Kävin perjantaina samassa laitoksessa, pyytämässä pojan kortin pois kansiosta. (Poika ku asuu Vaasassa, ei saa viikonloppuisin haettua sitä ku tk on kiinni). Tietty piti soittaa pojalle ja kysyä lupaa tietojen luovuttamiseen, mutta kortin sain mukaan suljetussa kuoressa, ja koneelle lisättiin tieto.
Selitettiin kuitenkin about näin "lääkäri pelastaa ensisijaisesti hengen, kyselee senjälkeen" siis hätätapauksessa.
Ja alaikäisesta jos on kyse, ja verta tarvitaan, niin sitä annetaan. Oli kortti tai ei.
Huokasin helpotuksesta
Tony Syrjänen kirjoitti:Asia alkoi kiinnostamaan sen verran että kyselin asiasta paikkakuntani terveyskeskuksesta. Lähinnä kiinnosti miten merkintä potilastietoihin päätyy ja poistuuko se sieltä missään vaiheessa itsestään. Alla saamani vastaus.
Hei,
Kyllä asia on todellakin niin että jos täysivaltainen aikuinen kansalainen on ilmoittanut, ettei hänelle saa antaa verta missään olosuhteissa niin sitä kieltoa kunnioitetaan.
Asiasta tehdään merkintä sairauskertomukseen ja siellä se on, ellei sitä peruta ja mieluummin kirjallisesti.
Vastaava asia on hoitotestamentti, joka myös pätee kaikissa tilanteissa.
- -
"Ei verta"-maininta tulee minun ymmärtääkseni vain siinä tapauksessa että henkilö sitä erikseen pyytää. Eihän meillä ole tietoa siitä kuka on Jehovan todistaja, eikä sellaisia merkintöjä missään tapauksessa saa laittaa ilman henkilön lupaa ja aktiivista osallistumista asiaan.
Se on kieltämättä ongelma jos vakaumus muuttuu ja siinä tapauksessa on kyllä oltava itse aktiivinen ja pyydettävä merkinnän poistamista.
Tässä nyt korostuu ihmisten oma vastuu siitä mitä he haluavat sairauskertomuksessaan olevan koskien tällaisia asioita.
Jorma Rantanen vt johtava lääkäri
Eli jos on pientäkään kutinaa että tällainen merkintä saattaa potilastiedoissa olla, jota ei nykyisellään enää allekirjoita, niin tarkistaminen on enemmän kuin suositeltavaa.
Ch.K kirjoitti:Selitettiin kuitenkin about näin "lääkäri pelastaa ensisijaisesti hengen, kyselee senjälkeen" siis hätätapauksessa.
Ja alaikäisesta jos on kyse, ja verta tarvitaan, niin sitä annetaan. Oli kortti tai ei.
Huokasin helpotuksesta
Ja hyvä näin!
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Yksi tapa varmistaa, että verensiirtokielto on kumottu, on tehdä hoitotestamentti, johon kirjaa halukkuutensa verensiirtoon. Tätä asiakirjaahan ei sitten edes lähiomainen pysty kumoamaan. Mikäli itse on siinä kunnossa, että ei pysty tahtoaan ilmaisemaan, hoitotestamentti ajaa kaiken edelle. Jos hoitotestamentissa lukee lupa verensiirtoon, sitä ei kúkaan JT lähiomainenkaan voi kumota. Tätä lappustahan kannattaa pitää sitten lompakossa sekä kertoa lähimmille ystäville/omaisille, että sellainen löytyy. Toinen keino on mennä kertomaan lähimmälle sairaalalle kantansa. He kirjaavat sen potilastietojärjestelmään.
Täällä olikin jo puhetta siitä hoitotestamentista/hoitotahdosta. Tosiaan sellainen kannattaa tehdä ja kiikuttaa se terveyskeskukseen ja keskussairaalan potilastoimistoon. Näin ainakin kahdessa paikassa on tieto hoitotestamentista.
Löysin tuossa nettiä selaillessani yhden pohjan, mihin hyvin saa myös kirjattua vakaumuksensa siihen verensiirtoasiaan: http://www.exitus.fi/pdf/hoitotahto.pdf
