Ex-helluntailainen

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Aaac
Viestit: 1644
Liittynyt: 28.04.2007 15:11

Ex-helluntailainen

Viesti Kirjoittaja Aaac »

Löysin UUT:n sivulta elämänkokemuksen, jonka on kirjoittanut entinen helluntailainen. Hyvin kirjoitettu, ja kokemus johon myös ex-JT:t voivat samaistua. Tässä joitakin otteita.
[Seksi]Kiellosta johtuen monet ystäväni ampaisivat naimisiin heti täysi-ikäisyyden saavutettuaan, ja avioeroja on tätä nykyä kaveripiirissäni paljon.
Sillä hetkellä alkoi vahva kyseenalaistaminen, joka loppujen lopuksi mursi uskoni pala palalta. Mursi kaiken, jonka varaan olin elämäni perustanut.
Ensin vaivuin vaikeaan masennukseen, jolle en löytänyt syytä tai ratkaisua. Psykologit eivät tuntuneet ymmärtävän. Sitten vaihdoin paikkakuntaa, muutin isompaan kaupunkiin josta en tuntenut juuri ketään. Pääsin irti seurakunnasta, enkä enää törmännyt kaupungilla syyllistäviin katseisiin. Ymmärsin että masennus johtui uskosta luopumisesta, ja ryhdyin viimein käsittelemään asiaa.
Nyt tunnen olevani viisivuotias 23-vuotiaan vartalossa. Opiskelen yliopistossa, mutta ajatukseni ovat toisinaan vielä päiväkotitasolla. Joudun kehittämään itselleni luottamuksen elämään ja ihmisiin. Ilman synnin käsitettä, joudun päättämään mikä on oma moraalini, missä kulkevat rajat. Opettelemaan tuntemaan uskovilta kiellettyjä tunteita kuten vihaa, kateutta ja katkeruutta. Kun minun ei tarvitsekaan käyttää koko elämääni muiden ihmisten ja jumalan hyväksi, minun pitää myös etsiä asiat jotka oikeasti kiinnostavat minua.
Luotan ei-uskoviin ihmisiin, jotka eivät sittenkään olleet läpeensä pahoja kuten Raamatussa ja monissa kokouksissa uskotellaan.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/omat ... ailaiseksi
Religionsfri.
toolman
Viestit: 448
Liittynyt: 07.02.2009 00:13

Re: Ex-helluntailainen

Viesti Kirjoittaja toolman »

Niin! Joskus on ajateltava niitäkin mielikuvitusrikkaita tarinoiden kirjoittajia.
tool ja öl on elämää.
Pehmoluopio
Viestit: 1565
Liittynyt: 28.04.2007 18:24
Paikkakunta: Hanko

Re: Ex-helluntailainen

Viesti Kirjoittaja Pehmoluopio »

Tuo on hyvä kokemus!
Luotan ei-uskoviin ihmisiin, jotka eivät sittenkään olleet läpeensä pahoja kuten Raamatussa ja monissa kokouksissa uskotellaan.
Ovat ja eivät ole, se on mielenkiintoinen paradoksi.
Maailmallisilla on taipumus fyysiseen väkivaltaan ja suureen ääneen öykkäröintiin suuremmassa määrin kuin vaikka Jehovan todistajilla.
Toisaalta kun niihin on luottanut, niin ne ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi, toisin kuin Jehovan todistajat.
Miljoonat kohta kuolevat eivät eläneet koskaan
Arskavain
Viestit: 578
Liittynyt: 14.11.2007 21:14
Paikkakunta: Tornio

Re: Ex-helluntailainen

Viesti Kirjoittaja Arskavain »

Loppujen lopuksi me ihmiset olemme niin samanlaisia. Tietyt asiat ja niihn uskominen saavat meidät käyttäytymään riippuen uskomisestamme hieman eri tavoin, mutta pahoja ihmisiä ei oikeastaan ole olemassa jos kykenemme vain ymmärtämään heitä - tosin jotkut ideologiat ja uskonnot saavat ihmiset näyttämään pahoilta, kuten mekin olemme todistajien mielestä pahoja ja taas meidän mielestä "paatuneet" todistajat näyttävät pahoilta.

Todistajana ollessa ajattelin kaikkien muiden olevan tyhmiä ja pahoja tai muuten saatanan sokaisemia, mutta todellisuudessa voimme oppia joka ihmiseltä jotain jos ymmärrämme hänen käytöksensä syyn - onko ajatteluni naivia ja liian pelkistettyä mielestänne?
Elä ja anna toisten elää
Pehmoluopio
Viestit: 1565
Liittynyt: 28.04.2007 18:24
Paikkakunta: Hanko

Re: Ex-helluntailainen

Viesti Kirjoittaja Pehmoluopio »

Arskavain kirjoitti:todellisuudessa voimme oppia joka ihmiseltä jotain jos ymmärrämme hänen käytöksensä syyn - onko ajatteluni naivia ja liian pelkistettyä mielestänne?
Ehkä, mutta se on hedelmällinen lähtökohta.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää hellareiden "kiihkeyttä", arvelen sen olevan sentimentaalisuutta. Pitää luntata kirjasta "On Truth, the Tyranny of Illusion", mitä on sentimentaalisuus:
If love is impossible, we are forced to resort to sentimentality, or the shallow show and outward appearance of love.


ja sen asiayhteys on tämä (alleviivaus minun):
It is impossible to have any standards for love if we do not have any standards for truth. Since being honest is better than lying, and courage is better than cowardice, and truth is better than falsehood, we cannot have honesty and courage unless we are standing for something that is true. Thus when we say that we “love” someone, what we really mean is that his actions are consistent, compared to a rational standard of virtue. In the same way, when I say that somebody is “healthy,” what I really mean is that his organs are functioning consistently, relative to a rational standard of well-being.

Thus love is not a subjective preference, or a biological commonality, but our involuntary response to virtuous actions on the part of another.

If we truly understand this definition, then it is easy for us to see that a society that does not know truth cannot ever know love.

If nothing is true, virtue is impossible.

If virtue is impossible, then we are forced to pretend to be virtuous, through patriotism, clan loyalties, cultural pride, superstitious conformities and other such amoral counterfeits.

If virtue is impossible, then love is impossible, because actions cannot be compared to any objective standard of goodness. If love is impossible, we are forced to resort to sentimentality, or the shallow show and outward appearance of love.
Miljoonat kohta kuolevat eivät eläneet koskaan
Luopio?
Viestit: 128
Liittynyt: 16.09.2009 21:01
Paikkakunta: 60°10'12"N 24°56'24"E

Re: Ex-helluntailainen

Viesti Kirjoittaja Luopio? »

Pehmoluopio kirjoitti:Tuo on hyvä kokemus!
Luotan ei-uskoviin ihmisiin, jotka eivät sittenkään olleet läpeensä pahoja kuten Raamatussa ja monissa kokouksissa uskotellaan.
Ovat ja eivät ole, se on mielenkiintoinen paradoksi.
Maailmallisilla on taipumus fyysiseen väkivaltaan ja suureen ääneen öykkäröintiin suuremmassa määrin kuin vaikka Jehovan todistajilla.
Toisaalta kun niihin on luottanut, niin ne ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi, toisin kuin Jehovan todistajat.
On ollut myös mukava huomata, että "maailmalliset" ovat ystäviä omasta tahdostaan eikä siksi, että joku järjestö niin odottaa ja vaatii. Eli on olemassa ihmisiä jotka pitävät minusta minuna itsenäni eikä velvollisuudesta. Se vasta on todellista ystävyyttä.
"Totuus ei saa koskaan tulla hyvän tarinan tielle"
äänilaiteveli
Viestit: 150
Liittynyt: 05.06.2009 17:36
Paikkakunta: Kouvola

Re: Ex-helluntailainen

Viesti Kirjoittaja äänilaiteveli »

Luopio? kirjoitti: On ollut myös mukava huomata, että "maailmalliset" ovat ystäviä omasta tahdostaan eikä siksi, että joku järjestö niin odottaa ja vaatii. Eli on olemassa ihmisiä jotka pitävät minusta minuna itsenäni eikä velvollisuudesta. Se vasta on todellista ystävyyttä.
Näin on. Mutta jotta nyt ei ihan menisi mollaamisen puolelle on rehellisyyden nimessä tunnustettava etteivät kaikki JT ole sen takia ystäviä koska järjestö pakottaa niin. Mulla on ainakin vielä pari kaveria seurakunnasta, jotka ihan vilpittömästi tykkää musta sellasena ku oon ja haluaa olla ja onkin mun kaa tekemisis, vaikka on vanhin tullu heille sanomaa ettei sais olla mun kaa enää tekemisis koska oon niin huonoa seuraa ja plaa plaa.

Mutta jos mulla niitä kavereita oli silloin 20-30, ja nyt on jälel pari kolme ni laskepa kuinka monta prosenttia oli just niitä "ystäviä" jotka sano et "joo et oo enää mukana, en voi olla sun kaa enää, enkä kyl haluiskaa. Haista paska." Mut niin se vaan menee. :)
"Ole siis valpas, ehkä sinussa oleva valo on pimeyttä." Luuk 11:35
Luopio?
Viestit: 128
Liittynyt: 16.09.2009 21:01
Paikkakunta: 60°10'12"N 24°56'24"E

Re: Ex-helluntailainen

Viesti Kirjoittaja Luopio? »

äänilaiteveli kirjoitti:
Luopio? kirjoitti: On ollut myös mukava huomata, että "maailmalliset" ovat ystäviä omasta tahdostaan eikä siksi, että joku järjestö niin odottaa ja vaatii. Eli on olemassa ihmisiä jotka pitävät minusta minuna itsenäni eikä velvollisuudesta. Se vasta on todellista ystävyyttä.
Näin on. Mutta jotta nyt ei ihan menisi mollaamisen puolelle on rehellisyyden nimessä tunnustettava etteivät kaikki JT ole sen takia ystäviä koska järjestö pakottaa niin. Mulla on ainakin vielä pari kaveria seurakunnasta, jotka ihan vilpittömästi tykkää musta sellasena ku oon ja haluaa olla ja onkin mun kaa tekemisis, vaikka on vanhin tullu heille sanomaa ettei sais olla mun kaa enää tekemisis koska oon niin huonoa seuraa ja plaa plaa.

Mutta jos mulla niitä kavereita oli silloin 20-30, ja nyt on jälel pari kolme ni laskepa kuinka monta prosenttia oli just niitä "ystäviä" jotka sano et "joo et oo enää mukana, en voi olla sun kaa enää, enkä kyl haluiskaa. Haista paska." Mut niin se vaan menee. :)
Olet oikeassa. Ei kaikki pelkästään olosuhteiden pakosta ollut ystäviä. Kuitenkin turhan iso prosentti.
"Totuus ei saa koskaan tulla hyvän tarinan tielle"
Vastaa Viestiin