Mitä teit silloin, kun sinut erotettiin / erosit

[Nezumi]

Saa nähdä sitten, mie olen muutaman kerran kautta rantain siltä kysässyt, että ei ole vielä ollut sellasta 'menisitkös kohta kasteelle' tyylistä kommenttia tullut, mutta kuulemma ainakaan tähän mennessä..no, ensi kesänä sitten näkee kuinka käy.

[Witless]

Taas yksi hieman kevyempi keskustelunaihe.

Kun lähtö järjestöstä tuli, mikä oli ensimmäinen asia jota teit? Juhlistitko / itkitkö? Lähestyitkö ystäviä? Kirjoititko kirjeen?

Itse kävin juhlistamassa "virallista eroa" erottamispäivänä ruoan merkeissä eräässä ravintolassa. Laitoin myös juuri kokouksen aikaan kaikille kavereille tekstiviestin, jossa sanoin, ettei minulla ole mitään heitä vastaan ja jokainen on yhä tervetullut käymään.

En oikein enää muista, mutta tuskin eroamispuheluni jälken tein mitään erityisempää. Se tapahtui keskellä työpäivää. Sen sijaan muistan kyllä elävästi miten iso henkinen taakka putosi hartioilta ja tajusin että nyt oikea elämä on edessä. Lähes "uskoontuloa" vastaava kokemus siis.

[Marilyn]

Itse sain myös erottamisesta ilmoitus -puhelun kesken työpäivän. En oikein pystynyt siinä kaiken keskellä puhumaan, mutta sehän ei tuota "valitettavan" ilmoituksen tekijää paljoa haitannut. Minulle selitettiin asioiden laita ja kysyttiin että kadunko. Vastasin vaan lyhyesti että en ja sitten asia oli sillä selvä.

Koko puhelu tuli minulle aika yllätyksenä, koska "syntini" oli havaittu ja käsitelty minun tietämättäni. Mutta eihän se asiaa miksikään muuttanut ja lopputulos olisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ollut lähtö järjestöstä.

Puhelun jälkeen jatkoin vain töitä enkä sitä sen kummemmin juhlinut tms. Muutenkin tuo aikakausi on sattuneista syistä yhtä hämärää massaa muistissani...

[Pehmoluopio]

Tapasin tunnetun luopion ja vietin hänen kanssaan illan ravintolassa, joka oli suunnattu seksuaalivähemmistöille.

[StereoX]

Olen ymmärtänyt juhlistaa eroani vasta jälkikäteen. Silloin kun erosin niin ensimmäinen tunne oli helpotus. Sitä seurasi syyllisyys, sitten epäily, kyseenalaistaminen ja lopulta silmien avautuminen.

Voimakas kirjo kaikkia tunteita. Vapautta piti myöskin kokeilla.. vaikkakin mielestäni olen aina ollut kiltti tyttö ja tulen olemaan.

[Aamu]

Hiivuin aluksi hiljaa pois ja sitten vaan omassa päässäni päätin lähteä. Lähdin kuitenkin avoimin mielin, asenteella "eihän sitä tiedä jos vaikka joskus tulisin uskoon ja palaisin todistajaksi". Vuosien kuluttua tajusin ettei niin tule koskaan käymään, joten virallistin eroni. Kun sitten maistraatilta tuli kirje, jossa luki että olet eronnut järjestöstä Jehovan todistajat, niin se tuntui aluksi tosi epätodelliselta. Oli ilmassa jonkinlaista haikeutta, että nyt sitä paluuta ei tosiaan ole ja yksi aikakausi minun elämästäni on lopullisesti ohi. Tunsin kuitenkin ylpeyttä kun olin kerrankin tehnyt oman päätöksen pelkästään oman mielipiteeni pohjalta tekemättä mitään kompromisseja. Oikeastaan oli hautajaisfiilis, sellainen surullinen mutta kuitenkin ylevä ja sankarillinen. Osa minusta kuoli ja parempi niin.

[Astrologi]

Muistan elävästi sen hetken, kun pudotin erokirjeen postilaatikkoon (lähetin sen siis postitse kirjeenä). Oli aika helpottunut olo. Luultavasti ilmoittelin asiasta muutamille tutuilleni, en oikein enää muista. Mutta meni vielä viikko pari ennen kuin asia saatiin seurakunnassa käsiteltyä sille tasolle, että eroamiseni sanottiin kokouksen ilmoituksissa. Kuitenkin innokkaimmat olivat siihen mennessä jo alkaneet kartella minua...

[Angelique]

Itse sain myös erottamisesta ilmoitus -puhelun kesken työpäivän. En oikein pystynyt siinä kaiken keskellä puhumaan, mutta sehän ei tuota "valitettavan" ilmoituksen tekijää paljoa haitannut. Minulle selitettiin asioiden laita ja kysyttiin että kadunko. Vastasin vaan lyhyesti että en ja sitten asia oli sillä selvä.

Koko puhelu tuli minulle aika yllätyksenä, koska "syntini" oli havaittu ja käsitelty minun tietämättäni. Mutta eihän se asiaa miksikään muuttanut ja lopputulos olisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ollut lähtö järjestöstä.

Puhelun jälkeen jatkoin vain töitä enkä sitä sen kummemmin juhlinut tms. Muutenkin tuo aikakausi on sattuneista syistä yhtä hämärää massaa muistissani...

Siis, ainahan synnistä sen havainneen tulee kertoa kahden kesken. Ja jos "veljesi ei kuuntele", niin sitten kerrotaan vanhimmille...vai miten se meni. Miten sinun tapauksesi on käsitelty sinulta salassa?

[Marilyn]

Siis, ainahan synnistä sen havainneen tulee kertoa kahden kesken. Ja jos "veljesi ei kuuntele", niin sitten kerrotaan vanhimmille...vai miten se meni. Miten sinun tapauksesi on käsitelty sinulta salassa?

Noh ei sitten varmaankaan ihan aina... "Synnistäni" oli varmaan riittävän painava todiste minua vastaan, eikä minun puoltani tarinasta tarvinnut kuulla ennen päätöksen tekoa... En tiedä. Eikä enää oikeastaan kiinnostakaan. Aiemmin ihmettelin kovastikin sitä, miksi minulle ei pidetty mitään komiteaa tai kuulustelua tai vastaavaa... Mutta ehkä olin sitten niin paha ja syntini niin kaamea ettei niitä katsottu tarpeellisiksi. Mene ja tiedä. En kylläkään edes olisi mennyt mihinkään "kuulusteluun" vaikka sellainen olisikin järjestetty.

Tuo nyt on minulle vain yksi kärpäsen kakka valtameressä. Olisin joka tapauksessa eronnut itse enemmin tai myöhemmin ja jos ko. vanhimmat saivat siitä jotain tyydytystä että pääsivät potkimaan mut pois eka, niin ihan sama. Olipahan heilläkin sitten elämässään ainakin yksi hurmion hetki...

[Markku Meilo]

Aiemmin ihmettelin kovastikin sitä, miksi minulle ei pidetty mitään komiteaa tai kuulustelua tai vastaavaa...

Ei kannata ihmetellä, minullekin lähetettiin erottamisesta kertova kirje Libyaan, jossa olin majaillut jo muutamia kuukausia. Nykyään erottamista ei saisi laittaa edes paperille.

[Nezumi]

Mitä mie muistan niin omalla kohdalla juttu oli jotain tyyliin menetkö itse kertomaan vanhimmille vai menenkö minä..sanojana toinen vanhemmista ja minä tietysti kiltisti kipitin sitten... Nyt viikonloppuna sain sitten kuunnella kuinka toisaalta a) oli niin hienoa,kun olin ollut nöyrä ja keskustelu yhteys pelasi jnejn (joidenkin tuttujen jälkikasvusta yksi oli saanut monoa lähiaikoina kuulemma)..ja b) 'se meni naimisiin maailmallisen kanssa ja on nyt toimettomana..oli sentään sen verran nöyryyttä, et ei potkituttanut itseään ulos.'

Jälkimmäinen kommentti tuli kuultua sattumalta, kun puhuja ei huomannut mun olleen kuulomatkan sisäpuolella turistessaan toisessa huoneessa puhelimessa. Se on vaan niin mielenkiintosta, miten eri ihmisille sanotaan asioita. Mieli teki heittää parit kommentit syistä miksi mitäkin tullut tehtyä 'puhe yhteyksien' yms takia, mutten sitten jaksanut....

[Lehtiveli]

Aiemmin ihmettelin kovastikin sitä, miksi minulle ei pidetty mitään komiteaa tai kuulustelua tai vastaavaa...

Ei kannata ihmetellä, minullekin lähetettiin erottamisesta kertova kirje Libyaan, jossa olin majaillut jo muutamia kuukausia. Nykyään erottamista ei saisi laittaa edes paperille.

Olisipa hienoa jos tuo kirje olisi yhä tallella...