Nykyään näen joka yö unia, mitkä selkeästi käsittelevät menneisyyttäni (kiitos serotoniiniselektiivien..

)
Yksi on jäänyt mieleen parin viikon takaa. Unessa oli monia jäseniä seurakunnasta, missä olimme kun asuimme mieheni kotikaupungissa. Tapasimme näitä tuttuja kerrostaloalueella, missä asuntomme silloin oli. Koko unen ajan tunsin suurta halua karata, lähteä pois. Tunne oli niin vahva, että muistan sen vieläkin. Eräs perhe tuli unessa luoksemme pitämään tutkistelua tuohon kerrostalon pihalle. Mukana oli myös monia seurakuntalaisia. He lauloivat, itse katselin mykistyneenä. Mieheni oli kanssani yhtä pihalla ja ihmetteli touhua täysin ulkopuolisena. Sitten laulujen jälkeen eräs seurakunnan vanhimmista+ hänen perheensä tarjosivat meille kyytiä kokoukseen. Emme kumpikaan osanneet kieltäytyä joten menimme heidän autoon. Auto oli vanha Corsa. (miksi edes muistan?)
Auton ikkunasta katsoimme kuinka tivoli oli tullut kaupunkiin torille. Halusin hirveästi mennä tivoliin, ja aloin puhumaan noille seurakuntalaisille. Muuta en sanoistani muista, kuin "ettekö te tajua, tää on väärin??" Vastaukseksi vanhin ja vaimonsa vaan hymyilivät. Kysyin heiltä ovatko tulleet hulluiksi, eivätkä he vastanneet.
Uni loppui siihen, kun auto meni hitaasti tivolin ohi, kokousta kohti.
Tästä ehkä joku psykologi löytäisi vaikka mitä merkityksiä..
muokattu kirotusvihreitä..