http://www.geocities.com/valaisija/h_20 ... anomat.htmHelka ei onneksi joutunut tyhjän päälle. Hän sai nopeasti uuden ystäväpiirin entisistä Jehovan todistajista, joita pääkaupunkiseudulla on löyhästi verkostoituneena kymmeniä. - - - Eri kulteista eronneet saavat kokemustensa jakamisesta apua toipumiseen ja uuden elämän jäsentämiseen.
http://www.geocities.com/valaisija/aki.htmIrtaantuminen Jehovan todistajista seitsemän vuoden jälkeen on parantanut hänen elämänlaatuaan merkittävästi.
– Mitä nopeammin ihminen sieltä pääsee pois, sitä parempi.
http://web.archive.org/web/200412250151 ... 2/aki.html
http://web.archive.org/web/200708141111 ... /almi.htmlTiedon löytyminen internetistä edisti surutyötäni sekä auttoi selvittämään itselleni, mitkä asiat olivat minua hiertäneet. Minä en onneksi ollut koskaan tuhoisasti masentunut, kuten jotkut ovat olleet. Lisäksi minulle on antanut voimaa uudelleen ja terveempänä löytynyt usko Jumalaan.
http://web.archive.org/web/200412312034 ... heidi.htmlOlen itse kokenyt kotonani, kuinka minua painostettiin uskontoon uhkaamalla, pakottamalla, lahjomalla ja kiristämällä. Siitä on jäänyt niin hirvetä traumat. En halua koskaan tuottaa sellaisia omalle lapselleni.
http://web.archive.org/web/200708141115 ... arkus.htmlNyt rakennan omaa maailmankuvaani. Teen itse moraalisia päätöksiä ja opin niistä. Joskus tajuan, että tätä ei olisi kannattanut tehdä ja toisinaan olen taas ylpeä, että toimin jossain oikein. Minä siis kasvan koko ajan ihmisenä, enkä jonkun lahkon sätkynukkena.
http://web.archive.org/web/200511091922 ... ritva.htmlEroaminen on vaikeinta mitä vain voi olla. Suhteet katkeavat ja esimerkiksi parhaat todistaja-ystäväni käänsivät selkänsä heti kun kohtasimme kadulla. Siskoni kanssa puhuin eroni jälkeen ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
http://web.archive.org/web/200708141113 ... sanna.htmlOli myös vapauttavaa huomata, että 'maailmalliset' ihmiset ovat ihan mukavia, ei yhtään sen huonompia tai pahatapaisempia kuin todistajatkaan. Alkuaikoina pelkäsin, että Harmagedon tulee ja minä kuolen sen mukana. Sitten aloin ajatella asiaa ja jutella peloistani poikaystäväni kanssa. Asiaa harkittuani tulin siihen johtopäätökseen, että jos tuho tulee ja minä kuolen, niin sittenpä kuolen!! Kuolenhan minä joskus muutenkin!! Ja siihen se pelko sitten karisikin.
http://www.geocities.com/valaisija/h_20 ... naiset.htmSatu kertoo tunteneensa lapsellista riemua saadessaan tehdä asioita, jotka aikaisemmin olivat kiellettyjä.
- Täytin lottokuponkeja urakalla ja aloin askarrella joulukoristeita jo marraskuussa. Nyt tilanne on normalisoitunut, mutta edelleen on mukava tehdä syntymäpäiväkakkuja ja viedä veljen lapsille synttärilahjoja.
http://web.archive.org/web/200708152322 ... /esko.htmlKävin luterilaisen kirkon - josta aikanaan erosin - järjestämällä Alfa-kurssilla, jossa pohditaan uskon asioita ryhmässä käytännöllisellä otteella. Alfa-kurssi paransi minussa monia hengellisiä kieroutumia, joita olin omaksunut Vartiotorni-seuralta. Kurssi palautti myös uskoni Jeesukseen Kristukseen Herranani ja Jumalanani, mutta aktiiviuskovaista minusta ei enää ole tullut, vaikka nautinkin suunnattomasti luterilaisessa kirkossa vallitsevasta hengellisestä vapaudesta. Pelkään kai päätyväni uudestaan hengellisen väkivallan uhriksi, joksi jouduin Jehovan todistajien keskuudessa, jos alan tiukemmin kulkemaan uskovaisten joukossa.
http://web.archive.org/web/200501161834 ... sirpa.htmlErosta seurannut yhteisön ulkopuolelle, "maailmalliseksi", jääminen oli tiukka paikka. Eläminen oli opeteltava alusta.
- Oma elämä on rakennettava nollapisteestä, jotta jaksaa säilyttää omanarvontuntonsa. On opeteltava kuuntelemaan omaatuntoaan, koska enää ei ole yhteisöä kertomassa sääntöjä. Normaalin elämän aloittaminen on parasta terapiaa.
http://www.geocities.com/valaisija/suski.htmMaailmankuvan jäsentäminen uudelleen ei ole helppoa, kun ei ole enää seurakuntaa kertomassa, mitä pitää ajatella mistäkin asiasta. Vaikka seurakunnasta lähteminen oli rankkaa, olen silti tyytyväinen päätökseeni. Nyt saan elää sellaisena kuin olen, ilman turhia pelkoja ja paineita.
http://www.geocities.com/valaisija/h_mix0212.htmPiti aloittaa paljon uusia harrastuksia täyttämään sitä tilaa, joka meni ennen kokouksissa käymiseen, lehtien ja Raamatun lukemiseen ja kenttätyöhön.
http://gamma.nic.fi/~cstone/Pekka.htmRatkaisuni ei silmänräpäyksessä poistanut ihmissuhdeongelmiani tai sitä, että minun oli edelleen vaikea hyväksyä itseäni. Koin sen sijaan saaneeni uuden pohjan olla ihminen. En enää ollut aivan yksin vaan sain ystäviä, jotka jaksoivat olla rinnallani silloinkin, kun minä olin hankala ja ahdistunut sisäisten ongelmieni vuoksi.
http://web.archive.org/web/200410221405 ... tommi.htmlTuntui kuin olisin elänyt toisella planeetalla, ja minun piti yhtäkkiä opetella, kuinka saada kaikki se mitä haluan tässä maailmassa. On tärkeää, ettei joudu yksin eroamisen jälkeen. Ilman internetiä jehovantodistajista lähtemiseni olisi vienyt vielä vuosia. Netin kautta sain sellaista tietoa jehovantodistajista ja ympäröivästä maailmasta, jota en ollut kohdannut aikaisemmin.
http://web.archive.org/web/200804112330 ... rtija.htmlKun minut kerran oli erotettu niin mikään ei estänyt minua lukemasta, mitä erotetuilla oli sanottavana tai keskustelemasta heidän kanssaan. - - - Vasta jaettuani kokemuksiani toisten entisten todistajien kanssa ja luettuani entisten todistajien kirjoittamia kirjoja aloin toipua traumaattisista kokemuksistani ja uskoa Jehovan todistajien jälkeiseen elämään. Kaikenlaisten kirjojen lukeminen auttoi paljon rakentamaan uutta maailmankuvaa.
http://www.geocities.com/valaisija/h_20 ... kaleva.htmVasta vertaisten löytäminen - toisten uskolla päähän potkittujen - on auttanut etsimään omaa minää. Viime keväänä hän löysi internetistä kertomuksia samanlaisista kokemuksista, ja on sen jälkeen ollut rakentamassa uskontojen uhrien verkostoa.
http://www.geocities.com/valaisija/h_kok-sk.htmEnsimmäistä kertaa elämässäni tunnen todellista onnellisuutta ja mielenrauhaa. Olen helpottunut siitä, ettei minun enää tarvitse rakentaa henkistä ja fyysistä maailmaani jonkun maallisen kirjapainofirman oikkujen varaan.
http://www.geocities.com/valaisija/h_ero.htm
http://web.archive.org/web/200401160926 ... istus.htmlTiesin, että elämä muuttuisi totaalisesti enkä palaisi kotiin vanhana Kallena. Siellä salissa sitten tunnustin syntini lopullisesti pois harteiltani ja tunnustin ensimmäistä kertaa elämässäni ääneen Jeesuksen Herrakseni. Mitään värinöitä ja tärinöitä en tuntenut, ja kysyinkin hieman hämilläni, että onko minussa nyt Pyhä Henki.