Esittäydyn

[Pehmoluopio]

Nuorena aikuisena jehovoiduin, ei siis sukua jehovissa.

Jehovana olin 1991-1997, jolloin minut erotettiin.
Toimin Joensuussa, mutta myöhemmin Yhdysvalloissa Kaliforniassa.
Tienraivaajana olin suuren osan jehova-ajastani.

Kun avioliitto toisen jehovan kanssa rupesi menemään palasiksi ja tämä arvosteli vanhimmistoa, minut vedettiin kiistaan mukaan ja otin jonkinlaisen diplomaattisen puolitien tässä kiistakysymyksessä. Onnistuin kuitenkin tällä suututtamaan sekä puolisoni että vanhimmiston.

Periaatteessa erottamiseni oli vanhimman kosto minulle tästä.

Jehova-aikanani muutama "teokraattinen" jehova luopioitui, Jan Haugland tunnetuimpana. Minun oli perin vaikea hyväksyä sitä, että vanha kaveri sylkee myrkkyä eli siis uskoin kyllä, että Janilla oli legitiimit syyt luopumukseensa, mutta että hän oli tavallaan vetänyt juttunsa överiksi. Juliann Stuttheit sanoi minulle, että "pysy pari kertaa pois kokouksista, niin näet mitä se rakkaus oikeasti on". No minä tein juuri niin.

Meille tuli lähetystyöntekijöitä ja ne katsoivat (kristikunnan) videonauhaa "The Incredible Discovery of Noah's Ark", jonka heti huomasin virheelliseksi ja sanoinkin sen ääneen, mutta suuresti kunnioittamani lähetystyöntekijöt halusivat uskoa siihen ilmeisestä virrheestä huolimatta.

Niinpä minä sitten ajattelin, että minäkin olen katsellut sormien läpi Raamatun virheitä ja minun pitäisi luottaa tunteisiini eikä "odottaa Jehovaa".

Tätä ennen oli puolisoni ollut siivoamassa asianajotoimistoa ja löytänyt erään veljen asianajajalleen antaman tunnustuksen poikaansa kohdistetusta insestistä. Hän sitten kysyi minulta mitä asialle pitäisi tehdä. Minä vein sen vanhimmistolle. Vanhimmisto ylenkatsoi sitä. pedoveli sai ylennyksen avustavaksi ja hänen poikansa taas tappoi itsensä. Sen jälkeen oli tosi vaikea olla vaitonainen. Jos puhuu, allekirjoittaa oman hengellisen kuolemantuomionsa. Kun näin äidin kyynelesiet kasvot, minun oli pakko kertoa. Ja meillä oli molemmilla syy itkeä.

Tietämykseni kasvoi, seuraavaksi opin vuoden 1989 Vartiotornin vuosikerran peukaloinnista.

Olin niin masentunut, että haudoin itsemurhaa. Vanhimman ohje: "Jehova antaa itsemurhan anteeksi".

Lopulta nämä ryövärit tarttuivat ensimmäiseen täkyyn saadakseen minut erotetuksi. Kolmesta syytteestä luopumuksen he hylkäsivät itse, irstautta ei ollut koskaan tapahtunutkaan, minut erotettiin ennakoivasti ja valehtelu, tarkemmin sanoen itselleen valehtelu, oli ainoa syyte mitä minä en voinut puolustaa. Minua syyttänyt vanhin oli lakimies ja hän varsin huonosti osasi hommansa ja hän hyvin tiesi ettei hänen perustelunsa menisi läpi missään maallisessa oikeusistuimessa.

[Lehtiveli]

Karu tarina, ei voi muuta sanoa.

Tietämykseni kasvoi, seuraavaksi opin vuoden 1989 Vartiotornin vuosikerran peukaloinnista.

Haluaisitko kirjoittaa aiheesta vaikka tuonne yleiselle puolelle lisää? Itselleni juttu on täysin vieras.

[Pehmoluopio]

Itselleni juttu on täysin vieras.

Asiahan on mainittu tässä: http://www.jttuki.info/Loppu/2000/2000.html

Jehovat menivät lupaamaan saarnaamistyön loppumista vuoteen 2000 mennessä, mutta kun lehti pistettiin rompulle tai sidottuun vuosikertaan, olikin se uudelleen editoitu niin ettei siinä puhuta mitään menneestä vuosisadasta.

Tällainen lehden editointi jälkikäteen ilman että ilmoitetaan lehden olevan "2. korjattu painos" (kuten vuosikirjan tapauksessa ilmoitettiin) on epärehellistä.

Lisään omiin höpinöihini: Jehovan todistajien käytös Yhdysvalloissa on tietyllä tapaa itsetietoisempaa kuin Suomessa. Suomessa saa kuulla, että jehovat ovat "amerikkalainen uskonto" ja täällä tuntee olonsa piikkinä pikkuruisena luterilaisen kirkon lihassa.
Yhdysvalloissa se, että on amerikkalainen uskonto on hyvä asia ja jehovat ovat tavallaan nokka pystyssä ja ylpeitä sen kanssa, että maan asioita hoitaakin itse Brooklyn eikä mikään haaratoimisto.

[Pehmoluopio]

Näitä juttuja ehdotettiin päivitettäväksi.

Minusta on tullut gnostilaisessa riitissä noviisi. 14 vuoden jälkeen olen ryhtynyt etsimään Jumalaa uudestaan ja tekisi mieli sanoa "paremmalla onnella", mutta en sano, sillä sillä, että olin JT oli myös merkitystä, se on osa minun "koulutustani". Näen elämän moraalisena esteratana. Gnostilaisuus on minulle uskonnollista nörtteilyä. Jos Jehovan todistajilla kun käsketään hyppäämään, ainoa kysymys on "kuinka korkealle", niin minulla ainakin on kauheasti kysymyksiä, enkä tiedä totuutta. Gnostilaiset on suvaitsevainen uskonto, mikä tarkoittaa kielen hillitsemistä minulle, sillä vaikka minulla selkärangassa on reaktio, että tiedän totuuden, niin ehkäpä sillä toisella on totuus, eikä minulla. Minulla on vain paljon kysymyksiä. Gnostilaisilla on myös paljon vastauksia, mutta niitä saa epäillä. Aina korostetaan sitä, ettei ole valmiita totuuksia eikä gnostilaiset kilpaile olemassaolevien kirkkokuntien kanssa.

En koe Jeesusta merkittäväksi henkilöksi lainkaan. Raamatun Jeesus on lähinnä pelottava. Ei ole mitään lunastusta, eikä ole mitään armoa. Yksinomaan omilla teoilla on merkitystä. Ihminen joutuu vastaamaan teoistaan pääosin tässä elämässä. Me olemme helvetissä, ei ole mitään muuta helvettiä.

[Bunica]

Kiitos päivityksestäsi! Oletan, että useimmat exät - kuten minä itse - suhtautuvat äärimmäisellä varauksella kaikkiin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin, jotka edes vivahtavat uskonnolle. Joillekin meistä uskonnottomuus ei ole riittänyt, vaan he ovat tunteneet kaipaavansa jotakin 'hengellistä kotia'. Tunsitko sinä, että sinulla oli joku tyhjä paikka, joku hengellisyyden tarve tms., joka sai sinut kiinnostumaan gnostilaisuudesta? Pelottiko ryhtyä tutustumaan siihen? Onko gnostilaisuus ainoa uskonto, johon olet paneutunut erosi jälkeen?

Sikäli mielenkiintoista, että Jeesuksella ei ole sinulle mitään merkitystä. Muistan yhden gnostilaisuudesta kiinnostuneen ovenavaajan väittäneen vuonna kivi ja kanto, että Jeesus olisi ollut gnostilainen.

[Pehmoluopio]

Kiitos päivityksestäsi! Oletan, että useimmat exät - kuten minä itse - suhtautuvat äärimmäisellä varauksella kaikkiin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin, jotka edes vivahtavat uskonnolle. Joillekin meistä uskonnottomuus ei ole riittänyt, vaan he ovat tunteneet kaipaavansa jotakin 'hengellistä kotia'. Tunsitko sinä, että sinulla oli joku tyhjä paikka, joku hengellisyyden tarve tms., joka sai sinut kiinnostumaan gnostilaisuudesta?

Tunsin, vähän samaan tapaan kuin valistusfilosofit, jotka olivat deistejä: http://www.gnosis.fi/gnostilaisuus/onko ... laisuutta/
Minä etsin ratkaisuja elämän suuriin kysymyksiin filosofiasta ja omasta päästäni. Järkeenkäyvin filosofinen kirjoitus, minkä löysin, oli tämä: http://board.freedomainradio.com/blogs/ ... usion.aspx
Siinä puhutaan rakkaudesta ja rakastamisesta. Tiivistettynä vahvasti: Jotta voisi rakastaa, pitää ensin olla rohkea. Rohkeus synnyttää uteliaisuutta. Kun olemme uteliaita rakkauden kohteen suuntaan, havaitsemme hyveitä ja hyveet synnyttävät rakkautta. Samoin, meidän oma rohkeutemme synnyttää hyveitä ja muut rakastavat meitä, sillä ihmiset rakastavat hyveitä toisissaan.
Tuon kirjoittaja on libertaarinen filosofi Stefan Molyneux.

Sitten minä tutustuin Andrew Solomonin kirjaan "Keskipäivän demoni - Masennuksen Atlas". Solomon puhuu siitä, että halu kuolla on normaali.

Sitten tutustuin Marcus Aureliukseen, joka oli stoalainen filosofi ja Rooman keisari. Marcus Aurelius on sanonut esimerkiksi näin:

“Live a good life. If there are gods and they are just, then they will not care how devout you have been, but will welcome you based on the virtues you have lived by. If there are gods, but unjust, then you should not want to worship them. If there are no gods, then you will be gone, but will have lived a noble life that will live on in the memories of your loved ones.”
― Marcus Aurelius

Nämä ovat ikään kuin peruspilareita minulle ja nämä kaikki ovat filosofeja, ei uskovaisia. Sen lisäksi kannattaa lukea Anthony de Mellon kirja "Havahtuminen". Anthony de Mello on katolilainen pappi ja hän puhuu valaistumisesta. Hänen mukaansa elämässä pitää koko ajan tarkkailla kaikkea ja kaikkein hienointa hänestä on kun joku vanha ja oppinut myöntää lopussa, ettei tiennyt yhtään mitään. Pitää olla koko ajan valmis maailmankuvansa myllertymiseen.

No, mitä tulee itse Raamattuun, niin minä vaihdoin alkuoletusta, sillä ei voi mitenkään olla, että Joosuan 10:13 olisi toteutunut. Jos taas Jumala pystyisi muuttamaan koko tietoisuuden, niin silloin meillä ei olisi mahdollisuutta hankkia riittävää empiiristä todistusta tietääksemme oikean ja väärän. Raamatun täytyy siksi olla väärässä.

Mutta nyt kun minulla on jäljelläolevaa elinaikaa 40 vuotta eikä mitään järjellä ajateltavaa takuuta mistään muusta elämästä, voin päätellä

a) Raamattu on väärässä, ei ole mitään moraalia, viidakon laki. (Kaikki eivät tietenkään ajattele näin, mutta on vain yksilön hengen jaloutta olla ajattelematta näin)
b) Raamattu on tahallaan kirjoitettu väärin, ansaksi yksinkertaisille ja sen takana piilee siihen kätketty toinen totuus.

Minä en etsi totuutta, vaan minä etsin sitä, mikä on minulle miellyttävämpi tapa elää jäljellä olevat 40 vuotta. Katso tuo Marcus Aureliuksen lainaus tuosta yltä.

Kun olin näin vapautunut ja rohkaistunut, lähdin kyseenalaistamaan Raamattua. Minusta paratiisi oli hirveä rangaistus, sillä teoista syntyy seuraamuksia ja seuraamusten seuraamuksia ja lumivyöryefektinä eteenpäin täysin hallitsemattomasti ja ikuinen elämä tietäisi, että joutuisit katselemaan omien tekojesi seuraamuksia ikuisesti. Ikään kuin heittelisit seinää vasten palloja ja ne kimpoilisivat takaisin lyöden sinua itseäsi päähän . Ainoa tapa estää tämä on se, ettei tee yhtään mitään. Hirvittävä laiskuuden vankila.

Mutta miksi jumala rupesi luomaan?

Jumalan on pakko olla typerys (Saklas), sokea jumala (Samael) tai kaaoksen poika (Jaldabaoth), kaikki nimiä gnostilaisessa kirjoituksissa luojajumalalle.

Tai sitten luoja on pahan agentti. (Tämä kaikki on testirata meille?) Aadam ja Eeva (jotka todennäköisesti olivat vain kuvaannollisia olentoja, mutta silti) tekivät ratkaisun kapinoimalla. He ovat eläneet ikuisesti sillä tavalla, että me olemme heidän jälkeläisiään kaikki ja meidän tekojemme seuraamukset kaatuvat hallitsemattomasti meidän päällemme ilmastokatastrofeina, talouskriiseinä ja sotina, mutta meistä tuli silti itsenäisiä. Meistä tuli yksi tekijä tähän maailmankaikkeuden peliin, eikä mitenkään merkityksetön.

Minä uskon kuitenkin, että on korkeampi jumala. Nämä ovat kaikki oletuksia, joiden tarkoitus on tuossa Marcus Aureliuksen sitaatissa. Minä oletan, että hyvyys voittaa, minä oletan, että olemalla hyvä, saan lopulta hyvyyttä takaisin enemmän kuin olen antanut. Minulla on tämä yksi aineellinen elämä, josta minä tiedän, että se on tosi, se minun on elettävä niin kuin parhaaksi näen. Se, mitä tapahtuu kuoltuani ei kiinnosta minua niinkään.

Tämä maailma on helvetti. Tämä maailma on paikka, missä meitä testataan. Minulle on juuri minulle sopivia testejä. Minä olin Jehovan todistaja oppiakseni siitä kokemuksesta jotain. Toiset ihmiset ovat joko avustajia tai esteitä minun testissäni, samoin minä olen heille.

Ehkä kuoltuani saan toisenlaisen testisetin riippuen siitä, miten pärjäsin nyt. En kanna murhetta siitä. Vain minun omilla teoillani on merkitystä, ei millään "uskolla". "Usko" tarkoitti minulla pelon aikaansaamaa tottelemista, joillakin toisilla se tarkoittaa sitä, että elämässä on tapahtunut ihmeitä. Jos korkein Jumala on hyvä tai jos luojajumala on hyvä, ei hän suutu, että vähän häntä kyseenalaistetaan. Ei hän suutu siitä, että menee usko välillä. Ei hän hallitse millään pelolla. Siksi minä voin ihan hyvin välillä olla uskomattakin. Mutta uskominen on helpoin tapa olla moraalinen.

Pelottiko ryhtyä tutustumaan siihen? Onko gnostilaisuus ainoa uskonto, johon olet paneutunut erosi jälkeen?

Pelotti, etenkin kun tässä on salaisia riittejä. Riiteistä on täällä: http://www.gnosis.fi/opintopiirit/
Minä olen keskustellut luterilaisten kanssa ja yksi suositteli minulle kirjaa "Gnostilaisuuden kolmas vuosituhat", josta alkoi kiinnostus gnostilaisuutta kohtaan. Kirjassa puhutaan esimerkiksi Barbara Thieringin mielenkiintoisista ajatuksista: http://www.peshertechnique.infinitesoulutions.com/

Sikäli mielenkiintoista, että Jeesuksella ei ole sinulle mitään merkitystä. Muistan yhden gnostilaisuudesta kiinnostuneen ovenavaajan väittäneen vuonna kivi ja kanto, että Jeesus olisi ollut gnostilainen.

Jeesus on useimmilla gnostilaisilla suuresti arvostettu henkilö. Minä en osaa häntä henkilökohtaisesti arvostaa kovin korkealle, koska hän kutsui Pietaria Saatanaksi, nosti älämölön naisesta, joka kärsi vuodosta eikä halunnut parantaa ulkomaalaista, vaan vertasi niitä koiriin. Mutta tältähän Jeesus näyttää kun häntä tulkitsee pinnallisesti. Ehkä taustalla on jotain muutakin, en ole vain perehtynyt siihen.

[Kaarmis]

Vertasi ulkomaalaisia koiriin? Nyt mullakin tuli tieto raamatunjakeesta jota en yhtään muista.

[Pehmoluopio]

Vertasi ulkomaalaisia koiriin? Nyt mullakin tuli tieto raamatunjakeesta jota en yhtään muista.

Matteus 15:

21 Lähdettyään sieltä Jeesus poistui nyt Tyroksen ja Sidonin tienoille. 22 Ja katso, eräs noilta seuduilta oleva foinikialainen nainen tuli ulos ja huusi sanoen: ”Ole minulle armollinen, Herra, Daavidin Poika. Demoni on pahoin riivannut tyttäreni.” 23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat paikalle ja alkoivat pyytää häntä sanoen: ”Lähetä hänet pois, koska hän huutaa jatkuvasti meidän perässämme.” 24 Vastaukseksi hän sanoi: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo.” 25 Tultuaan nainen alkoi kumartaa häntä ja sanoi: ”Herra, auta minua!” 26 Vastaukseksi hän sanoi: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.” 27 Nainen sanoi: ”Niin, Herra, mutta syöväthän pienet koirat niitä muruja, jotka putoavat niiden isäntien pöydältä.” 28 Silloin Jeesus sanoi hänelle vastaukseksi: ”Oi nainen, suuri on sinun uskosi; tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Ja hänen tyttärensä parani sillä hetkellä.

Seliseliä:

• http://christianthinktank.com/qcrude.html
• http://www.rationalchristianity.net/can ... woman.html

Minä tosin tulkitsen tämän näin: Kysymys oli siitä, että toiseen uskontoon (ulkomaalainen) kuuluva älykkö (nainen voi viitata viisauteen) lähestyi Jeesusta, koska hänen seurakunnassaan oli yhdellä toisella älyköllä ongelma, jolloin syntyi tämä kysymys, miksi toiseen uskontoon kuuluva ihminen etsii vastauksia Jeesukselta. Jeesus vastasi, ettei ole oikein, että oman piirin viisauksia jaellaan ulkopuolisille, jotka eivät niitä kuitenkaan arvosta. Viisas kuitenkin tunnusti, että heidän oppeihinsa oli luntattu Jeesuksen oppeja ennenkin. Ongelmat seurakunnassa saatiin ratkaistua.

Tämä on kuitenkin minun tulkintani aiheesta ja esimerkki siitä, kuinka gnostilaisuudessa tulkitaan pintateksti vahvasti allegorisena. Ensimmäisinä vuosisatoina kirkoissa luettiin tuota Raamatun tekstiä sellaisena kuin se on, mutta gnostilaiset etsivät tällaisia tulkintoja.