Miten selviytyä lannistuneisuudesta? Vartiotorni 15.01.2011

[Vieras]

> Jehovan todistajat vakuuttavat elävänsä onnellista, tasapainoista ja tyydytystä tuottavaa elämää. Heidän käsityksensä mukaan muut ihmiset ovat stressaantuneita ahdistuneita ja tyytymättömiä elämäänsä, koska he keskittyvät yksinomaan materialistisiin tavoitteisiin, joita he eivät koskaan näytä saavuttavan ollakseen tyytyväisiä ja onnellisia. Epäilemättä tämä pitääkin paikkansa monista ihmisistä.
Mutta tällaisia ihmisiä on myös Jehovan todistajienkin keskuudessa hyvinkin paljon. Ei siis ole itsestään selvää, että Jehovan todistajiin liittyminen aikaansaa onnellisen elämän. Edellytys onnelliseen elämään Jehovan todistajana on se, että elää tarkoin annettujen elämänohjeiden mukaan. Eräs merkittävin elämänohje on osallistuminen täysipainoisesti saarnaamistyöhön. Muussa tapauksessa mieltä kalvaa vakava syytös ja uhka verivelkaisuudesta. Mahdollisen laiminlyönnin vuoksi ihmisiä tulee kuolemaan, koska heidän alueensa julistaja ei ollut kyllin aktiivinen tavoittaakseen heidät pelastavalla sanomallaan.

Vartiotorni 1.1.1988 s.28
Jehovan vihkiytyneiden todistajien velvollisuutta varoittaa ihmisiä Jumalan tulevasta tuomiosta voidaan verrata Hesekielin vastuuseen hänen aikanaan. Hesekiel määrättiin Israelin huoneen vartijaksi. Hänen tehtävänsä oli varoittaa israelilaisia siitä, että heitä kohtaisi tuho elleivät he kääntyisi pois pahoilta teiltään. Jos hän ei vartijana kaiuttaisi varoitusta, tuho kohtaisi siitä huolimatta pahoja ihmisiä, mutta heidän verensä tulisi velvollisuutensa laiminlyöneen vartijan pään päälle. ... Ei kenenkään ... tule koskaan hidastaa vauhtiaan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa ja hänen tuomionsa lähestyvästä toimeenpanosta varoittamisessa. Tällä tavoin he voivat välttää verivelan.

Jehovan todistajien vuosikirja 1996 s.254
Kukaan meistä ei varmaankaan haluaisi olla vastuussa Jehovan edessä siitä, että joku Jumalan silmissä paha kuolisi siksi, että me emme antaneet varoitusta (Hes.3:18).

> Sen sijaan, että tähän elämää pelastavan sanoman julistamiseen osallistuminen toisi tyydytystä ja onnellisuutta, tuo se ahdistusta ja syyllisyyttä. Tunnolliset julistajat eivät pääse sopuun omantuntonsa kanssa siitä, missä määrin heidän tulisi osallistua tähän julistustyöhön. He tuntevat jatkuvaa syyllisyyttä, koska tietävät voivansa osallistua julistustyöhön enemmän kuin osallistuvat, jos olisivat aidosti "kokosydämisiä", niin kuin heitä jatkuvasti kehotetaan. Tyydytyksen sijaan he tuntevatkin syyllisyyttä ja arvottomuutta. Tämä varjostaa heidän elämäänsä niin, että omassatunnossaan he eivät tunne elävänsä täysin onnellista elämää.

Vartiotorni 1.12.1995 s.11,12
Valtakunnan saarnaamistyöllä on tärkeä osa kristityn elämässä, ja siihen osallistuminen tuottaa iloa (Psalmit 40:8). Jotkut kristityt tuntevat kuitenkin voimakasta syyllisyyttä sen johdosta, että he eivät pysty tekemään palveluksessa enemmän. ...
"Toisinaan tunnen itseni hyvin syylliseksi ... aika pitäisi mielestäni käyttää kenttäpalvelukseen."
"Ajattelin, etten varmaankaan rakasta Jehovaa kylliksi. ... Siksi ponnistelin ankarasti Jehovan palveluksessani. Yritin todella kovasti, mutta koskaan se ei tuntunut olevan kylliksi." ...
Toisissa tapauksissa aiheettoman syyllisyydentunteen voi saada aikaan epärealistinen näkemys siitä, mitä Jehova odottaa meiltä. "Olin ajatellut, että jollei ponnistele aivan näännyksiin asti, ei varmaankaan tee tarpeeksi", myönsi eräs kristitty nainen. Siksi hän asetti riman itselleen ylettömän korkealle - ja tunsi sitten itsensä vielä syyllisemmäksi, kun ei pystynyt ylittämään sitä.

Vartiotorni 15.12.1995 s.24,25
Näinä "kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä", monet Jehovan uskolliset palvelijat joutuvat jatkuvasti taistelemaan arvottomuuden tunteita vastaan (2.Timoteukselle 3:1). Se ei ole yllättävää, sillä Saatanan "vehkeilyihin" kuuluu uskotella meille, ettei kukaan, ei edes Luojamme, rakasta meitä! (Efesolaisille 6:11.) Vartiotornissa 1.4.1995 oli sopivasti kaksi seurakunnan tutkittavaksi tarkoitettua kirjoitusta, "Sinä olet kallisarvoinen Jumalan silmissä!" ja "Miten kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin?" Näiden kirjoitusten tarkoituksena oli muistuttaa meitä siitä, että Jehova pitää suuressa arvossa ponnistelujamme. Seuraavassa on joitakin arvostavia kommentteja, joita olemme saaneet:
"Niiden 27 vuoden aikana, jotka olen ollut Jehovan todistaja, ei yksikään lehti ole tehnyt minuun yhtä syvää vaikutusta. ... Nyt tunnen, että Jehova rakastaa minua suuresti. On kuin suunnaton taakka olisi nostettu harteiltani." ...
"En ole koskaan tuntenut olevani Jehovan rakkauden arvoinen, ja yritin tehdä hänen palveluksessaan enemmän ja enemmän voidakseni ansaita tuon rakkauden. Vaikuttiminani olivat kuitenkin syyllisyys ja häpeä." ...
"Nämä olivat ehdottomasti hienoimmat, rakentavimmat ja huomattavimmat sydäntä koskettavat kirjoitukset, mitä olen koskaan lukenut! Olen lukenut Vartiotornia 55 vuotta, ja monet numerot ovat olleet merkittäviä. Mutta tälle numerolle eivät mitkään aikaisemmat vedä vertoja siinä, miten se lievittää epäilyksiämme, huoliamme ja pelkojamme siitä, että olisimme arvottomia, ettei meitä rakastettaisi ja ettemme voisi koskaan tehdä tarpeeksi ansaitaksemme Jehovan rakkauden." ...
"Kiitos, kun muistutitte meitä siitä, että Jehova ei yritä kannustaa kansaansa syyllisyyden, häpeän tai pelon avulla." ...
"Veljiä innostaa nykyään erityisesti se ajatus, että Jehova arvostaa pikemminkin rakkaudesta kuin pakosta tai painostuksesta suoritettuja tekoja. ... Vaimoni ja minä haluamme kertoa, miten suuresti arvostamme viimeaikaisten Vartiotorni-lehtien sävyä ja niissä ilmaistua ymmärtäväisyyttä." ... (Eräältä matkavalvojalta.)
"Olen ollut uskollinen lukija lähes 30 vuotta, mutta en ole koskaan lukenut mitään näin innostavaa ja mieltä ylentävää. Vaikuttavien, taitavasti sovellettujen raamatunkohtien ansiosta olen voinut kitkeä pois omien tunteitteni kätkössä olleet valheet ja vetäytyä lähemmäksi Jehovaa. Useita vuosia palvelin Jehovaa syyllisyydentunteesta. Ymmärsin lunnaat ja Jumalan rakkauden vain järkiperäisesti." ...
"Kaikilta niiltä 29 vuodelta, jotka olen ollut totuudessa, en pysty muistamaan kirjoitusta, joka olisi herättänyt minussa yhtä suurta kiitollisuutta ja yhtä syviä tunteita. Vaikka olen saanut osakseni paljon rakkautta ja kasvanut huolehtivaisessa perheessä, en ole koskaan tuntenut itseäni arvolliseksi elämään, saati sitten palvelemaan Jehovaa. Tämän kirjoituksen luettuani polvistuin silmät kyynelissä kiittämään Jehovaa."

> Ilmeisesti Seura oli pannut merkille väkensä ahdistuneisuuden, koska tilannetta täytyi pyrkiä helpottamaan aihetta käsittelevillä Vartiotornin kirjoituksilla. Ehkä seurakunnista oli tullut palautetta, joka osoitti ihmisten todellisen tilan. Onnellisuus, mielen rauha ja tyytyväisyys Jehovan todistajien keskuudessa olikin ollut vain valheellinen illuusio. Voitiinko tämä tilanne korjata näillä Vartiotornin kahdella kirjoituksilla? Miksi tilanne oli päässyt vääristymään näin pahasti? Jos tämä uskontokunta on todella Jumalan valitsema ja hänen ohjauksessaan, ei näin vääristynyt käsitys hänestä voi mitenkään olla mahdollinen.
Tämän sunnuntain Vartiotornin tutkistelussa käsitellään jälleen tähän liittyvää aihetta. Jehovan todistajien keskuudessa alkaa ilmetä lannistuneisuutta. Aihetta ei otettaisi käsiteltäväksi, jos tällainen suuntaus ei olisi lisääntymässä.

Vartiotorni 15.1.2011 s.22-
MITEN SAADA VOIMAA VASTUSTAA KIUSAUKSIA JA SELVIYTYÄ LANNISTUNEISUUDESTA?

Vartiotorni 15.1.2011 s.25
Kun olemme väsyneitä tai meillä on paineita, emme saa koskaan päätellä, että voisimme helpottaa tilannettamme vähentämällä hengellistä toimintaa. Se olisi pahinta, mitä voisimme tehdä. Miksi? Koska esimerkiksi juuri Raamatun tutkiminen henkilökohtaisesti ja perheenä, kenttäpalvelus ja kokouksissa käyminen ovat meille keinoja saada vahvistavaa pyhää henkeä. Kristilliset toimet ovat aina virvoittavia. (Matt.11:28,29.) Veljet ja sisaret tulevatkin usein kokouksiin uupuneina mutta tuntevat kotiin lähtiessään, että heidän voimansa on uudistettu ja heidän hengelliset akkunsa ladattu.

> Lannistuneisuus ilmenee yhä useimpien kohdalla siten, että hengellisiä toimintoja vähennetään. Kenttäpalvelukseen ja kokouksiin osallistuminen on alkanut ilmeisesti vähentyä. Ilmeisesti myös kokouksiin valmistautumista laiminlyödään. Tällainen hiipuminen johtaa siihen, etteivät ihmiset ole enää perillä opetusten ja uskomusten sisällöstä, perusteista puhumattakaan. Järjestöön kuulumisesta tulee itsetarkoitus. Jumalaan uskomisen korvaa usko järjestöön. Se sijaan, että se takaisi pyhän hengen tuen saamisen, on aito Raamatun tutkiminen se keino, joka suo tämän hengen tuen viisauden saamiseen.

Jaakobin kirje 1:5 KR92
5. Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

> Luonnollisesti sosiaalisuus ja kanssakäyminen muiden kanssa virkistää henkisesti kaikkia, mutta lopulta mieleen jää ontto tyhjyyden tunne, kun kokousten varsinainen tarkoitus, Raamatun opetukset, jäävät toissijaiseksi. Varsinkin kun yhä useammin alkaa huomata, etteivät tulkinnat Raamatun opetuksista olekaan lähtöisin Jumalalta, vaikka niin väitetään.

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:1 KR92
1. Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.

Vartiotorni 15.1.2011 s.25
Tällä ei tietenkään ole tarkoitus sanoa, ettei Kristuksen opetuslapseuden kuorma painaisi lainkaan. Uskollisena kristittynä oleminen vaatii vaivannäköä. (Matt.16:24-26; Luuk.13:24.) Pyhän hengen välityksellä Jehova voi kuitenkin antaa väsyneelle voimaa.

> "Uskollisena kristittynä oleminen vaatii vaivannäköä." Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä kaikki tekeminen vaatii vaivannäköä. Hyvän tekeminen tuo ihmiselle kuitenkin hyvän mielen toisin kuin pahan tekeminen. Jeesus vakuutti, että hänen opetustensa mukaiset teot eivät muodostuisi tekijälle raskaaksi ahdistavaksi taakaksi, niin kuin Jehovan todistajien opetusten velvoittamat teot.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 11:28-30 KR92
28. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
30. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

> Voivatko Jehovan todistajat sanoa, että heidän opetuksiaan noudattavien sielu löytää levon, että sen velvoitteet on hyvä kantaa, ja että sen tuoma kuorma on kevyt? Näin he ikävä kyllä eivät voi sanoa, vaan sen sijaan he ovat uupuneita, ahdistuneita ja alkavat lannistua, koska eivät tunne täysin täyttävänsä kaikkia heille asetettuja velvoitteita.

Vartiotorni 15.1.2011 s.25
Tämän vuoksi meidän olisi hyvä pohtia, mikä todellisuudessa on syynä hengelliseen uupumukseen.

> Vartiotornikin tunnustaa, että hengellinen uupumus alkaa lisääntyä Jehovan todistajien keskuudessa. Pohditaanpa Vartiotornin kehotuksen mukaan, mitkä ovat mahdollisia syitä tähän uupumukseen.

Vartiotorni 15.1.2011 s.25
Jehovan sana kehottaa meitä "varmistautumaan tärkeimmistä asioista" (Fil.1:10). Apostoli Paavali vertasi kristillistä elämää pitkän matkan juoksukilpailuun ja neuvoi henkeytettynä: "Pankaamme mekin pois jokainen paino - - ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu." (Hepr.12:1.) Hän tarkoitti, että meidän täytyy välttää tarpeettomia hankkeita, tarpeettomia painoja, jotka väsyttäisivät meidät. Jotkut meistä yrittävät ehkä ahtaa liian monia asioita ja ennestään kiireiseen elämäänsä. Jos siis tunnet usein olosi väsyneeksi ja sinulla on paineita, voisi olla hyvä tarkastella, miten paljon voimavarojasi käytätä ansiotyöhön, miten usein matkustelet ja miten tärkeän sijan urheilu ja muut vapaa-ajan toimet saavat elämässäsi. Järkevyyden ja vaatimattomuuden tulisi saada meidät kaikki tunnustamaan rajoituksemme ja karsimaan tarpeettomat sitoumukset mahdollisimman vähiin.

> Tärkeämmät asiat eli uskontokunnan luoma elämäntapa ja elämänohjeet alkavat jäädä ns. normaalin elämän varjoon. Yhä useammat ovat alkaneet elää kuten yhdyskunnan muutkin ihmiset. Elintaso on nostettu samalle tasolle kuin on muillakin ihmisillä. Ansiotyö on kokopäivätyötä ja usein myös puoliso on kokopäivätyössä. Vapaa-aikana matkustetaan kuten muutkin, urheillaan kunnon ylläpitämiseksi kuten muutkin, lapset viedään harrastuksiin kuten muutkin. Lapsia, lemmikkieläimiä, omistusasuntoja, vapaa-ajan asuntoja, autoja, veneitä, ym. normaaliin elämään liittyvää hankitaan kuten muutkin. Kaiken tämän lisäksi yritetään olla "kokosydämisiä" Jehovan todistajia.
Eihän tällaisesta kaksoiselämästä voi seurata muuta kuin uupumus. Tilannetta pahentaa vielä se, että useiden tulotaso ei tahdo riittää siihen elintasoon, johon he sinnikkäästi pyrkivät. Koska he eivät ole aikanaan hankkineet vaaditun tulotason mukaista ammattia, on heidän työnsä usein raskasta, mikä osaltaan vielä lisää uupumusta. Miksi yhä useampi Jehovan todistaja elää tällaista kaksoiselämää?

Vartiotorni 15.1.2011 s.26
Jotkut meistä saattavat olla jossakin määrin lannistuneita myös siksi, että tämän asiainjärjestelmän loppu ei ole tullut niin pian kuin olemme odottaneet (Sananl.13:12). Niitä joilla on tällaisia tunteita, voivat kuitenkin rohkaista Habakukin 2:3:n sanat: "Näky on vielä määräaikaa varten, ja se rientää kiihkeästi kohti loppua, eikä se valehtele. Vaikka se viipyisikin, odota sitä, sillä se toteutumalla toteutuu. Se ei myöhästy." Jehova vakuuttaa, että tämän asiainjärjestelmän loppu tulee ajallaan!

> Lisääntyvä määrä Jehovan todistajia elää tällaista kaksoiselämää, koska he eivät todellisuudessa enää usko saamiinsa opetuksiin. He ovat joutuneet pettymään jo niin useasti, aivan kuten Vartiotorni sanoo: "tämän asiainjärjestelmän loppu ei ole tullut niin pian kuin olemme odottaneet". Loppu ei ole tullut, vaikka Jumalan vakuutettiin paljastaneen meille lopun tulevan 1970-luvulla, tai ainakin viimeistään kun vuoden 1914 tapahtumat nähnyt ja näiden tapahtumien merkityksen ymmärtänyt sukupolvi on vielä elossa.
Jotta elämä ei menisi vallan hukkaan, tarttuvat he nyt vielä niihin jäljellä oleviin mahdollisuuksiin elää normaalia tasapainoista elämää. Toisaalta uskontokunta muistuttaa heitä jatkuvasti siitä, miten heidän oikeaoppisesti tulisi elää. Tästä ei seuraa onnellista, tasapainoista ja mieltä tyydyttävää elämää, sen jokainen hyvin ymmärtää. Silti tällaista elämää viettävät Jehovan todistajat toistavat mantraa onnellisesta elämästä. Sen he tekevät oman ristiriitaisen mielensä tyynnyttämiseksi. Joten yritetään ymmärtää heitä ja heidän ahdistustaan. Toivotaan, että nämä Habakukin sanat, vaikka ne eivät meidän aikaamme liitykään, antavat heille toivoa ja voimaa jaksaa tätä raskasta kaksoiselämää siihen saakka kunnes heidän silmänsä avautuvat näkemään todellisuuden.

[Vieras]

" Lisääntyvä määrä Jehovan todistajia elää tällaista kaksoiselämää, koska he eivät todellisuudessa enää usko saamiinsa opetuksiin "

Valokopiot lahkon vanhoista julkaisuista, täysin muuttuneiden oppien kohdalta, epäonnistuneiden ennustusten vuosiluvuista, punaviiva ydinkohdan alle ja postilaatikkoon toimittaminen, se voisi vielä auttaa nopeuttamaan lahkosta eroamista.

Jos keskusteluyhteyteen pääsee niin jos pystyisi estämään tilanteen lukkiutumisen ja saamaan virikkeitä niin se auttaisi. Vaikkapa jt väittää todellisuuden vastaista vanhoista opetuksista, niin kysäisee viattomasti vilpittömyydestä ja näkeekö jehova puhujan sydämeen. ja lyhyesti vain huomauttaen että monet lukevat Raamattuaan niinkin että se lupaa anteeksiannon ja tarjoaa sielunrauhan.

[Tony]

Kristilliset toimet ovat aina virvoittavia. (Matt.11:28,29.) Veljet ja sisaret tulevatkin usein kokouksiin uupuneina mutta tuntevat kotiin lähtiessään, että heidän voimansa on uudistettu ja heidän hengelliset akkunsa ladattu.

Niin, kyllä minäkin muistan kuinka hienoa oli kun kokous loppui. Silloin eittämättä joskus tuntui ikäänkuin akut olisi ladattu. Kyse oli kuitenkin siitä että pääsi pois salilta, ei siitä että siellä tarjoiltu ohjelma olisi ollut akkuja lataavaa tai hienoja fiiliksiä tuottavaa.

Eräs vanhin osasi kertoa että tuo hieno fiilis kokousten jälkeen selittyy juuri sillä hengellisellä ohjelmalla, ystävien tapaamisella ynnä muulla asiaan liittyvällä. Jos näin olisi, sitä olisi fiiliksissä jo ennen kokousta, ei aina vasta sen jälkeen. Ei sitä muuallekaan aidosti kiinnostavaan tilaisuuteen tai harrasteeseen mieli maassa lähdetä, elokuviin, festareille, tai mikä kenellekin nyt sattuu aitoja fiiliksiä tuottamaan.

[lavanpalvelija]

[
Niin, kyllä minäkin muistan kuinka hienoa oli kun kokous loppui. Silloin eittämättä joskus tuntui ikäänkuin akut olisi ladattu.

Jehova on kovin vaativa ja syyllistävä jumala.

[Vieras]

Kauheeta, jos lannistuneena olis pakko pyörittää JT-rumbaa! Selittää itselleen ja vakuutella toisilleen, että tärkeällä asialla ollaan, vaikka kyse on asiasta, joka ei ole edes totta. Ajatteleva JT kyllä eroaa ellei sitten ole pakosta sukulaisten kautta sidottu järjestöön. Silloin kyllä kannattaa minimoida kaikki JT-toiminta ja vaikeuttaa "ystävien" työtä riippakivenä olemalla, esimerkiksi.

[Markku Meilo]

Ajatteleva JT kyllä eroaa ellei sitten ole pakosta sukulaisten kautta sidottu järjestöön.

Sukulaisuussyistä toteutettu norkoilu tapahtuu olemalla epärehellinen itselleen ja muille, aivan kaikki eivät sellaiseen pysty.

[Vieras]

Lannistunut muuttuu usein myös katkeraksi?

Katkeruus on yksi suurimmista henkisen hyvinvointimme ja kasvumme esteistä. Kaikki ihmiset kokevat elämässään aiheutettua ja aiheuttamatonta surua, vääryyttä ja loukatuksi tulemista
Emme yksintertaisesti kukaan selviä elämästä kokematta arjessamme ja ihmissuhteissamme myös ikäviä asioita.
Kun meitä satutaan todella pahasti, vaikuttaa se tapaamme reagoida ympäristöömme ja tapaamme käsitellä asioita.

Katkeroituminen tapahtuu, kun emme osaa käsitellä tunteitamme ja päästää kokemastamme vääryydestä tai pahasta olosta irti.

Emme pysty luopumaan vihasta ja surusta, koska emme osaa antaa anteeksi.
Katkeroidumme käsittelemättömien asioiden edessä.
Katkera ihminen kokee olonsa ja katkeruuden aiheuttaman käytöksensä oikeudekseen.
Katkeruudesta tulee näin suloinen tila, joka ruokkii kostoa ja vihaa omasta tilanteesta.

Katkera ihminen on oman vihansa vanki.
Katkera ihminen pitää katkeruudellaan oikeutta yllä, vaikka oikeastaan satuttaa vain itseään.''''''''''''''''''''''''''''''''''

'Moni käsittelee asiota kirjoittamalla päiväkirjaa,blogeja tai kiukkuisia herjoja netissä.....
''''''''''''''''''''''''''''''''''
Eihän se kirjoittelu netissä maailmaa paranna.
Pahalle mielelle voi kyllä tulla, jos lukee sieltä asioita jotka tuntee itseään loukkaaviksi.
Herkkähipiäinen pysyykin poissa tietyiltä sivuilta sen takia

[Markku Meilo]

Lannistunut muuttuu usein myös katkeraksi?

Katkeruus on aika ajoin myös nettikirjoittajan suuri voimavara. Kun vaikka uskonnollisen kultin mielenhallinnassa oleva joutuu ristiriitaan esitettyjen tosiasioiden ja oman uskonkäsityksensä kanssa, niin ristiriita on jollain tavalla työnnettävä pois ajatuksista. Jos pelkkä kognitiivinen dissonanssi ei yksin riitä, vaan tarvitaan enemmän, niin silloin katkeruus on mitä oivallisin apusana. Mielenhallinnassa oleva vapautuu ristiriidan aiheuttamista ajatuksista hyvin yksinkertaisesti, leimaamalla tosiasioiden esittäjän katkeraksi ja näin ristiriita on hänen ajatuksistaan poispyyhitty. Leimaaja välttyy näin tarpeettomaksi katsomaltaan tosiasioiden kohtaamiselta ja mikä parasta, hänen ei tarvitse lainkaan tuntea tosiasioiden esittäjää eikä tietää etädiagnoosin kohteestaan yhtään mitään.

Katkeruus ei ole edes ainoa nettikäytössä oleva ristiriitojen käsittelysana, mutta se ei ole yhtä lapsellinen tapa käsitellä uskonsa ongelmia kuin tosiasioiden esittäjän leimaaminen valehtelijaksi.

[Mag Mell]

Lannistunut muuttuu usein myös katkeraksi?

Minkä tutkimuksen mukaan asia näin menee?
Omakohtaisen empiirisen tutkimustiedon valossa näillä asioilla ei ole mitään selvästi osoitettavaa yhteyttä.

Emme pysty luopumaan vihasta ja surusta, koska emme osaa antaa anteeksi.

Miten voi ylipäänsä edes antaa anteeksi, jos ei anteeksi ole koskaan pyydetty?
No, en toki muutenkaan ymmärrä näitä "annetaan hei anteeksi ihan kaikille ihan kaikki" -lirkutuksia, koska tällainen asenne mielestäni syyllistää uhria. Mitä pahaa ja/tai tuomittavaa on vihan tai surun tunteiden läpikäymisessä?
Sen tunnistaminen ja tunnustaminen, että itseä kohtaan on harjoitettu hengellistä väkivaltaa on toipumisen kannalta nähdäkseni vain positiivinen asia, eikä sen aiheuttamia luonnollisia negatiivisia tunteita ole oikein tukahduttaa anteeksiantamishymistelyn nimissä. Tällainen ihminen voi tarvita pitkän prosessin toipuakseen, ja sen kannalta eivät anteeksiantamisen ihanuutta saarnaavat kukkahatut tee kuin hallaa, olivat sitten miten hyväätarkoittavia tahansa. The road to hell is paved with... jne.

Eihän se kirjoittelu netissä maailmaa paranna.

Ei, mutta kirjoittelijan omaa psyykeä se voi hyvinkin lääkitä.

[Markku Meilo]

Lannistunut muuttuu usein myös katkeraksi?

Minkä tutkimuksen mukaan asia näin menee?

Olisiko kyseessä kuuluisa "eräs tutkimus"?

Omakohtaisen empiirisen tutkimustiedon valossa näillä asioilla ei ole mitään selvästi osoitettavaa yhteyttä.

Lisäksi se mitä diagnoosinsa kohdetta tuntematta joku nettiin katkeruudesta suoltaa ei ole edes empiirisen tutkimuksen arvoista.

No, en toki muutenkaan ymmärrä näitä "annetaan hei anteeksi ihan kaikille ihan kaikki" -lirkutuksia...

Taas lähti jalat suusta. Jos otetaan esimerkiksi vaikka tapavalehtelijana tunnettu Vt-seura, joka naruttaa Raamattuun uskovan henkilön pauloihinsa ja tämä taas lapsensa, koska Vt-seura esittää sitä Raamatullisena menettelynä. Itse jään ihmettelemään kenelle tämän jälkikasvun tulisi antaa anteeksi ja mitä sekä miksi? Narutusketjun ensimmäinen henkilö on toiminut vilpittömästi ja ainakin itse tunnen mutsia kohtaan lähinnä myötähäpeää, semminkin kun yksi ja sama aihe on salin suuntaan totuus ja mun suuntaan pelkkä mielipidekysymys.

En näe syytä ajatella edes anteeksiannon tapaista tapavalehtelijalle, joka kaiken aikaa sen kun kiristää valheellisuudella otetta jäsenistöstään.

Mulle jää käteen ainoastaan harmittelu siitä, että Vt-seuran kauppaama jehovantodistajuus tärväsi enemmän ja vähemmän elämäni ensimmäiset viisi vuosikymmentä. Enemmän kuin mikään anteeksiannon hokeminen tai ajattelu ei korjaa menneitä.

Ei, mutta kirjoittelijan omaa psyykeä se voi hyvinkin lääkitä.

Tiedän kokemuksesta, että nettikirjoittelu auttaa myös niitä jotka haluavat vastauksia epäilyihinsä.

[Kaarmis]

Olisiko kyseessä kuuluisa "eräs tutkimus"?

[Vieras]

Negatiivisesti elämään suhtautuvilla on selvästi negatiivisia vaikutuksia lähiympäristöönsä...
Kiukkuiset ihmiset saavat muutkin pahalle mielelle :((
Ja negatiivarit voivat itsekin huonosti..
Negatiivisuus voi pahentaa oireita.. :((

Julkaistu 29.12.2009
Päivitetty 29.12.2009

Kielteiseen ajatteluun taipuvaiset ja sosiaalisesti estoiset ihmiset pärjäävät muita heikommin sydäninfarktin jälkeen.

Hollantilaisen Tilburgin yliopiston tutkimuksessa negatiivisilla ja estyneillä infarktipotilailla oli enemmän terveysongelmia ja sydänkohtauksesta seuranneita oireita infarktin vakavuuden ja masennusoireiden huomioimisen jälkeenkin. He myös kokivat terveytensä selvästi huonommaksi kuin valoisammat potilaat. Myös masentuneet oireilivat runsaasti.

Tutkijat uskovat negatiivisten luonteenpiirteiden ennustavan ketkä potilaat todennäköisesti pärjäävät heikommin sairaalahoidon jälkeen. Tietoa voi hyödyntää potilaiden kuntoutuksessa.

Tutkimukseen osallistuneiden 500 sydänkohtauspotilaan luoteenpiirteitä ja masentuneisuutta arvioitiin sairaalahoidon aikana. Oireilua ja pärjäämistä selvitettiin kahden kuukauden sekä puolentoista vuoden kuluttua.
http://www.poliklinikka.fi/sydanterveys ... ta-5313903

[Markku Meilo]

Negatiivisesti elämään suhtautuvilla on selvästi negatiivisia vaikutuksia lähiympäristöönsä...
Kiukkuiset ihmiset saavat muutkin pahalle mielelle :((

Tulee mieleen se vanha Leelian lepakk.. eikun lepotuoli, lannistuneisuuden kautta katkeruuteen ja siitä negatiiviseen suhtautumiseen ja kiukkuisuuteen. Mikähän on se oireyhtymä, jonka vallassa fundisuskovainen karttaa kaikin keinoin uskonsa yksityiskohdista keskustelua, mutta ainoastaan sellaisten kanssa, joiden hän epäilee olevan paremmin perillä siitä kultista, jota hän edustaa? Sama fundisuskovainen sitten ponnisteleekin kaksin verroin oman uskonsa tuputtamisessa sellaisille, jotka ovat tietämättömiä mitä kulttipakettiin kuuluu.

[Vieras]

" Hollantilaisen Tilburgin yliopiston tutkimuksessa negatiivisilla ja estyneillä infarktipotilailla oli enemmän terveysongelmia ja sydänkohtauksesta seuranneita oireita infarktin vakavuuden ja masennusoireiden huomioimisen jälkeenkin "

Eräässä Tilburgin yliopiston jatkotutkimuksessa todettiin, että kyseessä olivatkin lähes ainoastaan jehovantodistajat. Lisäsi heillä oli riskejä melkoisesti, leikkaushoidoissa oli verensiirtohoidot kielletty, heidän tuli sairaalassa jaella painotuotteita ja hankkia siten myös ristiriitoja ilmapiiriin. Mutta jos potilas tuli kriittisessä tilassaan uskoon, jas jätti lahkon, näytti tilanne jo paremmalta.

[Vieras]

Elämän murros- ja muutostilanteissa ihminen ei ole umpikujassa, vaan hänellä on edessään uudenlaisia ratkaisumahdollisuuksia.
Kuten tunnettua, kriisit voivat tuottaa uusia ja myönteisiä toimintamalleja ja ajattelutapoja .
Ihmiset eivät ole sidottuja tiettyyn muuttumattomaan, ulkoa ohjattuun elämänkulkuun ja yhteen ainoaan vaihtoehtoon,
vaan he voivat muuttaa toimintatapaansa missä elämänsä vaiheessa ja tilanteessa tahansa.