Mun oma ex-muija kyllästy ja soitti vuokra-emännälle ja sano että tuo ei lähe vaikka käskee (asunnon vuokraaja siis oli vaimoni).
No lähettävähän siitä sitte oli ja vaimo laitto vaatelaukun ulos ja näytti ovee ja pani oven lukkoon , eikä aukassu enää.
Naapurit naureskeli , että tuola ne Jehovantodistajat rupes riiteleen. Hävetti kovasti.
No ei ollut asuntoo ja siinä sitte myöhäissyksyllä alko illan tullen tulemaan kylmä ja aattelin että , rupean villi-ihmiseksi ja menen metsään asumaan.
Menin sitten ja katselin metsässä ja totesin , ettei mättäillä voinut nukkua , koska ne olivat märkiä. Menin sitten sellaiseen kunnan rakentamaan kotaan , siellä oli polttopuitakin ja siinä nuotion ääressä yritin nukkua ,mutta ei onnistunut , oli niin kylmä.
Vartijatkin sinne tulivat ihmettelemään , että kuka siellä nuotiota keskiyöllä pitää , no sanoin että emmää oo ku tämän yön vaan ,että mulla ei oo asuntoo. No vartijat ihmettelivät ja sanoivat vain , että ole vain rauhassa aamuun asti.
Eikä siitä nukkumisest mitää tullu , ku oli nii kylmä ,sitte aamu-yöstä vähä lämpimämpi tuli , kun se nuotio siinä paloi koko ajan.
No , aamulla sitte menin ensi töikseen kirjastoon ja etsin kaikki ilmoituslehdet ja soitin kaikkiin vanhoihinkin vuokralle annetaan - ilmoituksiin , ja löyty lopulta kun tunnin verran soittelin numeroihin , jouduin muuttaan kyllä vieraalle paikkakunnalle 30 km päähän.
Näin käy aika nättiin kun vaimo suuttuu , älkää hyvät miehet suututtako vaimojanne jos vaimonne on hankkinut sen vuokra-asunnon omiin nimiinsä, tulee nätti lähtö , sanokaa minun sanoneen.
