Miten päästä eroon järjestöstä?

[Vieras]

Help! Neuvoja!

Enempää en uskalla itsestäni kertoa kuin, että olen perheellinen, todistajia on suvussa ja aviopuolisokin on todistaja.

Olen puun ja kuoren välissä. En halua menettää vanhempiani tai muita sukulaisiani tai puolisoani.

Mutta, alan väsymään tähän puhtaaseen soopaan mitä seura syöttää raamatun nimessä.

Itse uskon Jumalaan ja raamattuun, mutta olen vuosia jo huomannut, että seura peittelee/valehtelee jatkuvasti menneisyydestään.

Puhumattakaan muutamista nykyopeista. Eivät kestä lähempää tarkastelua muuta kuin VT librarysta...

AAAA PU VA!

[rippeli]

Ota ero lahkosta ja vaimosta.
Kuka tahansa pystyy siihen jos on vilpitön. Olethan sinäkin vilpitön?

[Vieras]

Parempi tilanne ja helpompi jos ei ole lapsia, ottaa se ero.

voihan sille puolisolle esittää lahkon opeista ja asioista viattoman tuntuisesti, kuin olisi kiinnostunut ikään, sellaisia kysymyksiä joihin ei vastausta ole, tai vastaus on sen tapaista kuin että lahko on ristiriitainen, pähkähullu...

Silloin tarvitsee olla kärsivällinen ja ystävällinen, palata asioihin, kerran päivässä on riittävästi. Avioeroperusteeksi ei vanhimmisto hyväksyne puolison kiinnostusta lahkon oppeihin ?

asia tulee ennenpitkää sietämättömäksi. Voi sanoa että haluaa elää puolison kanssa joka tapauksessa ja että paljolti hänen takiaan on kiinnostunut jehovantodistajuudestakin.

Eikö näin olisi parempi kuin kärvistellä yksinään kysymysten kanssa ?

[Vieras]

Ota ero lahkosta ja vaimosta.
Kuka tahansa pystyy siihen jos on vilpitön. Olethan sinäkin vilpitön?

Jep, vilpitön. MUTTA kuten sanoin puun ja kuoren välissä!

En tunne, että asia on noin yksinkertainen, että poikki ja pinoon.

Dilemma kun on kaksi jakoinen,

1. HALUAN irti seurasta
2. EN halua irti sukulaisistani tai rakkaasta puolisostani

Eli toisin sanoen onko mitään tehtävissä.

Siksi pyysyinkin uusia näkökulmia, kun itse olen umpikujassa.

Oma logiikka on johtanut seuraavaan toteamaan:

1. Pysy mukana. Seurauksen kärsi seuran tekstuaalisesta sonnasta.
2. Saan pitää sukulaiseni.

Voimillehan tuo käy, mutta mitä h... (asia johon emme usko) minä voin tehdä?!!

[Vieras]

Parempi tilanne ja helpompi jos ei ole lapsia, ottaa se ero.

voihan sille puolisolle esittää lahkon opeista ja asioista viattoman tuntuisesti, kuin olisi kiinnostunut ikään, sellaisia kysymyksiä joihin ei vastausta ole, tai vastaus on sen tapaista kuin että lahko on ristiriitainen, pähkähullu...

Silloin tarvitsee olla kärsivällinen ja ystävällinen, palata asioihin, kerran päivässä on riittävästi. Avioeroperusteeksi ei vanhimmisto hyväksyne puolison kiinnostusta lahkon oppeihin ?

asia tulee ennenpitkää sietämättömäksi. Voi sanoa että haluaa elää puolison kanssa joka tapauksessa ja että paljolti hänen takiaan on kiinnostunut jehovantodistajuudestakin.

Eikö näin olisi parempi kuin kärvistellä yksinään kysymysten kanssa ?

Asiahan vain mutkistuu. Onhan sillä puolisolla ihan sama dilemma edessä. Onhan hänelläkin sukulaisia seuran todistajina.

[PoterO]

Lisävaihtoehtona voisi olla jääminen toimettomaksi ja pitää kaikki mölyt mahassaan. Ainainen vaikeneminen ja omien ajatustensa salaaminenkin - jos kriittiset ajatukset nimittäin tulevat voimakkaina esille - voi tietysti myös ottaa voimille ja tehdä yksinäiseksi.

[Vieras]

Lisävaihtoehtona voisi olla jääminen toimettomaksi ja pitää kaikki mölyt mahassaan. Ainainen vaikeneminen ja omien ajatustensa salaaminenkin - jos kriittiset ajatukset nimittäin tulevat voimakkaina esille - voi tietysti myös ottaa voimille ja tehdä yksinäiseksi.

Tähän vaihtoehdon olen itsekkin jo tiedostanut.

Pitää mennä poteroon piilon seuran rakkaudellista huomaavaisuutta.

Kiitos PoterO ;)

[Vieras]

""Asiahan vain mutkistuu. Onhan sillä puolisolla ihan sama dilemma edessä. Onhan hänelläkin sukulaisia seuran todistajina.""

-Mutta. Jos puolisosi kanssa ymmärrätte yhdessä lahkon luonteen niin täysin, että siinä mielessä olette vapaita eroamaan, on teillä antoisampi yhteiselämä, voitte vapaasti nauraa lahkolle, päättää milloin jäätte milläkin perusteella pois lahkon kekkereistä, jos sitten sukulaisparkojen (lahkon orjuuttamia) takia taittaisittekin huumorimielellä valtakunnansalimatkoja.

Kysymys olisi minkä verran ja minkälaista vihjettä sukulaisille vuorostaan tarjota lahkon luonteesta.

Ei ole mieltä kärvistellä pelkästään kokouksissa. Jos sieltä pois pääsee ja näkee vastaavan ajan mielekkäänä johonkin työpanokseen työmarkkinoilla on palkkasumma kuitenkin olemassa.

Kärvistelyä pahempi tunne ei ole tietoisesti hyvä toiminta vapauttamiseksi lahkon ikeestä.

[Markku Meilo]

Jep, vilpitön. MUTTA kuten sanoin puun ja kuoren välissä!

Ymmärrät paremmin kuin hyvin ettei sinua kukaan tule kiskomaan sieltä puun ja kuoren välistä.

Ymmärrät myös paremmin kuin hyvin, että puun ja kuoren välistä poistumiseen ei ole olemassa (Vt-seuran näkökannalta) kunniallista ja asiallista poistumistietä. Toimit miten tahansa, joudut(te perheenä) kärsimään, se on kylmä totuus.

Dilemma kun on kaksi jakoinen,

1. HALUAN irti seurasta
2. EN halua irti sukulaisistani tai rakkaasta puolisostani

Eli toisin sanoen onko mitään tehtävissä.

Meistä sinä olet se, joka tiedät tilanteen ja teet päätökset sekä kannat vastuun, me ainoastaan arvailemme "vastuuttomasti". Jo esitettiin poishiipumista ja toimettomaksi ryhtymistä sekä vaimon käännyttämistä. Jos onnistut vaimosi suhteen, niin joka tapauksessa menetät sukulaisista vähintään saliuskottavuuteen pyrkivät.

Sukulaistenkin suhteen kannattaa myös muistaa, että kuka tahansa näistä näennäisystävistä saattaa miettiä samaa kuin sinä ja jos ehtii ensin, niin sinun olisi kartettava häntä. Eli toimittava tavalla jolla et haluaisi hänen toimivan suhteesi, jos sinä ehdit ensin.

Siksi pyysyinkin uusia näkökulmia, kun itse olen umpikujassa.

Vt-seuran peukaloruuvi ei jätä yhtään helppoa vaihtoehtoa, tältä etäisyydeltä katsottuna voisi arvioida jo esitettyä vaimon käännyttämistä ykköseksi, siinä vaiheessa kun et jaksa/halua enää riutua todistajana.

[Vieras]

Help! Neuvoja!

Enempää en uskalla itsestäni kertoa kuin, että olen perheellinen, todistajia on suvussa ja aviopuolisokin on todistaja.

Olen puun ja kuoren välissä. En halua menettää vanhempiani tai muita sukulaisiani tai puolisoani.

Mutta, alan väsymään tähän puhtaaseen soopaan mitä seura syöttää raamatun nimessä.

Itse uskon Jumalaan ja raamattuun, mutta olen vuosia jo huomannut, että seura peittelee/valehtelee jatkuvasti menneisyydestään.

Puhumattakaan muutamista nykyopeista. Eivät kestä lähempää tarkastelua muuta kuin VT librarysta...

AAAA PU VA!

Koska vielä Jumalaan uskot, rukoileppas Häneltä apua ahdinkoosi.
Jumalahan on luvannut lähestyä niitä, jotka Häntä lähestyvät......

[Markku Meilo]

Jumalahan on luvannut lähestyä niitä, jotka Häntä lähestyvät......

Yksin jo Raamatun jumalalla onkin mieleenkiintoinen työkenttä väitetyn lupauksen kanssa kun lukemattomat eri tavalla ajattelevien jumalattomien hävitystä halajavat häntä lähestyvät. Sama koskee Koraanin jumalan lisäksi lukemattomia muitakin jumalia.

[PoterO]

Tähän vaihtoehdon olen itsekkin jo tiedostanut.

Pitää mennä poteroon piilon seuran rakkaudellista huomaavaisuutta.

Kiitos PoterO ;)

Melko varma on, että paskaa tulee käteen muodossa tai toisessa valitsitpa sitten minkä vaihtoehdon tahansa.

Toimettomaksi jäämisen hyvät puolet lienevät, ettei sinua todennäköisesti eroteta, ellet riko moraalisääntöjä tai osoita avointa kritiikkiä. Hyvänä puolena on myöskin se, ettei tarvitse lukea kirjallisuutta, eikä käydä kokouksissa ja kentällä. Lisäksi ajatukset pääsee tuulettumaan, kun pääsee hieman lomalle todistajuuden rutiineista. Tämän aikana suunnitelmat mahdollisesta seuraavasta suunnasta saavat myös aikaa kypsyä.

Huonona puolena on, että jotkut saattavat alkaa vältellä toimetonta joka tapauksessa. Myös kaikkien rohkaisijoidenkin sietäminen saattaa ottaa koville. Mikäli kriittisistä ajatuksista vaikeneminen ei tunnu luonteenomaiselta, niin pään nyökyttely ja myöntely tuntuu melko turhauttavalta. Toimettomiin suhtautuminen saattaa muodostautua vähätteleväksi, jopa pilkalliseksi.

[Vieraas]

Toimettomaksi jäämisen hyvät puolet lienevät, ettei sinua todennäköisesti eroteta, ellet riko moraalisääntöjä tai osoita avointa kritiikkiä. Hyvänä puolena on myöskin se, ettei tarvitse lukea kirjallisuutta, eikä käydä kokouksissa ja kentällä. Lisäksi ajatukset pääsee tuulettumaan, kun pääsee hieman lomalle todistajuuden rutiineista. Tämän aikana suunnitelmat mahdollisesta seuraavasta suunnasta saavat myös aikaa kypsyä.

Samoja kokemuksia, hiljalleen hiipumisen etuna on ajatusten kypsyttely rauhassa. Varsinkin jos olet lahkoon kasvatettu, irtautumisprosessi ei missään tapauksessa tapahdu kertarysäyksellä, vaan vaatii aikaa.

[nabander]

Enpä minä uskalla sinua neuvomaan ryhtyä. Lähinnä voin kertoa omista jutuista jotka osin muistuttavat sinun tilannettasi ja mitä niistä itse tuumailin. Toivottavasti tästä on jotain ajattelemisen aihetta.

Se tilanne kun ei enää usko kokonaisvaltaisesti todistajien formaattiin tai odotteisiin on hankala juttu. Jotta todistajuudesta saa sitä paljon mainostettua iloa ja onnellisuutta irti edellyttäisi kylläkin täysipainoista uskoa. Kun ei usko tai tekee harmaan alueen ja miksei mustankin alueen asioita elämässään, eli toimii sääntöjen ja periaatteiden vastaisesti on seurauksena melko varma morkkis. Morkkista sitten lievitellään hyvittävillä teoilla tai jonkin tyyppisellä itsensä ruoskimisella. Kaikki, ne täysuskovatkin, hairahtuvat ja tämän kokevat, mutta mitä jos mielessä onkin ajatus että tämä ei ole oikein tai minua varten? Mihin nuo katumusharjoitukset silloin perustuvat ja mitä niillä halutaan saavuttaa? Loppupelissä jos sydän ei ole mukana siitä tulee ikävä nousujen ja laskujen noidankehä.

Sellaista elämää minäkin vietin, en tosin mielestäni missään vaiheessa ollut malliesimerkki, joten morkkisten suhteellinen ahdistavuus ja katumusharjoitukset eivät vieneet kaikkia voimia. Tietoisena siitä että jos tästä junasta nyt hyppäisi pois niin sosiaalinen viitekehys muuttuisi radikaalisti ei ollut helppoa tasapainoilla "kahden maailman" välillä. Mitä jos, mitä jos, mitä jos? Kaikki maailman vaihtoehdot tuli mietittyä mielessään ja toisten ihmisten takia ei ollut niinpaljoa itsekunnoitusta että olisi osannut olla oikeamielinen, tarkoitan siis rehellinen.

Tiedän kaiken valheellisten raporttien jättämisestä, siitäkin miltä näytän kun yritän kierosti näyttää kannustavalta ystävien kehuessa taas maailman parasta konventtia. Missä oli itsekunnioitukseni? Kadoksissa, ihan vain sen vuoksi etten loukkaisi muita (itseäni sain loukata ilmeisesti kuinka paljon tahansa) tai etten menettäsi sosiaalista viitekehystäni.

Ei sitä ihminen veny ihan mihin tahansa, minullekin tuli se hetki jolloin oli pakko katsoa itseään peilistä ja miettiä haluanko olla epärehellinen kaikille vai olla rehellinen edes itselleni. Ensimmäinen tempaus oli lähettää pitkästä aikaa totuudellinen raportti, tunteja 0, uusintakäyntejä 0, tutkisteluja 0 (ei edes siis perhetutkistelua), lehtiä 0, kirjoja 0. Sain siis todeta olevani täysi nolla ja se oli aika vapauttavaa. Keskustelin sitten avoimesti puolison kanssa mikä minua oli vaivannut (ei muuten ole helppo keskustelu, etenkin kun puolisolla on vahva halu jatkaa JT elämää) ja mitä aion tehdä. Järkevä päätös näin takapeiliin katsoen, saatiin ahdistava aihe pois pöydältä ja molemmat saavat tällä saralla jatkaa omiin suuntiinsa. Seuraavaksi ilmoittauduin toimettomaksi, selittäen vanhimmiston edustajille näkökulmani (tässä ajatusten kirjoittaminen kirjeeksi auttoi paljon). Minulla on semmoinen vaiva moneen muuhun tämän palstan henkilöön nähden ettei minulla pääpiirteissään ole mitään JT opetuksia vastaan, minulle se on ihan sama onko ne totta vai ei, en vain halua elää sitä elämää. Totesin aiheesta kanssani keskusteleille vanhimmille että jos perusteluissani on jotain mikä vaatii heiltä toimenpiteitä, heidän pitäisi toimia kuten heidät on ohjeistettu, pallo on siis heillä. Ei tullut mitään suoranaisia seuraamuksia sieltä päin ja pallo on edelleen heidän hallussaan.

Kyllä vain seuraukset tiedetään, sinusta tulee joillekin näkymätön, moni halveksii sinua, ehkä joku jopa inhoaa sinua. Pahimmillaan heitä voi jopa pelottaa sinut nähdessään. Jotkut taas eivät välitä pätkääkään ja jatkavat kontaktia, ainakin niin kauan kun en ole virallisesti erotettu. Olen tavallaan näiden karttajien puolesta iloinen, heillä on elämänarvot niin hyvin kohdillaan että osaavat noudattaa kaikkia saamiaan ohjeita oikein, he tosissaan uskovat elämäänsä ja elävät uskomaansa. Olen ehkä jopa kateellinen heille, en olisi itse osannut. Mutta mitä sitten, jos minä mielestäni teen sydämmessäni sen mikä on oikein ja olen rehellinen itselleni ja sitä kautta muille ja he tekevät osaltaan samoin. Niin paradoksaalista kuin se onkin molemmat osapuolet toimivat oikein ja sen pitäisi antaa kaikille tyydytystä elämässä.

En osaa enkä halua neuvoa mitä sinun pitäisi täsmälleen tehdä. Sen neuvon kuitenkin annan että pysähdy miettimään mihin itse uskot ja mihin haluat itse jatkossa uskoa ja toimi sitten sen mukaan. Se että elät muiden elämää kuin omaasi ei tuo sinulle onnellisuutta loppupelissä. Rauhan saat vasta kun uskallat itsekkäästi toteuttaa omia arvojasi ja seisoa niiden takana, sinun perheesi, puolisosi eikä ystäväsi voi puolestasi elämääsi elää, se sinun on elettävä ihan itse. Jos haluat jatkaa elämää todistaja näkökulmasta arvostettuna jäsenenä ystävineen ja perheineen toivon totisesti että löydät uskosi uudelleen, jos et voi uskoa toivon totisesti että uskallat kohdata itsesi ja jatkaa elämääsi rehellisesti.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

[Vieras]

"" ettei minulla pääpiirteissään ole mitään JT opetuksia vastaan, minulle se on ihan sama onko ne totta vai ei ""

-Tulee mieleen pasianssi -korttipeli. Siinähän läiskitään kortteja pöytään (yksinpelinä) ja kukaan ei varmaankaan ole tullut ajatelleeksi että ovatko säännöt oikeastaan oikeat (pasiansseja on monia variaatioita) kunhan niitä kortteja tosiaan läiskii.

Pasianssi on suositeltavampi vähäisempien komplikaatioiden vuoksi (kuten lääkäri sanoisi).

Kyllähän rakkaus puolisoa kohtaan tulisi näkyä tekoina näin elämän kannalta ratkaisevassa asiassa. Mutta myös vastuuntunto kanssaihmistä kohtaan on saanut jotkut toimimaan silmien avaamiseksi. Täälläkin on esim. Jaakko Ahvevainen oikaissut lahkojuttuja Raamatun kannalta, on myös tullut esiin mahdollisuus käyttää lahkon vanhan kirjallisuuden scannattuja näytteitä totuuden selvittämiseen lahkosta ja silmien avaamiseen.