Mihin olette käyttäneet vapautuneen ajan?

[Hirudo medicinalis]

Miten tai mihin olette käyttäneet kaiken sen vapaa-ajan, jonka saitte jätettyänne "totuuden"?

Vaikka minulle aina jaksettiin toistella sitä, ettei tässä uskonnossa mukana olemalla menetä mitään elämästä vaikka se sattuisi olemaan humpuukkia, niin tosiasia on kyllä toinen. Mietin sitä, että kokousiin osallistuminen matkoineen, silloin kolmasti viikossa, tekivät viikkoon yhden kokonaisen työpäivän verran lisäduunia. Saatikka siihen päälle kentät, mahdollinen kokousiin valmistautuminen, henk.koht. tutkiminen ja perhetutkiskelut. Hiki tulee!

Itse nautin aluksi siitä, ettei tarvinnut lähteä yhtään mihinkään tiettyyn kellon aikaan. Sai vain olla tai lähteä jonnekin mukavampaan paikkaan kuin salille kärsimään. Nyt olen ottanut missioksi, että käyttäisin tuon ajan hyödyksi opiskelemalla vaikka kieliä. OT: Jännä juttu, että kieliä sai kyllä opiskella juuri siksi, että saisi sitten julistaa hyvää uutista vieraillakin kielillä. Muuta intressiä ei sen suhteen tainnut olla sopivaa mainita.

[Markku Meilo]

Vaikka minulle aina jaksettiin toistella sitä, ettei tässä uskonnossa mukana olemalla menetä mitään elämästä vaikka se sattuisi olemaan humpuukkia...

Jälleen astuu kuvaan tyypillinen jt-kaksoisajattelu. Omassa humpuukissa ei menetä mitään, mutta kilpailevissa humpuukeissa menettää. Minulle on useampikin (lähinnä sukulaisuus- ja ystävyyssyistä) jehovantodistajana esiintyvä maininnut jt-elämän olevan hänelle parasta elämää. Olen tähän maininnut, että silloin sama ajatus tulee myös sallia muiden uskontojen edustajille. Kommenttiani on kuitenkin seurannut paljon puhuva hiljaisuus.

Itse luulin käyttäväni vapautuvan ajan normaaliin elämään, mutta olin noin 25 vuotta väärässä. Ajan sain hyvin kulumaan, ensin pitkiin työpäiviin ja vaimonetsintään, sitten pitkiin työpäiviin ja perhe-elämään. Normaalia se ei missään vaiheessa kuitenkaan ollut, koska olin edelleen mieleltäni jehovantodistaja ja surkea sellainen.

[odette80]

Alkuun minua ahditi nuo ajat että nyt pitäisi olla kokouksessa. Tosin poisjääminen ei ollut sen takia etten uskonut vaan ihan muut syyt. Nyt aika kuluu lähinnä ruuanlaittoon mihin se tavallisesti "vapaapäivinä kuului" sekä telkkarin katseluun ja netissä oloon. Eli mitään uutta ei ole tullut tilalle vaan saan koiratkin käytettyä järkevään aikaan. Ja saan rauhassa hiljentyä ennen nukkumaan menoa eikä tarvitse enää illasta kukkua yhdeksän aikaan vielä mekossa.

Miten nuo uudet kokousajat muuten menee nykyään?

[Hirudo medicinalis]

Mielenkiintoinen tuo Meilon kommentti. Minullakin on mennyt monta vuotta elämästä miettiessä, että jos se on kuitenkin totuus ja minä väärässä. Meneeköhän monillakin vielä vuosia miettiessä tuollaisia? Lienee sama juttu jokaisen uskonnon kohdalla, valitettavasti.

Nykyisistä kokousajoista en tiedä muuta kuin, että ne ovat vain kahdesti viikossa (sunnuntai ja keskiviikko meillä päin).

[Markku Meilo]

Minullakin on mennyt monta vuotta elämästä miettiessä, että jos se on kuitenkin totuus ja minä väärässä.

Minä olin tuossa suhteessa niin dille, että en miettinyt vaan olin vakuuttunut, että Vt-seuralla on totuus. Nyt olen kaksin verroin vakuuttuneempi siitä, ettei yhtä yksittäistä raamatullista totuutta ole olemassakaan. Tämä on kuvaava sivusto siitä kilpalaulannasta, joka johtuu uskontomarkkinoiden markkinaosuustaistelusta.

Meneeköhän monillakin vielä vuosia miettiessä tuollaisia?

Mun räpistely lienee ajallisesti omaa luokkaansa, mutta tiedän henkilön, joka pari vuotta ennen lopullista irtaantumista kertoi ensimmäisen epäilyn syntyneen kahdeksan vuotta aiemmin, siis noin 10 vuoden irtoaminen. Mitä löyhemmät henkilökohtaiset siteet ovat muihin jehovantodistajiin sitä nopeammin ero yleensä sujuu, oma näppituntuma on sellaisissa tapauksissa vuosikin riittää.

Lienee sama juttu jokaisen uskonnon kohdalla, valitettavasti.

Näin se on kaikissa kulttimaisissa uskonnoissa, tosin jt-seuran karttaminen on omaa luokkaansa, ei toki lainkaan ainoa sarjassaan. Muutama aika sitten tuli telkkarista juttu scientologeista ja kohtelu oli yhtä pahaa, ellei pahempaakin.

[RaM]

Olettaisin että erotetuilla on suurempia ongelmia tuon lahkojälkeisen 'totuus' ajattelun ja harmapelkojen kanssa kuin itse eronneilla. Eroaminenhan on tietoinen päätös jossa henkilö on havainnut selkeitä syitä sille, miksi ei halua enää uskoa lahkon 'totuuteen'.

[YksinäinenSusi]

Kun minä halusin joutua erotetuksi , niin syntyi hirveä tinka viimeisenä iltana vanhimpien kanssa , ett' mikä on erotetun ja eronneen välinen ero. Vanhimmat oli sitä mieltä , että niissä ei ole mitään eroa ,kohtelu samaa kummassakin. Minun taas piti selittää heille oma näkemys tuosta erosta noiden sanojen välillä.

Olin tehnyt kattokaas tahallaan syntiä filistealaisen naisen kanssa , että sain joutua erotetuksi. Se oli niin jotenkin minulle helpompaa , mikä on aika kumma juttu. Ja muutenkin se oli niin helpompaa , kun ne vanhimmat aina yritti selitellä kaikkea ja saada minut jäämään.
Mutta nyt oli selkeä näyttö - oma tunnustukseni.
Tosin olisin voinut valehdellakin harrastaneeni seksuaalista kanssakäymistä , ja vaikutus olisi varmaankin ollut sama. Kun itse tunnustaa , vaikka väärinkin, niin tuskimpa siinä mitään todisteita kaivataan.

Vapautunutta aikaa olen käyttänyt elokuvien katseluun , tietokonettamiseen , laiskotteluun , olemiseen , ees taas kävelyyn , soutamiseen ja huopaamiseen ja mietiskelyyn. Niin ja onnellisena olemiseen , hymy korvasta korvaan.

[Markku Meilo]

Olettaisin että erotetuilla on suurempia ongelmia tuon lahkojälkeisen 'totuus' ajattelun ja harmapelkojen kanssa kuin itse eronneilla. Eroaminenhan on tietoinen päätös jossa henkilö on havainnut selkeitä syitä sille, miksi ei halua enää uskoa lahkon 'totuuteen'.

Näin varmaan on, lisäksi ennen nettiä erotetuilla kalkkiksilla on ollut merkittävästi vähemmän työkaluja asian suhteen.

[Mag Mell]

Aikanaan ahdisti useinkin lähteä kokoukseen, ahdisti itseasiassa jo suunnilleen kokouspäivän aamusta, kun tiesi että illalla on taas pakko lähteä salille. Silloin sitä aina mietti, että vitsit, jos joskus ei olisikaan pakko, että mitä kaikkea sitä voisi sillä ajalla tehdä.
No, nyt ei onneksi enää ole pakko, mikä on erityisen mukava ajatus edelleen. En ole enää pitkiin aikoihin tullut havahtuneeksi kokousiltoina, että "nyt on kokousaika ja minä en ole salilla". Alkuaikoina mikäli näin kävi, aiheutti se lähinnä vilpittömän ilonpilkahduksen: "nyt on kokousaika, ja minä todellakaan en ole menossa salille!"

Niin pitkään kun muistan, kokousillat olivat tiistai ja torstai. Kokouksiin lähtö oli meidän perheessä aivan ehdottomuus, poisjäännistä ei edes keskusteltu. Vuosien ajan jäivät menemättä aika monet vanhempainillat, harrastukset, sukulaisvierailut, sun muut tapahtumat ihan vaan siksi, että yhdestäkään kokouksesta ei olla poissa, piste.
No, enää eivät jää sen takia menemättä. En siis ole sanottavammin yrittänyt ympätä kokousaikojen tilalle jotain erityistä/mitään, vaan fiilispohjalta mennään. Pääasia, että halutessani minulla nyt on täysi vapaus valita omat menoni, ja yhtälailla jättää menemättä, jos ei joku juttu niin natsaakaan. Myös harrastusten suhteen valinnanvaraa on sikäli enempi, ettei tarvitse valita vain niiden muutaman vaihtoehdon kesken, joita ei järjestetä kokousiltoina.

Aika monella todistajalla nuo kokousajat ovat jo niin hyvin ehdollistetut, että kaikenlainen poikkeaminen tutusta viikkorytmistä aiheuttaa vieroitusoireita. Äitini on tästä loistava esimerkki: hän ei voi kunnolla edes sairastaa kotonaan, ilman huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole kokouksessa. Oli sitten miten kipeä tahansa, se ei vaikuta tähän. Joskus sairaalassa ollessaankin on kuulemma tullut huono fiilis siitä, että 'siellä ne kokouksessa nyt laulaa/rukoilee/etc'.

Minullakin on mennyt monta vuotta elämästä miettiessä, että jos se on kuitenkin totuus ja minä väärässä.

Minä olen tuuminut asian niin, että jos Jehovan Todistajilla on The Absolut Totuus, niin minä olen mielelläni väärässä.

[odette80]

Minä taas toivon että todistajilla on totuus ettei suurin osa tähän asti eletystä elämästä ole turhaa ja kaikki vaivannäkö ole ollut turhaa.

[Mag Mell]

^Mielenkiintoinen näkemys!
Jos saa kysyä, niin toivot siis, että todistajilla on totuus, siitäkin huolimatta, ettet itse enää ole (?) todistaja?

[odette80]

Niin voisi sanoa. Muuten kaikki selän kääntämiset ja muut olisi täysin turhia. Tosin toivon tätä todella erään sukulaiseni takia tai ainakin että hän elää siinä toivossa loppuun asti. Ollut ehkä ainoa asia mikä pitänyt pitkään hengissä vaikean elämän läpi. Mulle on se ja sama miten tässä tulee käymään, mutta joillekin tuo toivo on oikeasti helpottava asia. Vaikeasti sairaille esim.

[Mag Mell]

Oma sukulaiseni kuuluu myös tähän ryhmään, jolle todistajuus ja uskonto on kaikki kaikessa, koko elämän perusta ja tukipilari. On vaikeaa kuvitella hänen selviävän ilman sitä. Itse en edes haluaisi moista, eli pitäköön hän rauhassa itselleen niin tärkeän uskonsa. Toisaalta taas hänen uskonsa järjestöön ja sen 'totuuteen' lienee niin ehdoton, että tuskin sitä millään pystyisikään horjuttamaan.
Näen tässä hienoisen epäkohdan: mitä vahvempi usko, sitä vaikeampaa tällaisen ihmisen on hyväksyä sitä, ettei 'totuus' olekaan absoluuttinen totuus. Eli usko ja toivohan eivät tässä tapauksessa perustu faktaan, mikä tavallaan tekee tarpeettomaksi tietää, ovatko todistajat oikeasti oikeassa vai eivät. Ihan sama, niin kauan kuin vaan uskoa riittää.

[Vieras]

"toivon että todistajilla on totuus" Mikä totuus ? lahko elää omassa maailmassaan. täällä kirjoitettiin juuri jt:n sanoneen tähän tapaan: "olipa mahtavat hautajaiset". Ei sitä voi selittää muulla tavalla kuin että heillä on oma maailmansa.

Kun lahkolainen sanoo "meillä on totuus" niin se on toisaalta iskuslause. Toisaalta lahkolainen haluaa kertoa mielialansa tuolla lausahduksella. Kuten kysymykseen how are you ? (mitä kuuluu) annetaan kansainvälisesti aina sama vastaus. (samasta mielentilasta ei kuitenkaan ole kysymys)

Totuus taas ? Että sama tiedemies on toisessa kohden lahkojulkaisua saatanan vallassa, toisessa kohden taas arvostettu tiedemies. Että vuosi 1914 on oikea, vaikka sanoja ei pysty henkisen tilansa takia edes asiaa tutkimaan, saatikka ymmärtämään.

[odette80]

Totuus sitä tai tätä, mutta ken sen tietää niin kertokoon. Kuitenkaan mikään ole varmaa tässä maailmassa ja kuoleman jälkeen selviää onko kukaan edes lähellä totuutta!