Kolminaisuusoppi

[Poltergeist]

Tarkoitan että Jeesus syntyi ja kuoli juutalaisena perustamatta MITÄÄN muuta uskontoa.
Jeesus kertoi tehtävästään selkeästi näin:
15:24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö."
Seuraajilleen hän antoi alkuun samanlaisen ohjeen:
10:5 Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin,
10:6 vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.

Vasta kun hänen missiolleen naurettiin, hän vaihtoi kohderyhmää.

Toinen asia on sitten se, millainen oma missio Paavalilla oli ryhtyessään 'pakanain apostoliksi' ja perustellessaan seurakuntayksiköitään pitkin maita ja mantuja.

En myöskään usko Jeesuksen perustaneen ainakaan tieten tahtoen mitään uutta uskontoa, hänen tarkoituksensa varmaankin oli valmistaa omaa kansaansa jumalan valtakunnan tuloa varten, Johanneksen opetuslapsena.. ? ?

Mielenkiintoista tosiaan on Paavalin ilmaantuminen kuvioihin, ja se paljonko asiat mahdollisesti muuttuivat sitä myöden.

_

[RaM]

Ilman Paavalia koko kristinusko olisi jäänyt ilmeisesti syntymättä.

[Jaakko Ahvenainen]

Ilman Paavalia koko kristinusko olisi jäänyt ilmeisesti syntymättä.

Olen paljolti samaa mieltä kanssasi. Vasta Paavali sekä helleenisen että juutalaisen sivistyksen omaavana osasi sovittaa palikat aikanaan oikealla tavalla yhteen "pakanoiden" kannalta. Tähän ei Pietarista ja kumppaneistaan tuskin olisi ollut. Perin olisi paikalliseksi liikkeeksi jäänyt ja historiaan hävinnyt, kuten juutalaiskristillisyydelle kävikin viimeistään Jerusalemin toisen varsinaisen hävityksen aikana, Bar Kokhban kapina, joskus myös kolmas juutalaissota tai juutalaiskapina (132–135 jaa.), jolloin kaikki juutalaiset ajettiin Palestiinasta.

Jo kauan tätä ennen (66–73 jaa.) huomattava osa kristityistä oli paennut pohjoiseen, Syyrian Antiokiaan (erotukseksi Galatian Antiokiasta) ja tätä tietä ties minne. Tuolloin oppi kolminaisuudesta ei ollut ajankohtainen. Koko kolminaisuusoppi ajankohtastui vasta 300-luvun lopulla protestiksi aleksandrialaista presbyteeri Areiosta (engl. Arius) vastaan ja oli, kuten aiemmin olen todennut, hyvin vähällä saada valtaotteen silloisessa kristillisessä kirkossa. Jehovan todistajat on pidettävä Areioksen jälkeisenä ja sen tunnustuksista kiinnipitävänä myöhäisprotestanttisena liikkeenä.

Jehovan kansa voi parratonna käydä kaikkia nykyisiä konsiileja vastaan pelkäämättä tulla parrasta revityiksi, kuten muinoin tapana oli. Yhteistä tuolle ja nykyajalle on se, ettei naisen sanalla ole painoarvoa oppikeskusteluissa, mitä jehovantodistajuuteen tai katolisuuteen tulee.

[Ariadna]

Koko kolminaisuusoppi ajankohtastui vasta 300-luvun lopulla protestiksi aleksandrialaista presbyteeri Areiosta (engl. Arius) vastaan ja oli, kuten aiemmin olen todennut, hyvin vähällä saada valtaotteen silloisessa kristillisessä kirkossa.

Asiasta oli jo 200 luvulla useampiakin käsityksiä, jotka sitten todettiin yksi toisensa jälkeen harhaoppisiksi, näin " oikea" kolminaisuusoppi syntyi siitä mitä jäi jäljelle, kun todetiin mitä oikea oppi ei voinut olla..Oikea oppi ei siis ollut olemassa ensin ja tullut sitten väärien uhkaamaksi, vaan se muodostui kun kaikki vaihtoehdot oli katsottu harhaopeiksi.

Kirkon voitolle päässyt kolminaisuusoppi, kuten Kristusta koskeva oppi, on mahdollisimman vaikeaselkoinen ja epäselvä ja jättää näin mahdollisimman paljon tulkintavaihtoehtoja.

[Jaakko Ahvenainen]

Olet aivan oikeassa, Ariadna. Olkoon avainsanana Tertullianus Karthagolainen. Oikaisin hieman, anteeksi.

[Ariadna]

Olet aivan oikeassa, Ariadna. Olkoon avainsanana Tertullianus Karthagolainen. Oikaisin hieman, anteeksi.

Aivan oikein, nyt kun olen saanut luettua Ignatioksen kirjeet ja Polykarpoksen kirjeen, niin niistä käy ilmi miten jo 100-luvun alussa Jeesus oli korotettu Jumalaksi. Pyhän hengen roolista ei näy vielä viitteitä.

Mutta selvää on, että juutalainen Jeesus ja juutalaiskristillisyys on jo muuttunut harhaopiksi.
Usko marttyyriuden kautta saavutettuun Kristuksen opetuslapseuteen oli vahva ja siihen pyrittiin vapaaehtoisesti, eli vainot koettiin kutsuna apostoliseen yhteyteen.

On kuitenkin mielenkiintoista, että Pyhä Henki esiintyy Uuden testamentin kirjoituksissa useimmiten maskuliinimuodossa, vaikka henki on koineessa neutri. Kysymykseen ei voi tulla erehdys, vaan tarkoituksellisuus.

Hepreassahan se on feminiini, mutta juuri tuo koineen neutri mahdollisti pyhän hengen toiminnan molemmissa osapuolissa, Isässä ja pojassa ilman "sukurutsausta".

[Jaakko Ahvenainen]

Usko marttyyriuden kautta saavutettuun Kristuksen opetuslapseuteen oli vahva ja siihen pyrittiin vapaaehtoisesti, eli vainot koettiin kutsuna apostoliseen yhteyteen.

Tätä käsittääkseni ruokki erityisesti ajalle tyypillinen ilmestyskirjallisuus (esim. Johanneksen Ilmestys) sekä marttyyrien ympärille kehittynyt tarusto, kuten Polykarpoksen martyyrio. Niin ikään olet aivan oikeassa siinä, ettei Jeesuksen kuoleman jälkeen kestänyt montakaan vuosikymmentä, kun kristinusko alkoi muuttua. Itse asiassa jo Paavalin aikana, mistä kirjeissään on viitteitä.

Tuo "hengen" suku on jäänyt minua vaivaamaan, missä vaiheessa se UT:n teksteissä muuttui maskuliiiksi vastoin koineen kielioppisääntöjä. Onhan tuolla maskuliinisuudella pyritty mm. puolustamaan kolminaisuutta. Mahtoiko tämä merkillinen nyanssi sisältyä alkuperäisiin teksteihin, vai tehtiinkö "sukupuolenvaihdos" 200 / 300 lukujen vaihteessa kirjoitettuihin kopioihin.

[Ariadna]

Tuo "hengen" suku on jäänyt minua vaivaamaan, missä vaiheessa se UT:n teksteissä muuttui maskuliiiksi vastoin koineen kielioppisääntöjä.

Nähtävästi neutri tuli mukaan siinä vaiheessä kun filosofia-taustaiset kirkonisät pääsivät valtaan.
Ymmärtääkseni 100-luvulla kristillisyydessä elettiin jonkin näköistä välivaihetta, ei hyväksytty heprean feminiinistä Pyhän Hengen muotoa, eikä myöskään sen ajan stoalaista näkemystä pyhästä hengestä joka oli neutri.

Tuon sataluvun molemmin puolin alkuseurakunnan/kirkon kristillinen oppi tulee hyvin esille Syyrian piispan Ignatioksen kirjeessä filadelfialaisille, kun hän kirjoittaa siitä kuinka Jumalan Henki oli hänelle ilmoittanut seurakunnassa olleesta kiistasta.

Henki oli silloin sanonut: "Pitäytykää piispaan, presbyteereihin ja diakoneihin."

Kirjeessään hän kertoo:" Muutamien olen kuullut sanovan: jos en löydä tätä vanhoista kirjoituksista, pelkästään evankeliumin perusteella en siihen usko. Kun sitten sanoin heille: Sehän on kirjoitettu, he vastasivat minulle: Siitäpä tässä kiistassa on kysymys. Mutta minulle Jeesus Kristus vastaa vanhoja kirjoituksia; pyhiä asiakirjoja ovat hänen ristinsä ja kuolemansa ja ylösnousemuksensa ja hänen aikaansaamansa usko, ja näissä minä tahdon tulla vanhurskaaksi teidänkin sitä rukoillessanne".

Tältä pohjalta ymmärtää jo miten myöhemminkin piispojen omat näkemykset pääsivät kirkon oppiin ja UT:n kaanonin muokkaamiseen.

Myös uhkaus kadotuksesta näkyy Ignatioksen kirjeistä -joita hän lähetti efesolaisille, magnesialaisille, trallilaisille, filadelfialaisille ja roomalisille, -niistä huomaa sen, että piispan sana oli laki, kaikissa kirjeissä on loppukehoitus" kuunnelkaa piispaa presbyteerejä ja diakoneja", se joka ei kuule piispaa on perkeleestä.

Tuolloin elettiin (myös) maailmanlopun aikaa, sanottiin evankeliumin saarnatun koko asutussa maassa, huomasin myös, ettei lähetyskäskyä mainita kertaakaan.

[Jaakko Ahvenainen]

Myös uhkaus kadotuksesta näkyy Ignatioksen kirjeistä -joita hän lähetti efesolaisille, magnesialaisille, trallilaisille, filadelfialaisille ja roomalisille, -niistä huomaa sen, että piispan sana oli laki, kaikissa kirjeissä on loppukehoitus" kuunnelkaa piispaa presbyteerejä ja diakoneja", se joka ei kuule piispaa on perkeleestä.

Kiristys ja uhkaus sekä pyrkimys absoluuttiseen totuuteen näyttää tässä valossa olleen jo esiaste katoliseen tulkintaan. Ingatioksen kirjeessä smyrnalaisille puututaan erääseen gnostilaiseen käsitykseen, doketismiin, joka ankarasti torjutaan. "Hän [Jeesus] myös kärsi todella niin kuin hän myös todella herätti itsensä kuolleista. Ei ole niin kuin muutamat epäuskoiset väittävät, että hän vain näennäisesti on kärsinyt."

"Minä nimittäin tiedän ja uskon, että hän [Jeesus] ylösnousemuksensa jälkeenkin on ruumiillinen olento. Sanoihan hän silloin, kun tuli Pietarin ja ja hänen seurassaan olevien tykö: Tarttukaa minuun, kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä minä en ole henkiolento, vailla ruumista. Heti he koskettivatkin häntä ja uskoivat, kun olivat päässeet yhteyteen hänen ruumiinsa ja henkensä kanssa. Siksi he halveksivat kuolemaakin; olivathan he ihan ilmeisesti kuoleman yläpuolella. Ja ylösnousemuksensa jälkeen hän söi ja joi yhdessä heidän kanssaan niin kuin ainakin sellainen, jolla on ruumis, vaikka hän olikin hengellisesti Isään yhdistynyt." (Ing.smyr. 2,3).

Ignatios tekee voimakasta tulkintaa ja on valmis demonisoimaan toisinajattelijat. Gnostilaisuushan ei käsittääkseni ollut mikään varsinainen filosofinen liike, vaan ammensi voimansa juutalaisuudesta ja hellenistisestä filosofiasta, etenkin platonismista jumaluuksia kieltämättä. Tässä merkityksessä se oli hyvin synkretistinen, mutta ensimmäinen varsinainen eri uskontoja yhdistämään pyrkivä liike. Se oli osaltaan tavallaan kolminaisuutta valmisteleva esiaste, ei kuitenkaan samassa merkityksessä, mitä Tertullianus ajatteli, mutta samalla se koettiin vaaraksi kristinuskolle, mistä jo 1. Tim. (pseudopaavalilaisena) varoittaa: 1. Tim. 6:20 ...vältä tiedon [gnoosis] nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä..." Lisäksi, kuten edellä toit julki, marttyyriutta ihannoidaaan, mikä nykykatsannossa ääri-islamilaisuutta paitsi, on varsin absurdia.

En tietenkään malta olla huomauttamatta, miten kiineteästi nämä kolme: juutalaisuus, kristinusko ja islamilaisuus kietoutuvatkaan toisiinsa. Mutta: ellei gnostilaisuutta oltaisi torjuttu, olisi oppi kolminaisuudesta käynyt mahdottomaksi sen nykymuodossa. Plotinos (200-luku) sittemmin 300-luvulla kärsi näennäisen tappion, mutta tämänhän osittain skolastikot 1100-1500 luvuilla korjasivat. Näin nämä uskonnot ja filosofiset aatesuuntaukset sekoittuvat. - No nyt menin jo hieman liian pitkälle ajassa.

Huom. hakasulkeissa [ ] olevat lisäykset minun.

[Vieras]

"" ellei gnostilaisuutta oltaisi torjuttu, olisi oppi kolminaisuudesta käynyt mahdottomaksi sen nykymuodossa""
-Tarkoitetaanko tuossa että gnostilaisuuden kirjoituksia on torjuttu Raamattuun ottamiselta, vai kuinka tuo on käsitettävissä ?
Meikäläinenhän näkee Kolminaisuuden Raamatun sisällössä, mutta mistään knostialaisuudesta ei ole aikaisemmin kuullutkaan.

[Jaakko Ahvenainen]

-Tarkoitetaanko tuossa että gnostilaisuuden kirjoituksia on torjuttu Raamattuun ottamiselta, vai kuinka tuo on käsitettävissä ? Meikäläinenhän näkee Kolminaisuuden Raamatun sisällössä, mutta mistään knostialaisuudesta ei ole aikaisemmin kuullutkaan.

Sekä että. Gnostilainen opetus torjuttiin osissa kristillisiä seurakuntia. Gnostilainen kirjallisuus, kuten erilaiset evankeliumit, jätettiin UT:n kaanonin ulkopuolelle.

[RaM]

Minusta on kummallista, että kolminaisuusoppiin uskovasta on luonnollista nähdä juutalaisen kolminaisuusoppiin uskomattoman kirjoituksissa oppi kolminaisuudesta.
Jos minun pitää valita, kumman käsitys tekstin sisällöstä on oikea - sen joka sen on kirjoittanut vai sen joka siitä tekee omituisen tulkinnan - valitsen ilmanmuuta kirjoittajan.

[Vieras]

Eipäs ole ennen Ramilta kuultukaan tuollaista mieltä. Ihan äskettäin oivallettu ?

[RaM]

Eipäs ole ennen Ramilta kuultukaan tuollaista mieltä. Ihan äskettäin oivallettu ?

Onko aihe liian kiusallinen pohdittavaksi vai miksi henkilöni alkoi kiinnostamaan enemmän?

[Vieras]

Kuka täällä ottaa kiusalliset ja henkilöydet esille kun ollaan puhumassa Pyhästä Kolminaisuudesta ja käsityksien syntyajoista