Silminnäkijä, TV2, 10.1.2011 klo 22.25

[Mag Mell]

Yksi todellinen valhe lipsahti Leinoselta. Se, että lapset haluavat lähteä kentälle ja haluavat pitää puheita seurakunnissa.

Tämä väite oli todellakin niin härski, että ihan jäi suu auki sitä kuunnellessa (taisipa ilmoille päästä epäuskoinen naurahduskin). Jo oli Vekellä otsaa ihan pokalla moista totena väittää...
Toisaalta Veikko lausunnollaan iloisesti dissaa niiden kokemuksia, joilla ei lapsena ollut onni moiseen vapaaehtoisuuteen törmätä.

Ainakaan minun lapsuudessani ei ollut vaihtoehtoja, eikä taatusti monen muunkaan lapsuudessa. Pidettiin joko harjoituspuheita seurakunnan edessä tai tyydyttiin kivuliaaseen vaihtoehtoon.

Jep, sama tarina. Joten vastaan minäkin omasta puolestani nimimerkille "Reiska", että täällä vielä yksi 'paskanpuhuja' lisää.
Kerran olen lapsena (alta kymmenvuotiaana) saanut kunnolla selkääni siksi, kun menin myöhästymään kokouksesta. Niin voimakastahtoinen ja/tai typerä lapsi en ollut, ettäkö olisin toista kertaa samaa kokeillut (olkoonkin että myöhästyminen oli oikeasti vahinko, ei tahallinen teko). Kokouksiin siis lähdettiin, ja mistään muusta vaihtoehdosta ei edes keskusteltu.
Muistan, että kun lapsen ruumiillinen kuritus tuli Suomessa rikoslaissa rangaistavaksi teoksi (omassa lapsuudessani 80-luvulla), naureskeltiin tälle seurakunnissa ihan avoimesti. Vakavammin puhuttaessa todettiin, että "meidän on toteltava jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä", mikä raamatunkohta tässä tapauksessa tulkittiin luvaksi jatkaa lasten ruumiillista kurittamista rikoslain uusista pykälistä huolimatta.

Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei fyysinen kurittaminen ollut ainoa keino saada jälkikasvu haluttuun suuntaan. Lasten luontaista hyväksynnän hakemista käytettiin myöskin ("porkkana"), yhdessä ei-fyysisten kasvatuskeinojen kanssa ("keppi"). Yksi oma kokemukseni jälkimmäisestä oli mm. se, että meille lapsille ei tarjottu syötäväksi mitään muuta kuin kaurapuuroa niin kauan kunnes suostuttiin tekemään kuten aikuiset halusivat. Koulussa tietysti sai kouluruuan, mutta muutoin kotona vain pelkkää kaurapuuroa. Eihän se fyysistä kuritusta ole, eikä kaurapuuro edes ole mitenkään epäterveellistä, mutta tämä siis esimerkkinä siitä, miten Veikon sanoin "lapset haluavat vapaaehtoisesti osallistua kokouksiin ja kenttäpalvelukseen". Konstit on monet.

Huomasin piakkoin ohjelman jälkeen aikamoisen vierailijarynnäkön veljesseura.orgiin.

Kerrassaan erinomainen ilmiö!
Toivon, että Veljesseura-sivuston sekä tämän foorumin pariin ohjelman kautta potentiaalisesti eksyneet uudet ihmiset (joko nykyiset tai entiset todistajat) saisivat edes yhden pienen ahaa-elämyksen siitä, etteivät he olekaan niin pahoja, riittämättömiä, syntisiä, kelpaamattomia, kuin mitä järjestö sitkeästi yrittää heille kertoa. Ainakin itselleni oli ennalta-arvaamattoman suuri merkitys sillä, etten ollutkaan "outojen" ajatusteni kanssa yksin, enkä myöskään pohdintani seurauksena aivan täysin rappiolla ja läpeensä paha ihminen. Mikäli edes hieman vastaavia ajatuksia herää jonkun Veljesseuraan uutena eksyneen mielessä, sanoisin että tv-ohjelma on täyttänyt tarkoituksensa.

[rippeli]

Tuli tässä mieleen, että nyt kun on monia uusia vierailijoita palstalla, niin kannatta lukea vanhojakin aloituksia. Minusta tuntuu että veljesseuran alkuajan kirjoitukset kertovat ulkopuolisille aika paljon enemmän ex-lahkolaisten elämästäå, kuin nykyiset kirjoitukset.

[Alueveli]

Toivottavasti ette kukaan menetä uskoanne Jeesukseen vaikka Jehovan todistajat teitä ovatkin yrittäneet viilata linssiin asian tiimoilta.
Ja kiittäkää Jumalaa että olette päässeet vapaaksi ja eroon niistä valheista.
Ja mielummin kuin etsiä itselleen Raamatusta uutta lakia johon voi itsensä hirttää, kannattaa etsiä sitä elävää uskoa ja ylhäältä syntymistä ja Rakkautta. Ei Raamatun sana aukea jos sitä lukee kuin piru ja lakimies, se aukeaa vain pyhällä hegellä ja rakkaudella.
Ja kannattaa muistaa aina että Jumala on armon bla bla

Jep. Luetaanko ensi kerralla ne säännöt ennen postaamista.

Jokaisella kirjoittajalla on oikeus omaan mielipiteeseensä, uskonnolliseen tai muuhun vakaumukseensa. Älä tyrkytä omaasi ehdottomana totuutena vaikka se sinusta siltä tuntuisikin.

Omasta uskostaan voi sopivassa asiayhteydessä esittää mielipiteensä, mutta saarnaamiseksi tai käännyttämiseksi tulkittavaa kirjoittelua ei sallita. Kirjoittelu ei myöskään saa kehottaa toimimaan tai ajattelemaan tietyllä opillisella tavalla.

[Natsku]

Yksi oma kokemukseni jälkimmäisestä oli mm. se, että meille lapsille ei tarjottu syötäväksi mitään muuta kuin kaurapuuroa niin kauan kunnes suostuttiin tekemään kuten aikuiset halusivat. Koulussa tietysti sai kouluruuan, mutta muutoin kotona vain pelkkää kaurapuuroa. Eihän se fyysistä kuritusta ole, eikä kaurapuuro edes ole mitenkään epäterveellistä, mutta tämä siis esimerkkinä siitä, miten Veikon sanoin "lapset haluavat vapaaehtoisesti osallistua kokouksiin ja kenttäpalvelukseen". Konstit on monet.

Meillä käytettiin fyysisen pahoinpitelyn ohella uhkailua. Kun oltiin pienempiä lapsia, uhkailtiin kasvatuslaitoksella, kouluikäisenä koulukodilla. Äiti teki selväksi, että suurinpiirtein kuolemakin olisi parempi, kuin näihin paikkoihin joutuminen.

[Tony]

Kyllä se oli meikäläisenkin lapsuudessa marginaalinen vähemmistö perheistä, jossa ei käytetty fyysistä kurittamista kasvatusmetodina (yhden ainakin muistan, mutta se perhe tuli mukaan toimintaan juuri 80-luvun loppupuolella). Ja pokkuroimalla jt-juttuja tai -häppeninkejä vastaan sitä metodia käytettiin helposti. Tässä yhteydessä paskapuheet liittyvät tämän yleisen käytännön mitätöinnin yrittämiseen. Lähinnä kummastuttaa miksi näin selviä käytännön malleja joku viitsii lähteä väittämään paskapuheiksi.

[äänilaiteveli]

oli aika jänskä ohjelma. ainoo miinus tulee mun mielestä leinosen ympäripyöreille vastauksille, siis wtf?? soitin kans kerran leinoselle muutama aika sitten ja ei se ukko osaa kunnolla vastata yhtään mihinkään.

kiitos Jukkis, Joni ja markku ja muut hyvästä ohjelmasta. näitä lisää.

[Nezumi (toisaalla)]

Tuli tuossa jo eilen mieleen ja ehdin jo unohtaa kertaalleen.. mutta asiaa miettiessä päässä alkoi pyöriä se 'totella jumalaa ennemmin kuin ihmisiä' fraasi mitä aika usein on saanut lukea ja kuulla eli kaippa sillä sitten selitetään itselle ja ehkä muille, että miksei sitä 'tarvisi' noudattaa mistä tuolla aiemmin oli puhetta eli uskonto ja mielenterveys -projektissa olleet kohdat (vaikkei se nyt varsinaisesti laki ole, mutta kuitenkin se on helppo ylikävellä aiemmin mainitulla lausahduksella).

[eiomalla]

Muistan minäkin lapsena, kun äitipuoli uhkaili minua ellen viittaa ja sain siitä kuulla aina. Pelkäsin kirjantutkisteluja paljon juurikin sen vuoksi että hävetti, kun en uskaltanut ja yksi vielä uhkailee. Vihjailuja tuli myös aikuisena että miksi et viittaa tai kais sinä tällä kertaa. Eräs vanhin jopa yritti nolata minut kaverini seurassa (ei tiennyt kaveriksini kaiketi) ja yritti näin ollen saada minut puhumaan itseni pussiin eli lupautumaan. Ei onnistunut. Inhottava ukko muutenkin.

Kentällekin menossa oli uhkailun makua "saat selkääsi". Siskoni kun oli malli esimerkki ja teki aina kaiken, mutta minä paha lapsi en. Nyt varmaan syyttävät itseään, kun minä otin ja lopetin hommat!

Uhkailu ja väkivalta oli ihan normaalia ja se olisi ollut muutenkin, vaikka todistajia ei oltaisikaan oltu.

[odette80]

Mieleeni jäi toi että puolet palaa takaisin? Vaikea uskoa. Onkohan tosiaan niin? Enemmän minä kokonaan homman jättäneitä tiedän kuin palanneita.

[Vieras]

Tässä asian vakuudeksi Jehovan todistajien julkaisemaa opastusta asiasta, jos jotakuta jäi epäilyttämään, tuleeko suhteet läheisiin perheenjäseniin myös katkaista.

Vartiotorni 15.02.2011 s.31,32
Meidän on punnittava seuraavia kysymyksiä: Olenko säännöllisesti jonkun sellaisen seurassa, joka on erotettu tai eronnut kristillisestä seurakunnasta? Entä jos tuo henkilö on lähisukulainen eikä enää asu kotona? Tällainen tilanne voi panna vanhurskauden rakkautemme ja uskollisuutemme Jumalaa kohtaan kovalle koetukselle. (Tätä aihetta käsitellään yksityiskohtaisesti Vartiotornissa 15.11.1981 s.26-31.)
Esimerkiksi eräällä sisarella oli aikuinen poika, joka oli aikanaan rakastanut Jehovaa. Myöhemmin elämässään poika ryhtyi kuitenkin harjoittamaan laittomuutta eikä katunut. Siksi hänet erotettiin seurakunnasta. Sisaremme rakasti Jehovaa, mutta hän rakasti myös poikaansa, ja hänestä oli äärimmäisen vaikeaa noudattaa Raamatun käskyä karttaa tämän seuraa.
Miten olisit neuvonut tätä sisarta? Muuan vanhin auttoi häntä tajuamaan, että Jehova ymmärsi hänen tuskansa. Tämä veli kehotti häntä ajattelemaan, millaista tuskaa Jehovan on täytynyt tuntea, kun jotkut hänen enkelipojistaan kapinoivat. Vanhin sanoi sisarelle, että vaikka Jehova tietää tällaisten olosuhteiden aiheuttavan suurta tuskaa, hän vaatii erottamaan katumattomat synnintekijät. Sisar painoi nämä muistutukset sydämeensä ja tuki uskollisesti erottamisjärjestelyä. (Ks. myös Vartiotorni 15.1.2007 s.17-20.) Tällainen uskollisuus ilahduttaa Jehovan sydämen (Sananl.27:11).
Jos joudut samanlaiseen tilanteeseen, muista, että Jehova suhtautuu sinuun myötätuntoisesti. Lakkaamalla pitämästä yhteyttä erotettuun tai eronneeseen osoitat vihaavasi asenteita ja tekoja, jotka ovat johtaneet hänet tuohon tilaan. Osoitat kuitenkin myös rakastavasi väärintekijää niin paljon, että teet sen, mikä on hänen parhaakseen. Uskollisuutesi Jehovaa kohtaan saattaa lisätä sen todennäköisyyttä, että kuria saanut katuu ja palaa Jehovan luo.

VALTAKUNNAN PALVELUKSEMME, ELOKUU 2002 s.3,4
Ilmaise kristillistä uskollisuutta kun joku sukulainen erotetaan
9 Huonekuntaan kuulumattomat sukulaiset. Vartiotornissa 15.4.1988 sivulla 28 sanotaan: "Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin" sopusoinnussa sen Jumalan käskyn kanssa, jonka mukaan 'on lakattava olemasta jokaisen sellaisen seurassa', joka harjoittaa syntiä katumatta (1.Kor.5:11). Uskollisten kristittyjen on pyrittävä välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja rajoitettava jopa liiketoimet minimiin. ...
13 Kuultuaan erään puheen kierroskonventissa muuan veli ja hänen lihallinen sisarensa tajusivat, että heidän olisi oikaistava suhtautumistaan äitiinsä, joka asui muualla ja oli ollut erotettuna kuusi vuotta. Heti konventin jälkeen tuo mies soitti äidilleen, ja vakuuteltuaan hänelle, että he rakastivat häntä, hän selitti, etteivät he voisi enää jutella hänen kanssaan, elleivät tärkeät perheasiat sitä välttämättä vaatisi.

Tässä vielä täydennystä virallisiin sääntöihin.

Vartiotorni 15.11.1981 s.20-
OSATON PAHOIHIN TEKOIHIN
Jos kristitty kuitenkin liittyisi väärintekijän seuraan, jonka Jumala on hylännyt ja joka on erotettu tai joka on itse eronnut, niin se olisi samaa kuin sanoisi: 'En minäkään halua sijaa Jumalan pyhällä vuorella.' Jos vanhimmat näkisivät hänen kulkevan siihen suuntaan pitämällä jatkuvasti seuraa jonkun erotetun kanssa, niin he yrittäisivät rakkaudellisesti ja kärsivällisesti auttaa häntä saamaan takaisin Jumalan näkemyksen. (Matt.18:18; Gal.6:1) He neuvoisivat häntä vakavasti ja tarvittaessa 'ojentaisivat häntä ankarasti'. He haluavat auttaa häntä pysymään 'Jumalan pyhällä vuorella'. Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään "osallisen hänen pahoihin tekoihinsa" (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta, eli erottaa. -Tiit.1:13; Juud.22,23; vrt. 4:Moos.16:26.

[Natsku]

Mun käsittääkseni kristinusko perustuu armoon, jota Jeesus markkinoi. Noiden esimerkkien ja omakohtaisten kokemusten perusteella sanon, että JT:t edustavat kaikkea muuta, paitsi kristillistä armollisuutta. Oikeastaan voi sanoa, että jo maassaolevaa potkitaan yhä alemmas ja farisealaisesti vain ihastellaan omia, julmia tekoja.

[selviytyjä itsekin]

Hei,

Ensinnäkin suuri kiitos kaikille ohjelman tekoon osallistuneille. Tämä tuli todella tarpeeseen.

Olisi paljonkin kerrottavaa, mutta kommentoin lähinnä tuota lasten osuutta ko. uskonnon sisällä. Minut on esimerkiksi n. 2-3 vuotiaana piiskattu valtakunnansalin tiloissa, koska olin kiemurrellut liikaa kokouksen aikana. Muistan itse sen tapauksen. Johtuneekohan osittain siksi, että vanhempani kehuskelivat hyvin perille menneestä opetuksesta muille seurakuntalaisille ja suosittelivat sitä avoimesti. Arvatkaas vaan, uskalsinko kiemurrella jatkossa. Pelkkä piiskauksella uhkailu pisti pehvan pysymään penkissä. Risu oli meillä kotonakin eteisessä kunniapaikalla, välillä risu piti hakea itse pihapajusta. "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan" kaikui kuritusten yhteydessä.

Joskus pienenä kaaduin ja valitin jalkani kipua äidilleni. Äiti tokaisi siihen vaan, että 'tuo on kuule aika pientä sen rinnalla, mitä uskonveljet ovat keskitysleireillä uskomme takia joutuneet kokemaan'. Aika hirvittävää oli muuten alle kouluikäisenä katsella niitä dianäytöksiä tai leffoja, mitä mm. keskitysleiritouhuista salilla esitettiin. Yleisönä koko seurakunta, vauvoista vaareihin.

Kentälle ja kokouksiin oli PAKKO mennä. Vaihtoehtoja ei ollut. Miten monta kertaa toivoinkaan, että ovia ei avattaisi. Häpeälliseltä ja nöyryyttävältä se tuntui jo alle kouluikäisenä. Lapsuuteni yhtenäkään viikonloppuaamuna ei saanut nukkua niin pitkään kuin olisi halunnut. Lauantaisin klo 10:30 oli oltava "kenttäkokouksessa" ja sunnuntaisin klo 11 kokouksessa. Puheiden pitäminen aloitettiin myös "kannustuksen" aka painostuksen jälkeen n. 8 vuoden iässä. Ja kasteella kävin (kuten hyviin tapoihin kuului) hieman yli 10 vuotiaana. Kuinka moni oikeasti tajuaa silloin, minkä ratkaisun teki ja mitä lupasi? Eihän monesti n. 16 vuotiaana valittu ammattikoulutuskaan osoittaudu oikeaksi valinnaksi jossa viihtyy?

Ja mitä karttamiseen tulee, J.V:n kommentti ohjelmassa "kuin kaikki sukulaiset olisivat kuolleet samana päivänä" pitää niin paikkaansa. Käsittääkseni hieman vaihteleva käytäntö ex todistajien ja edelleen järjestössä olevien perheenjäsenten yhteydenpidon välillä johtuu osittain siitä, miten "eliittiin" ko suku kuuluu ja minkä "uskonnollisen aikakauden" ihmisiä nuo uskovat ovat. Oma sukuni on hierarkiassa korkealla, joten voinette arvata miten minua kohdellaan.

Järkyttävää on se, että järjestön sisällä jäsen voi tehdä vaikka mitä rikoksia, (talous- tai väkivalta), läträtä alkoholin kanssa, hakata ihmisiä kaupungilla ja vaikka raiskata omaa vaimoaan - mutta kun hän katuu oikeassa kohdassa, kaikki on hyvin. Suurempi rikos on se, jos tekee "haureutta".

Toivottavasti tämä ohjelman tuoma julkisuus auttaa ihmisiä läpi yhteiskuntamme näkemään tuon uskonnon todellisen puolen. Ja varsinkin auttamaan niitä kaikkia avuttomia lapsia, jota tavalla tai toisella ovat tämän uskonnon uhreja. Kokemuksesta tiedän, että uskonnonvapauteen vedotaan monessa kohdassa. 'Ihmisellä tulee olla oikeus uskoa Jehovaan ja opettaa sitä myös lapselleen'. Kuka huolehtii siitä, että lapsella on se sama oikeus, uskonnon vapaus tai vapaus uskonnosta?! ..ilman luopumista ihmisoikeuksistaan, ilman kiristystä, väkivaltaa, karttamista..
Voimia jokaiselle, joka tekee työtä tämän asian hyväksi - tai taistelee, rakentaakseen elämänsä uudelleen seurakunnan muurien ulkopuolella.

T: Kovan hinnan (uskonnon)vapaudestaan maksanut Selviytyjä

[Hannibal]

Kirjoitin aikaisemminkin tänne ja ihmettelin, että onko oikeasti eri seurakunnilla tai perheillä eri säännöt. Asia alkoi vaivaamaan minua niin paljon, että ( olisi yleinen käytäntö hylätä omat lapsensa ja katkaista heihin välit kokonaan. Sama koskee lapsenlapsia.)
Soitin asiasta äidilleni ja hän sanoi, että se EI PIDÄ paikkaansa. Lapsenlapsia saa tavata samoin kuin omia lapsiaan!!

Itse koen, että minulla oli hyvä lapsuus. En ole ikinä saanut piiskaa tai kuullut serkkujenikaan saavaan minkään semmoisen syyn takia, että ei halua mennä kokoukseen, kentälle tai muihin JH juttuihin. Sen vitsa kappaleen muistan ja aika moni lapsi taisi jättää sen kohdan laulamatta..muistan kans hyvin lauseen mitä toitotettiin, että isät älkää ärsyttäkö lapsianne!

Oli seurakunnassa niitä " hullujakin" perheitä mitkä pakotti varmaan lapset herätkää lehti kourassa kouluun ja ei antanut olla muiden koulukavereiden kanssa. Omasta lapsuuden seurakunnasta muistelen, että heitä oli yksi perhe ja senkin perheen asiat ei olisi varmaan ollut sen paremmin ilman JH:ta.

Muutama kuka on eronnut tiedän soitelleen vanhemmilleen kauheassa humalassa ja uhkailleen vaikka millä. Vanhempiin välien katkeamisen syyn en usko aina olevan uskonto.
Kyllä minun muillakin kavereilla on aika monillakin välirikkoja vanhimpiinsa eivätkä he ole JH perheistä. Kaverit varmaan onkin hylännyt, mutta itse en ainakaan olisi edes kaivannut enää vanhoja kavereita...yhteiset asiat olisi ollut niin vähissä.

Tv saatte kaikki välinne vanhimpiinne kuntoon ja muutenkin pääsette jatkamaan elämäänne ilman suurta vihaa tai katkeruutta.

[Vieras]

Ohjelman katsottuani tuli ihan hirvittävä suru. Tutkistelin vuosikaudet erään jt-naisen kanssa, vuosien varrella tutkistelu tosin vaihtui vain kuulumisten vaihtoon. Yhteydenpito jäi, kun muutin toiselle paikkakunnalle. Monesti ko. nainen lähti "kentälle", mutta tulikin luokseni teelle ja juttelemaan niitänäitä (kävi kyllä selväksi jo parin vuoden jälkeen, että ei minusta todistajaa tule). Olen miettinyt usein, että vieläköhän hän mahtaa olla mukana..

Osaako joku sanoa, tarvitaanko esim. Uskontojen Uhrien Tukeen tai muuhun toimintaan sellaisia "tukihenkilöitä", jotka eivät koskaan ole olleet kastettuja? Mietin vain, että jos kaikki ystävät on menetetty eron yhteydessä, niin olisin mielelläni kaverina heille, joilla ei ketään muita ole. Jos toimintaan on mahdollista päästä mukaan, niin voisiko joku kertoa, keneen ottaa yhteyttä? Asun pk-seudulla.

terkuin Mari

[Vieras]

Tässä vielä täydennystä virallisiin sääntöihin.

Vartiotorni 15.11.1981 s.20-
OSATON PAHOIHIN TEKOIHIN
Jos kristitty kuitenkin liittyisi väärintekijän seuraan, jonka Jumala on hylännyt ja joka on erotettu tai joka on itse eronnut, niin se olisi samaa kuin sanoisi: 'En minäkään halua sijaa Jumalan pyhällä vuorella.' Jos vanhimmat näkisivät hänen kulkevan siihen suuntaan pitämällä jatkuvasti seuraa jonkun erotetun kanssa, niin he yrittäisivät rakkaudellisesti ja kärsivällisesti auttaa häntä saamaan takaisin Jumalan näkemyksen. (Matt.18:18; Gal.6:1) He neuvoisivat häntä vakavasti ja tarvittaessa 'ojentaisivat häntä ankarasti'. He haluavat auttaa häntä pysymään 'Jumalan pyhällä vuorella'. Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään "osallisen hänen pahoihin tekoihinsa" (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta, eli erottaa. -Tiit.1:13; Juud.22,23; vrt. 4:Moos.16:26.[/quote]


Tämähän vaikuttaa suoraan kuin Raymond Franzin (ja muiden) erottamisen aikoihin, aivan kuin teksti olisi hänen kauttaan tarkoitettu muille?