aidat ja seipäät

[yks eki]

(kasteella 1975 Jäähalli H:ki) Faijan sanat: se on poika viimesiä aikoja kun sinulla on mahdollisuus selviytyä, muistathan Nooan ja sen ajan kiireellisyyden, loppu on tosi lähellä, sinun on päätettävä kasteelle menemisestäsi."

No meninhän mä tietenkin mutten omasta tahdostani vaikka silloinen poikanen niin ajattelikin.

Näin tuli minusta Jehovan Todistaja, tietämättä että vuosikymmeniä myöhemmin kun en enää usko isääni, suurin osa ystävistäni häviää, itse asiassa tänä päivänä jokainen heistä.

Vaikeinta ehkä uudessa persoonallisuudessa, jonka olen muuten erittäin toimivaksi havainnut on se vaivautuneisuus jonka saan aikaan kun tapaan mm.äitiäni.

Iäkäs äitini touhuaa kaikenlaista ja kertoo pahasta maailmasta kun kysyn miten hänellä menee.

Kun kerron hänelle rakastavani häntä hän kertoo että Jehova rakastaa kaikkia, minuakin.

Kun kerroin että ostin uuden(vanhan) auton hän kertoi että valtakunnan työ tarvitsee rahaa.

Kun kysyin tarvitsisiko pihanurmikkoa ajaa hän sanoi että valtakunnan salin piha tarvitsee huolenpitäjiä.

Äitini on kyllä oikeassa kaikissa noissa em. asioissa mutta täytyy sanoa että toinen taitaa puhua siitä aidasta ja toinen taas niistä seipäistä!

Onko teille kellekään käyny samoin? T. Eki

[yks eki]

P.s. Eihän hän tietenkään kaikissa noista ollut oikeassa mutta vieläkin se auktoriteetti vaikutti ja kun ajelin kotiin tajusin paremmin käsitettä "ulkoistettu." Eki

[Markku Meilo]

Äitini on kyllä oikeassa kaikissa noissa em. asioissa mutta täytyy sanoa että toinen taitaa puhua siitä aidasta ja toinen taas niistä seipäistä!

Äitisi luottaa Raamatusta poikkeavaan ajanlaskuun, jossa on menossa toinen (loputon) lopun aika.

Onko teille kellekään käyny samoin? T. Eki

Mun mutsi on nyttemmin heivannut toivon ja ilmoitti lyhyesti, että sopii jos maailmanloppu tuleekin vasta delaamisensa jälkeen. Vielä 1960-luvulla mutsi skrivas mulle Karvialle kuinka hienoa on, etten ehdi täyttää 30 (siis sairastella vanhuuttani) ennen uutta maailmaa/asiainjärjestelmää. Mutsi on klaarannut hengissä vuoden 1925 maailmanlopusta lähtien jokaikisen Vt-maailmanlopun ja oman ilmoituksensa mukaan tietoinen erilaisita oppiaisioista ja katsoo ettei niistä ole tarvetta kesksutella, ovat kuulema pelkkiä mielipidekysymyksiä. Kun mä olin snadi, niin ne olivat ainoa totuus ja niitä oli viikoittain käytävä kimpassa hoilaamassa.

Sitä ajatuskantaa on liikkeellä edelleen.

[yks eki]

Joo, ja se rakkaudellisuus mitä hoilataan lauluissa ja toitotetaan lavalta loppuu tasan siihen kun et enää usko tota skeidaa.

Se mikä on jännä asia on toi järjestön mahti, ihan sama ootko poika/tytär/isä, järjestö vie voiton!

[Markku Meilo]

Joo, ja se rakkaudellisuus mitä hoilataan lauluissa ja toitotetaan lavalta loppuu tasan siihen kun et enää usko tota skeidaa.

Ehdollista, farisealaista näennäistä ystävyyttä, ei sen kummempaa.

Se mikä on jännä asia on toi järjestön mahti, ihan sama ootko poika/tytär/isä, järjestö vie voiton!

Ja usein myös fyrkan.

[yks eki]

Sasse!

[Raimo Mylly]

Minä kävin kasteella 72. Äitini kanssa keskusteleminen kulkee hieman samanlaista rataa mutta olen ajatellut, että vanhuksella on oikeus päättääkin päivänsä uskoen mihin haluaa. Joskus kerron jotain vt-seuran kieroudesta ja vakuutan hänelle, ettei vt-seura ole kuitenkaan se mikä jakaa paratiisipaikat. Ja eikös ole hienoa Eki sekin, ettei meitä maailmanloppu tuhonnut kun kävimme kasteella ennen sitä. Tosin moni kastamatonkin näyttää selvinneen siitä yhtä hyvin.

[Kultakala]

"Kun kerron hänelle rakastavani häntä hän kertoo että Jehova rakastaa kaikkia, minuakin."

Kerrot rakastavasi, ja siihen vastataan vain että eräs kolmas osapuoli rakastaa sinua.
Mutta keskustelukumppani ei uskalla/halua myöntää itsekin rakastavansa...?
Kummallista...

[Markku Meilo]

Kerrot rakastavasi, ja siihen vastataan vain että eräs kolmas osapuoli rakastaa sinua.

Tuosta muistuu mieleen ne säännöllisesti toistuneet kehotukset laittaa rahaa koleh... eikun lahjahaa... eikun lahjalaatikkoon. Ainakin sitä iloista antajaa Jehova kuulema rakastaa, kyseessähän on anekaupan kiertoilmaus.

[Jaakko Ahvenainen]

Muistuu mieleen muutakin: Nimittäin po. jakeen alkuosa, ynnä viitteet.
2. Kor. 9:7a Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, [Sir. 35:11; Room. 12:8] KR-92

Mihin kummaan tämä alkuosa jakeesta on unohtunut?