Ei helvetti, aina sama paratiisi

[Torninvartija]

Uskontotieteilijän näkemyksiä paratiisista:

http://www.hs.fi/juttusarja/hyvinvointi ... 5242686224

[Aaac]

Ehei Tuohan on aivan väärä käsitys. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että ainoa oikea paratiisi on tällainen ja muut käsitykset vain jäljittelevät sitä:

http://www.unc.edu/~elliott/images/Beau ... ndings.jpg

[toolman]

Taiteilijathan ovat voineet unohtaa vuoden aikojen vaihtelut.

[Arskavain]

Mielenkiintoista on myös uskontojen suhtautuminen nykyhetkeen - ainoaan todelliseen omaisuuteemme. Uskonnoilla pääpiirteissään tulevaisuus korvaa nykyhetken - eletään nyt sellaisen elämän vuoksi, joka ei ole todellista...

Minun näkemyksessäni Jeesus kehotti elämään kuitenkin nykyhetkessä, kun hän sanoi: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Vaikka Jeesus puhui jumalan valtakunnasta, jota tuli etsiä ensin, on kuitenkin muistettva, että hän puhui preesens muodossa ja tuo valtakunta oli heidän keskellään "nyt".

[Jaakko Ahvenainen]

Pakkohan se on Närhin kanssa olla samaa mieltä, kun tuo paratiisijuttu nyt vain sattuu olemaan mainituissa kulttuureissa noin, mutta siinä olet oikeassa, Arska, että meille on annettu tämä hetki. Tästä tulee nauttia, mikäli mahdollista on. Huominen on jo asia erikseen ja eilinen ei koskaan enää palaa.

Vanhassa ehtoollisvirressä laulettiin mm. "taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan". Tuskin tulkinta pahasti ontuu, jos tällä kohtaa ajattelee puolisoaan ja läheisiä ympärillään iloiten heistä, vaikka virressä ei nyt tätä ihan tarkoitettukaan. Itse olin naimisissa työni kanssa ja sitten kävi, kuten kävi.

[RaM]

Aaacin kuva on varmaankin bongattu joskus Jt-sivustosta. Siinä oleva Jt tyylinen teksti viittaa johonkin kirjaan. Kuva tuntuu muutenkin hyvin tutulle.

Lisäys: no kaipa sen onkin tuttu kuva.
http://www.unc.edu/~elliott/

[Luopio?]

Ehei Tuohan on aivan väärä käsitys. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että ainoa oikea paratiisi on tällainen ja muut käsitykset vain jäljittelevät sitä:

http://www.unc.edu/~elliott/images/Beau ... ndings.jpg

Aina kauluspaita päällä(toki ylin nappi auki kun kerta ollaan paratiisissa) taputtelemassa ruohoa syöviä tiikereitä. Sininen taivas ja aurinko paistaa, sisaretkin näyttää ihan Amish-vaimoilta...
Tuo ärsytti jo lapsena.

[sinner74]

Kyllä kai meillä jokaisella on oma tähän maailmanhetkeen sijoittuva paratiisimme, halusimme sitä tai emme. Jopa jehovantodistajallakin.

Minulla se voisi olla vaikka (alla on JA, ei TAI -tyyppisiä ehtoja):

Eukko on hyvällä tuulella.
Penska siivosi lelunsa olohuoneen lattialta käskemättä. Tai ainakin ensimmäisellä kehotuksella.
Jääkaapissa olutta. Kädessä yksi. Kylmä.
Töissä menee hyvin. Ei tekemättömiä hommia. Palkankorotus tulossa.
Kärppien peli alkaa telkkarista. Ilmaiseksi.
Kaveripariskunta tulee katsomaan peliä ja saunomaan.
Hauska ilta.
Nukkumaan onnellisena.

Uskon että minun paratiisini voi toteutua omana elinaikanani minulle, jos lykästää ja teen oman osuuteni.
Mutta että aina tommosta, ei helvetti!

[Linnea]

Kai nuo paratiisikäsitykset on koottu sen mukaan, mikä on enemmistön mielestä parasta. Vehreä luonto ja kesyt eläimet vetoavat useimpiin. Minulle jäi lapsena sellainen mielikuva, että paratiisi oli suorastaan viidakko, vihreää on kaikissa aiheesta tehdyissä kuvissa niin paljon. Itse en kaipaa viidakkoon läkähtymään kuumuuteen ja kosteuteen, minulle paratiisi voisi olla suomalainen rantamaisema suurten rauduskoivujen katveessa. Vanhoissa Suomi-filmeissä näkee joskus juuri oikeanlaista maisemaa. Vuodenaikojen vaihtelu olisi myös mukava seikka säilytettäväksi. Ja loppuviimein, paratiisiksi voisi varmaan luonnehtia yksitoikkoisempaakin ympäristöä, jos vaan olisi mahdollista saada takaisin ne rakkaimmat ihmiset...

[Minni65]

Miksi täytyy päästä paratiisiin? Mä olen ainakin sitä mieltä, että mä en jaksaisi missään tapauksessa opetella uutta asiaa, silitellä niitä kaikkia eläimiä, ruokkia niitä. Mä taidan olla laiska
en
kyllä minä kuolen täältä ja kenties se sieluni vaeltaa jossain oppimassa uutta..en tiedä

[toolman]

kyllä minä kuolen täältä ja kenties se sieluni vaeltaa jossain oppimassa uutta..en tiedä

Tai mahdollisesti vaihtaisi taas uuteen persoonallisuuteen ja paratiisissa olisi jälleen uusi.

[antsa]

Toi paratiisiasia on yksi mua kummeksuttavista asioista. Mitä ihmettä tekisin aina ja ikuisesti (olettaen tietty, että mulla olis edes pienet mahdollisuudet päästä kyseiseen paratiisiin)!?
Sain vastaukseksi, että paratiisissa voisin toteuttaa itseäni, ja tehdä minua kiinnostavia asioita, kuten käsitöitä ja puutarhanhoitoa ilman paineita ja kiireitä - en silti käsitä. Olen tehnyt pienimuotoista galluppia, eikä kukaan "haastattelemani" halua elää ikuisesti. Halusitteko te todistaja-aikoinanne? Mitä ajattelitte tekevänne? Eikö itsekkyys ole pahasta, eli en saisi haluta tehdä itseäni kiinnostavia asioita (paitsi, jos ainoa itseäni kiinnostava asia olisi Jehovan palvonta)?

Jos sairaudet ja vanhuus kaikkoaa, muuttuuko ihmisen persoonallisuus? Olisinko siellä oma itseni? Entä jos paratiisissa eläessään kadottaakin uskonsa? Jos vanhuus on huono asia (jos kerran paratiisissa ei vanheta), tavallaan rangaistus, miksi vanhempia pitää kunnioittaa? Mitä raamattu sanoo vanhuksista? Mielestäni luin raamatusta ihmisen iän asetetuksi 120 vuoteen, miksi heput sitten elivät kauemmin?

Sanotaanko raamatussa petoeläinten aiemmin syöneen vain ruohoa?

[Tony]

Ikuisuus on muutenkin käsite, jota ei sitä hehkuttavien tai odottavien osalta useinkaan ajatella loppuun saakka - vaikka toisaalta, eihän sitä voi loppuun ajatellakaan. Jos hahmotetaan sitä sillä että lähdet kulkemaan Rovaniemeltä Helsinkiin matkavauhtia millimetrin triljoonassa vuodessa, niin kun olet perillä Stadissa, et ole ajallisesti kuin vasta ikuisuuden alussa - jos sitäkään.

Mielestäni luin raamatusta ihmisen iän asetetuksi 120 vuoteen, miksi heput sitten elivät kauemmin?

Se taisi mennä niin että Jumala sääti jossain vaiheessa ihmisen iän uusiksi, kun tyypillä paloi käpy ihmisten kenkkumaisuuteen. Metusalem oli muistaakseni viimeisiä pitkän iän kavereita, jonka jälkeen ihmisen iäksi asetettiin se 80 - 100 vuotta tjsnpn. Olisikin muuten aika hurjaa jos täällä tallustelisi liki tuhat vuotta vanhoja ihmisiä. Tarinaa varmaan riittäisi kerrottavaksi, ja erilaiset keräykset sotaveteraaneille saisivat hieman uuden lähestymistavan. Ylikansoituksesta puhumattakaan.