Fanaattisuus

[Vieras]

JT:t usein sanovat, etteivät olisi fanaattisia. Takaisin maailmaan (maan päälle - enkä tarkoita tällä Jeesuksen kaltaista paluuta) eli realiteetteihin palattuani olen huomannut, ettei uskonto ole ihmisille useinkaan päälimmäisin puheenaihe, saatikka, että he koko ajan yrittäisivät vääntää ja kääntää toisia omaan uskoonsa. Jos joltakin kysyy, voi saada vastauksen uskosta Jumalaan tai ateismista. Keskutsella voi ja mielipiteitä vaihtaa - ilman pelkoa opetellun ajatusrakennelman sortumisesta.

Uskon syvyys ei riipu siitä, paljonko raportoi seurakunnalleen käännyttämiseen käytettyjä tunteja eivätkä useimmat (mitkään) seurakunnat vaadi jäseniltään sellaista pakollista raportointia. Uskonnosta paasaava ihminen koetaan kyllästyttäväksi. Jotkut tuovat vakaumuksensa esiin ja sitä yleensä kunnioitetaan, mutta siitä ei tehdä numeroa.

Kuinka moni uskossa oleva kuljettaa koko ajan seurakuntansa lehtiä sitä tarkoitusta varten hankkimassaan kassissa ja menee tuntemattomien ihmisten oville uskostaan paasaamaan? Ei varmaan muut kuin JT:t. Vaikka hurmoksellisuutta ei ole, vaan kaikki on naamioitu viileäksi tutkimiseksi, se ei poista JT-uskonnon fanaattisuutta ja perinpohjin elämäntapoihin ja ajatusmaailmaan juurtuvaksi rakennelmaksi, jolla ei tarkemmin tutkittuna ole pohjaa, sillä JT materiaali itsessään osoittaa ristiriitaisuuksissaan, että kyseessä ei ole totuus, sillä totuushan ei pala tulessakaan, ei muutu aikojen saatossa, kuten alati mukautuva JT-oppi. Tulevatko muutosilmoitukset todellakin hallintoelimelle Jehovalta? Hehän puhuvat siitä "kanavana".

JT:t ovat yhden asian yhteisö, muuta elämää ei saa olla. Kaikki ovat siellä tietävinään kaiken kaikesta, vaikka kouluja ei ole saanutkaan käydä. Ilmaistujen "totuuksien" varmuus käy tässä katsannossa kyseenalaiseksi. Yleensä ihmiset, jotka oikeasti tietävät asioista, ovat epävarmempia omienkin mielipiteidensä suhteen, sillä absoluuttista totuutta on vaikea monessakaan asiassa osoittaa. Saatikka sitten niin "henkimaailman" asioissa kuin lahkouskonnon opit.

Minun oli vaikea uskoa, että enkelit ovat mukana kenttätyössä. Se tuntui satuilulta samoin kuin vanhoissa huonekaluissa asuvat demonit. Olin silti fanaatikko, joka pelkäsi kauheaa rangaistusta siitä, että en uskaltanut työpaikoilla julistaa ja todistaa, vaikka ovilla kävinkin noin 7 h / kk. Ja todella kävin enkä vain valehdellut raportteihin säilyttääkseni kasvoni.

Mutta vika ei ole joskus sääliäkin herättävissä tahdottomissa lahkolainukeissa, jotka uhraavat turhaan aikaansa, varojaan ja koko elämäänsä lahkolle, joka ei ylläpidä suunnttomista tuloistaan huolimatta edes minkäänlaista hyväntekeväisyyttä. Tämä kaikki on hyvin ex:illä tiedossa ja lahkojohdolla myös, joka yrittää pimittää internetkanavien välitttämän toisenlaisen totuuden jäseniltään kielloin ja sanktioin. Vastapropaganda on tärkeää, mutta se ei ole teokraattista sodankäyntiä kuin korkeintaan heille heidän omalla tahollaan.

[Arskavain]

Tietenkin sellainen kaikkitietävyys syntyy harhasta, jossa luullaan olevinasa "totuudessa" - silloin pitää näperrellä vähän kaikkea, mutta todellinen "totuus" on nöyryyttä.

[Pehmoluopio]

Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän luulee tietävänsä. Mitä lähemmäksi pääsee totuutta, sitä vähemmän siitä haluaa puhua.

[SonOfJesus]

Jehovan todistajien fanaattisuus tulee helposti esiin, kun heidän toimiaan arvostelee. Silloin he jopa käyvät käsiksi ja heittävät kirjaimellisesti ulos saliltaan. Voi sitä fanaattisen vihan määrää, joka siinäkin tilanteessa purskahti esiin!

[Aaac]

Helsinkiin muutettuani olen tavannut ns. tervettä hengellisyyttä, julistamattomuutta. Voi uskoa yliluonnolliseen, mutta ei tarvitse rampata ovilla amerikkalaisen kirjapainobisneksen lehtiä levittämässä. Usko voi olla sydämessä, eikä sitä tarvitse turuilla ja toreilla julistella. Ei tarvitse kuulua johonkin yhteisöön, vaan voi liikkua vapaasti eri tilaisuuksissa, jos siltä tuntuu.

Itse olen nykyisin uskonnoton, jotakin agnostikon ja ateistin välimaastossa. Kunnioitan syvästi itse kunkin omaehtoista vakaumusta.