Eroaminen - mitä tilalle?

[RaM]

Tuo Jehovan todistajille opetettu ajattelutapa 'mitä sitten tilalle' on varsin taitavaa psykologista kieroilua. Tuo vaihtoehdon, korvaavan 'totuuden' vaatimus pitää monia todistajia kiinni lahkossaan.

Henkilö, joka aikuisena kääntyy Jt-lahkoon, kykenee helpommin valitsemaan jonkun uuden uskonnon tilalle. Kääntymään uudelleen toisiin jumaluusoppeihin.
Sellainen Jt, joka on kuulunut lahkoon mukaan jo lapsesta alkaen, on paljon lahkosidonnaisempi. Hän on pienestä asti oppinut ajattelemaan kriittisesti kaikista muista uskonnoista ja pitämään niitä valheiden tyyssijana sekä Saatanan kotina. En usko, että monikaan lasuudesta asti Jt:n kuulunut voisi milloinkaan kääntyä esim. lestadiolaisuuteen tai helluntailaisuuteen, koska on oppinut todistelemaan koko ikänsä niin itselleen kuin muille, ettei ole olemassa mitään muuta oikeaa uskontoa.

'Mitä sitten tilalle' ajattelutapa ajaa monet Jt:t umpikujaan ja siksi erottaminen onkin monien kohdalla se paras tapa päästä irti tuosta mielenhallinnasta. Silloin joutuu pakon edessä toteamaan, että mitään sen merkittävämpää ei tilalle tarvitakkaan. Elämä itsessään on ainutlaatuinen tapahtuma eikä sitä rajoita mitkään lahkoilun vaatimukset.

Oma näkemykseni onkin, ettei 'mitä sitten tilalle' ihmisille kannata tarjoilla toisia Jeesuksia. Ei Jt niihin usko. Se, mikä omasta mielestäni parhaiten auttaa lahkosta irti rimpuilevaa henkilöä, on TIETO ja siihen yhdistetty inhimmillinen tuki ja ystävällisyys.
Toki se osa, ei haittaisi vaikka isokin osa, joka on Jt-käänynnäinen ja haluaa pois lahkosta, saattaa kaivata korvaavaa messiasta itselleen ja heille varmasti x:n 'kristillistä siipeä' edustavien mielipiteet ja opetukset voivat olla parasta lääkettä.

Olisi varmaankin hyvä oppia erottamaan, millä lääkkeellä seuran ruhjomia ihmisiä autetaan kulloisessakin tilanteessa parhaiten. Osaisimme antaa oikeaa ruokaa oikeaan aikaan.

[Polyester]

Oma näkemykseni onkin, ettei 'mitä sitten tilalle' ihmisille kannata tarjoilla toisia Jeesuksia

Mielestäni kritiikkiä ja käännytystä ei yleensäkään pitäisi sekoittaa keskenään. Kertoo vain, mitä systeemissä on vialla, ja antaa lukijan päättää mitä tilalle - jos mitään. Jos omaa totuutta on pakko päästä mainostamaan, tekee sen sitten muualla.

Parasta uskonnon kritiikkiä on uskonnon sisäisten ristiriitojen, valehtelun, julmuuden jne. osoittaminen - siis sellainen kritiikki, missä uskontoa ei tarvitse verrata mihinkään oppirakennelmaan, vaihtoehtoiseen "totuuteen", vaan riittää pelkkä logiikka ja yleisinhimillinen näkökulma.

Jos tällaiseen ravitsevaan ateriaan sotkee evankelioimista mukaan, saattaa helposti käydä niin, että kyseiselle ainesosalle allerginen henkilö oksentaa koko annoksen samantien ulos.

[Markku Meilo]

Olen kysellyt tuon 'mitä sitten tilalle'-vaateen perustetta, saamatta asiallista perustelua vaateelle. Kyseessä on uskonnollinen hokema, jolla on tarkoitus pitää rivit suorina.

Samaa sarjaa kuin hokema 'väärä sydämentila', jonka taakse kätkeydyttäessä sanotaan käytännössä 'sä oot tyhmä'.

[Witless]

Hän on pienestä asti oppinut ajattelemaan kriittisesti kaikista muista uskonnoista ja pitämään niitä valheiden tyyssijana sekä Saatanan kotina. En usko, että monikaan lasuudesta asti Jt:n kuulunut voisi milloinkaan kääntyä esim. lestadiolaisuuteen tai helluntailaisuuteen, koska on oppinut todistelemaan koko ikänsä niin itselleen kuin muille, ettei ole olemassa mitään muuta oikeaa uskontoa.

Noin se varmaankin menee. JT-uskonnossa tietysti on vielä se piirre että se ei ole ns. karismaattinen liike, eli kaatuilemista ja sekavilla kielillä puhumista harrastetaan lähinnä kännispäissään. Siksi moiset kristinuskon suunnat varmaan tuntuvat aika vierailta Jehovan todistajiksi kasvatettujen mielestä.

Tuo otsikkosi on tuttu yhdenkin lapsuudenkaverini suusta. Enpä ole osannut vastata, kun en enää osaa itse edes ajatella tuolla logiikalla. Tyyliin "Vedän heroiinia. Voisin tietysti lopettaakin, mutta mitä tilalle?" Elämä?

[Witless]

Oma näkemykseni onkin, ettei 'mitä sitten tilalle' ihmisille kannata tarjoilla toisia Jeesuksia

Mielestäni kritiikkiä ja käännytystä ei yleensäkään pitäisi sekoittaa keskenään. Kertoo vain, mitä systeemissä on vialla, ja antaa lukijan päättää mitä tilalle - jos mitään. Jos omaa totuutta on pakko päästä mainostamaan, tekee sen sitten muualla.

Parasta uskonnon kritiikkiä on uskonnon sisäisten ristiriitojen, valehtelun, julmuuden jne. osoittaminen - siis sellainen kritiikki, missä uskontoa ei tarvitse verrata mihinkään oppirakennelmaan, vaihtoehtoiseen "totuuteen", vaan riittää pelkkä logiikka ja yleisinhimillinen näkökulma.
Jos tällaiseen ravitsevaan ateriaan sotkee evankelioimista mukaan, saattaa helposti käydä niin, että kyseiselle ainesosalle allerginen henkilö oksentaa koko annoksen samantien ulos.

Pakko on vielä kommentoida tähän, vaikka olen pelkästään sataprosenttisen samaa mieltä. Jokaisella vakaumuksellisella Jehovan todistajalla on ns. agenda, eli heidän perimmäinen tarkoituksensa on aina myydä kyseistä uskontoa kiinnostuneille (tai markkinoinnin termein potentiaalisille asiakkaille). Näyttää siltä että on olemassa joukko entisiä Jehovan todistajia jotka ovat vaihtaneet firmaa, mutta haluavat jatkaa myyntiponnistuksia. Uskaltaisin kyllä väittää että kerran kusetetuksi tulleiden valmius ostaa uudestaan vastaava tuote on aika huono.

Minäkin toivoisin että esim. nämä ihan vaan Jeesusta pelastajana myyvät löytäisivät markkinapaikkansa jostain muualta kuin entisten (toipuvien) Jehovan todistajien joukosta. Pidän amerikkalaisen lahkon mielenhallinnasta juuri pois päässeen ihmisen vokottelemista aika kyseenalaisena toimintana, oli asia miten hyvä tahansa.

[Markku Meilo]

(tai markkinoinnin termein potentiaalisille asiakkaille).

Markkinoinnissa käytetään myös 'agressiivinen'-termiä ja yhdistän sen Vt-seuran käännytykseen. Toki miekkalähetys hakkaa mennen tullen agressiivisuudellaan.

[Witless]

(tai markkinoinnin termein potentiaalisille asiakkaille).

Markkinoinnissa käytetään myös 'agressiivinen'-termiä ja yhdistän sen Vt-seuran käännytykseen. Toki miekkalähetys hakkaa mennen tullen agressiivisuudellaan.

Jep. Muistan opiskeluajoilta myös termin "korkeapainemyynti", jolla kuvattiin 50-60-lukujen tapaa myydä. Jehovan todistajilla se on vieläkin korkeassa kurssissa.

[am-ha·’a’rets]

Toisaalta jos asiaa ajattelee sillä tavalla, että ihmisen elämän täyttää uskonto... vaikkapa kokouksissa ja kentällä käyminen noin fyysisesti ja henkisesti ollaan hyvin uskonnollisia - niin uskonnon hylkääminen johtaa tietynlaiseen tyhjiöön (tai ainakin uskonnollisesta ihmisestä tuntuu siltä). Jollain tuo tyhjiö on täytettävä.... oli se sitten työn tekemistä tai sohvalla makaamista niin jollain tuo aikaisemmin käytetty aika täytyy korvata. No tekemistähän löytyy aina, siitä ei tule puutetta mutta suurempi tyhjiö syntyy pään sisälle. Jollain keinolla jokaisen täytyy hyväksyttää itselleen se millä korvaa vanhan uskonnollisuuden.

Jumalaan uskovana ihmisenä en koe uskonnon vaihtamista järkevänä... uudella uskonnolla on vain omat isminsa eri muodossa, ei niillä ole kokonaisuuden kannalta mitään väliä. Ateismillä tai agnostismillä en pysty selittämään maailmankuvaa itselleni, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Jumalaan uskominen. Jos tässä vaiheessa elämääni pääsisin valitsemaan niin en liittyisi mihinkään uskontoon... olisin henkilö, joka uskoo Raamatun moraaliseen voimaan - opetukseen kertomuksen takana. Olosuhteeni pakottavat minut olemaan jehovantodistaja. Vaihtoehtona on suuri määrä tuskaa ja henkistä kärsimystä... etenkin henkilöille joista välitän.

1. Korinttilaisille 9:19-23

"19 Sillä vaikka olen vapaa kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien orjaksi voittaakseni sitä useampia. 20 Ja niin minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen voittaakseni juutalaisia; lain alaisille minusta tuli kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset. 21 Ilman lakia oleville minusta tuli kuin ilman lakia oleva, vaikka en ole ilman lakia Jumalaan nähden, vaan lain alainen Kristukseen nähden, voittaakseni ilman lakia olevat. 22 Heikoille minusta tuli heikko voittaakseni heikot. Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia. 23 Mutta kaiken minä teen hyvän uutisen tähden päästäkseni siitä toisten kanssa osalliseksi."

[Tony]

Jollain tuo tyhjiö on täytettävä.... oli se sitten työn tekemistä tai sohvalla makaamista niin jollain tuo aikaisemmin käytetty aika täytyy korvata. No tekemistähän löytyy aina, siitä ei tule puutetta mutta suurempi tyhjiö syntyy pään sisälle. Jollain keinolla jokaisen täytyy hyväksyttää itselleen se millä korvaa vanhan uskonnollisuuden.

Totta.

Kai tässä itse kukin pyrkii jokseenkin tasapainoiseen elämään, jossa tietää edes orastavasti mitä elämältä haluaa ja mitä sen olisi hyvä sisältää.

Elämäntilanteen muutokset ovat jokaiselle isoja asioita, oli sitten muutos tai muutoksen aiheuttaja mikä hyvänsä. Siksi en suuremmin ihmettele tällaisen kysymyksen esittämistä, jossa halutaan tietää olisiko jehovantodistajuuden tilalle tarjolla jotain, kenties parempaa.

Mutta sitä en lakkaa ihmettelemästä miksi tuo kysymys esitetään vaatimuksena, jonka vastaamatta jättäminen (tai todistajan mielestä huonon vaihtoehdon esittäminen) tarkoittaa keskusteluyhteyden loppumista, ja jehovantodistajan tyytyväisyyttä luullessaan jatkavansa AOT:n vanavedessä.

Olen tullut siihen päätelmään, että se on yksi ja sama mitä todistajalle esittää jehovantodistajuuden tilalle, niin se ei riitä, eikä se ole 'sitä jotain' jota he etsivät, tai tarvitsevat. Kyseessä ovat tietenkin todistajan ennakkoluulot ja pelko vt-seuran luoman illuusion hajoamisesta. Sitä paitsi vaikeahan sitä on kenellekään räätälöidä elämää valmiiksi, se on jokaisen oma duuni se. Pelottavaltahan se voi jehovantodistajasta kuulostaa - ottaa ohjakset omasta elämästä.

Omasta mielestäni elämä on enemmän elämisen arvoista kun siihen ei ole mahdutettu jehovantodistajuuden - niin psyykkisesti kuin fyysisestikin - raskasta taakkaa. Ja jos haluaa uskoa, on sekin (kuulemma) satamäärin kevyempää ilman tuota aiheetonta taakkaa, jonka jenkkiläinen uususkonto jäseniensä niskaan aiheetta kaataa.

[Markku Meilo]

Olosuhteeni pakottavat minut olemaan jehovantodistaja. Vaihtoehtona on suuri määrä tuskaa ja henkistä kärsimystä... etenkin henkilöille joista välitän.

Kunnioitettavaa, itse en tuolta pohjalta kykenisi puolustamaan näkemyksiäni.

[Tony]

Olosuhteeni pakottavat minut olemaan jehovantodistaja. Vaihtoehtona on suuri määrä tuskaa ja henkistä kärsimystä... etenkin henkilöille joista välitän.

Kunnioitettavaa, itse en tuolta pohjalta kykenisi puolustamaan näkemyksiäni.

Kieltämättä aikamoinen dilemma. En saata edes kuvitella nimimerkin am-ha·’a’rets sisäisen ristiriidan paloa ja sen määrää elämänsä eri tilanteissa jehovantodistajana. Surullista tuossa on sekin, ettei am-ha·’a’rets ole likikään ainoa laatuaan...

Tsemiä am-ha·’a’rets !

[Pehmoluopio]

Mitenkäs vaikka tällainen tilalle?
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/OutPain.html

[Viljo]

Olosuhteeni pakottavat minut olemaan jehovantodistaja. Vaihtoehtona on suuri määrä tuskaa ja henkistä kärsimystä... etenkin henkilöille joista välitän.

Minä suosittelen jehovantodistajuuden sijaan sohvalla makaamista. Jehovantodistajana eläminen täyttää ihmisen elämän vaihtelevalla määrällä tekemistä ja estää käyttämästä aikaa paremmin mm. asioiden mietiskelyyn.

Kun makaa sohvalla vaikka muutaman kokouksen ajan, niin siinä ehtii tulla jos jonkinlaista ajatusta mieleen, ja niihin kannattaa tarttua kirjoittamalla niitä muistiin ja mietiskelemällä tarkemmin myöhemmin.

Tuntematta tarkemmin olosuhteitasi totean yleisesti, että moni ihminen saattaa jättää tärkeät suunnanmuutokset tekemättä pelon vuoksi, vaikka niiden tekeminen saattaisi herättää läheisetkin näkemään asioita uudella tavalla.

[Kapteeni]

Scandinaavi Ex. todistajan ongelma on, että valinnanvara on pieni. USA:sta kyllä löytyy lahkoa, seuraa, uskontoa ex. todistajalle.

[Aamu]

-- uskonnon hylkääminen johtaa tietynlaiseen tyhjiöön (tai ainakin uskonnollisesta ihmisestä tuntuu siltä). Jollain tuo tyhjiö on täytettävä.... --
Jumalaan uskovana ihmisenä en koe uskonnon vaihtamista järkevänä... uudella uskonnolla on vain omat isminsa eri muodossa, ei niillä ole kokonaisuuden kannalta mitään väliä.

Ajatuksia herättäviä ajatuksia. Itselleni on selvästi muodostunut kyseisenlainen tyhjiö. Jätettyäni Todistajat, olen ollut suorastaan sairaalloisen kiinnostunut muista uskonnoista ja etsinyt sieltä sopivaa täyttämään uskonnollisuudenkaipuutani. Tuntuu toivottomalta. Kuitenkin itse koen uskonnon pienetkin käytännön yksityiskohdat tärkeinä kokonaisuuden kannalta, minun on vaikea uskoa sitä että uskonnon vaihtaminen ei ratkaisisi mitään. Se saattaisi päteä puhuttaessa vaikkapa kristinuskosta ts. samaa jumalaa palvovista uskonnoista. Niin suuria linjoja en kykene vetämään, että kokisin vaikkapa kristinuskon ja jonkin afrikkalaisen heimouskonnon saman asian eri ilmentyminä, vaikka niistä yhtäläisyyksiä löytyisikin. Jatkan siis pilkun lähentelyä omaa tyhjiötäni täyttäessäni...

Jos tässä vaiheessa elämääni pääsisin valitsemaan niin en liittyisi mihinkään uskontoon... olisin henkilö, joka uskoo Raamatun moraaliseen voimaan - opetukseen kertomuksen takana.

Juuri näin Raamattuun tulisi minunkin mielestäni suhtautua. Yksi sysäys todistajista lähtemiselleni oli juuri epäusko Raamattuun. Minusta sitä opusta ei kerta kaikkiaan voinut ottaa vakavasti, pitää Jumalan sanana jne. vaikka siellä toki on viisaitakin sanoja. Koska Raamattu oli minulle ainoa "todiste" Jehova Jumalasta, Raamatun mukana mureni usko myös Jehovaan ts. Raamatun mukaiseen jumalaan. Jonkinlaisen jumalan olemassaoloa voidaan mielestäni hyvinkin perustella, mutta mikään muu kuin Raamattu ei sano, että sen tulisi olla juuri sellainen kuin Raamatussa kuvaillaan.

Sellainen Jt, joka on kuulunut lahkoon mukaan jo lapsesta alkaen, on paljon lahkosidonnaisempi. Hän on pienestä asti oppinut ajattelemaan kriittisesti kaikista muista uskonnoista ja pitämään niitä valheiden tyyssijana sekä Saatanan kotina. En usko, että monikaan lasuudesta asti Jt:n kuulunut voisi milloinkaan kääntyä esim. lestadiolaisuuteen tai helluntailaisuuteen, koska on oppinut todistelemaan koko ikänsä niin itselleen kuin muille, ettei ole olemassa mitään muuta oikeaa uskontoa.

Lapsesta asti Todistajiin kuuluttuani epäilykset yltyivät teini-iässä hiljalleen luopumukseksi saakka. Tilalle etsin apua ajalle muodikkaista itämaisista filosofioista, mutta ne tuntuivat kovin kaukaisilta. Nyt kun asiaa ajattelen, niin yhtä kaukaisilta kuin tarina Lähi-Idässä seikkailleesta juutalaisten messiaasta tai profeetoista. Lopulta päädyin siihen, että vastausta on paras etsiä läheltä. Ehkä jokin muu uskonto saisi minut ymmärtämään Raamattuakin. Niinpä aloin tutustua uskontoon, joka minulta lapsuudesta evättiin; luterilaisuuteen. Aloin keskustella tuntemieni helluntalaisten ja lestadiolaisten kanssa, myös ovella vierailleet mormonit saivat lämpimän vastaanoton. Mutta kuten RaM ennustikin, en ole mihinkään päin vielä kääntynyt, enkä edellämainittuihin aio koskaan kääntyäkään. Paha kyllä, Todistajat opettivat minut ajattelemaan kriittisesti toisista uskonnoista, mistä oikeastaan heille olen kiitollinen. Onneksi opin ajattelemaan kriittisesti myös heistä.