Herran ehtoollinen, pääsiäinen ja Jehovan todistajat

[Jaakko Ahvenainen]

Pidän itseäni kaikkien uskojen sekä raamatun kriitikkona - skeptisenä kirjoittajana. Kenties se voidaan nähdä myös käännyttämiseksi, mutta kohde lienee silloin uskonnottomuus ja skeptisyys.

Tarkoittanet varmaan uskontoja ja uskomuksia. Erilainen uskontokritiikki on hyvinkin aiheellista, samoin raamattukritiikki ja toki muidenkin "pyhien kirjoitusten" kritiikki. Sen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla skeptistä. Se voi olla yhtä hyvin kommentoivaa. Mitä taas kirjoittamaasi tuleen yleensä, en ole ainakaan itse sitä käännyttämisenä kokenut, vaan pikemminkin mielipiteesi ilmauksena ja ajatuksia herättävänä. Kohteenasi ovat olleet toisten henkilöiden esilletuomat mielipiteet ja näkemykset. Mikäli pyrkisit käännyttämään, silloin objektina tulisi olla henkilö, ei mielipide tai näkemys, eikö näin.

[RaM]

Nojuu... uskolla tarkoitan juuri uskontoja sekä uskomuksia ja kohteena on nimenomaa esitetyt mielipiteet.

Käännyttäminen on määrittelyn näkökannalta monitahoisempi juttu. Siinä on mielestäni välillisenä kappaleena jonkun toisen mielipide, jota esitetään (usein jopa olemattomin perusteluin) vääräksi ja jonka tilalle julistetaan toista totuutta (julistaminen on perustelemattomien väittämien esittämistä) oikeampana ja parempana näkemyksenä. Julistaminen on ilmoitusluontoista eli käännytettävän kanssa ei olla halukkaita keskustelemaan. Perustelujen arviointi on toissijaista. Käännyttäjän todellinen kohde on kuitenkin aina henkilö, kuten toteat.
Käännyttäjä voi myös toimia avoimen keskustelemisen kautta, mutta uskonnollisissa kysymyksissä omakohtaisen kokemukseni mukaan asiakysymykset muuttuvat nopeasti henkilöön kohdistuvaksi vähättelyksi. Kun ei osata perustella oppia, koitetaan 'pärjätä' keskustelussa vähättelemällä vastustajaa. Minä olen siinä mielessä ilkeä keskustelukumppani jokaiselle käännyttäjälle, että perustelen mielipiteeni ja vastaan myös ad hominemiin vähintäin samalla mitalla. (Anteeksi vain siitä jo kärsineet ja jotka joutuvat tulevaisuudessa siitä kenties kärsimään.)

[Johanneksen poika]

Käännyttäminen on määrittelyn näkökannalta monitahoisempi juttu. Siinä on mielestäni välillisenä kappaleena jonkun toisen mielipide, jota esitetään (usein jopa olemattomin perusteluin) vääräksi ja jonka tilalle julistetaan toista totuutta (julistaminen on perustelemattomien väittämien esittämistä) oikeampana ja parempana näkemyksenä. Julistaminen on ilmoitusluontoista eli käännytettävän kanssa ei olla halukkaita keskustelemaan. Perustelujen arviointi on toissijaista.

Mitä sanot tästä kirjoituksestani? Onko se julistamista? Onko se käännyttämistä? Onko siinä olemattomat perustelut? (Vastakkaiseen mielipiteeseen haluan myös perustelut, jos niitä minulta vaaditaan)

Miten tuossa ketjussa toteutuu "perustelujen arviointi"?

Kaikessa ystävyydessä, toisinajattelija Johanneksen poika

[RaM]

Minä näen siinä normaalia keskustelua. Keskusteluissa usein on ja tulisikin olla erilaisia näkökantoja, että ne olisi mielekkäitä ja kiinnostavia. Keskustelemiseen kuuluu halu vastata siihen, mitä toinen kysyy. Se on toisen ihmisen ja hänen ajatustensa kunnioittamista. Sinun keskustelemisesi ei ole koskaan ilmoitusluontoista tai sellaista että käännyt perustelujen puuttuessa vastapuolen vähättelemiseksi. Siksi oletkin mitä mukavin keskustelukumppani, jonka kanssa voi miettiä mitä tahansa taivaan ja maan väliltä pelkäämättä olla eri mieltä ja joutuvansa siksi riitatilanteeseen. Tuo on KESKUSTELEMISTA, ei käännyttämistä tai julistamista.
Henkilöt voivat keskustella vaikka siitä, onko olut vai viini parempaa. Molemmilla on oma maku ja mielipide, mutta ei ole mitään järkevää syytä miksi se olisi kiistan tai jopa riidan aihe. Samalla kiihkottomuudella pitäisi voida keskustella kaikesta muustakin. Käännyttäjä tai julistaja ei siihen kykene, koska hänellä on vain yksi totuus.

Miksiköhän en ole tullut kommentoineeksi tuohon avaukseen aikoinaan...hmmm...

[Johanneksen poika]

Keskusteluissa usein on ja tulisikin olla erilaisia näkökantoja, että ne olisi mielekkäitä ja kiinnostavia. Keskustelemiseen kuuluu halu vastata siihen, mitä toinen kysyy. Se on toisen ihmisen ja hänen ajatustensa kunnioittamista. ... Siksi oletkin mitä mukavin keskustelukumppani, jonka kanssa voi miettiä mitä tahansa taivaan ja maan väliltä pelkäämättä olla eri mieltä ja joutuvansa siksi riitatilanteeseen. Tuo on KESKUSTELEMISTA, ei käännyttämistä tai julistamista.

Hyvä keskustelu on mielestäni myös sellainen, että siihen on mukava osallistua. Silloin kokee olevansa vapaa sanomaan sen, mitä ajattelee kyseisestä asiasta. Keskustelua rikastuttaa luonnollisesti se, että on eritavalla ajattelevia ihmisiä läsnä. Ja jos ihmiset kunnioittavat toistensa ajatuksia riippumatta siitä mitä mieltä itse on, keskustelu voi olla hyvin hedelmällistä ja antoisaa.

Jostain syystä minulla on monta ateistikaveria tai sanottaisiinko uskonnotonta kaveria, joiden kanssa on helppo keskustella siitä huolimatta, että itse uskon Jumalaan. Kiitos myös sinulle siitä, että olet aina kunnioittanut vakaumustani, vaikka ajattelemme eri tavalla monista asioista. Olen kokenut monet keskustelumme kanssasi mukavina, sekä livenä että netissä. Minusta tämä on erinomainen seikka, ja todistaa sitä, että eri tavalla ajattelevat ihmiset voivat olla hyviä ystäviä. Toisin on Vartiotorniseuran piirissä. Ajattelun on oltava yhtenäistä, ykseys ajaa kaiken yli vaikka väkisin. Se ei rakenna kenenkään ajattelua, pitemmän päälle tulee ahdistava olo, jos ei uskalla sanoa sitä mitä ajattelee.

Nykyisin erotettuna ollessani olen antanut itselleni luvan erehtyä ja epäillä. Tuskin se minusta kovin huonoa ihmistä tekee. Olen ainakin rehellinen myös itselleni. Ja nyt minun ei tarvitse tietää kaikkea, mitä taivaan ja maan välillä on. Ennen vanhaan Vartiotornin alaisuudessa piti aina tarkistaa jostain Seuran hakemistosta, mitä mieltä olen.

Ja jos en osaa perustella joka ainoaa yksityiskohtaa, niin mitä sitten. Täydennän uskollani puuttuvat aukot. Pitäkööt muut minua sitten kuinka hölmönä tai vanhanaikaisena tahansa.

[Jaakko Ahvenainen]

Henkilöt voivat keskustella vaikka siitä, onko olut vai viini parempaa. Molemmilla on oma maku ja mielipide, mutta ei ole mitään järkevää syytä miksi se olisi kiistan tai jopa riidan aihe. Samalla kiihkottomuudella pitäisi voida keskustella kaikesta muustakin. Käännyttäjä tai julistaja ei siihen kykene, koska hänellä on vain yksi totuus.

Voin ilolla jakaa tämän ajatuksen kanssasi, RaM. Ollessani 1967/8 ensimmäistä kertaa tällä pakanamaalla töissä, törmäsin hölmöyttäni täällä silloin vierailleeseen pastori Uolevi (Urhonpoika) Muromaan, joka ensitöikseen ryhtyi minulta tivaamaan, olenko elävässä uskossa Jeesukseen. Jos olinkin ollut, en enää sen jälkeen, siinä määrin sapetti tuon kolpörtöörin kiinnikäyminen ja ottaminen huoneeseeni asumaan vaikka vain muutamaksi päiväksi. Nuorteniltaankin pyrkiytyi. Sen epäsin - ja niin saimme pelata pingistä ja koronaa ihan rauhassa ja jutella omia juttujamme.

[Sukututkija]

Pidän itseäni kaikkien uskojen sekä raamatun kriitikkona - skeptisenä kirjoittajana. Kenties se voidaan nähdä myös käännyttämiseksi, mutta kohde lienee silloin uskonnottomuus ja skeptisyys.

Sori RaM, luin huolimattomasti aikaisemmin. Sanoit "mutta haluan myös sanoutua irti kaikesta palstalla esitetystä julistustyöstä" ja mielsin julistustyön käännyttämiseksi, koska myöhemmin osoitit sanasi nuoremmille ja käytit siinä yhteydessä termiä "käännyttäminen". Vaikka puhuit imperfektissä, niin siinä vaiheessa minulta meni asiat sekaisin (ruoskii itseään ankarasti).