PAHA kirjoitti:Ilmeisesti sinulla on tästä tietoa.
Ei sen enempää kuin julkaisujen numerot. Jos kenkään on kiinnostunut, niin laittaa
hakulootaan sanan publication ja sitten numeron 515, 525 ja 2105.
Tuttua kauraa, mutta aika muinaista.
Nimenomaan muinaista, koska tarkoitus oli ainoastaan osoittaa johtavan luokan rahankäytön pitkä perinne Vartiotorniseurassa: "...on kritisoitu pääasiallisesti Rutherfordin** ajoista lähtien."
Huvijahti oli vieras esimerkki, koska tämä tapahtui?
Muinaistahan tuokin, päättelen jahdin olleen käytössä 1950-taitteen nurkalla.
Tuleeko muita mieleen?
Sellainen juolahti Knorrin niukkuuslupauksesta, että hän vastaanotti itselleen lahjatelkkarin, mutta ilmoitti mielipiteenään alempitasoisella pääkonttorin väelle, että television ostaja ostaa Saatanan aikaa. Olihan Knorr toki niukkuuselämän yläluokkaa, duunareilla oli yhteinen keittiö, Knorrin asunnossa taas oma keittiö ja ruoka valmistettiin hänelle. Ainoa elintasoa yhdistävä tekijä pääkonttorissa olikin 20 taalan kuukausittainen kulukorvaus. Knorr tuskin lisäsi partateränsä käyttöikää terottamalla sitä lasia vastaan, tuskin vaimonsakaan parsi rikki menneitä nailoneitaan. Minun on mahdotonta ajatella, että nuo kaksi luokkaa edes ajattelivat palvelevansa samaa jumalaa.
Pelkkä esittäminen ei ehkä riitä, olen ymmärtänyt että IRS voi olla aika ilkeä laitos sille päälle sattuessaan.
Mitä minä olen paikallisilta lukenut, niin tuo näytelmä on ollut jokavuotista arkea ja ainoa mieleenjäänyt ilkeys on ollut jt-kateus.
Tämäkin hyvä tieto, mutta päiväys alkaa lähestyä sataa vuotta.
Totta, olisihan se mukavampaa jos vanhoja ei muisteltaisi, ei tulisi esille se tosiasia, että Vartiotorniseuran talous ei missään historiansa vaiheessa ole ollut sen kummallisempaa kuin muidenkaan alalla kilpailevien toimijoiden.
Kun tuolla aiemmin olit laittamassa sanoja suuhuni, mutta et sitten esittänyt tarkempaa toivetta sanomisestani, niin voin kertoa, että en edes osaa määrittää viitteellistä ja kuviteltua prosenttilukua, joka ajatuksissani kertoisi kuinka "ainoa" päämäärä omaisuudenkeruu Vartiotorniseuralle mielestäni on. Ainoa tai 100 % on mielestäni liikaa, mutta omaa kuvitteellista prosenttilukuani pienentää ainoastaan hallitsevan luokan pelko menettää asemansa ja joutua kadulle tai kartetuksi. Kun on käytännössä koko tai lähes koko työkuntoisen ikänsä elänyt niukuusvalan alla, niin amerikkalainen yhteiskunta ei palkitse eläkkeellä tai muulla vastaavalla, jolla elintason saisi edes lähelle WTBTS:n tarjoamaa. Vailla koulutusta ja työkokemusta ei eläkeikäinen myöskään sijoitu kovin korkealle työhaastattelussa, joten uskollisuus kumpuaa jo monotuksen pelosta. Tuosta pelosta on suuri osa sen tajuamista, että Vt-seura on samanlainen kaksinaamainen valehtelija kuin kilpailijansa, eikä Vt-seuran Jehova takaa elintasoa, vaan sen tekee Vt-seuran omaisuus.
Osoituksia siitä kumpi (omaisuus vai jumalanpalvonta) eturistiriitatilanteessa väistää Vt-seurassa, voisivat olla vaikka Saksan omaisuus, jossa paikallisia raamatuntutkijoiden/todistajien vapautta ja henkeä käytettiin pelinappuloina kun Rutherford väänsi natsien kanssa kättä maallisesta omaisuudesta. Samalla tavalla Meksikossa hylättiin julkinen uskonsa tunnustaminen, koska muulla tavoin ei voitu pitää maallista omaisuutta hallinnassa.
Vielä loppukevennyksenä konventtikäsikirjasta löytynyt ohje kuinka konventin jälkeen myydään kukat ja muu väliaikaisesti käytössä ollut sälä. Sälälle laitetaan pohjahinta, josta voi tietysti kivuta lahjoitushalunsa mukaan ylöspäin. Tuota pohjahintaa ei kuitenkaan arvioida, vaan se on ko. sälän hankintahinta. Käytetyn sälän myynnistä uuden vastaavan ostohinnalla (tai korkeammalla) saadut tulot kerätään lahjalaatikkoon.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
