Tämä väite oli todellakin niin härski, että ihan jäi suu auki sitä kuunnellessa (taisipa ilmoille päästä epäuskoinen naurahduskin). Jo oli Vekellä otsaa ihan pokalla moista totena väittää...Mir kirjoitti:Yksi todellinen valhe lipsahti Leinoselta. Se, että lapset haluavat lähteä kentälle ja haluavat pitää puheita seurakunnissa.
Toisaalta Veikko lausunnollaan iloisesti dissaa niiden kokemuksia, joilla ei lapsena ollut onni moiseen vapaaehtoisuuteen törmätä.
Jep, sama tarina. Joten vastaan minäkin omasta puolestani nimimerkille "Reiska", että täällä vielä yksi 'paskanpuhuja' lisää.Mir kirjoitti: Ainakaan minun lapsuudessani ei ollut vaihtoehtoja, eikä taatusti monen muunkaan lapsuudessa. Pidettiin joko harjoituspuheita seurakunnan edessä tai tyydyttiin kivuliaaseen vaihtoehtoon.
Kerran olen lapsena (alta kymmenvuotiaana) saanut kunnolla selkääni siksi, kun menin myöhästymään kokouksesta. Niin voimakastahtoinen ja/tai typerä lapsi en ollut, ettäkö olisin toista kertaa samaa kokeillut (olkoonkin että myöhästyminen oli oikeasti vahinko, ei tahallinen teko). Kokouksiin siis lähdettiin, ja mistään muusta vaihtoehdosta ei edes keskusteltu.
Muistan, että kun lapsen ruumiillinen kuritus tuli Suomessa rikoslaissa rangaistavaksi teoksi (omassa lapsuudessani 80-luvulla), naureskeltiin tälle seurakunnissa ihan avoimesti. Vakavammin puhuttaessa todettiin, että "meidän on toteltava jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä", mikä raamatunkohta tässä tapauksessa tulkittiin luvaksi jatkaa lasten ruumiillista kurittamista rikoslain uusista pykälistä huolimatta.
Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei fyysinen kurittaminen ollut ainoa keino saada jälkikasvu haluttuun suuntaan. Lasten luontaista hyväksynnän hakemista käytettiin myöskin ("porkkana"), yhdessä ei-fyysisten kasvatuskeinojen kanssa ("keppi"). Yksi oma kokemukseni jälkimmäisestä oli mm. se, että meille lapsille ei tarjottu syötäväksi mitään muuta kuin kaurapuuroa niin kauan kunnes suostuttiin tekemään kuten aikuiset halusivat. Koulussa tietysti sai kouluruuan, mutta muutoin kotona vain pelkkää kaurapuuroa. Eihän se fyysistä kuritusta ole, eikä kaurapuuro edes ole mitenkään epäterveellistä, mutta tämä siis esimerkkinä siitä, miten Veikon sanoin "lapset haluavat vapaaehtoisesti osallistua kokouksiin ja kenttäpalvelukseen". Konstit on monet.
Kerrassaan erinomainen ilmiö!Mir kirjoitti:Huomasin piakkoin ohjelman jälkeen aikamoisen vierailijarynnäkön veljesseura.orgiin.
Toivon, että Veljesseura-sivuston sekä tämän foorumin pariin ohjelman kautta potentiaalisesti eksyneet uudet ihmiset (joko nykyiset tai entiset todistajat) saisivat edes yhden pienen ahaa-elämyksen siitä, etteivät he olekaan niin pahoja, riittämättömiä, syntisiä, kelpaamattomia, kuin mitä järjestö sitkeästi yrittää heille kertoa. Ainakin itselleni oli ennalta-arvaamattoman suuri merkitys sillä, etten ollutkaan "outojen" ajatusteni kanssa yksin, enkä myöskään pohdintani seurauksena aivan täysin rappiolla ja läpeensä paha ihminen. Mikäli edes hieman vastaavia ajatuksia herää jonkun Veljesseuraan uutena eksyneen mielessä, sanoisin että tv-ohjelma on täyttänyt tarkoituksensa.