Ninth kirjoitti:Achan, haluaisin edelleen kuulla mielipiteesi väittämästä, jonka mukaan "luopioiden" uskottavuus kärsii heidän käyttäessään väärää nimitystä (Jehovat), mistä johtuen kiinnostuneet ja potentiaaliset ex-todistajat saattavat kääntyä pois saatuaan sen kuvan, ettei täältä löydy oikeaa tietoa kun ei osata yhteisön nimeäkään oikein.
Onko luopioilla mitään uskottavuutta lahkolaisten silmissä? Kannattaako sellaista uskottavuutta edes tavoitella? Kyse on siitä, että jos entiset jehovantodistajat joutuvat rajoittamaan ilmaisunsa sellaiseksi, että lahkossa roikkujat eivät siitä loukkaantuisi, joutuvat he itsesensuuriin ja heille tulee yhä vaikeammaksi ilmaista lahkon mädännäisyyttä ja vihaa lahkoa kohtaan. Tällä on haitallinen vaikutus lahkosta poisoppimiseen, paitsi kirjoittajille itselleen, niin myös heidän lukijoilleen.
Mielestäni sanan "jehovat" itsesensuuri on pikkurillin antamista paholaiselle. Jos lähtökohdaksi otetaan, että kirjoittelun täytyy olla jehovantodistajille hyväksyttävää ja heitä loukkaamatonta, voimme aivan hyvin alkaa kirjoittamaan "rohkaisevista kenttäkokemuksista".
Witless kirjoitti:
Kysyn vielä. Kun esität, että "jehovat" eivät ymmärrä kuin kovaa puhetta tai että nimityksiä kannattaa oppia sietämään, mihin sinun väitteesi perustuvat?
Väitteeni perustuu tiedonvälityksen perustosiasioihin. Jos jokin sanoma, mainos tai propaganda halutaan saada perille, ei pelkkä neutraalisti ilmaistu tiedonjako riitä, vaan viestin perille menoon tarvitaan tunnereaktio vastaanottajassa. Uskon, että vasta kun lahkolaisille kirjoitetaan selvän kovasti - tavalla, joka jopa loukkaa heitä, niin vasta silloin viesti voi mennä perille.
Miksi Coca-Colan mainostajat eivät lue mainoksissaan pullon tuoteselostetta, vaan pyrkivät kauniiden ihmisten ja erilaisten ärsykkeiden avulla herättämään mielihyvää mainoksen katsojissa ja liittämään mielihyvän tuotteeseen?
Jos sanomani toisaalta on, että liike, jonka henkilö kokee ainoaksi oikeaksi Jumalan järjestöksi maan päällä ja jonka jäsenyyteen hän on vuosien ja vuosikymmenten varrella tottunut turvautumaan, on mädännäinen yksilönvapautta riistävä rahankeruuliike, niin loukkaan henkilöä voimakkaasti. Vasta kun henkilö on loukkaantunut näkemyksestäni, voin olla varma, että hän todella on ymmärtänyt, että pidän hänen uskontoaan yksilölle tuhoisana ja yhteiskunnalle haitallisena lahkoliikkeenä. Loukkaantuminen onkin minulle siis positiivinen signaali.
Lahkosta luopuminen on tuskallinen prosessi ja loukkaantuminen palstan kirjoituksista on pientä alkusoittoa sille painille, jonka henkilö joutuu käymään itsensä kanssa voidakseen irtautua lahkon otteesta ja kyetäkseen sietämään lahkon sosiaalisten sanktioiden seuraukset.
Mielestäni on reilua ja kohtuullista kirjoittelulla viestiä, että omelettia ei paisteta munia rikkomatta, vaan lahkosta irtautumisen tiellä ei voi välttää ikäviä tunteita ja loukkaantumista.
Kun siis saatan loukata henkilöitä kutsumalla heitä jehoviksi, näen tuon loukkaantumisen avaimena lahkolaisuuden uudelleenarviointiin ja sysäyksenä henkilölle hänen etsiessään uutta näkemystä lahkoliikkeestä.
Luopioelämän positiivinen mainostaminen on vaikeaa, sillä toisin kuin Coca-Colan mainostajat, en kehtaa luvata, että luopuminen takaa ihmiselle seksiä, vaurautta ja kukoistavaa sosiaalista elämää, sillä vaikka se on todennäköistä, en voi sellaista taata, vaan luopioelämän eläminen jää jokaisen omalle vastuulle.
Voin kuitenkin luvata, että lahkosta irtautuminen tekee kipeää. Mutta mitäpä ei vapauden vuoksi kannattaisi sietää.
"Mutta emme usko enää tällaiseen hölynpölyyn, vaan pidämme Vartiotorni-seuran aatetta fanaattisena ja vaarallisena ideologiana, koska se orjuuttaa ihmiset aivopesuohjelmansa avulla" - Herrick Åberg
