Vanha persoonallisuus

[Vieras]

Olen alkanut saada vanhan persoonallisuuteni takaisin, joksi koin itseni ja identitettini ennen JT-aikaa.

Koen ihmissuhteet luonnollisempina, kun minun ei enää ole pakko yrittää kääännyttää muita ja laskea siitä itselleni kenttätunteja.

Voin kuunnella muita, hymyillä ja nyökytellä ilman omaa ketunhäntää kainalossa.

Identiteettini rakentuu siitä, mitä olen, ei minkään lahkotyön kautta tai minun ei ole enää pakko esiintyä muille jotenkin esimerkillisenä, saan olla myös huono.

Kenttä aina jännitti ja nyt minun ei ole pakko mennä vieraiden oville tutisemaan lahkolehtiä jakamaan.

Läheiset ovat minulle oikeasti tärkeitä ja voin luottaa, että he eivät katkaise suhteitaan minuun uskonvlintojeni vuoksi.

Voin harrastaa ja viettää vapaa-aikaa haluamallani tavalla ja omien taipumusteni mukaan.

[rippeli]

Hienoa lukea, että lahkon arvet paranevat pikkuhiljaa.

Itselleni oli ajattelun kannalta suurin asia alkaa todella kunnioittamaan ja kuuntelemaan ihmisiä. Lahko aikana kun keskustelin ihmisten kanssa, niin mietin vain jatkuvasti hienoa vastausta heidän kommentointiinsa. Nykyään olen oppinut todella kuuntelemaan ihmisiä, ja miettimään vasta sitten vastausta. Olen huomannut attä myös muilla on arvokkaita ajatuksia, vaikka ne eivät olisikaansuoraan Vartiotornista.

[RaM]

Mielenkiintoinen avaus. Minä kun en suurin surminkaan halua takaisin vanhaa persoonallisuuttani, johon sisältyi juuri nuo avauksessa mainitut piirteet. Paluu lahkolaiseksi olisi karmaiseva kokemus.

[robert.kardin]

Olen sitä mieltä, että Jeesuksen opetukset tekevät ihmisen vapaksi ja juuri ne oikeaat tunteet pitäis päästä kukkimaan ja olla niin kui lapsi, hyvän suhteen.
On ihan vaaralista pakata pysyvästi tunteita itsensä ja lopulta haudata itsensä elävältä, ei see missään nimessä ole mitään rakkaudessa kulkemistä.

[Kivikko]

Omalta kohdaltani myös JT-lapseksi syntyneenä en haluaisi "vanhaa" persoonallisuuttani takaisin. Olen kuitenkin nyt viime aikoina koittanut saada sitä ehkä vieläkin vanhempaa persoonallisuuttani takaisin, eli sitä minkä aina koin itsekseni, mutten koskaan voinut mitenkään ilmaista.

Olen uskaltanut heittää ilmoille ajatuksiani, unelmiani ja realistisia toiveita. Niitä käsitellessä olen rakentanut parissa vuodessa ihan toimivan elämän, mikä on koko ajan matkalla oikeaan suuntaan. Tällaiset ajatukset puhumattakaan niiden toteuttamisesta eivät käyneet mielessänikään ennen kun pääsin henkisesti eroon järjestöstä ja sen ajatusmaailmasta. Enkä edes osaa sanoa mikä minut sai uskaltautumaan tähän - täysi hulluus vaiko jopa intuitio siitä, että se kannattaisi kaiken vaivan jälkeen.

Itse en koe olevani valmis uskomaan tällä hetkellä mihinkään jumaluuksiin, mutten vielä väitä ettei niitä olisi. Olen rakentanut maailmankuvaani täysin tyhjältä pöydältä. Nyt siinä on jo joitakin havaintoja =D

[Markku Meilo]

Olen sitä mieltä, että Jeesuksen opetukset tekevät ihmisen vapaksi...

Vapaudesta tuli ihan ensin mieleen se kuinka julkea koko Saatanan hallinnassa oleva maailma on. Raamatunvastaisessa uhossaan valtiot ovat yksissä tuumin kieltäneet Jeesuksen arvostaman orjuuden.

Toiseksi tuli mieleen se, että Jeesuksen opettama käytösmalli on ollut käytössä muilta kulttuureilta, mutta niillä ei ollut käytössä Paavalin kaltaista superorganisaattoria, joka suoriutui mahdottomista asioista hetkessä, ihmeden tekoon meni enemmän aikaa.

[RaM]

Jeesuksen opetukset:
12:51 Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.
12:52 Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,
12:53 isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."

[Markku Meilo]

Mitä sitten tulee kohdallani vanhaan persoonallisuuteen, niin ei yhtään kiihota taantua 1950-luvulle lapseksi hinkkaamaan Cotton Clubin pehmustamattomia puutuoleja sekä kuuntelemaan täysin käsittämättömiä siitä kuinka Russell suuntasi paloletkun helvetintuleen. Tai kuinka saarnaamishullutus alkoi Rutherfordin masinoimilla 1919 ja 1922 Cedar Pointin vaelluskokouksilla (varsinkin kun vielä jätettiin kertomatta oleellinen motiivi, eli 1925-maailmanloppu). Puhumattakaan Jehova ja Jeesus -mallisista esivalloista, jotka sitten 1963 keväällä vaihdettiin takaisin maallisiin. Linssiinviilauksen kliimaksi olikin sitten 1968 aloitettu 1975-hypetys, joka jätti varjoonsa 1951 ja 1954 maailmanloput.

[Jaakko Ahvenainen]

Ymmärsin kyllä aloituksen ja onnittelen. Kysymyksessä ei voine olla ns. syntymäjehova.
Itse en puolestani kaipaa lainkaan vanhaa persoonallisuuttani, joka oli alistettu jokaisen auktoriteetin ikeeseen ja hakattu pentuna persamuksiin. 16-17 vuotiaasta alkoi uusi persoonallisuutenki kehittyä, mutta senpä jälkeen ei ole ollutkaan äitiä, isää, sisaruksia tai sukulaisia, eikä liioin kavereita.

Kotoa lähtökin kävi hyvin yksinkertaisesti: isä käski painua vittuun. Seuraavana aamuna lähdin, en vittuun, mutta maailmalle ja sillä tiellä olen. Nyttemmin pari sisarusta ja joku sukulainen on piireihin palannut lasteni ja heidän äitinsä lisäksi. Vaan eipä ole ollut tarvis sittemmin ketään kumarrellakaan ja se on ollut hyvä se.