavallaan ulkona pelastusjärjestelystä.

Ja kellä on tuon ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla mönkään menneen 'pelastusjärjestelyn' edustus nykyään?

[Arskavain]

Huh, kun minusta tuntuu, että ihmisillä on erittäin voimakas halu tulkintaan ja toistensa/itsensä karsinointiin, vaikka moni pitää tietysti tulkintana tätäkin...

Muistetaan joitakin vaikka Jeesuksen lausahduksia ja koitan tuonempana vastata hyviin ajatuksiinne...

Esinnäkin Jeesus kertoi sellaista, mikä järkytti aikalaisiaan ja yhä edelleen niitä, jotka ottavat Jeesuksen sanat kirjaimellisesti, kun hän sanoi: "Minä ja Isä olemme yhtä". He eivät tietystikkäään olleet samoja persoonia kirjaimellisesti, mutta heidän tarpeensa olivat samat, todellinen rakkaus teki heistä yhtä, vähän samaan tapaan kuin rakastavat puolisot "yhdeksi lihaksi", heillä on samat päämäärät, tietoisuus toisen tarpeista niin rakkaus toisia kohtaan, jotta nuo "muuttuminen yhdeksi lihaksi" tulevat miltei konkreettiseksi.

Tosin kirjaimellisesti ajattelevat syyttivät Jeeusta jumalanpilkasta, itsensä korottamisesta, koska heidän omat intressit olivat vaakakupissa, kun he halusivat itse olla muiden yläpuolella - he olivat uskonnollisia johtajia ja heidän kannattajia.

Jeesus kertoi myös "totuuden" vapauttavan ei sitovan. Tosiasiassa tulkinnat sitoivat ajattelemaan tietylla tavoin, noudattamaan tiettyjä riittejä, saivat niiden kannattajat katsomaan toisia karsaasti ja karsinoimaan itsensä hyviksi toiset hylkiöiksi. Kun esimerkiksi opetuslapset närkästyivät erään miehen toiminasta puhua Jeesuksen nimissä vaikka kulki erillään heistä niin Jeesus ojensikin opetuslapsiaan eikä erillään kulkevaa miestä, joka oli ilmeisesti ymmärtänyt Jeesuksen opetuksen pointin. Opetuslapset olisivat tahtoneet karsinoida itsensä meille ihmisille hyvin tyypillisen taipumuksen mukaan ja tuomita heti, kun joku toimi erillään heistä ja halusivat tehdä itsestään muita merkittävämpiä.

Myös Jeesuksen sanat tuoda "miekka", jossa perheen jäsenetkin nousivat toisaan vastoin voidaan ymmärtää tässä valossa konkreettisesta seurauksesta, kylmästä reaaliteeteista johtuvaksi seuraukseksi, meidän ihmisten itsekkääseen haluun tuomita toisemme. Jeesuksen ymmärsi pikemminkin seuraukset, jotka hänen opetukset toisivat ja mikä muu kuin itsekkyys omia Jeesus itselleen ts uskonnot ovat todellakin tuoneet "miekan" verisine sotineen ja eriasteisine kärsimyksineen.

Jeesus ei puhunut kirjaimellisesti tarkoittaessaan esim. sanoilla; "Joka ei syö lihaa, eikä juo vertani, ei peri jumalan valtakuntaa, johon taas ns. tulkitsijat/karsinoijat/tuomitsijat kompastuivat, sillä he ymmärsivät sanat kirjaimellisesti ja heitä kuvotti ja niin joitakin opetuslapsiakin, joita Jeesus sitten valisti tarkoittavan ihan jotakin muuta. "Heille oli tosiaan uskottu taivasten valtakunnan salaisuudet" tässä mielessä.

Jo aikaisempian aikoina, kun ns. "patriarkaalinen järjestelmä" oli ihmisten lähin "järjestelmä", joka muistutti siitä, millainen maailman tulisi olla, kun Jeesus olisi ilmestyskirjassa mainittu pappi/hallitsija Melkesedekin mukaan (muinoin elänyt patriarkki, suku/heimopäämies/pappi, joita oli useita), silloin kun Israelilaisilla ei ollut kunigasta, "jokainen teki sitä, mikä omasta mielestään oli oikein" oli parempi eikä pelkäsän huono asia, kuin vaade kuninkaasta/johtajasta, joka sitten suisti kansakunnan eri ryhmittymiin, jotka ajoivat omia itsekkäitä etujaan ja pois "tosi palvonnasta".

Ja nyt pyrin vastaamaan heränneisiin ajatuksiin:

Joitakin yllä mainittuja kohtia ehkä sivuaa jotenkin se, että seurakunnissa äänestettiin ratkaisuista, henkilövalinnoista

Muistetaan, että seurakunta järjestelyt olivat vasta paavalin aikaan saannosta, mutta tästä alkoi todellisuudessa "taipumuksemme tulkita ja olla ainoastaan itse oikeassa" oleva kaaos ja pirstottuminen/väärin ymmärrys "kristuksen rakkauden lakia" kohtaan, vaikka tietysti oli henkilöitä/yksilöitä, jotka varmasti ymmärsivät oikein.

Vaikka Jeeusta sanottiin seurakunnan pääksi, ei se tarkoittanut sitä, että hän hyväksyisi niiden kaikkien toiminnan, jotka sitten myöhempinä aikoina paljastuivat. Huomaamme ilmestsykirjassa Jeesuksen "seitsemälle seurakunnalle"(7 edustaa raamatussa lähinnä täydellistä ja siksi 7 kirjettä kattaisivat tavallaan kaikki Jeesuksen nimissä toimivat/toimettomat seurakunnat) lähettämät kirjeet, jotka olivat sisällöltään hyvin erilaisia ja joiden seurakunnat väittivät seuraavansa Kristusta, mutta todellisuudessa suurin osa eivät olleet toimineet "rakkauden lain mukaan, joita Jeessus sitten ojensi. Jeesuksen sanat kylväjästä voisivat myös viitata sellaiseen pirstottumiseen.

kuitenkin paavalilla oli lähötkohtaisesti oikampi asenne, kun hän vakavasti torui Pietaria ja muita edelleen Mooseksen lakiin nojaavaa taipumusta vastaan. Jeesuksen opetus piti olla myös pakanoille ja pelastuskeino heille ilman vahoja riittejä. Paavali "koittikin kaikin tavoin olla jokaiselle jotain", häntä suoraan lainatakseni.

Entäpä jos raamatun sanoma on eeppinen, vain rajatulle joukolle tarkoitettu, ja puolustaa vain tietyn ihmisryhmän etuja?

Näin me ihmiset voisimme helposti uskoa ja meillä on taipumus tehdä tulkinnoistamme "yksi ainoa totuus", joka on suurimmassa määrin johtanut lukuisiin uskontoihin, jotka tavallaan sanovat "Herra, herra, emmekö toimineet sinun nimissä jne." jolloin Jeesus vastaa; ettei tunne heitä. Toki ihmisillä on taipumus karsinoitua muutenkin kuin pelkästään uskontojen kautta, kuten itsenäisten maiden rajat/rotu/politiikka...(Jhon Lennonin "Image" sanat tulivat tässä mieleen )

Lähtökohdiltaan vanhan testamentin raamattu on kuin Kalevala, ehkä hieman paremmin jäsennelty ja kerronnaltaan ymmärrettävämpi, mutta joka tapauksessa erään kansan synty- ja kohtalontarina. Jos yksittäisiin teksteihin mennään, en näe suurta eroa esim. Korkean veisun, Sananlaskujen ja Kalevalan tiettyjen osuuksien välillä.

Uusi testamentti on siihen päälle liimattu kokoelma sääntöjä, miten tulee toimia. Rakkaus on toki yksi teema, mutta rakkaus on kovasti ehdollista. Jos luet kirjat alusta loppuun, etkä poimi vain rusinoita pullasta, havaitset että raamatun toimijoita ympäröivää maailmaa kohtaan ymmärrystä riittää varsin niukasti. Raamatun perusteella lähtökohta on että 95% ihmiskunnasta on elänyt päin persettä jo tuolloin. Uskottavaa?

Koko komeuden kruunaa Ilmestyskirja, kaikkien sienennuoleskelijoiden aapinen. Sinänsä loogista, että järjettömän kirjan päättää järjettömyyden ylistys. Sinetöi paketin, ja tekee ymmärrettäväksi lausahduksen "ei mitään lisättävää, ei mitään poistettavaa".

Itse en ota kantaa siihen uskotko raamattyuun tai et - se olkoon sinun pohdintasi tulos ja tästä tulisi helvetin pitkä jos alkaisin itse kertoa, miksi itse uskon raamattuun ja jopa kalevalaan. Kaikki aikanaan!

Aivan samasta syystä kuin Muhametti loi islaminuskoisille kristittyjä ja juutalaisia koskevan dhimmiveron tai Ranskassa luotiin ajatus vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä.

Erilaisia näkemyksiä syntyy ja kuolee, idän uskontojen retoriikka on sitten vielä oma alueensa.

Kuten edellisestä varmaan olet huomannut, ajattelen synnynnäiseksi, liian usein itsekkääksi taipumukseksi, joka vaivaa meitä kaikkia ihmispoloisia.

Raamatun mukaan kaikki ovat sukua toisilleen,

Ongelma onkin siinä, että Nooa ei rantautunut Afrikkaan, joka nykyään näyttäytyy yhteisenä lähtökohtana.

Jeesus on kaikille "koko maailman" pelastuskeino.

Pelastuksen suhteen tuo 'parasta ennen' -päiväys meni Raamatun mukaan jo Jeesuksen aikalaisten myötä.

Ilmestyskirjassa "suuri joukko kaikista kansoista ja kielistä".

Ilmestyskirjankin mukaan Jeesus oli vielä tulossa 'pian'.

Paaavali pyrki olemaan "jokaiselle jotain".

Ja eli lopun aikaa, odottaen ylöstempaamistaan, kuten Russell 1800-luvulla.

"Sodat johtuvat itsekkyydestä". Kohtia on mielestäni paljon, jotka puhuvat juuri suvaitsevaisuuden puolesta eikä päinvastoin.

Raamatun 'suvaitsevaisuus' vieroittaa reaalielämästä, Raamatunkin sodat olivat puhdasta itsekkyyttä.

Toki muutkin ryhmittymät kuin ainoastaan uskonnolliset ajavat kiihkeästi omia itsekkäitä etuja ja ovat siten tavallaan ulkona pelastusjärjestelystä.

Ja kellä on tuon ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla mönkään menneen 'pelastusjärjestelyn' edustus nykyään?

"Suattahimpa se nuinkin olla tai suattahan se olla, ettei ole". Tarkoitukseni on lähinnä tässä tuoda oli oma tämän hetkinen mielipiteeni/näkemykseni Jeesuksen opetuksista jos niihin uskoo, kaikki eivät tietenkään usko niihn, mutta ne antaisvat kuitenkin jalansijaa sellaisille, jotka yhä uskovat niiden sijaan pelkästään, jotka väittävät omaavansa yhden ainoan totuuden.

Jossain määrin ymmärrän, että kirjoitukseni on tulkintaa ja kuuluu tälle palstalle juuri siksi. Onko sitten kaikki kristillisyys totta delegoin muille asiantuntijoille noudattaen pitkälti samoja linjoja kuin sinäkin vaikkakin niistä meille saattaa syntyä vastakkaiset näkemykset, mutta asiathan saa tapella, kuhan ihmiset ei sitä silti tekisi.