Oma elämäntarinani

[kaaleppi]

Olin 4 vuotias kun isäni ja äitini erosivat.Minun käsitykseni on että äitini rakastui 15 vuotta nuorempaan mieheen ,tulevaan isäpuoleeni.Tapasin isääni melko harvoin enkä oikein osannut arvostaa häntä, eikä äitinikään häntä kai arvostanut.Tutustuin isääni paremmin vaimoni kautta joka piti hänestä kovasti. Vuonna 1969 oli Kööpenhaminassa konventti ja isäni pyysi minua turvakseen ja oppaakseen kun oli jo vanha mies.Kuuntelin isäni vierellä 5 päivää mitä lavalta tuli.Puhuttiin vuodesta 1975 ja silloin mahdollisesti tapahtuvista.Kuuntelin ja jäin koukkuun. Samalla tutustuin ujoon ja rauhalliseen isääni.Olimme telttamajoituksessa ja iltojen hämärässä oli aikaa jutella.Vaimoni ja minä menimme kasteelle seuraavana keväänä. Olimme aika aktiivisia molemmat.Olin useissa konventeissa täyspäiväisessä työssä ammattini takia.Aloin kuitenkin aika pian epäillä totuutta.Kun olin aikani asiota pähkäillyt niin päätin erota lahkosta.Aloin julkisesti tupakoida ja minut pyydettiin vanhimpien eteen.En tietenkään mennyt, ja minut erotettiin 1976.Erottamiseni jälkeen minua ei ollut olemassa todistajille, joista monista oli tullut ystäviä.Tein aika paljon keikkatöitä eri paikkakunnilla.Yhdellä reissulla tein aviorikoksen ja sitä jatkui jonkin aikaa.Kerroin vaimolleni mitä olen tehnyt. Hän antoi minulle harkinta-aikaa mutta päädyimme eroon .Tämä tuntuu aika helpolta paperilla ,mutta se oli todella raastavaa aikaa molemmille koska tunteet toisiamme kohtaan olivat vahvat. Vaimoni meni pari vuotta eromme jälkeen avioon uskonveljen kanssa.Minä olin epäsopivaa seuraa lapsilleni ja jos halusin tavata lapsiani siitä olisi pitänyt sopia isäpuolen kanssa. He muuttivat toiselle paikkakunnalle 80 luvun alussa ja sen jälkeen en ole heitä nähnyt.Näin vanhana miehenä ei mene päivääkään etten ajattelisi lapsiani ja lastenlapsia joita olen kuullut minulla olevan.Olen maksanut kovan hinnan totuudesta ja vääristä teoistani.

[Raimo Mylly]

Kiinnostaisi kuulla, miltä sinusta tuntui joutua erotetuksi 1976. Tuolloin oli kuitenkin edelleen -75 maailman loppu käsillä - vaikuttiko se mitenkään sinuun? Oliko sitä kohtaan pelkoja?

[Markku Meilo]

Ironista näissä perhetragedioissa on se, että luonnonvastaisesti toimiva osapuoli katsoo olevansa kiistatta parempi ihminen kuin kaikki muut, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Mitä sitten totuudesta maksamiseen tulee, niin viitattu maksu on kyllä suoritettu 1800-luvun amerikkalaisen uususkonnon kulttisäännöistä poikkeamisesta, minkäänlaisesta universaalista ja kaikenkattavasta totuudesta ei ole kyse.

[kaaleppi]

Raimo. Kysyit vuodesta 1975. En tosissani uskonut siihen tulkintaan. Nythän se ennustusten korttitalo on romahtanut.Se sukupolvi joka näki "alun ja jonka piti nähdä "loppu" on mennyt manan majoille.Ihminen on kummallinen vaikka en ko. asiaan uskonut,niin kyllä minä sitä mietin aikoinani.En ole tuntenut tarvetta liittyä mihenkään uskonnolliseen järjestöön.

[Jaakko Ahvenainen]

Vaan entäs ne muut tuon ajan mukana olijat, mitä he ajattelivat, sanoivat, tuumailivat. Myivätkö omaisuuttaan? Vai oliko niin, etteivät reagoineet asiaan millään muotoa.

[kaaleppi]

Kööpenhaminan konventissa tuli sellainen olo että mitään suuria suunnitelmia ei kannata tehdä.Kyllä 70 luvulla tuttavapiirissäni oli perhe joka myi omaisuutensa ja meni vuokralle.He kertoivat syyksi lopun läheisyyden. Koulutukseen suhtauduttiin tosi nihkeästi.Minä opiskelin silloin ja minulle yksi vanhin sanoi: "sekö on sinun turvasi" en muistaakseni reagoinut mitenkään.Samoin he taitavat ajatella edelleen.
Pieni lisäys tarinaani.Isäni erosi todistajista 70 luvun alussa eikä koskaan liittynyt takaisin.Meillä säilyi lämpimät välit hänen kuolemaansa asti.
Minulla olisi paljonkin kerottavaa, mutta en halua että minut tunnistetaan.

[Raimo Mylly]

Olisi kyllä mukavaa kuulla tuota aikaa koskevista kokemuksistasi enemmänkin. Käykö yksityisviesti tai sähköposti?

[kaaleppi]

Silminnäkijä ohjelman jälkeen kiinnostuin tästä veljesseurasta.Näillä sivuilla käyminen on ollut parasta terapiaa minulle.Elämäntarinassani raapaisin vain pintaa.En vieläkään pysty kertomaan yli 30 vuotta vanhoista asioista kaikkea mitä haluaisin.Uskomattoman häikäilemättömiä voivat olla "totuuden puhujat".Monista teoista on rakkaus kaukana varsinkin jos ne kohdistuvat erotettuun.Minäkin olen toiminut väärin mutta olen myös vastuullisesti hoitanut asiat. Tämän enempää en vanhoista asioista halua keskustella.En halua repiä haavoja auki.Osallistun mielelläni muihin keskusteluihin.Olen kovin kiitollinen niille jotka ovat veljesseuran perustaneet.

[lavanpalvelija]

Kööpenhaminan konventissa tuli sellainen olo että mitään suuria suunnitelmia ei kannata tehdä.Kyllä 70 luvulla tuttavapiirissäni oli perhe joka myi omaisuutensa ja meni vuokralle.He kertoivat syyksi lopun läheisyyden. Koulutukseen suhtauduttiin tosi nihkeästi.Minä opiskelin silloin ja minulle yksi vanhin sanoi: "sekö on sinun turvasi" en muistaakseni reagoinut mitenkään.Samoin he taitavat ajatella edelleen.
Pieni lisäys tarinaani.Isäni erosi todistajista 70 luvun alussa eikä koskaan liittynyt takaisin.Meillä säilyi lämpimät välit hänen kuolemaansa asti.
Minulla olisi paljonkin kerottavaa, mutta en halua että minut tunnistetaan.

Muistan hyvin konventin Kööpenhaminassa vuonna 1961, samassa paikassa kuin konventti myöhemmin.
1969 minuun teki unohtumattoman vaikutuksen Frederick Franz voin assosioimalla kuulla hänen kimeän äänensä tänä päivänä. En osannut vielä vuonna 1969 kuvitella kuinka paljon tämä mies oli jo silloin vaikuttanut suhtautumiseeni elämään.