Tämä lukijain kysäri herättää kysymyksen miten on mahdollista, että Greberin spiritistinen yhteys havaittiin vasta vuonna 1980, koska jo vuosia ennen kuin Vartiotorniseura lainasi Greberin käännöstä ensimmäisen kerran oli Vartiotorni-lehdessä tällaista tekstiä vuosina 1955 ja 1956 Greberin spiritistisestä yhteydestä:”Miksi Vartiotorni ei ole viime vuosina käyttänyt entisen katolisen papin Johannes Greberin käännöstä?
Tätä käännöstä käytettiin toisinaan sen tueksi, miten Uuden maailman käännös ja muut arvovaltaiset käännökset käänsivät Matteuksen 27:52, 53:n ja Johanneksen 1:1:n. Mutta kuten Johannes Greberin The New Testament -käännöksen vuoden 1980 painoksen esipuheessa osoitetaan, tämä kääntäjä turvautui ”Jumalan henkimaailmaan”, että se selvittäisi hänelle, miten hänen piti kääntää vaikeita kohtia. Siinä kerrotaan: ”Hänen vaimonsa, joka on Jumalan henkimaailman meedio, välitti usein oikeat vastaukset Jumalan Sanansaattajilta pastori Greberille.” Vartiotorni on katsonut sopimattomaksi käyttää käännöstä, joka on niin läheisesti tekemisissä spiritismin kanssa. (5. Mooseksen kirja 18:10–12) Uuden maailman käännös pohjautuu edellä mainittuja raamatunkohtia kääntäessään niin varmoihin tietolähteisiin, että sen ei tarvitse turvautua lainkaan Greberin käännökseen. Mitään ei siksi menetetä, vaikka hänen New Testament -käännöstään ei enää käytetäkään.” (Vartiotorni 1. heinäkuuta 1983 sivu 31)
Katsotaan vielä kuinka 10. joulukuuta 1981 päivätyllä kirjeellä WTBTS ilmoittaa Keith Morselle, että se ei tiedä Greberin käännöksestä mitään muuta kuin sen, että heillä on vuoden 1937 versio ja ohjaa miehen antikvariaattiin. Rehellisyyttä arvostava henkilö on kiinnostunut myös siitä yksityiskohdasta, että vuoden 1937 version esipuhe on sama kuin 1980 version.”Is such official Catholic teaching as the above an impenetrable defense against the invasion of spiritism? No! It is an invitation to spiritism, and the conditions in Roman Catholic lands, such as Peru, Costa Rica, Cuba and Haiti, show Roman Catholicism to be no bulwark against this spreading peril. In such lands the Catholic people, even up to 90 per cent, mix spiritism or voodooism right in with Roman Catholicism, practicing both at the same time with no objection or penalty by the priests. It comes as no surprise that one Johannes Greber, a former Catholic clergyman, has become a spiritualist and has published the book entitled “Communication with the Spirit World, Its laws and Its Purpose.” (1932, Macoy Publishing Company, New York) In its Foreword he makes the typical misstatement: “The most significant spiritualistic book is the Bible; for its principal contents hinge upon the messages of the beyond to those existing in the present.”” (w55 Oct. 1 p.603)
“Says Johannes Greber in the introduction of his translation of The New Testament, copyrighted in 1937: “I myself was a Catholic priest, and until I was forty-eight years old had never as much as believed in the possibility of communicating with the world of God’s spirits. The day came, however, when I involuntarily took my first step toward such communication, and experienced things that shook me to the depths of my soul. . . . My experiences are related in a book that has appeared in both German and English and bears the title, Communication with the Spirit-World: Its Laws and Its Purpose.” (Page 15, 2, 3) In keeping with his Roman Catholic extraction Greber’s translation is bound with a gold-leaf cross on its stiff front cover. In the Foreword of his aforementioned book ex-priest Greber says: “The most significant spiritualistic book is the Bible.” Under this impression Greber endeavors to make his New Testament translation read very spiritualistic.” (w56 Feb. 15 p. 111)
Johon sitten liittyykin WTBTS:n kiitoskirje Johannes Greberin muistosäätiölle jo edellisen vuoden joulukuun 20. päivänä, jossa WTBTS kiittää kahdesta vastaanottamastaan kirjasta, joista toinen on Greberin kääntämä Uusi testamentti ja toinen ”Communication with the Spirit World of God”.
Kukin voi arvuuttaa kohdallaan, onko Jehovan väitetty viestintäkanava täysin hukassa puuhailuissaan vai jakaako se tarkoituksellisesti perätöntä tietoa, jälkimmäistähän kutsutaan arkikielessä valehteluksi.